Äiti kuoli viikko sitten yllättäen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä iäkästä leskeä saisi jättää yksin selviytymään kun kuuskymppiset lapset lamaantuu yöpaitaan.  Miten ne lapsenlapset,onko niistä aikuisista tilannetta "johtamaan."  

Kun isäni kuoli, me lapset lähdettiin heti äidin luona, käytiin katsomassa isää ja oltiin äidin tukena pari päivää. Ei olisi tullut mieleenkään jättää menemättä. Samoin kun siskoni kuoli yllättäen tapaturmaisesti, keräännyimmen kaikki hänen perheensä luokse samana päivänä.Vaikkei oikein mitään silloin pystytty tekemään, kun oli pyhä, oltiin kuitenkin yhdessä.

Kyllä se on kiva kun saa ilmaset ruuat ja juomat ja majoituksen. Menikö siskon perhe vararikkoon kun 20 päinen katras tuli käymään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä iäkästä leskeä saisi jättää yksin selviytymään kun kuuskymppiset lapset lamaantuu yöpaitaan.  Miten ne lapsenlapset,onko niistä aikuisista tilannetta "johtamaan."  

Kun isäni kuoli, me lapset lähdettiin heti äidin luona, käytiin katsomassa isää ja oltiin äidin tukena pari päivää. Ei olisi tullut mieleenkään jättää menemättä. Samoin kun siskoni kuoli yllättäen tapaturmaisesti, keräännyimmen kaikki hänen perheensä luokse samana päivänä.Vaikkei oikein mitään silloin pystytty tekemään, kun oli pyhä, oltiin kuitenkin yhdessä.

 

Kyllä se on kiva kun saa ilmaset ruuat ja juomat ja majoituksen. Menikö siskon perhe vararikkoon kun 20 päinen katras tuli käymään?

Ei todellakaan, sinäkö olisit odottanut heidän laittavan meille kaikeille ruokaa? Asia meni nimenomaan juuri päinvastoin.

Sa**keli, kun täällä on toisaallta paljon i*d* ootteja, ja toisaalta ilkeitä tunnekylmiä p** kiaisia. Sääli heitä, jotka joutvat olemaan kanssanne tekemisissä päivittäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä iäkästä leskeä saisi jättää yksin selviytymään kun kuuskymppiset lapset lamaantuu yöpaitaan.  Miten ne lapsenlapset,onko niistä aikuisista tilannetta "johtamaan."  

Kun isäni kuoli, me lapset lähdettiin heti äidin luona, käytiin katsomassa isää ja oltiin äidin tukena pari päivää. Ei olisi tullut mieleenkään jättää menemättä. Samoin kun siskoni kuoli yllättäen tapaturmaisesti, keräännyimmen kaikki hänen perheensä luokse samana päivänä.Vaikkei oikein mitään silloin pystytty tekemään, kun oli pyhä, oltiin kuitenkin yhdessä.

 

Kyllä se on kiva kun saa ilmaset ruuat ja juomat ja majoituksen. Menikö siskon perhe vararikkoon kun 20 päinen katras tuli käymään?

 

Ei

Mikäs idea oli sit mennä, jos pitopöytää ei ollut. Siskoko ne ruuat olisi tehnyt? Mies kädetön kokki?

Viitaten tuohon mitä joku kommentoi että ei kukaan tee sitä tai tätä kun on just menettänyt läheisensä, niin mistä ihmeestä joku toinen sen voi tietää, mitä joku tekee tai ei tee?

Onpa täällä ajattelemattomia kommentteja. Toisen menetyksen vähättely on todella typerää.

Hohhoijaa. Äitisi eli reilusti yli naisten elinajanodotteen. Mietipä mikä tuska meillä jotka menetämme äitimme nuorena, täysin puskista ja 15+ vuotta ennen elinajanodoteikää.

Ärsyttää kuunnella teidän vikinäänne jotka saavat parhaan mahdollisen tilanteen. Olen itse ainoa koko tuttavapiiristä joka on menettänyt vanhempansa, mieti sitä. :) eipä ole kukaan ymmärtämässä.

