Lue keskustelun säännöt.
Onnellisuusguru Frank Martelan ristiriitaiset opit: Onko ihminen olemassa itseään, vai muita varten? Tuleeko onni sisältä vai ulkoa?
11.04.2025 |
Frank Martela puhuu onnellisuudesta tuoreessa Anna-lehden jutussa:
-Ihminen ei ole muista erillinen kokonaisuus, vaan me olemme ihmisiä toisten ihmisten kautta. Koko meidän minuutemme ja hyvinvointimme on aika paljon kietoutunut siihen, millaisia ihmisiä ympärillämme on ja minkälainen suhde meillä heihin on.
Samalla Martela kertoo, että yksi merkittävimmistä onnellisuuden esteistä on muiden ihmisten odotusten ja toiveiden täyttäminen ja niiden mukaan eläminen. Myöskään ei saisi tavoitella rahaa eikä mainetta. Onnellisuuden tulisi tulla sisältä, mutta samalla se tulee ulkoisen tavoitteen saavuttamisesta.
Sitten Martela ohjeistaa sysäämään sivuun oman kapean minuuden, eli egon ja etsimään elämän tarkoituksen muiden kautta ja siitä mitä voi tarjota muille.
Sen jälkeen taas toistuu tämä, ettei pitäisi välittää muiden ihmisten mielipiteistä, tunteista ja odotuksista.
Koko haastattelu on yksi sillisalaatti, täynnä ristiriitoja ja vailla punaista lankaa. Tuleeko se onnellisuus ihmisen sisältä, vai siitä miten hyvin pystyy tyydyttämään muiden ihmisten tarpeita ja haluja, eli palvelemaan heitä? Jos ei saa olla egoa, niin saako haluta itselleen mitään? Entäpä, mitä sitten kuunnella, jos ei muiden ihmisten näkemyksiä, vai tuleeko ne aina ohittaa, koska minäminäminä tietää paremmin? Eikö se ole egoa?
https://anna.fi/ihmiset/frank-martela-ja-kolme-estetta-onneen
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo oli ihan hyvä juttu.
"Yleisesti ottaen ei ole mitään yhtä asiaa, jota kenenkään olisi pakko tehdä. Tässä on ihmiseksi syntymisen kauneus: ihmisellä on vapaus päättää, mitä hän haluaa elämällään tehdä", Martela sanoo."
Mutta eihän tuo ole edes totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittäisin niin, että niitä toisten odotuksia ja mielipiteitä joiden mukaan EI pidä elää, ovat pinnallisia odotuksia. Esim. että valitset ammatin sen mukaan mitä vanhempasi/yhteiskunta arvostaa, etkä sen mukaan mikä itseäsi kiinnostaa.
Tai että hankit sen omakotitalon ja hienon auton jne, koska "niin kuuluu tehdä jotta elämä näyttäisi odotusten mukaiselta" vaikka itse viihtyisit kerrostalossa, stressaannut pihahommista ja ahdistut isosta autolainasta.
Ja että otat vastaan kaikki yhdistystoimet, koska "kunnon ihminen tekee niin" vaikka itselläsi ei olisi aikaa etkä pidä niistä yhtään.
Sen sijaan sinun pitäisi elää omien arvojesi mukaan. Ja sellaisena tarjota ihmisille sitä hyvää, mitä omana aitona ihmisenä pystyt. Sitä mitä sinulla on annettavaa. Ystävällisyyttä? Oletko hyvä kuuntelija? Osaatko auttaa jossain askareessa? Voitko auttaa lähimmäisiäsi rahallisesti? Jne, mikä keltäkin luonnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo oli ihan hyvä juttu.
"Yleisesti ottaen ei ole mitään yhtä asiaa, jota kenenkään olisi pakko tehdä. Tässä on ihmiseksi syntymisen kauneus: ihmisellä on vapaus päättää, mitä hän haluaa elämällään tehdä", Martela sanoo."
