Mitä pahaa siinä on, jos tyytyy "ihan hyvään suhteeseen" ettei tarvitse olla yksin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika surullista viettää yksin koko elämänsä odottaen sitä tajunnan räjäyttävää täydellistä kumppania, jonka kanssa jokainen seksikerta on huippuilotulitusta läpi vuosikymmenten, joka on täydellisen hyvännäköinen, ihana luonteeltaan, varakas, on arvostetussa ammatissa, kätevä käsistään ja rakastaa puolisoaan yli kaiken.

Kun voisi jakaa elämänsä mukavan kumppanin kanssa, joka ei ole täydellinen, mutta joka on luotettava ja jonka kanssa elämä on mukavampaa ja helpompaa kuin yksin.

Minä viihdyn erinomaisesti yksin ja elämäni on mukavaa näin. Jos tähän tulisi vaan joku OK kämppistason mies rinnalle niin se ei mitenkään parantaisi minun arkeani. Parisuhteen ja kumppanin eteen pitää aina nähdä omanlaistansa vaivaa, ottaa ajankäytöllisesti ja päätöksellisesti puoliso huomioon, tehdä kompromissejä, keskustella, neuvotella, suunnitella, miettiä taloudellisia

Uusi suhde ja "ihan hyvä" on täysin eri asia kuin pitkän suhteen "ihan hyvä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa ketjussa taitaa puhua nyt eri asioista.

Kun joku tarkoittaa ihan ok -suhteella sitä, että alkuhuumat on jo laskeneet, eikä kaikki ole yhtä jännää kuin alussa. Mutta tilalle tullut syvä kumppanuus ja henkinen yhteys.

Ja osalle tuo ihan ok-suhde tarkoittaa sitten tilannetta, jossa toinen lähtenyt suhteeseen vain koska parempaakaan ei ollut saatavilla ja yksin on tylsää. Yhteistä kumppanuutta ja yhteyttä ei ole, vaan toinen on jatkuvasti toinen jalka ovenvälissä, koska se elämän aito rakkaus saattaakin joku päivä tulla vastaan. 

 

Onko tuo syvä kumppanuus ja henkinen yhteys kiertoilmaus sille, että ei olla enää parisuhterakastavaisia, vaan kämppiksiä kivan ystävän kanssa?

En tiedä, en ole kokenut hyvää suhdetta, mutta luulisin tuon olevan se johon suhde jalostuu. Ei enää jatkuvaa ilotulitusta, mutta syvä yhteisymmärrys ja toinen on kuitenkin maailman tärkein.

Näin ainakin haaveissani, tuskin itse tulen tuollaista kokemaan. Kokemusta vain tuon lainaksen jälkimmäisestä esimerkistä, siis kuinka toinen on jatkuvasti jalka ovenvälissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olihan sitä vetovoimaa alussa, mutta kertokaa kenellä säilyy jotkut ihmeen kipinät 20 tai 30 vuotta. Ja tarviiko ees säilyä, jos muuten on kaikin puolin hyvä suhde. Eikä kipinän väljähtymisen tarvitse tarkoittaa tyytymissuhdetta. 

 

Kyse on siitä rakastaako. Yleensä jos rakastaa, myös kipinä säilyy. Kyllä mulla on edelleen halu miestäni kohtaan, vaikka ollaan oltu yhdessä 25 vuotta. Jos en rakastaisi, en haluaisi. Jos en haluaisi, en rakastaisi.

Halulla tarkoitat seksiä? Kyllä pitkässä suhteessa on yleensä myös haluttomia kausia ja se on ihan normaalia. Eikä liity rakkauteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen minäkin tyytynyt "ihan hyvään" asuntoon, autoon, ruokaan ja vaikka mihin, miksenpä myös ihan hyvään suhteeseen jos sellainen olisi tarjolla. Olis sekin askel eteenpäin. 

Toivottavasti sinä sitten kerrot suhteen toiselle ospuolelle, että kyseessä ei ole sinun puolelta rakkautta vaan tyydyt toiseen ja vaihdat, jos parempi tulee vastaan. Asunto, auto, ruoka ja vaikka mikä muu ei välitä vaikka sanot niille noin.

Miksei voisi olla rakkautta? Eihän se mitään täydellisyyttä vaadi. 