Mun äiti sai aivoinfarktin työikäisenä ja 3 kuukautta vielä eli. Vaikka siinä oli aikaa valmistautua enemmän kuin sitten vuosia myöhemmin isän kuollessa 86-vuotiaana äkillisesti ei isän kuolema yllättänyt niin paljon. Äidin kuollessa lapset oli pieniä, iät 3,5 ja 2, joten oli vain pakko pystyä toimimaan. Näin jälkeen päin se toiminta piti minut järjissäni. 

Jos kuoli yllättäen, se on ollut hänelle helpompi.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä mitä siinä olisi omaisella muka hoitamista kun kaiken luulisi nykyään hoituvan helposti automaatiolla kun ihmisten kaikki tiedot on kuitenkin jossain. Minkä takia omaisen pitää silti kiertää kaikki läpi ilmoittamassa että toinen on kuollut, kunhan halutaan vaan potkia lisää päähän. Ei tarvittais kun yks tieto että kuollut on ja siitä lähtee automaattisesti prosessi eteenpäin missä lopetetaan kaikki tilaukset ja asiakkuudet yms. jne.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008304484.html

https://www.is.fi/politiikka/art-2000008282523.html

https://www.is.fi/turun-seutu/art-2000009233809.html

https://yle.fi/a/3-6962997

Kommentteja kun lukee, tajuaa millaisia p-päitä suuri osa tänne kirjoittajista on. Ihmisiä joita ei koskaan haluaisi tavata. Eikä luultavasti koskaan tapaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos 89 v kuolee ei luulisi asian tulevan yllätyksenä.   Viiskytvuotiaalle.

Olen 80.  Kun kuolen, toivin että lapset nakkaavat uuniin, myyvät asunnon ja jatkavat elämäänsä kuten tähänkin asti.

Se on äidin varhainen poismeno ihan eri asia kun lapset on nuoria ja elämä kesken.

Pappi sanoi, että suremisen määrä ei kysy ikää

Vierailija kirjoitti:

Hänhän eli tosi pitkän elämän, pääset varmasti tuosta surutyöstä yli helposti. Ihmiset näet kuolevat vanhana väistämättä.  Itse olin 30- v kun äitini kuoli yllättäen 54- vuotiaana,  siinä surin voimakkasti sitä, että olisi voinut elää vielä vuosikymmeniä ikänsä puolesta,  ja ettei lapsillani tule olemaan mummia puoleltani yms. Surutyö kesti pidempään kun oli hyväksyttävä asioita. 

Minusta sinä taas sait elää paljon etuoikeutetumpana kuin vaikkapa minä, joka menetin vanhemman ennen teini-ikää. Olit kuitenkin jo aikuinen, oma elämä ja äkkiäkös sitä jatkaa eteenpäin. Katsos näin sitä voi aina vertailla, eikä siitä ole juurikaan apua.

Psalmi 103

Iäkkääksi kun elää ei kuolema enää ole vieras ja outo asia.   Kun on kymmenissä hautajaisissa käynyt.  

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa. Äitisi eli reilusti yli naisten elinajanodotteen. Mietipä mikä tuska meillä jotka menetämme äitimme nuorena, täysin puskista ja 15+ vuotta ennen elinajanodoteikää.

Ärsyttää kuunnella teidän vikinäänne jotka saavat parhaan mahdollisen tilanteen. Olen itse ainoa koko tuttavapiiristä joka on menettänyt vanhempansa, mieti sitä. :) eipä ole kukaan ymmärtämässä.

Kannattaa rauhoittua ja miettiä omaa asennettaan. Voisikohan tuo ikävä asenteesi olla syy siihen jos ei löydy ymmärtäjiä? Ei kukaan jaksa kuunnella tuollaista roskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänhän eli tosi pitkän elämän, pääset varmasti tuosta surutyöstä yli helposti. Ihmiset näet kuolevat vanhana väistämättä.  Itse olin 30- v kun äitini kuoli yllättäen 54- vuotiaana,  siinä surin voimakkasti sitä, että olisi voinut elää vielä vuosikymmeniä ikänsä puolesta,  ja ettei lapsillani tule olemaan mummia puoleltani yms. Surutyö kesti pidempään kun oli hyväksyttävä asioita. 

