Lue keskustelun säännöt.
Oletko itkenyt hautajaisissa ihmisen elämää?
12.04.2025 |
Olen ollut lähiaikoina useissa hautajaisissa. Tunnelmat ovat olleet hyvin erilaisia: vainajat eri ikäisiä, kuolleet eri syistä, perhesuhteet ovat olleet erittäin vaihtelevia, hautajaisjärjestelyt sopuisia tai sitten ei jne.
Olenkin jäänyt pohtimaan, kuinka moni lopulta itkee hautajaisissa kaipausta ja ikävää kuollutta kohtaan. Kuinka paljon seassa mahtaa olla itkua helpotuksesta vaikean ihmissuhteen päättyessä, surua elämättömästä elämästä esim. luonnehäiriöisen ihmisen kumppanin kuollessa, yleistä itkua sukuriidoista tms?
Minkälaisia kokemuksia sinulla on?
Kommentit (88)
Jos joku ikävä kuolee niin sehän ei itketä yhtään vaan naurattaa. Olen aika varma, että Riikka Purran kuolinuutinen saisi hymyn useimpien kasvoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole itkenyt koskaan edes lähiomaisen kuolemaa. Siinä vain tuli yksi etappi sielun kiertokulkua täyteen. Se sielu on kuollut jo useita kertoja aiemminkin ja tulee kuolemaankin.
Vaikka en tuntisi vainajaa ollenkaan niin siinä kohtaa tulee aina itku, kun arkkua aletaan kantaa pois kirkosta/kappelista, ja musiikki alkaa soida.
Se on mielestäni aina se kaikkein koskettavin hetki. Kirjaimellisesti viimeinen matka, johon läheiset hänet saattavat. Vaikka esim. kaukaisemmat sukulaisen kohdalla muuten selviäisin hautajaisista kuivin silmin, niin tuossa kohtaa en koskaan. Aina tulee itku.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten semmoinen juttu, että lähiaikoina viittaa tulevaan aikaan. Lähimenneisyyteen viitataan sanalla viimeaikoina.
Kiitos. Tämä oli erityisen tärkeä tähän Palmusunnuntain iltaan.
Mä en itke ikinä mitään. Puren hammasta tai puristan vaikka nyrkkiä, mutta en itke. Se on heikkouden merkki, jos tarvii ihmisten ilmoilla vollottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lapsesta asti ollut hautajaisissa, mutta vasta aikuisena itkenyt. Syitä ovat tilaisuuden kaunis tai surullinen tunnelma, vainajan vaikea elämänkulku tai helpotus, kun kauan sairastanut pääsi lepoon. Usein itkettää, vaikka vainaja ei olisi edes kovin läheinen. Itku tuntuu tarttuvan. Myös se itketti kerran kovin, kun pappi puheessaan sivusi vainajan alkoholiongelmaa lämpimästi ja ymmärtäen, koska se nyt vain oli suuri osa hänen elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en itke ikinä mitään. Puren hammasta tai puristan vaikka nyrkkiä, mutta en itke. Se on heikkouden merkki, jos tarvii ihmisten ilmoilla vollottaa.
Sinä olet jotenkin kipeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen joissakin hautajaisissa itkenyt omaa syyllisyyttä. Koin silloin, että en ollut kohdellut ihmistä niin hyvin kuin olisin voinut ja hautajaisissa tämä alkoi tuntua pahalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolison menetettyäni itkin hautajaisissa hieman vaan kokosin itseni koska halusin muistaa tilaisuuden. Miksi itkeä mennyttä elämää vaan sitä että hänen maallinen matkansa päättyi.
Vierailija kirjoitti:
En voi mennä ollenkaan kirkkoon. Ahdistuisin ja muuttuisin hysteeriseksi. Kaikki voima katoaisi. Parempi pysyä muualla. En tiedä mitä tehdä jos tulee tilanne että pitäisi mennä. Pelkkä tilaisuuskin jo itkettää jos olisi omainen kyseessä.
Sinulla on toistaiseksi ollut varaa olla menemättä, mutta ehkä sinullekin tulee hautajaiset joihin sinun on pakko mennä, koska ne ovat sinun vastuullasi.
Minä jouduin järjestämään hautajaiset itsemurhan tehneelle lapselleni. Kirkossa niitä ei pidetty. Yhtä paljon kuin surin (ja suren) hänen kuolemaansa surin (ja suren) hänen elämäänsä jonka hän päätti lopettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hu-huu, missä pappi luuraa? Sinähän lupasit vastailla täällä.
Minäkin odottelen papin kommentteja. Tämä on yksi harvoja mielenkiintoisia keskusteluja täällä ja olisi mukava kuulla ammattilaisen kokemuksia aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle sanoi kukkakauppias kun hain kukkalaitetta hautajaisiin, että kukat symboloivat itkua. En oikein ymmärtänyt tätä, mutta ehkä siinä jotakin on.
Vierailija kirjoitti:
Minulle sanoi kukkakauppias kun hain kukkalaitetta hautajaisiin, että kukat symboloivat itkua. En oikein ymmärtänyt tätä, mutta ehkä siinä jotakin on.
No, punainen ruusuhan on rakkauden ja veren väri. Itket rakkauden verikyyneliä.
Toisaalta toivon että isäni joka on pitkäaikaikaissairas kuolisi. Toisaalta en, koska se olisi luultavasti myös äitini lähtö. Huonosti on järjestetty maassa syöpäpotilaiden hoito
Minulta on kuollut lapsi pienenä vauvana. Kyllä silloin itkin rakkautta, ikävää, surua mutta myös elämän epärehellisyyttä. Elämä tuntui toivottomalta. Onneksi tästä on jo aikaa ja sain apua.
Lapsen hautajaisissa kai usein itketään sitä elämättä jäänyttä elämää.
Ainahan hautajaisissa itketään. Mulla ainaski alkaa itkettää jo se tunnelma. Sit sitä vertaa omaan elämään. Eli elämää itketään.
Ja sitten semmoinen juttu, että lähiaikoina viittaa tulevaan aikaan. Lähimenneisyyteen viitataan sanalla viimeaikoina.