Kysymys teille jotka lapsena olitte aikuisten kännibileissä:

Vierailija kirjoitti:

Kauheita juttuja joillain ollut. Mä en lapsena parempaa tiennyt kuin tulla perjantaina koulusta ja nähdä se yksi tietty viinipönikkä vastassa viileässä eteisessä. Se tarkoitti sitä että äitini kaukana asuva paras ystävä ja mun kummitäti oli tulossa meille! Sitä tiettyä viiniä oli vain silloin. Olin ja olen kummini suuri fani enkä ollut pysyä nahoissani kun tiesin hänen olevan tulossa. Vietettiin tyttöjen iltaa ja mulla oli limsaa viinilasissa. Saunottiin pitkään ja tehtiin "kauneushoitoja" Nykyään näin kolmekymppisenä kun vietetään iltaa myös minulla on tuota samaa viiniä lasissa kun vietetään tyttöjen iltaa.

Alkoholinjuontihan ei tarkoita aina sitä, että vedetään perseet olalle.

Tuo kuulostaa siltä, että viiniä otettu kohtuullisesti, joka onkin sitten eri juttu kuin päihtyneet vanhemmat.

Itselleni tuo edelleen painajaisia se, kuinka perjantaina koulusta tullessani oli jo eteisessä Alkon kassi, musiikki soi kovalla ja vanhemmat "iloisia", eli nousihumalassa. Ei todellakaan ollut mitään "kivaa ja rentoa".

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut millään tavalla kamalaa. Lapsilla oli yleensä omat leikkinsä, ja aikuiset olivat keskenään. Joskus pelattiin seurapelejä lapset ja aikuiset yhdessä. Eli elettiin normaalia elämää. Ei alkoholin käyttäminen normaalilla tavalla mitenkään estä sitä. Sellaisissa bileissä ei varmaan kannata lapsia olla, joissa vedetään itsensä oksennus- ja muistinmenetyskuntoon, mutta eipä sellaisia normaalit aikuiset kovin usein harrastakaan.

Otsikossa luki: Kysymys teille jotka lapsena olitte aikuisten kännibileissä:

Ja sinä rupeat selittämään "normaalista alkoholinkäytöstä". Eli olet itse kännännyt lapsesta asti, etkä huomaa noiden kahden asian eroa enää ja yrität selittää mustaa valkoiseksi. 

En ollut. 

Muistan lapsuudestani 70-luvulta vanhempieni bileet, mutta ne olivat ihan hauskoja. Aikuiset olivat hyvällä tuulella. Parhaimman  ystäväni vanhemmat olivat myös mukana bileissä ja me lapset valvoimme minun huoneessa niin pitkälle kun jaksoimme mässyttäen karkkia sekä riehuen omia lasten juttuja. Odotin aina innolla vanhempien juhlia, joita ei kovin usein ollut, mutta talossa oli iloa ja meteliä ja tykkäsin siitä. Se oli turvallista, sillä vanhempani huolehtivat meistä lapsista etukäteen ja osallistuimme myös valmisteluihin. Alkoholi ei ollut kirous, pelottava asia, ja siihen liittyi juuri se aikuisten nauru ja kova musiikki ja tanssi.

Muistan, että äidillä oli aina hirveä stressi juhlavaatteista ja hän ompeli vauhdilla niitä. Hän käytti paljon Marimekkoa, niin löysin äidin asuntoa tyhjentäessä muutamia. Jaoin ne serkuilleni, jotka olivat myös  mukana lapsina samoissa kekkereissä.

Minun vanhempani harrastivat sitä "sivistynyttä" juomista. Oltiin lasten kanssa hyviä ystäviä, joten sekoiltiin lastenhuoneessa ne ajat. Sen muistan, että aikusiten pöydästä tuli usein jotain hyvin ilkeitä letkauksia, jos sinne uskaltautui. Eniten sellaista että painu v-tuun siitä. Oli myös noloa katsoa kuinka aikuiset riitelivät keskenään. Kotimatakalla useimmiten äiti ja isä riiteli raivoisasti. Äiti flirttaili ja nolasi itsensä, isä uhosi ja nolasi itsensä. Toisen perheen vanhemmat olivat myös noloja, mutta siitä kai kärsi sitten sen toisen perheen lapset. Kun muistelen niitä aikoja ja tapahtumia, niin outo häpeän tunne leviää ihan fyysisesti kehooni, häpeän itseäni jostain syystä. 