Minusta sinä taas sait elää paljon etuoikeutetumpana kuin vaikkapa minä, joka menetin vanhemman ennen teini-ikää. Olit kuitenkin jo aikuinen, oma elämä ja äkkiäkös sitä jatkaa eteenpäin. Katsos näin sitä voi aina vertailla, eikä siitä ole juurikaan apua.

Etuoikeus on suhteellinen käsite. Voithan sinäkin pohtia sitä, minkä suhteen olet itse ollut etuoikeutettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa. Äitisi eli reilusti yli naisten elinajanodotteen. Mietipä mikä tuska meillä jotka menetämme äitimme nuorena, täysin puskista ja 15+ vuotta ennen elinajanodoteikää.

Ärsyttää kuunnella teidän vikinäänne jotka saavat parhaan mahdollisen tilanteen. Olen itse ainoa koko tuttavapiiristä joka on menettänyt vanhempansa, mieti sitä. :) eipä ole kukaan ymmärtämässä.

Kannattaa rauhoittua ja miettiä omaa asennettaan. Voisikohan tuo ikävä asenteesi olla syy siihen jos ei löydy ymmärtäjiä? Ei kukaan jaksa kuunnella tuollaista roskaa.

Voisiko ap:n ahne paskaisuus ja sokeus etuoikeuksille olla syy siihen että saa paskaa niskaan? Ei kukaan jaksa lukea pillitystä siitä, kun saa parhaan mahdollisen tilanteen.

Mene sinä muualle lyömään lyötyjä, pelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa. Äitisi eli reilusti yli naisten elinajanodotteen. Mietipä mikä tuska meillä jotka menetämme äitimme nuorena, täysin puskista ja 15+ vuotta ennen elinajanodoteikää.

Ärsyttää kuunnella teidän vikinäänne jotka saavat parhaan mahdollisen tilanteen. Olen itse ainoa koko tuttavapiiristä joka on menettänyt vanhempansa, mieti sitä. :) eipä ole kukaan ymmärtämässä.

Kannattaa rauhoittua ja miettiä omaa asennettaan. Voisikohan tuo ikävä asenteesi olla syy siihen jos ei löydy ymmärtäjiä? Ei kukaan jaksa kuunnella tuollaista roskaa.

Tämäkö sitten oli mukava kommentti? Mistä sinä tiedät miten joku käyttäytyy siviilissä? Toivotan sinulle kivuliasta loppua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa. Äitisi eli reilusti yli naisten elinajanodotteen. Mietipä mikä tuska meillä jotka menetämme äitimme nuorena, täysin puskista ja 15+ vuotta ennen elinajanodoteikää.

Ärsyttää kuunnella teidän vikinäänne jotka saavat parhaan mahdollisen tilanteen. Olen itse ainoa koko tuttavapiiristä joka on menettänyt vanhempansa, mieti sitä. :) eipä ole kukaan ymmärtämässä.

Kannattaa rauhoittua ja miettiä omaa asennettaan. Voisikohan tuo ikävä asenteesi olla syy siihen jos ei löydy ymmärtäjiä? Ei kukaan jaksa kuunnella tuollaista roskaa.

Voisiko ap:n ahne paskaisuus ja sokeus etuoikeuksille olla syy siihen että saa paskaa niskaan? Ei kukaan jaksa lukea pillitystä siitä, kun saa parhaan mahdollisen tilanteen.

Mene sinä muualle lyömään lyötyjä, pelle.

Mene sinä muualle kiukkuamaan jos et kestä. Miksi sinulla on tarve mollata ap:n surua? Tämä kommentointisi missä yrität vähätellä ap:n kokemaan menetystä on todella noloa roskaa.

