Naiset, älkää alun alkaenkaan ottako kuspäätä!

Vierailija kirjoitti:

Siis joko on niin, että lähes jokainen kuspiä mies on mestariluokan näyttelijä kellon ympäri, 

tai niin että naiset ovat tahallisen sokeita vioille koska jokin pintapuolinen etu.

Ei toivottavasti sentään niin että naisiin uppoaa mikä sutkeilu tahansa.

Luulen, että kyseessä on kaksi eri asiaa.

On kilttejä naisia, jotka uskovat rakkauden korjaavan kaiken. He menevät tunteet, ei järki, edellä.

Kun romanssi sitten syttyy, he lähtevät täysillä mukaan tarkastelematta kumppania sen enempää. Valinta voi tapahtua pelkän ulkonäön perusteella. Seuraa liitto ja lapsia. Mies voi alkaa viihtyä kavereiden kanssa, alkoholia kuluu ja vaimo muuttuu hänen mielestään rupsahtaneeksi kälkättäjäksi. Silloin voi jopa nyrkki heilahtaa. Nainen syyllistää itseään ja yrittää lepytellä miestä. Lapset kärsii. Seuraa ero ja kaikki alkaa alusta. Mitään ei ole opittu, toinen on syyllinen, uhriudutaan.

Näille ihmisille auttaisi, jos nuoria neuvottaisiin jo teineinä, millaisia asioihin kiinnittää huomio. Toisaalta taustalla voi olla sosiaalinen perimä. Lapsuuden kodeista kummallekin tuttu kuvio.

Toinen ryhmä ovat naiset, jotka ovat ehkä pitkälle koulutettuja, tulevat tasapainoisista kodeista ja punnitsevat kumppaniaan monilta kannoilta. He eivät toimi tunnekuohun vallassa.

Silti he saattavat päätyä ongelmallisen puolison kumppaniksi. Kaikki ei näy päälle. Kumppani voi olla hyvin koulutettu, hyvässä työssä, harrastaa hyviä juttuja, olla hyvä seuramies porukassa. Asiallinen ja suosittu.

Kotona hänestä voi ajan myötä ilmaantua toinen puoli, josta ei näkynyt mitään merkkejä vuosiin. Syynä voi olla taloudellisen tilanteen muutos, lapsen syntymä tms. joka muuttaa parisuhteen valtasuhteita. Valtaa saadessaan hän lyö toista sumeleimatta. Ei fyysisesti, vaan alistamalla, nöyryyttämällä ja kiusaamalla. Lasten hyvinvointi ei merkitse hänelle mitään.

Hän voi itse huonosti ja kylvää myrkkyä toiselle. Kulissien ovat hänelle tärkeitä. Kukaan ulkopuolinen ei huomaa mitään. Eron jälkeen kaikki ihmettelee, miten niin kivasta puolisosta kannatti luopua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on tyhmän ihmisen kirjoittama. Ei narsisti aloita suhdetta olemalla heti kus*pää. Toiset paljastavat todellisen luonteensa vasta kun on saatu lapsi tai menty naimisiin.

Siis jos asuu yhdessä 5 v ennen lasten hankkimista, siinä ajassa ei ehdi huomata luonnevikaa? Niin niin. Ap

Oma mies ehti viiden vuoden aikana muuttua normaalisti alkoholia käyttävästä alkoholiongelmaiseksi. Siis tyypistä, joka otti välillä pari saunakaljaa tai käytiin viikonloppuna viihteellä.

Se kuspäisyys tuli esille kun oltiin oltu puoli vuotta yhdessä.  🤷

Psykopaatti tulee monesti uhrin elämään tämän ollessa jollain tavalla heikoilla ja hän esittää sankaripelastajaa. Näin syntyy uhrin Tukholma syndrooma ja on todella vaikea kääntää aivot siihen suuntaan, että toinen onkin paha. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on tyhmän ihmisen kirjoittama. Ei narsisti aloita suhdetta olemalla heti kus*pää. Toiset paljastavat todellisen luonteensa vasta kun on saatu lapsi tai menty naimisiin.