Mutta eihän tuo ole edes totta.
Ei varmaan jos tekee niin kuin muut odottavat.
Jos kärsii mt-ongelmista, niin on perusteltua yrittää häivyttää omaa minää pois, ja suunnata ajatuksen suunta omasta minästä ulospäin. Oman minän ja menneisyyden murehtiminen vain pahentaa asioita. Itsensä toteuttaminen erilaisten nk. luovien projektien, kuten kirjoittaminen, on yksi mahdollisuus saada elämäänsä mielekkyyttä, joka ei suoranaisesti vaadi ihmiskontakteja. Hengellisyys, tai uushenkisyys, on yksi tapa löytää elämäänsä merkitystä. Ja tietenkin yrittää tavoittaa muita ihmisiä, jos kärsii yksinäisyydestä, tuo elämään sisältöä.
Vierailija kirjoitti:
Käsittäisin niin, että niitä toisten odotuksia ja mielipiteitä joiden mukaan EI pidä elää, ovat pinnallisia odotuksia. Esim. että valitset ammatin sen mukaan mitä vanhempasi/yhteiskunta arvostaa, etkä sen mukaan mikä itseäsi kiinnostaa.
Tai että hankit sen omakotitalon ja hienon auton jne, koska "niin kuuluu tehdä jotta elämä näyttäisi odotusten mukaiselta" vaikka itse viihtyisit kerrostalossa, stressaannut pihahommista ja ahdistut isosta autolainasta.
Ja että otat vastaan kaikki yhdistystoimet, koska "kunnon ihminen tekee niin" vaikka itselläsi ei olisi aikaa etkä pidä niistä yhtään.
Sen sijaan sinun pitäisi elää omien arvojesi mukaan. Ja sellaisena tarjota ihmisille sitä hyvää, mitä omana aitona ihmisenä pystyt. Sitä mitä sinulla on annettavaa. Ystävällisyyttä? Oletko hyvä kuuntelija? Osaatko auttaa jossain askareessa? Voitko auttaa lähimmäisiäsi rahallisesti? Jne, mikä keltäkin luonnistuu.
Minusta ammatti ja koti eivät ole elämässä pinnallisia asioita, vaan niitä, joista voi löytää paljon merkitystä ja onnellisuutta.
Entä jos ihmisen oma arvo ei olekaan kiltteys ja ystävällisyys muille, vaan on pikemminkin tyly ja pragmaattinen temperamentiltaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo oli ihan hyvä juttu.
"Yleisesti ottaen ei ole mitään yhtä asiaa, jota kenenkään olisi pakko tehdä. Tässä on ihmiseksi syntymisen kauneus: ihmisellä on vapaus päättää, mitä hän haluaa elämällään tehdä", Martela sanoo."
Mutta eihän tuo ole edes totta.
Ei varmaan jos tekee niin kuin muut odottavat.
Tuo ei ole totta edes silloin, jos on itse tehnyt omat elämänvalinnat 100%:sesti.
Toki joo, voi vaan heittää kädet ilmaan ja lopettaa kaiken, mutta silloin myös luopuu niistä asioista, joita on rakentanut ja tavoitellut.
Missä se ristiriita oli?
Ihminen on yhteisöllinen ja sosiaalinen olento. Merkityksellinen yhteys toisiin ihmisiin on yksi tärkeimmistä onnellisuuden lähteistä.
Toisaalta on tärkeää elää elämää omien arvojensa mukaan ja tehdä sellaisia valintoja kuin itse haluaa (esim. asuinpaikan, ammatin, työpaikan, puolison, harrastusten ym. suhteen) eikä mukautua ryhmäpaineeseen tai sosiaalisiin odotuksiin ja normeihin.
Minusta näissä ei ole mitään ristiriitaa.
