Mitä pahaa siinä on, jos tyytyy "ihan hyvään suhteeseen" ettei tarvitse olla yksin?

Vierailija kirjoitti:

Mies tyytyy heihin, koska tuskin ovat unelmien supermalleja, jotka hemmottelevat miestään. Ennemminkin tatuoituja vähän tai paljon pulskia perustyöntekijöitä, jotka miettivät täällä kannattaako heidän tyytyä tavalliseen mieheen, kun feminismi sanoo että he voivat saada kaiken ja ovat girlbosseja.

Näin ajatteleva mies on monen naisen kauhu. 

No en olisi sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa emme olisi erityisiä toimen toisillemme. Vetovoima voi laimentua ja ulkonäkö rapistua, mutta ei erityisyys, ainutlaatuisuus ja rakkaus. Tyytyminen ja hyväksikäyttö on mielestäni läheisen ihmissuhteen irvikuva. 

Osa ketjussa taitaa puhua nyt eri asioista.

Kun joku tarkoittaa ihan ok -suhteella sitä, että alkuhuumat on jo laskeneet, eikä kaikki ole yhtä jännää kuin alussa. Mutta tilalle tullut syvä kumppanuus ja henkinen yhteys.

Ja osalle tuo ihan ok-suhde tarkoittaa sitten tilannetta, jossa toinen lähtenyt suhteeseen vain koska parempaakaan ei ollut saatavilla ja yksin on tylsää. Yhteistä kumppanuutta ja yhteyttä ei ole, vaan toinen on jatkuvasti toinen jalka ovenvälissä, koska se elämän aito rakkaus saattaakin joku päivä tulla vastaan. 

Ei kai siinä mitään pahaa ole. Eiköhän se toinenkin aisti väljähtäneet välit ja osaa lähteä itse suhteesta, jos kaipaa muuta/enemmän.

Mä olen tuollaisessa suhteessa, ja olen satavarma että tein oikean ratkaisun. 

Vaikka tässä suhteessa ei juuri kipinöitä olekaan, niin sain oman perheen jota toivoin yli kaiken, seuraa ja turvaa arkeen, ja seksiäkin aika ajoin. Jos en olisi tässä suhteessa, olisin lähes varmasti paljon köyhempi, yksinäisempi, eikä minulla olisi ihania lapsiani.

Joku tulkitsi ap:n tilanteen, että siitä puuttuisi turvallinen jatkuvuus.  Ei ap sellaista sanonut.  Itselläni on juuri tuollainen ihmissuhde ja parasta siinä on juuri turvallinen jatkuvuus.  Luotan, että kumppanini ei jättäisi minua ihan helpoin perustein.  Vaikka meillä ei olekaan leiskuvaa tunteiden paloa, on turvallinen ja vahva ystävyys.  Tuemme ja autamme toisiamme kaikissa asioissa ja voimme luottaa toisiimme.  Se on hyvä elämän perusta.

Ei ole mitään väärää olla kämppiksenä jne. kunhan se toinen osapuoli ei luule, että rakastat häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni tuollainen suhde on ihan ok, jos on kuitenkin sitoutunut. Ei lähde toisen matkaan jos tulee ihastusta.

No eipä joo varmasti lähde, jos on mahdollisuus vaihtaa ihan ok -kädenlämpöinen suhde sellaiseen elämänsä suurimpaan ihastukseen :DDD

Eiköhän siinä mene oikopäätä myyntiin yhteinen koti ja avioeropaperit allekirjoitettu ennenkuin printterin muste on edes tavoittanut paperia.

Taidat olla kovin nuori vielä 😊 Silloin kommenttisi ymmärtää paremmin.

Ei, vaan kokenut jo kertaalleen tuon tilanteen.

No pysyikö se elämää suurempana ihastuksena? 😄

Vierailija kirjoitti:

Osa ketjussa taitaa puhua nyt eri asioista.

Kun joku tarkoittaa ihan ok -suhteella sitä, että alkuhuumat on jo laskeneet, eikä kaikki ole yhtä jännää kuin alussa. Mutta tilalle tullut syvä kumppanuus ja henkinen yhteys.