Siis jos asuu yhdessä 5 v ennen lasten hankkimista, siinä ajassa ei ehdi huomata luonnevikaa? Niin niin. Ap

Oma mies ehti viiden vuoden aikana muuttua normaalisti alkoholia käyttävästä alkoholiongelmaiseksi. Siis tyypistä, joka otti välillä pari saunakaljaa tai käytiin viikonloppuna viihteellä.

Minä tajusin vasta keski-ikäisenä, että isä on psykopaatti. Ei noista olla aiemmin puhuttu eikä myöskään konkreettisia esimerkkejä heidän toiminnastaan ja että se voi olla se pidetty tyyppi, joka ei ole rikollinen.

Ei se aina näy heti, sehän se ongelma onkin. Ongelmat ovat pieniä, ja kun otat puheeksi niin "älä välitä, työstressiä" tai jotain muuta joka stressaa. Toki en itse pura omaa stressiä toiseen, mieluummin vaikka lenkki polulle.

Myös tietynlainen yhteiskunnan paine, "kaikki eroavat liian helposti" luo sellaisen tunteen että ei kai tämä ole niin pahaa että pitäisi erota. 

Itse olen onnistunut löytämään kolmeakin näitä. Yritin saada suhteen toimimaan, olenhan kasvatettu kiltiksi tytöksi. Yritän jatkuvasti työstää sitä, että mitkä ovat minun rajat ja miten sallin itseäni kohdeltavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on tyhmän ihmisen kirjoittama. Ei narsisti aloita suhdetta olemalla heti kus*pää. Toiset paljastavat todellisen luonteensa vasta kun on saatu lapsi tai menty naimisiin. 

 

Tämä pätee hyvin myös naisiin.

 

Narsismi on miessukupuolessa yleisempää kuin naisissa.

Liittynee siihen, että pojat kasvavat kuin pellossa, ilman jämäkän ja turvallisen isän kasvatusta. Heiltä ei vaadita yhtään mitään, edes luku- ja kirjoitustaidon hankkimista. Ei hyvää käytöstä, ei ahkeruutta, ei tunnollisuutta.

Ja niinpä isien kasvattamatta jättämistä pojista kasvaa luonnevikaisia ja rikollisia persuja, joilla on taipumus pelätä ja nähdä uhkia joka paikassa.

Perusturvallisuudentunne sekä omien ja muiden rajojen kunnioitus sekä moraali (omatunto ja itseref

Se että naiset jää monien ikävien tilastojen ulkopuolelle, ei kerro siitä, että naiset olisivat ihmisinä parempia. Ei ollenkaan. Naiset osaavat naamioida ja salata huonoa käytöstä paljon paremmin, se jää piiloon

Kyllä naisetkin osaa olla todellisia sadisteja ja narsisteja ja varmasti jokainen törmännyt hyvin useaan tapaukseen.

Et sä voi sanoa noin. Naiset on uhreja riippumatta siitä kuka sen aiheutti. Ei saa syyttää uhreja. Ei. 

Vierailija kirjoitti:

Ei se aina näy heti, sehän se ongelma onkin. Ongelmat ovat pieniä, ja kun otat puheeksi niin "älä välitä, työstressiä" tai jotain muuta joka stressaa. Toki en itse pura omaa stressiä toiseen, mieluummin vaikka lenkki polulle.

Myös tietynlainen yhteiskunnan paine, "kaikki eroavat liian helposti" luo sellaisen tunteen että ei kai tämä ole niin pahaa että pitäisi erota. 

Itse olen onnistunut löytämään kolmeakin näitä. Yritin saada suhteen toimimaan, olenhan kasvatettu kiltiksi tytöksi. Yritän jatkuvasti työstää sitä, että mitkä ovat minun rajat ja miten sallin itseäni kohdeltavan.

Vähän veikkaan ettei asia ole ihan noin yksioikoinen. Sinä vaan kaikkien uhri ja kaikki kusipäitä? Älähän viitsi nyt 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on tyhmän ihmisen kirjoittama. Ei narsisti aloita suhdetta olemalla heti kus*pää. Toiset paljastavat todellisen luonteensa vasta kun on saatu lapsi tai menty naimisiin.