Minut piti pystyssä juuri se, että minun oli pakko toimia, ei ollut ketään muuta. Veli asui kaukana ja luotti siihen, että minä hoidan - niin miesten tyylistä. No, minä hoidin. Ensimmäisenä päivänä minä ja mieheni tyhjensimme äidin jääkaapin ja pakastimen ja jätimme ovet auki. Siitä sitten pikkuhiljaa eteenpäin.

Vanhempani olivat myyneet omakotitalonsa isän sairastuttua kuusi vuotta aikaisemmin ja he muuttivat sitten vuokrakerrostaloon ihan meidän viereen. Isä oli jo kuollut aikaisemmin äidin kuollessa ja siksi minulla ei ollut kuin yhden vuokrakaksion tyhjennys, mutta se piti tehdä kuukauden kuluessa. Rankkaa ja raskasta se oli, varsinkin henkisesti, mutta deadline oli tiukka. Ja kaikki ne puhelut sinne, tänne ja tuonne: eläkelaitokseen, puhelinyhtiöön, aikakauslehtien ja kalaöljykapselitilausten peruutusta ja ties mitä, ne olivat heti parin-kolmen ensimmäisen päivän aikana.

Ilman miestäni ja hyvää ystävääni, joka asui äidin viereisessä rapussa ja rakasti äitiäni kuin omaansa ei minun touhustani olisi tullut yhtään mitään. Heiltä sain tukea konkreettisesti niin tyhjennyksessä kuin siivouksessa kuin henkisesti olkapäänä surun tullessa aaltona ylitseni. Hautajaisia minun ei sentään tarvinnut järjestää, sillä äiti ei sellaisia ollut halunnut. Hautaustoimisto järjesti äidin tuhkauksen ja minä, mieheni ja veljeni kävimme sitten tuhkat mereen sirottelemassa. Eräälle lakiasiaintoimistolle annoin tehtäväksi perunkirjoituksen. Sitten yhtäkkiä reilut kaksi kuukautta myöhemmin huomasin, että nyt on kaikki tehty, kun perintökin oli jaettu minun ja veljeni kesken. Sitten vasta annoin itselleni luvan ja ajan kunnolla surra.

Äiti on usein mielessäni, 13 ja puoli vuotta kuolemansa jälkeen. Pian tulee taas voikukkien aika, jolloin kävelen joen rantaa ja katselen suuria rykelmiä hehkuvan keltaista joenrantaniityillä ja mumisen ääneen "voikukkain kultainen riehuna". Me molemmat rakastimme Runotyttöjä ja Runotytön runoja. Ei ole enää ketään, joka kanssani keskustelisi Montgomeryn kirjojen henkilöistä kuin sukulaisista. Mutta minä muistan äidin. Muistan hänet niin kauan kuin elän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa. Äitisi eli reilusti yli naisten elinajanodotteen. Mietipä mikä tuska meillä jotka menetämme äitimme nuorena, täysin puskista ja 15+ vuotta ennen elinajanodoteikää.

Ärsyttää kuunnella teidän vikinäänne jotka saavat parhaan mahdollisen tilanteen. Olen itse ainoa koko tuttavapiiristä joka on menettänyt vanhempansa, mieti sitä. :) eipä ole kukaan ymmärtämässä.

Kannattaa rauhoittua ja miettiä omaa asennettaan. Voisikohan tuo ikävä asenteesi olla syy siihen jos ei löydy ymmärtäjiä? Ei kukaan jaksa kuunnella tuollaista roskaa.

Voisiko ap:n ahne paskaisuus ja sokeus etuoikeuksille olla syy siihen että saa paskaa niskaan? Ei kukaan jaksa lukea pillitystä siitä, kun saa parhaan mahdollisen tilanteen.

Mene sinä muualle lyömään lyötyjä, pelle.

Täällä on kyllä paljon hyviä neuvoja ja jopa empaattinen kommentteja. Sinä voit jatkaa muualle.