Yhteys ja yhteisöllisyys ei siis tarkoita massan mukana menemistä ja omia arvoja ja taipumuksia vastaan toimimista.
Ja omien arvojensa mukaan eläminen ei tarkoita itsekkyyttä, itsekeskeisyyttä tai välinpitämättömyyttä toisia ihmisiä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kärsii mt-ongelmista, niin on perusteltua yrittää häivyttää omaa minää pois, ja suunnata ajatuksen suunta omasta minästä ulospäin. Oman minän ja menneisyyden murehtiminen vain pahentaa asioita. Itsensä toteuttaminen erilaisten nk. luovien projektien, kuten kirjoittaminen, on yksi mahdollisuus saada elämäänsä mielekkyyttä, joka ei suoranaisesti vaadi ihmiskontakteja. Hengellisyys, tai uushenkisyys, on yksi tapa löytää elämäänsä merkitystä. Ja tietenkin yrittää tavoittaa muita ihmisiä, jos kärsii yksinäisyydestä, tuo elämään sisältöä.
Minun mt-ongelmat olivat kylläkin seurausta niistä viesteistä, että sinulla ei ole mitään merkitystä, mene pois siitä vinkumasta, olisi ollut parempi kun et olisi syntynytkään, nyt teet vain miten muut haluaa jne. jne. Ratkaisu oli todellakin lopulta haistattaa v*ut näille ihmisille ja alkaa välittää itse itsestään. Toki siihen tarvitsi toisten apua, ihminen kun ei kasva eikä kehity tyhjiössä. Ne toiset olivat vain aluksi turvallisesti terapeutti ja myöhemmin hallitusti ja harkitusti muut ihmiset arjessa. Mutta kaiken ytimessä ja ihan ensimmäiseksi pitää ihmisellä olla oma itsensä hallussa.
Jos päätäni kutittaa, en ala rapsuttamaan muiden päitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittäisin niin, että niitä toisten odotuksia ja mielipiteitä joiden mukaan EI pidä elää, ovat pinnallisia odotuksia. Esim. että valitset ammatin sen mukaan mitä vanhempasi/yhteiskunta arvostaa, etkä sen mukaan mikä itseäsi kiinnostaa.
Tai että hankit sen omakotitalon ja hienon auton jne, koska "niin kuuluu tehdä jotta elämä näyttäisi odotusten mukaiselta" vaikka itse viihtyisit kerrostalossa, stressaannut pihahommista ja ahdistut isosta autolainasta.
Ja että otat vastaan kaikki yhdistystoimet, koska "kunnon ihminen tekee niin" vaikka itselläsi ei olisi aikaa etkä pidä niistä yhtään.
Sen sijaan sinun pitäisi elää omien arvojesi mukaan. Ja sellaisena tarjota ihmisille sitä hyvää, mitä omana aitona ihmisenä pystyt. Sitä mitä sinulla on annettavaa. Ystävällisyyttä? Oletko hyvä kuuntelija? Osaatko auttaa jossain askareessa? Voitko auttaa lähimmäis
Minusta ammatti ja koti eivät ole elämässä pinnallisia asioita, vaan niitä, joista voi löytää paljon merkitystä ja onnellisuutta.
Entä jos ihmisen oma arvo ei olekaan kiltteys ja ystävällisyys muille, vaan on pikemminkin tyly ja pragmaattinen temperamentiltaan?
Ei, nyt käsitit viestini väärin, tai ilmaisin itseni huonosti. Ammatti ja koti ovat tärkeitä asioita ja tuovat paljonkin merkitystä ja onnea... KUNHAN ne on valittu niin että oikeasti ovat sellaisia mistä itse tykkää. Eikä valittu muiden odotusten perusteella.
Esim. jos opiskelit lääkäriksi vain koska vanhemmat niin halusivat tai janosit kunniaa, mutta inhoat ihmisiä ja sairauksia ja työn vastuu painaa, niin tuskin olet työssäsi kovinkaan onnellinen.
