Oletko itkenyt hautajaisissa ihmisen elämää?

Hautajaisissa itketään sitä omaa ikäväänsä kuollutta kohtaan. Eli periaatteessa täysin itsekästä.

Mutta jos vaikka tosi vanha ihminen kuolee mitä itkemistä siinä on? Eikö se oo hyvä että pääsee viimein pois?

Kaikkien täältä pitäis pois päästä 

putin kyllä kohta hoitaa

Minä itkin isäni alkoholistielämää, joka päättyikin aivan liian varhain. En siis tarkoita, että olisin halunnut hänen alkoholistina elävän pidempään. Mutta jos hänellä ei olisi tuota sairautta ollut, olisi todennäköisesti elänyt pidemmän ja mielekkäämmän elämän.

Vierailija kirjoitti:

Juuri tämä. Äitini on kadonnut oman tahtonsa hoitaessaan narsistista fyysisesti sairasta isääni. En voi mennä auttamaan pitkän välimatkan ja ahdistuksen takia. Tilanne vain jatkuu kuolemaan asti.

Ap:n ajatukset kuulostavat tutuilta.

Surin oman äitini hautajaisissa hänen elämäänsä. Hän eli yli 60 vuotta persoonallisuushäiriöisen isäni kanssa, koska oli vanhan kansan ihminen, jonka mielestä avioliitossa ollaan hautaan asti. Puhuimme kyllä joskus tästä, kuinka äidin elämä voisi olla helpompaa tai ainakin vähemmän raskasta ilman isääni, mutta hän kuitenkin koki, että se osa on annettu hänelle elämäntehtäväksi. Se oli tietenkin hänen valintansa ja sitä oli kunnioitettava, mutta kyllä se myös rajoitti sitä, kuinka paljon (vähän) me lapset jaksoimme olla vanhempiemme kanssa tekemisissä, koska isämme oli niin vaikea persoona.

Yleensä olen itkenyt ihan sitä ikävää ja surua siitä että se kuollut ei enäö ole täällä. Tosin en aina itke hautajaisissa, ehkä muutamia kyyneleitä, mutta ei aina edes niitä. Kun äitipuoleni ja pikkusisarukseni kuolivat onnettomuudessa ollessani nuori, heidän hautajaisissaan surin myös sitä, että mitä kaikkea he ei saaneet kokea elämässä. Tilaisuutena se oli ehkä surullisimmat hautajaiset missä olen ollut, mutta toisaalta silloin tapahtuneesta oli jo useampi kuukausi, joten asia ei ollut enää ihan vasta tapahtunut. En ole oikeastaan varma itkinkö.

En itkenyt erään ihmisen hautajaisissa tippaakaan. Hän oli ilkeä eläissään lähisukulaisilleen. Tunsin melkein myötätuntoista helpotusta hautajaisissa. Vihdoinkin tuosta paholaisesta päästiin. Niin paljon hän kiusasi omia lapsiaan. Miettikääpä miten kohtelette lähiomaisia. 

Olen töissä hautaustoimistossa. Siellä kuulee monenlaisista ihmiskohtaloista. Tällä perusteella uskoisin, että hautajaisissa itketään hyvinkin monenlaisia asioita. Jos ylipäätään itketään. 

Aikovat hautajaiset joissa olen itkenyt on isäni hautajaiset. Itkin sitä miten surullisesti ja ennenaikaisesti hänen elämänsä päättyi. Miten onneton ja yksinäinen hän oli loppuelämänsä ajan. 

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos vaikka tosi vanha ihminen kuolee mitä itkemistä siinä on? Eikö se oo hyvä että pääsee viimein pois?

Mun mielestä on. En ymmärrä miksi ihmiset ottavat vanhan ihmisen kuoleman raskaasti. Se on luonnollista.

Vierailija kirjoitti:

Minä itkin isäni alkoholistielämää, joka päättyikin aivan liian varhain. En siis tarkoita, että olisin halunnut hänen alkoholistina elävän pidempään. Mutta jos hänellä ei olisi tuota sairautta ollut, olisi todennäköisesti elänyt pidemmän ja mielekkäämmän elämän.

