Oletko itkenyt hautajaisissa ihmisen elämää?

Olen pappi. Näen hautajaisia viikoittain ja useita. Ihmiset itkevät usein rakkaudesta, huonostikin kohdellut vanhempi saa lapsensa aikuisena itkemään, itkeä voi myös helpotuksesta jos vainajan elämä ja loppu ollut raskas. 

 

itku puhdistaa. Puhun usein itkemisestä ajattelen että silloin annan kaikille luvan itkeä. Miehetkin itkevät hyvää kaveriaan tai appiukkoaankin.

onko vielä kysyttävää, vastaan mieluusti.

"Muistot" herättävät monenlaisia tunteita ja elämä on "vain" sitä miltä tuntuu.

Itku puhdistaa, en ymmärrä mitä tuo oikeasti tarkoittaa, ei se mitään puhdista. Fraasi se mielestäni on.

Olen ollut useissa hautajaisissa, mutta kaikissa niissä oli tilanne se että vainaja oli vilpittömästi pidetty ihminen. Omalla kohdallani kimurantein tilanne oli se kun hautasin äitini. Kaikki olettivat että 15-vuotias lapsi suree äitiään, mutta minä itkin siitä helpotuksesta että sekä hänellä että minulla oli rauha. Olin vilpittömästi onnellinen ja koin siitä suurta häpeää. Mietin miten yleistä tuollainen on esimerkiksi alkoholistivanhemman kuollessa. Meillä ei ikinä puhuttu mistään joten koin olevani avaruusolento tilanteessa. Muut paikalle saapuneet tunsivat äitini aivan eri ihmisenä kuin minä. Ahdistuin osanotoista ja lohdutteluista aivan kamalasti.

En voi mennä ollenkaan kirkkoon. Ahdistuisin ja muuttuisin hysteeriseksi. Kaikki voima katoaisi. Parempi pysyä muualla. En tiedä mitä tehdä jos tulee tilanne että pitäisi mennä. Pelkkä tilaisuuskin jo itkettää jos olisi omainen kyseessä.

Olen itkenyt surusta ja menetyksen tuskasta.

Muutamia henkilöitä olen jättänyt kunnioittamatta läsnäolollani heidän hautajaisissaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen itkenyt surusta ja menetyksen tuskasta.

Muutamia henkilöitä olen jättänyt kunnioittamatta läsnäolollani heidän hautajaisissaan.

 

Miten tuo kunnioittajättäminen näkyy läsnäolossasi?

Lähiaikoina viittaa tulevaisuuteen, viime aikoina menneisyyteen :)

Vierailija kirjoitti:

Olen pappi. Näen hautajaisia viikoittain ja useita. Ihmiset itkevät usein rakkaudesta, huonostikin kohdellut vanhempi saa lapsensa aikuisena itkemään, itkeä voi myös helpotuksesta jos vainajan elämä ja loppu ollut raskas. 

 

itku puhdistaa. Puhun usein itkemisestä ajattelen että silloin annan kaikille luvan itkeä. Miehetkin itkevät hyvää kaveriaan tai appiukkoaankin.

onko vielä kysyttävää, vastaan mieluusti.

Haluaisin kysyä, että voiko kuoltuaan olla tiedostavassa tilassa (odottamassa ylösnousemusta) ev lut opin mukaan? 

Ortodoksit ovat tiedostavassa tilassa. Millaista siellä heidän uskonsa mukaan on? Voivatko he kommunikoida keskenään, entä seurata jäljellejääneiden elämää?

Luulen,  että serkkuni ei itkenyt pedopappamme hautajaisissa rakkaudesta. Hän oli nimittäin papan pitkäaikainen uhri. Varmaankin itki helpotuksesta ja toisaalta pilalle mennyttä omaa elämäänsä. 

Ei kannattaisi pappienkaan niin sinisilmäisesti luulla kaikkien aina vain ihanasti rakastaneen niitä läheisiään. Eikä myöskään luottaa niiden harvojen sukulaisten kertomuksiin siitä, kuinka "Xx oli niin hieno mies." Takana voi oikeasti olla mitä tahansa. 