Jne.
Tärkeintä on syntyä joksikin perijäksi ja sitten keskittyä höpöttelemään sekavia, mukavia juttuja ja pukeutua kukkapaitaan. Näin minä sen tulkitsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo oli ihan hyvä juttu.
"Yleisesti ottaen ei ole mitään yhtä asiaa, jota kenenkään olisi pakko tehdä. Tässä on ihmiseksi syntymisen kauneus: ihmisellä on vapaus päättää, mitä hän haluaa elämällään tehdä", Martela sanoo."
Mutta eihän tuo ole edes totta.
Ei varmaan jos tekee niin kuin muut odottavat.
Tuo ei ole totta edes silloin, jos on itse tehnyt omat elämänvalinnat 100%:sesti.
Toki joo, voi vaan heittää kädet ilmaan ja lopettaa kaiken, mutta silloin myös luopuu niistä asioista, joita on rakentanut ja tavoitellut.
Mitään ei ole pakko tehdä.
Tämä on tärkeä oivallus matkalla kohti elämää omana itsenään. Ja tämä nimenomaan ei tarkoita etteikö olisi asioita, jotka kannattaa tehdä, olivat elämänvalinnat millaisia tahansa.
Esim. verot kannattaa jokaisen maksaa. Ellei sitten elä täysin yhteiskunnan ulkopuolella ilman verovelvollisuuksia.
Mutta tässäkin huomaamme ettei se ole pakko.
Pakko-sana on ongelmallinen siksi että sitä käyttämällä ihminen luopuu vapaudesta ja vastuusta. "Pakko" viittaa siihen ettei ihmisellä ole valinnan mahdollisuutta. Aina on mahdollisuus valita. Juuri siinä on ihmiselämän kauneus.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä pointti on sellainen, että ole rohkeasti omanlaisesi persoona ja pidä itsestäsi huolta, tee omat päätökset, äläkä suostu huonoon kohteluun JA kohtele toisia hyvin ja kunnioittaen, yritä ymmärtää muita, vaikka et olisi aina samaa mieltä, ja auta muita silloin, kun sinulla on siihen resursseja.
Saman tyyppisiä ovat Raamatun ohjeet:
Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.
"Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
Herra Frank varasti kertomansa siis suoraan raamatusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä se ristiriita oli?
Ihminen on yhteisöllinen ja sosiaalinen olento. Merkityksellinen yhteys toisiin ihmisiin on yksi tärkeimmistä onnellisuuden lähteistä.
Toisaalta on tärkeää elää elämää omien arvojensa mukaan ja tehdä sellaisia valintoja kuin itse haluaa (esim. asuinpaikan, ammatin, työpaikan, puolison, harrastusten ym. suhteen) eikä mukautua ryhmäpaineeseen tai sosiaalisiin odotuksiin ja normeihin.
Minusta näissä ei ole mitään ristiriitaa.
Yhteys ja yhteisöllisyys ei siis tarkoita massan mukana menemistä ja omia arvoja ja taipumuksia vastaan toimimista.
Ja omien arvojensa mukaan eläminen ei tarkoita itsekkyyttä, itsekeskeisyyttä tai välinpitämättömyyttä toisia ihmisiä kohtaan.
Tietenkin siinä on valtava ristiriita, kun aina ei voi samalla miellyttää itseä ja muita.
Martela argumentoi samanaikaisesti individualismia ja altruismia, vaikka ne ovat täysin vastakkaisia ideologioita. Vastakohtaisia ajatusmaailmoita siitä, miten päätöksiä tehdään ja elämä koostetaan.
Jutussa ei kerrota sanallakaan, miten tuo ristiriita ratkaistaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko ristiriitaa, jos pyrkii tarjoamaan muille jotain parempaa kuin mitä he odottavat tai toivovat sinun tekevän?