Sama. Surin sitä miten hän tuhlasi elämänsä ja menetti kaiken.

Mä itkin viime vuonna kun ikätoveri ja usean lapsen äiti kuoli yllättäen. Oli sydäntä särkevää nähdä lapset äitinsä arkun äärellä. Itkin lasten tuskaa ja sitä, että ihminen jonka olin tuntenut melkein 40 vuotta oli poissa.

En tuntenut vaariani oikeastaan ollenkaan. Äiti oli laittanut välit poikki hyvin nuorena ja tapasin vaarini vain muutaman kerran, kun täti vaati. 

Jostain ihmeen syystä menimme kuitenkin hautajaisiin. Yllättäen aloin itkeä ja pillitin kuin vesiputous! Mietin monia asioita siinä kappelin penkillä.Siinä arkussa makasi oikeasti minun isoisä, joka olisi voinut olla rakas, mutta ei ollut. Varmaan se musiikki jotenkin laukaisi jotain

Miehelläni oli myös tilanne, ettei tuntenut isäänsä ollenkaan. Äitinsä oli joutunut laittamaan välit poikki kokonaan tietyistä syistä. Mieheni kuitenkin joutui järjestämään isälleen hautajaiset, kun oli ainoa perillinen. Siellä sitten yhtäkkiä padot aukesivat, kun tajusi, että viimeinenkin mahdollisuus tutustua isäänsä on mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni oli myös tilanne, ettei tuntenut isäänsä ollenkaan. Äitinsä oli joutunut laittamaan välit poikki kokonaan tietyistä syistä. Mieheni kuitenkin joutui järjestämään isälleen hautajaiset, kun oli ainoa perillinen. Siellä sitten yhtäkkiä padot aukesivat, kun tajusi, että viimeinenkin mahdollisuus tutustua isäänsä on mennyt.

Otan osaa. Surullinen tilanne. 

Purskahdin lohduttomaan itkuun äitini hautajaisissa. Joku varmaan luuli, että surusta. Se oli helpotus. Itkin hänen hirveitä tekojaan ja että paha oli vihdoin poissa. Hän oli narsistinen psykopaatti.

Isäni hautajaisissa itkin surusta. En kestänyt, että niin ihana ihminen oli poiss.

Olen ollut lukuisten muiden hautajaisissa. En ole itkenyt, mutta olen tuntenut surua, kun yhden ihmisen arvokas elämä on päättynyt. Olne muutamia kyyneleitä vuodattanut siten yksin hiljaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos vaikka tosi vanha ihminen kuolee mitä itkemistä siinä on? Eikö se oo hyvä että pääsee viimein pois?

Mun mielestä on. En ymmärrä miksi ihmiset ottavat vanhan ihmisen kuoleman raskaasti. Se on luonnollista.

Omituinen kommentti. Kyllä sitä saa ottaa raskaasti oman rakkaan vanhuksen kuoleman. 

Minä todella järkytyin, kun iäkäs isäni kuoli. Hän oli tuki ja turva minulle aina elämässä. 

Hänellä oli myös valtava elämisen tahto. Ei olsii halunnut kuolla. Halusi pitää minusta ja äidistäni aina huolta. ( Vaikka onhan mulla mies ja lapsia, mutta silti)

Vierailija kirjoitti:

Minulle sanoi kukkakauppias kun hain kukkalaitetta hautajaisiin, että kukat symboloivat itkua. En oikein ymmärtänyt tätä, mutta ehkä siinä jotakin on.

Tämä kuulostaa kiinnostavalta. Tietääkö kukaan tästä enempää?

Surullisinta on, jos elämä on jäänyt elämättä. Tietää, ettei vainaja saanut/osannut/kyennyt elämään niinkuin olisi halunnut. Eikä tehnyt itsekään tarpeeksi asioiden muuttamiseksi syystä tai toisesta.