Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut kuvittelevat, että ylipainoiset eivät jaksa tehdä mitään?
13.04.2025 |
Mä painan 114kg ja suurin paino mulla on ollut 125kg. En ole silti koskaan ollut mikään vain sohvalla makaava laiskimus.
Asun yksin omakotitalossa ja ihan itse leikkaan nurmikon työnnettävällä leikkurilla. Olen töissä vanhuspuolella mikä ei todellakaan ole mitään kevyttä työtä edes normaalipainoisille. Ei kaikki vanhukset ole mitään kevyitä nykyaikana. Paljon pitää olla jalkojen päällä ja askeleita kertyy päivän mittaan.
Tänään kävin kävelemässä metsässä n. tunnin ajan. Alkuun jonkinlaista metsätietä pätkä ja sitten ihan metsään missä ei ollut mitään polkuja. Lunta jonkun verran, kuoppia, puita yms. piti väistellä. Hyvää kuntoilua oli kyllä.
Nyt kun tiet alkaa olla putsattuna, niin aloitan taas pyöräilyn. Talvisin en ole uskaltanut pyöräillä enää pitkään aikaan, mutta sulana aikana teen lenkkejä. Lisäksi käyn uimassa, uin yleensä n.kilometrin tunnissa. Lisäksi olen nyt aloittanut kuntosalilla käymisen. Kotona teen jumppaa, venyttelen ja ihan vain tanssin.
Ylipainoa mulla on edelleen reilusti, mutta suunta on alaspäin koko ajan. Ruokavaliohan tässä on se mikä vaikuttaa eniten, mutta nostan samalla kuntoa. En vain ymmärrä tuota joidenkin ajattelutapaa, että kaikki ylipainoiset ovat laiskoja ja vain makaavat eivätkä jaksa liikkua. Kuvitellaan myös, että ylipainoiset syö aivan koko ajan.
En voi kuin ihmetellä joidenkin aivoituksia.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut reippaasti ylipainoinen. Olin silloinkin liikunnallinen ja voin ihan hyvin. Ei ollut mitään jaksamisongelmia. Laihdutin ruokavaliolla 30kg pois, ja suoraan sanottuna en ole huomannut laihdutuksesta mitään etuja. Ei minulla ollut mitään ongelmia ennenkään, eikä oloni muuttunut mitenkään. Uudet vaatteet vaan piti ostaa ja sellainen huono puoli tuli, että opin katsomaan kroppaani arvostelevasti ja laittamaan koko ajan lisää vaatimuksia sille miltä sen pitäisi näyttää. Siinä missä ylipainoisena olin tyytyväinen kroppaani, nyt löydän siitä pelkkiä vikoja.
Uskon toki silti että laihdutus oli hyväksi ja terveellistä, mutta käytännössä konkreettisia hyviä puolia on ollut tosi vähän.
Jos haluaa joskus kumppanin eikä lisääntyessä raskausdiabetesta, paino kannattaa hoitaa kuntoon.
Huvittavaa, että joku luulee ylipainon olevan este kumppanin löytymiselle. Se että sinä et hoikkana löydä, koska etsit tasoasi parempaa, ei tarkoita sitä etteikö taasen ylipainoinen realisti löytäisi kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina löytyy liikunnallisia ja energisiä ylipainoisia, kierukan läpi raskaaksi tulleita, 45v iässä luonnollisesti esikoisen saaneita, roskaruualla laihduttavia, kahvia nukahtamisen auttamiseksi juovia, jne massasta poikkeavia. Silti olette juuri niitä poikkeustapauksia.
Suurin osa lihavista ei jaksa nostaa penkistä satasta eikä jaksa kävellä kilometriä puuskuttamatta. Monelle heistä puhkeaa kakkostyypin diabetes ja tulee erilaisia sairauksia. Samoin suurimmalla osalla naisista hedelmällisyys laskee merkittävästi 35v iässä, kierukka ehkäisee loistavasti, roskaruoka lihottaa ja kahvi piristää.
Joku voi olla poikkeus, mutta ei kannata olettaa, että poikkeus rikkoo koko kaavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset vahtaavat TLC:n Hengenvaarallisesti lihavaa ja luulevat, että kaikki suomalaisetkin lihavat ovat samanlaisia 200-400-kiloisia palveltavia. Täällä saa ihmetellä kun lukee ihmisten kuvitelmista sen suhteen, että kuinka ylipainoinen tai lihava syö. Ihminenhän lihoo kyllä reippaasti kun syö yhden ~200kcal:n voileivän päivittäin jos se energia on yli päivittäisen energiantarpeen. Ei tarvita siis mitään Amerikan herkkuja lihomiseen. Osalla on täällä tosin luulo, ettei ihminen voi lihoa millään muualla kuin roskaruoalla, leivonnaisilla, sipseillä tai karkilla.
Ihminenhän lihoo kyllä reippaasti kun syö yhden ~200kcal:n voileivän päivittäin jos se energia on yli päivittäisen energiantarpeen. Päivässä palaa 1400 kcal pelkkään elintoimintojen ylläpitämiseen. Tuollaisella satojen kilojen ihr
Tuossa ei ole huomioitu sitä, että normaaliälyinen ihminen huomaa eron painossa, jaksamisessa ja ulkonäössä kauan ennen kuin mitään noin dramaattista muutosta tapahtuu. Paino ei voi tulla yllättäen, vaan itsepetosmekanismit aktivoituvat, jos ei pysty tekemään asialle mitään.
On hyvä huomioida lähtötaso. Voidaan sanoa, että 100kg 160cm nainen ja 60kg 160cm nainen ovat samassa tilanteessa siinä mielessä, että kumpikin voi lihoa paahtoleivästä, kun se menee yli päivittäisen tarpeen. Mutta tuo 100kg nainen on tehnyt syömisvirheitä jo kuukausia tai vuosia ja uudet virheet vain vievät syvemmälle lihavuuteen. Lisäksi hän tarvitsee valtavia kalorimääriä ylläpitääkseen massojaan, joten keskittyminen siihen, miten vähän hänen pitää syödä lisää saadakseen vielä lisää läskiä voi olla harhaanjohtavaa.
100kg 60kg naisen päivittäinen tarve palautuu enemmän jaksamisen ja elintoimintojen ylläpitämiseen, kun taas lihavan ihmisen energiantarve perustuu mielihaluihin ja tottumuksiin. Hän ei tarvitse niitä massoja eikä kaloreita, mutta kyse on ehkä jo lapsuudessa opituista tavoista.
Painoin 114 kg mut laihduin 30 kg. Silti kohdellaan kuin läskiä joka ei jaksa tehdä mitään. Olen polkenut töihin 20 km edes takas pari vuotta.
1400 yli kulutuksen saatua kaloria viikossa lisää painoa 0,2 kg kun lasketaan rasvakilossa olevan 7000 kcal:n verran energiaa. Vuodessa on 52 viikkoa eli 52 x 0,2 kg on yhteensä 10,4 kg vuodessa. Se on jo viidessä vuodessa 52 kg ja 10 vuodessa 104 kiloa. 200 kcal:n voileipä saadaan ottamalla pala paahtoleipää, sipaisemalla sille rasvalevitettä ja ohut siivu Oltermannia.