80-luvulla olin lapsi. Vanhemmat juhlivat ystäväperheiden kanssa lähinnä juhlapyhinä, uusi vuosi, juhannus, vappu jne. Ne oli mielestäni hauskoja tilaisuuksia, ei ollut mitään tappeluita tai örvellystä vaan hauskanpitoa. Ei humalaiset ihmiset pelottaneet yhtään. Mehän lapsena odotettiin noita bileitä, saatiin muiden lasten kanssa tehdä vapaammin omia juttuja. Se oli sitä aikaa kun lapset eivät nyhjänneet vanhempien kainalossa ja odottaneet heiltä viihdykettä.

Olen ollut paljonkin sellaisissa tilaisuuksissa, joissa juotiin alkoholia, mutta "kännibileet" - ei, sellaisia ei minun lapsuudenkodissani harrastettu. Hyvin sivistyneesti ja hillitysti joivat, tulivat korkeintaan vähän nauravaisemmiksi ja iloisemmiksi kuin selvin päin, mutta kukaan ei sössöttänyt, sammaltanut, haastanut riitaa, tai muuten käyttäytynyt oudosti tai pelottavasti. 

Mä muistan usein lapsena toivoneeni, että vanhemmat joisivat useammin, koska minusta he oli silloin rennompia ja iloisempia kuin selvänä. Varsinkin juro ja henkisesti etäinen isä, hänestäkin tuli leikkisä ja hauska kun otti pari lasia viiniä. Mun vanhemmat joi lähinnä jossain suvun juhlissa tai jos tiettyjä vieraita tuli yökylään, ja silloinkin tosiaan tyyliin 1-3 lasia viiniä.

Kännibileet tuli onneksi ensimmäisen kerran koettua vasta teini-iässä, kun hakeuduin sellaisiin itse. Sellalinen meno olisi ollut pienelle lapselle hyvin pelottavaa.

Ei ollut ihmeempää. Sanoisin että kivaa kun aikuiset kerrankin olivat vapautuneita. Sai itsekin soittaa suuta enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauheita juttuja joillain ollut. Mä en lapsena parempaa tiennyt kuin tulla perjantaina koulusta ja nähdä se yksi tietty viinipönikkä vastassa viileässä eteisessä. Se tarkoitti sitä että äitini kaukana asuva paras ystävä ja mun kummitäti oli tulossa meille! Sitä tiettyä viiniä oli vain silloin. Olin ja olen kummini suuri fani enkä ollut pysyä nahoissani kun tiesin hänen olevan tulossa. Vietettiin tyttöjen iltaa ja mulla oli limsaa viinilasissa. Saunottiin pitkään ja tehtiin "kauneushoitoja" Nykyään näin kolmekymppisenä kun vietetään iltaa myös minulla on tuota samaa viiniä lasissa kun vietetään tyttöjen iltaa.

Alkoholinjuontihan ei tarkoita aina sitä, että vedetään perseet olalle.

Tuo kuulostaa siltä, että viiniä otettu kohtuullisesti, joka onkin sitten eri juttu kuin päihtyneet vanhemmat.

Itselleni tuo edelleen painajaisia se, kuinka perjantaina

Voi kyynel 😢

Onko muita, jotka erehtyivät maistamaan lonkkua greippilimpparina lapsena? 

Oli kauheaa. Alkuun tietty hauskaa ja iloista mutta draamaa ja riitaa tuli lopulta lähes aina. Vanhempien riidat meni väkivaltaisiksi ja usein toinen häippäsi mikä aiheutti iso huolta. Äidin kaveri muuttui humalassa tosi pahasuiseksi ja ilkeili meille lapsille.

Ei ollut mitään bileitä ennen kuin olin teini-ikäinen. Lapsena alati kännäävät vanhemmat tappelivat, näihvat tai tekivät muita kolttosia, ja samalla pidettiin yllä keskiluokkaista kulissia. Oli aina ahdistavaa, arvaamatonta, joku sai turpaan ja minulle huudettiin jatkuvasti. Sitten kun erosivat kun olin 12-v., oli isän luona sellaisia rentoja kännibileitä joista jotkut puhuvat, eikä ne hetkauttaneet vähääkään. Mutsi välillä jos se murtautui sisälle itsa ri a tekemään. Mutta sellainen ei kuulemma lasta haittaa, kun oli sitä rahaa.

Traumat jäi.