Mielestäni jokaisen kannattaisi lopettaa itsepetos, jossa ajattelee rakastaa toisen ihmisen ehjäksi tai terveeksi tai tekevänsä toisesta ihmisestä onnellisen keinolla millä hyvänsä. Jokaisen pitää ihan itse kulkea se polku, jolta etsitään merkityksellistä ja onnellista elämää. Me emme tiedä sitä ikinä tarkalleen, mitä läheinenkään kokee merkitykselliseksi elämäksi. Se onni ja merkityksellisyys voi löytyä sieltä matkan varrelta eikä varsinaisesti lopullisesta päämäärästä.
Itse pidän epäilyttävänä ja vastenmielisenä jos joku pyrkii hyysäämään minua liikaa sekä on tietävinään minun tarpeeni. Vaikka keskittyy siihen omaan onnelisuuteensa, ei suinkaan tarvi olla mikään kuspää. Perheessä riittää ihan kevyt siivous jos se tuo mielenrauhaa. Jatkuva suursiivoaminen ja toisilta ylistävän kiitoksen odottaminen päättyy usein pettymykseen. Toiseen manipuloitavaksi ja hyppyytettäväksi alistuminen ei myöskään lisää onnellisuutta. Onni tulee ihmissuhteista, joissa toiset kohdataan tasavertaisina ihmisinä eikä lähdetä mihinkään ihmissuhdepeleihin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä pointti on sellainen, että ole rohkeasti omanlaisesi persoona ja pidä itsestäsi huolta, tee omat päätökset, äläkä suostu huonoon kohteluun JA kohtele toisia hyvin ja kunnioittaen, yritä ymmärtää muita, vaikka et olisi aina samaa mieltä, ja auta muita silloin, kun sinulla on siihen resursseja.
Saman tyyppisiä ovat Raamatun ohjeet:
Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.
"Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
Niin no, mitäs sitten, kun muut ihmiset pitävät kilttiä ja hyvää kynnysmattona ja ottavat sen kutsuna koh
Entäs sitten? Suuttukoot!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä se ristiriita oli?
Ihminen on yhteisöllinen ja sosiaalinen olento. Merkityksellinen yhteys toisiin ihmisiin on yksi tärkeimmistä onnellisuuden lähteistä.
Toisaalta on tärkeää elää elämää omien arvojensa mukaan ja tehdä sellaisia valintoja kuin itse haluaa (esim. asuinpaikan, ammatin, työpaikan, puolison, harrastusten ym. suhteen) eikä mukautua ryhmäpaineeseen tai sosiaalisiin odotuksiin ja normeihin.
Minusta näissä ei ole mitään ristiriitaa.
Yhteys ja yhteisöllisyys ei siis tarkoita massan mukana menemistä ja omia arvoja ja taipumuksia vastaan toimimista.
Ja omien arvojensa mukaan eläminen ei tarkoita itsekkyyttä, itsekeskeisyyttä tai välinpitämättömyyttä toisia ihmisiä kohtaan.
Tietenkin siinä on valtava ristiriita, kun aina ei voi samalla miellyttää itseä ja muita.
Martela argumentoi sam
Ei argumentoi. Omien arvojen mukaan eläminen on täysin eri asia kuin itsekkyys.
Ja altruismi on täysin eri asia kuin toisten miellyttäminen.
Toki ihmisen arvot voivat olla hyvin itsekkäät. Tällöin niitä kannattaa kehittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittäisin niin, että niitä toisten odotuksia ja mielipiteitä joiden mukaan EI pidä elää, ovat pinnallisia odotuksia. Esim. että valitset ammatin sen mukaan mitä vanhempasi/yhteiskunta arvostaa, etkä sen mukaan mikä itseäsi kiinnostaa.
Tai että hankit sen omakotitalon ja hienon auton jne, koska "niin kuuluu tehdä jotta elämä näyttäisi odotusten mukaiselta" vaikka itse viihtyisit kerrostalossa, stressaannut pihahommista ja ahdistut isosta autolainasta.
