Oletko itkenyt hautajaisissa ihmisen elämää?
Olen ollut lähiaikoina useissa hautajaisissa. Tunnelmat ovat olleet hyvin erilaisia: vainajat eri ikäisiä, kuolleet eri syistä, perhesuhteet ovat olleet erittäin vaihtelevia, hautajaisjärjestelyt sopuisia tai sitten ei jne.
Olenkin jäänyt pohtimaan, kuinka moni lopulta itkee hautajaisissa kaipausta ja ikävää kuollutta kohtaan. Kuinka paljon seassa mahtaa olla itkua helpotuksesta vaikean ihmissuhteen päättyessä, surua elämättömästä elämästä esim. luonnehäiriöisen ihmisen kumppanin kuollessa, yleistä itkua sukuriidoista tms?
Minkälaisia kokemuksia sinulla on?
Kommentit (88)
Olen todellakin itkenyt elämää. Sen eri sävyjä; ilon ja surun leikittelyä kuin yö ja päivä, vauhdinhurmasta ahdistuksen syövereihin.
Miten elämään mahtuu eri ikäkausina vaihtelevuutta ja luopumista. Aina luopumista, joka iässä.
Huomenna itken Jeesuksen elämää. Oli hyvin lyhyt, noin 30 vuotta ja sisälsi paljon kiusauksia sekä koettelemuksia. Kiitos siitä että hän kuitenkin kesti kaiken sen ja voitti kuoleman.
Vierailija kirjoitti:
Huomenna itken Jeesuksen elämää. Oli hyvin lyhyt, noin 30 vuotta ja sisälsi paljon kiusauksia sekä koettelemuksia. Kiitos siitä että hän kuitenkin kesti kaiken sen ja voitti kuoleman.
Menetkö hautajaisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomenna itken Jeesuksen elämää. Oli hyvin lyhyt, noin 30 vuotta ja sisälsi paljon kiusauksia sekä koettelemuksia. Kiitos siitä että hän kuitenkin kesti kaiken sen ja voitti kuoleman.
Menetkö hautajaisiin?
Kirkkoon menen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomenna itken Jeesuksen elämää. Oli hyvin lyhyt, noin 30 vuotta ja sisälsi paljon kiusauksia sekä koettelemuksia. Kiitos siitä että hän kuitenkin kesti kaiken sen ja voitti kuoleman.
Menetkö hautajaisiin?
Kirkkoon menen.
Entäs muistotilaisuus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomenna itken Jeesuksen elämää. Oli hyvin lyhyt, noin 30 vuotta ja sisälsi paljon kiusauksia sekä koettelemuksia. Kiitos siitä että hän kuitenkin kesti kaiken sen ja voitti kuoleman.
Menetkö hautajaisiin?
Kirkkoon menen.
Entäs muistotilaisuus?
Anteeksi vain, mutta vaikuttaa siltä, että minua yritetään nyt pilkata ja ivata.
Huomenna on Kristuksen kuolinpäivä ja kyllä se aina surulliselta tuntuu ja itkettääkin, vaikka kristittynä tiedänkin, mikä sen tarkoitus oli.
Koko elämä itsessään on tavallaan Jeesuksen muistotilaisuus. Häntä ja hänen tekojaan me kristityt jatkuvasti muistelemme ja otamme niistä oppia. Ehtoollinen on Jeesuksen muistoateria.
Ystäväni hautajaisissa tuli mietittyä hänen lyhyttä mutta vaivojen täyteistä elämäänsä. Hänellä oli useampi vaikea sairaus ja siihen päälle hankalia ihmissuhteita. Kuoli noin 35- vuotiaana. Silloin itkin hänen elämäänsä ja mietin, että joskus joillekin annetaan liikaa kannettavaa.
Suru itkettää aina. Ei sille mitään mahda.