Vierailija kirjoitti:

Minun vanhempani harrastivat sitä "sivistynyttä" juomista. Oltiin lasten kanssa hyviä ystäviä, joten sekoiltiin lastenhuoneessa ne ajat. Sen muistan, että aikusiten pöydästä tuli usein jotain hyvin ilkeitä letkauksia, jos sinne uskaltautui. Eniten sellaista että painu v-tuun siitä. Oli myös noloa katsoa kuinka aikuiset riitelivät keskenään. Kotimatakalla useimmiten äiti ja isä riiteli raivoisasti. Äiti flirttaili ja nolasi itsensä, isä uhosi ja nolasi itsensä. Toisen perheen vanhemmat olivat myös noloja, mutta siitä kai kärsi sitten sen toisen perheen lapset. Kun muistelen niitä aikoja ja tapahtumia, niin outo häpeän tunne leviää ihan fyysisesti kehooni, häpeän itseäni jostain syystä. 

Tämä häpeä on minusta mielenkiintoinen ilmiö, minkä olen itsekin kokenut/koen vieläkin joistain lapsuuden tapahtumista. Lapsena koettu häpeä ikävistä asioista, jotka ovat olleet ikäviä mutta joihin ei ole itse voinut vaikuttaa. Sellainen ahdistava ja kuristava häpeä oikein välillä vyöryy joidenkin muistojen päälle.

Vierailija kirjoitti:

Onko muita, jotka erehtyivät maistamaan lonkkua greippilimpparina lapsena? 

Ei mutta mummon tekemää banaaniviiniä tuli maistettua. Olin 10v. Hyvää se oli. Kun äit huomas lasissa olevan jotain muuta Spritea, niin kiikutti kahvia nenän eteen "ettei tule känni" ja nappas lasin itelleen. Typerä ajatus, että kahvilla siitä selviää. Kupoliinhan se tuon ikäisellä nousi.

Hauskaa oli! Joskus osa käyttäytyi hassusti ja naurettiin niille. Mutta turvallinen olo oli aina, vain hyviä muistoja jäänyt. 

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla olin lapsi. Vanhemmat juhlivat ystäväperheiden kanssa lähinnä juhlapyhinä, uusi vuosi, juhannus, vappu jne. Ne oli mielestäni hauskoja tilaisuuksia, ei ollut mitään tappeluita tai örvellystä vaan hauskanpitoa. Ei humalaiset ihmiset pelottaneet yhtään. Mehän lapsena odotettiin noita bileitä, saatiin muiden lasten kanssa tehdä vapaammin omia juttuja. Se oli sitä aikaa kun lapset eivät nyhjänneet vanhempien kainalossa ja odottaneet heiltä viihdykettä.

Sama kokemus! Nimenomaan niitä odotettiin, kun oli niin hauskoja, joten ei todellakaan mitään traumoja ole jäänyt, päin vastoin. 

Vierailija kirjoitti:

Onko muita, jotka erehtyivät maistamaan lonkkua greippilimpparina lapsena? 

Omat vanhemmat ostivat minulle omat lonkerot. 11-vuotiaana ainakin, en ole varma sainko jo 10-vuotiaana. Joo, ei näin.

Meillä oli sukulaisia uutenavuotena ja vappuna, juhannus oltiin aina saaressa sinne tuli myös näitä sukulaisia. Aikuiset otti alkoholia olivat hyvällä tuulella ja myös meillä lapsilla oli mukavaa, vaikka osa saattoi olla hyvinkin humalassa eivät olleet mitenkään uhkaavia. Kaikilla oli mukavaa 

Hyvät muistot on. Istuttiin nuotiolla ja grillattiin, syötiin herkkuja, sai leikkiä kavereiden kanssa myöhään ja valvoa myöhään. Pelailtiin pelejä ja vietettiin aikaa, oli mukava tunnelma. Jossain vaiheessa sitten mentiin kotiin nukkumaan. Saatettiin kävellä yksin kotiin huilaamaan, kun naapurustossa yleensä oltiin. Hyvät muistot. Ei kuitenkaan koskaan ollut tappeluita tms, kukaan ei ollut aggressiivinen. Naureskeltiin joillekin aikuisten harmittomille örvellyksille. Ysärin lapsi. 

Oli ihan normaalia, että vanhemmat otti tuttujensa kanssa reilustikin alkoholia ja lapset oltiin siinä klo 21-22 asti pyörimässä kunnes mentiin nukkumaan ja vanhemmat jatkoivat myöhään yöhön. Ei jäänyt mitään traumoja tai koko homma tuntunut muutenkaan oudolta, hauskaa oli ja nauru raikasi. Hädin tuskin kouluikäisenä tuli monesti istuttua terassilla vanhempien ja perhetuttujen kanssa tuntikausia, tylsyys siinä vaivasi, ei alkoholin nauttiminen.

Tämä siis ysärin puoliväliä.