Ja että otat vastaan kaikki yhdistystoimet, koska "kunnon ihminen tekee niin" vaikka itselläsi ei olisi aikaa etkä pidä niistä yhtään.
Sen sijaan sinun pitäisi elää omien arvojesi mukaan. Ja sellaisena tarjota ihmisille sitä hyvää, mitä omana aitona ihmisenä pystyt. Sitä mitä sinulla on annettavaa. Ystävällisyyttä? Oletko hyvä kuuntelija? Osaatko auttaa jossain askareessa? Voitko auttaa lähimmäisiäsi rahallisesti? Jne, mikä keltäkin luonnistuu.
"Minusta ammatti ja koti eivät ole elämässä pinnallisia asioita, vaan niitä, joista voi löytää paljon merkitystä ja onnellisuutta.
Entä jos ihmisen oma arvo ei olekaan kiltteys ja ystävällisyys muille, vaan on pikemminkin tyly ja pragmaattinen temperamentiltaan?"
Eihän tuossa sanottu, että ammatti ja koti olisivat pinnallisia asioita, vaan kyse oli toisten pinnallisista odotuksista. Että ammatin ja kodin pitäisi olla jotain tiettyä yleisen arvostuksen perusteella eikä sen mukaan, mitä ihminen itse haluaa.
Kiltteyttä ja tylyyttä en nyt itse pidä arvoina, vaan tapana käyttäytyä. Ne ovat valinta. Mutta jos ihan perusluonteeltaan on "tyly", voi vähintäänkin jättää ihmiset rauhaan eikä olla näille haitaksi. Ja onhan sellaisiakin, jotka tykkäävät, kun joku "töksäyttelee"/puhuu suoraan. Pragmaattisuudestahan nyt voi olla hyötyä monessakin yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ristiriitaa, jos pyrkii tarjoamaan muille jotain parempaa kuin mitä he odottavat tai toivovat sinun tekevän?
Mielestäni jokaisen kannattaisi lopettaa itsepetos, jossa ajattelee rakastaa toisen ihmisen ehjäksi tai terveeksi tai tekevänsä toisesta ihmisestä onnellisen keinolla millä hyvänsä. Jokaisen pitää ihan itse kulkea se polku, jolta etsitään merkityksellistä ja onnellista elämää. Me emme tiedä sitä ikinä tarkalleen, mitä läheinenkään kokee merkitykselliseksi elämäksi. Se onni ja merkityksellisyys voi löytyä sieltä matkan varrelta eikä varsinaisesti lopullisesta päämäärästä.
Itse pidän epäilyttävänä ja vastenmielisenä jos joku pyrkii hyysäämään minua liikaa sekä on tietävinään minun tarpeeni. Vaikka keskittyy siihen omaan onnelisuuteensa, ei suinkaan tarvi olla mikään kuspää. Perheessä riittää ihan k
Joo, tämä! Kannattaa pohtia missä määrin sallii itseään autettavan, ja mikä sen todellinen hinta on.
Paljon on ihmisiä, jotka eivät vilpittömästi auta muita, vaan he haluavat tehdä sinut riippuvaiseksi itsestään ja avustaan, tai luoda kiitollisuudenvelkaa, jolla syyllistää ja painostaa.
Tuon jutun voisi tiivistää: Ihminen ei ole itsenäinen muista, vaan olemme kaikki yhtä, elämän tarkoitus tulee muiden palvelemisesta ja heitä varten elämisestä, mutta älä elä muita vaan itseäsi varten, äläkä kuuntele muiden mielipiteitä ja odotuksia, vaan kulje itsenäisesti omaa tietäsi, mutta elämän tarkoitus tulee itsesi ulkopuolelta ja muiden ihmisten auttamisesta, mutta silti pitää elää itseään varten. Joten öööh?