Ihminen, joka on alemmuudentuntoinen, itsetuntovaurioinen, tunnekylmä ja omaa psykopaattisia piirteitä, on myös taitava manipuloimaan ja esittämään juuri sellaista, kuin hänen toivotaan olevan.

Kysyin kerran exältä, mitä hän luulisi tapahtuvan, jos kaikki tietäisivät, millainen hän oikeasti on. Hän vastasi: Ei olisi asiaa minnekään.

Hän onnistui vuosia vetämään tuota rooliaan. Lapsen syntymän myötä valtasuhteet meillä muuttuivat. Olisi tarvittu molempien voimavaroja arjen pyöritykseen. Hän näkikin tilaisuuden alistaa ja nöyryyttää minua ja nostaa sillä itseään. Lasta hän yritti käyttää lyömäaseena minua vastaan. En viitsi kertoa kaikkia juonia.

Hienosti onnistui

Tuttua! 

Nyt sä olet lyönyt kätes pas.k.aan.

Vierailija kirjoitti:

Ei se aina näy heti, sehän se ongelma onkin. Ongelmat ovat pieniä, ja kun otat puheeksi niin "älä välitä, työstressiä" tai jotain muuta joka stressaa. Toki en itse pura omaa stressiä toiseen, mieluummin vaikka lenkki polulle.

Myös tietynlainen yhteiskunnan paine, "kaikki eroavat liian helposti" luo sellaisen tunteen että ei kai tämä ole niin pahaa että pitäisi erota. 

Itse olen onnistunut löytämään kolmeakin näitä. Yritin saada suhteen toimimaan, olenhan kasvatettu kiltiksi tytöksi. Yritän jatkuvasti työstää sitä, että mitkä ovat minun rajat ja miten sallin itseäni kohdeltavan.

Siinä kohtaa, kun pitää yrittää saada suhdetta toimimaan on se hetki, kun pitää lähteä.

T. Entinen kiltti tyttö

Koska kusipäät aina syyttävät ja mustamaalaavat toista osapuolta, syntyy jokaisesta tuollaisesta heterosuhteesta srkä mies- että naiskusipää, joista toinen joko oikeasti on tai ei ole.

Jos mies olisi alun alkaen kusipää, niin eihän häntä kukaan huolisikaan. Kait sen nyt tyhmänkin pitäisi tajuta. Ainakin kusipäät ja minävaurioiset tajuavat.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies olisi alun alkaen kusipää, niin eihän häntä kukaan huolisikaan. Kait sen nyt tyhmänkin pitäisi tajuta. Ainakin kusipäät ja minävaurioiset tajuavat.

Onhan koulukiusaajallakin omat kaverinsa. Rais kaaja voi olla normaalilta vaikuttava perheenisä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se aina näy heti, sehän se ongelma onkin. Ongelmat ovat pieniä, ja kun otat puheeksi niin "älä välitä, työstressiä" tai jotain muuta joka stressaa. Toki en itse pura omaa stressiä toiseen, mieluummin vaikka lenkki polulle.

Myös tietynlainen yhteiskunnan paine, "kaikki eroavat liian helposti" luo sellaisen tunteen että ei kai tämä ole niin pahaa että pitäisi erota. 

Itse olen onnistunut löytämään kolmeakin näitä. Yritin saada suhteen toimimaan, olenhan kasvatettu kiltiksi tytöksi. Yritän jatkuvasti työstää sitä, että mitkä ovat minun rajat ja miten sallin itseäni kohdeltavan.

 

Vähän veikkaan ettei asia ole ihan noin yksioikoinen. Sinä vaan kaikkien uhri ja kaikki kusipäitä? Älähän viitsi nyt 

Yleensä se menee juuri noin. Mikään muu ei olisi noin todennäköistä. Kas kun se hyväuskoinen ihminen on kusipään vedätettävissä. Minullakin ollut noita useampi. Viimeinen niin paha, että hakeuduin terapiaan, etten olisi enää kävelevä maalitaulu.