Vierailija kirjoitti:

Luulen,  että serkkuni ei itkenyt pedopappamme hautajaisissa rakkaudesta. Hän oli nimittäin papan pitkäaikainen uhri. Varmaankin itki helpotuksesta ja toisaalta pilalle mennyttä omaa elämäänsä. 

Ei kannattaisi pappienkaan niin sinisilmäisesti luulla kaikkien aina vain ihanasti rakastaneen niitä läheisiään. Eikä myöskään luottaa niiden harvojen sukulaisten kertomuksiin siitä, kuinka "Xx oli niin hieno mies." Takana voi oikeasti olla mitä tahansa. 

 

Miksi serkkusi meni hautajaisiin? Tai onhan se voinut olla serkullesi puhdistava kokemus ja saanut tunteen, että nyt hän on päässyt eroon lopullisesti hirviöstä.

Itse ainakin usein hautajaisissa itken ennen kaikkea sitä että kuolema on kaunis ja liikuttava tapahtuma :). Uskon että moni muukin tekee samoin.

Olen ollut myös monissa hautajaisissa viime aikoina, koska vaihdoin alaa. Vainajat ovat olleet vanhoja ihmisiä. Ihmiset kyllä itkevät ja ovat surullisia, mutta heidän olemuksensa kertoo, että asiat ovat kuten pitää. Nyt olin nuoren ihmisen hautajaisissa, vieläpä sellaisen nuoren ihmisen, joka oli menehtynyt päihteisiin. Lähiomaisten kasvoilla oli sellainen tuska, jota ei vanhojen ihmisten hautajaisissa näe.

Olen.

Serkku varmaan halusi konkreettisesti nähdä, että on kuollut ja kuopattu.

Ap:n ajatukset kuulostavat tutuilta.

Surin oman äitini hautajaisissa hänen elämäänsä. Hän eli yli 60 vuotta persoonallisuushäiriöisen isäni kanssa, koska oli vanhan kansan ihminen, jonka mielestä avioliitossa ollaan hautaan asti. Puhuimme kyllä joskus tästä, kuinka äidin elämä voisi olla helpompaa tai ainakin vähemmän raskasta ilman isääni, mutta hän kuitenkin koki, että se osa on annettu hänelle elämäntehtäväksi. Se oli tietenkin hänen valintansa ja sitä oli kunnioitettava, mutta kyllä se myös rajoitti sitä, kuinka paljon (vähän) me lapset jaksoimme olla vanhempiemme kanssa tekemisissä, koska isämme oli niin vaikea persoona.

Kysyit hyvän kysymyksen johon mielelläni paneudun vastaamaan. Tulkintasi eri syistä itkua ovat hyvät. Itse olen itkenyt, surrut hautajaisissa myös useammasta syystä kuin vainajan poismenosta. Itku on tullut läheisen ihmisen poismenosta, silkasta kaipauksesta häneen, se on yksi syy. Toinen syy on ollut se, ettei vainajaan välttämättä ole liittynyt tunnesidettä, mutta itken kun tilaisuus on niin kaunis. Kolmas syy voi olla pelkästään tunnelma kirkossa. Neljäs syy se, että itse joskus makaa alttarilla ja mietin, monenko silmät kostuu silloin tai kostuuko lainkaan. Näistä yleisin syy on kuitenkin ollut joko kaipaus poismenneeseen tai sitten kaunis ja lämmin tilaisuus.

Mielenkiintoisia pohdintoja.

Minä olen joskus miettinyt ja itkenytkin yleisesti ihmiselämän kauneutta. Hautajaisissa se piirtyy erityisen hyvin eteen, varsinkin jos paikalla on myös lapsia. Siinä jotenkin konkretisoituu se, miten kaikki elämänvaiheet kuuluvat luonnollisena osana elämään. Myös kuolema.

En ole ikinä kiukusta itkenyt, en myöskään huojennuksesta. Sun suku on kamala, jos se on tuollaista.

Mä en itkenyt hautajaisissa, mä itkin kuolinhetkellä ja ennen sitä. Ei kenenkään pitäisi kitua sillä tavalla, mutta Räsäsen marakatin mielestä se on ok.