Ja osalle tuo ihan ok-suhde tarkoittaa sitten tilannetta, jossa toinen lähtenyt suhteeseen vain koska parempaakaan ei ollut saatavilla ja yksin on tylsää. Yhteistä kumppanuutta ja yhteyttä ei ole, vaan toinen on jatkuvasti toinen jalka ovenvälissä, koska se elämän aito rakkaus saattaakin joku päivä tulla vastaan. 

Onko tuo syvä kumppanuus ja henkinen yhteys kiertoilmaus sille, että ei olla enää parisuhterakastavaisia, vaan kämppiksiä kivan ystävän kanssa?

Olihan sitä vetovoimaa alussa, mutta kertokaa kenellä säilyy jotkut ihmeen kipinät 20 tai 30 vuotta. Ja tarviiko ees säilyä, jos muuten on kaikin puolin hyvä suhde. Eikä kipinän väljähtymisen tarvitse tarkoittaa tyytymissuhdetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään. Täydellistä puolisoa ei ole. Alkaa olemaan sen kanssa, joka on sinusta kiinnostunut. Sekin on paljon, että edes joku haluaa olla kanssasi.

Ai vaikka se toinen olisi ihan sekopää ja epäviehättävä. Sellaista voisi alkaa ajan myötä inhota ja halveksia jopa. 

 

Ei tietenkään. Ettekö tajua ilman erillistä mainintaa, milloin puhutaan sinänsä täyspäisistä ihmisistä? Mutta tässä tapauksessa puuttuu joku hehkutettu aivan erityinen yhteinen synergia.

Ei sellaista ole pidempään kenelläkään koko ajan. Osa sitä etsii ja sen tunnistaa koko ajan vaihtuvista kumppaneista. Eivät itsekään tiedä mitä etsivät, mutta ahneus ajaa eteenpäin. Minä minä minä ja mun tarpeet. Voivat myös suhteessa pettää koko ajan. 

Vierailija kirjoitti:

Osa ketjussa taitaa puhua nyt eri asioista.

Kun joku tarkoittaa ihan ok -suhteella sitä, että alkuhuumat on jo laskeneet, eikä kaikki ole yhtä jännää kuin alussa. Mutta tilalle tullut syvä kumppanuus ja henkinen yhteys.

Ja monen mielestä tämä on vain kämppissuhde.

Vierailija kirjoitti:

Tää on nykyajan vitsaus. Mikään ei oo hyvä vaan aina etsitään parempaa mut tää on vain naisten ongelma. Miehille kelpaa ihan ok suhde

Naiset ovat hypergamisia luonnostaan. Sille ei voi mitään. 

No jos olet ihan tyytyväinen, niin mikäs siinä. En oikein usko novellien romanttisiin suhteisiin. Ainakin intohimo hiipuu. 

En lähtisi vaihtamaan. 

En tiedä ketään, joka olisi täysin tyytyväinen suhteeseen. Ihan ok on todellakin ok. 

No onhan se tyytyminen nyt säälittävää.

Vierailija kirjoitti:

Aika surullista viettää yksin koko elämänsä odottaen sitä tajunnan räjäyttävää täydellistä kumppania, jonka kanssa jokainen seksikerta on huippuilotulitusta läpi vuosikymmenten, joka on täydellisen hyvännäköinen, ihana luonteeltaan, varakas, on arvostetussa ammatissa, kätevä käsistään ja rakastaa puolisoaan yli kaiken.

Kun voisi jakaa elämänsä mukavan kumppanin kanssa, joka ei ole täydellinen, mutta joka on luotettava ja jonka kanssa elämä on mukavampaa ja helpompaa kuin yksin.

Minä viihdyn erinomaisesti yksin ja elämäni on mukavaa näin. Jos tähän tulisi vaan joku OK kämppistason mies rinnalle niin se ei mitenkään parantaisi minun arkeani. Parisuhteen ja kumppanin eteen pitää aina nähdä omanlaistansa vaivaa, ottaa ajankäytöllisesti ja päätöksellisesti puoliso huomioon, tehdä kompromissejä, keskustella, neuvotella, suunnitella, miettiä taloudellisia seikkoja, ottaa huomioon puolison kaverit ja perhe (ja mahdolliset lapset, jos niitä on), lomasuunnitelmat, asuinpaikka-ajatukset jne. En itse halua tuota vaivaa kämppismiehen kanssa.

Jos en tapaa ketään aidosti kolahtavaa, jota ilman arki on huonompaa, olen mielelläni yksin hautaan saakka. Yksinolo ei ole ollut minulle koskaan ongelma millään muotoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni tuollainen suhde on ihan ok, jos on kuitenkin sitoutunut. Ei lähde toisen matkaan jos tulee ihastusta.

No eipä joo varmasti lähde, jos on mahdollisuus vaihtaa ihan ok -kädenlämpöinen suhde sellaiseen elämänsä suurimpaan ihastukseen :DDD

Eiköhän siinä mene oikopäätä myyntiin yhteinen koti ja avioeropaperit allekirjoitettu ennenkuin printterin muste on edes tavoittanut paperia.

Taidat olla kovin nuori vielä 😊 Silloin kommenttisi ymmärtää paremmin.

Ei, vaan kokenut jo kertaalleen tuon tilanteen.

No pysyikö se elämää suurempana ihastuksena? 😄

Olin se, jolle ilmoitusluontoisesti kerrottiin rakkauden nyt syttyneen.

Eivät tietääkseni ole enää yhdessä, mutta eipä se tilannetta mihinkään muuta. Kanssani oltiin van sen aikaa, kunnes löytyi suurempi ihastus. En lähde enää ikinä rakentamaan kenenkään kanssa yhteistä elämää, kun tosiasiassa saattaakin olla toiselle korkeintaakin kämppiksen asemassa.

Siinä sitten menee koti, yhdessä rakennettu elämä jne. Ei kiitos enää ikinä. 

Vierailija kirjoitti:

Olihan sitä vetovoimaa alussa, mutta kertokaa kenellä säilyy jotkut ihmeen kipinät 20 tai 30 vuotta. Ja tarviiko ees säilyä, jos muuten on kaikin puolin hyvä suhde. Eikä kipinän väljähtymisen tarvitse tarkoittaa tyytymissuhdetta. 

Kyse on siitä rakastaako. Yleensä jos rakastaa, myös kipinä säilyy. Kyllä mulla on edelleen halu miestäni kohtaan, vaikka ollaan oltu yhdessä 25 vuotta. Jos en rakastaisi, en haluaisi. Jos en haluaisi, en rakastaisi.

Kaikilla tuntemillani ihmisillä mättää suhteessa jokin. Joko se on raha, seksi tai arki. Jos olet ihan tyytyväinen, niin älä vaihda. Ei se siitä parane. Voi jäädä mustapekka käteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa ketjussa taitaa puhua nyt eri asioista.

Kun joku tarkoittaa ihan ok -suhteella sitä, että alkuhuumat on jo laskeneet, eikä kaikki ole yhtä jännää kuin alussa. Mutta tilalle tullut syvä kumppanuus ja henkinen yhteys.

Ja osalle tuo ihan ok-suhde tarkoittaa sitten tilannetta, jossa toinen lähtenyt suhteeseen vain koska parempaakaan ei ollut saatavilla ja yksin on tylsää. Yhteistä kumppanuutta ja yhteyttä ei ole, vaan toinen on jatkuvasti toinen jalka ovenvälissä, koska se elämän aito rakkaus saattaakin joku päivä tulla vastaan. 

 

Onko tuo syvä kumppanuus ja henkinen yhteys kiertoilmaus sille, että ei olla enää parisuhterakastavaisia, vaan kämppiksiä kivan ystävän kanssa?

Ei missään nimessä. Vaan se on voimakas tunne ja tieto yhteisestä elämästä sellaisen ihmisen kanssa, jonka tuntee läpikotaisin ja joka on siinä kuin kallio. Ja silti voi olla perhosia vatsassa kun odottaa toista töistä kotiin.

Voittaa muuten mennen tullen suhteen alkuhuuman.