Vierailija kirjoitti:

Tää on nykyajan vitsaus. Mikään ei oo hyvä vaan aina etsitään parempaa mut tää on vain naisten ongelma. Miehille kelpaa ihan ok suhde

Mistä sinä tuollaista oikein päättelet. Oletko mies ja sulla on ihan ok suhde ja naisesi hakee jotain parempaa.

Elämä on liian lyhyt kompromisseihin ja "tyytymiseen"...



Missä on kunnianhimosi AP? samalla logiikalla voit vaikka vietää 20 vuotta huonossa työpaikassa koska "palkka tulee joka kuukausi" yms. En komppaa tätä asennetta, kukin tavallaan.

Ei siinä mitään pahaa olekaan mutta älä sitten valita. Se on se pointti.

Vierailija kirjoitti:

Elämä on liian lyhyt kompromisseihin ja "tyytymiseen"...



Missä on kunnianhimosi AP? samalla logiikalla voit vaikka vietää 20 vuotta huonossa työpaikassa koska "palkka tulee joka kuukausi" yms. En komppaa tätä asennetta, kukin tavallaan.

Ton asenteen kääntöpuoli taas on, että mitä jos sitä parempaa ei löydykkään? Elämä meni tuulentupia tavoitellessa, eikä päässyt kokomaan edes sitä ihan hyvää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä on liian lyhyt kompromisseihin ja "tyytymiseen"...



Missä on kunnianhimosi AP? samalla logiikalla voit vaikka vietää 20 vuotta huonossa työpaikassa koska "palkka tulee joka kuukausi" yms. En komppaa tätä asennetta, kukin tavallaan.

Ton asenteen kääntöpuoli taas on, että mitä jos sitä parempaa ei löydykkään? Elämä meni tuulentupia tavoitellessa, eikä päässyt kokomaan edes sitä ihan hyvää

Ja entä jos parempi löytyy juuri, kun olette tyytymissuhteessa ostaneet talon ja esikoinen suunnitteilla?

Kämppä myyntiin, toisen unelmat riekaleiksi ja uuden rakkauden kanssa kohti auringonlaskua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä on liian lyhyt kompromisseihin ja "tyytymiseen"...



Missä on kunnianhimosi AP? samalla logiikalla voit vaikka vietää 20 vuotta huonossa työpaikassa koska "palkka tulee joka kuukausi" yms. En komppaa tätä asennetta, kukin tavallaan.

Ton asenteen kääntöpuoli taas on, että mitä jos sitä parempaa ei löydykkään? Elämä meni tuulentupia tavoitellessa, eikä päässyt kokomaan edes sitä ihan hyvää

Ja entä jos parempi löytyy juuri, kun olette tyytymissuhteessa ostaneet talon ja esikoinen suunnitteilla?

Kämppä myyntiin, toisen unelmat riekaleiksi ja uuden rakkauden kanssa kohti auringonlaskua?

Ehäpäätelmä, ei ole ratkaisua kumpaankaan😆😆

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän suurin osa suhteista ole ihan hyviä jos on kauan oltu yhdessä. Ei se parisuhde enää mitään tähtisadetta ole parin vuoden jälkeen.

Kun on alun perin menty yhteen silkasta sekopäisestä hullaantumisesta, ja sen jälkeen selvitty keski-iän ankeahkoista vuosista, niin sitten se vasta mukava vaihe alkaa. Ollaan eletty vuosikymmenet yhdessä, olo on turvallinen ja hellyyttä piisaa, vaikka sitä seksiäkään ei enää olisi. Parisuhde on parhaimmillaan, kun se on kestänyt semmoiset 50 vuotta... ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on nykyajan vitsaus. Mikään ei oo hyvä vaan aina etsitään parempaa mut tää on vain naisten ongelma. Miehille kelpaa ihan ok suhde

Naiset ovat hypergamisia luonnostaan. Sille ei voi mitään. 

Ja miehet harmittelevat tyytymistään, kun eivät saaneet sitä missiä. Palstan mukaan 99% miehistä, ovatko he kaikki miss Universumin tasoa?

Vierailija kirjoitti:

Elämä on liian lyhyt kompromisseihin ja "tyytymiseen"...



Missä on kunnianhimosi AP? samalla logiikalla voit vaikka vietää 20 vuotta huonossa työpaikassa koska "palkka tulee joka kuukausi" yms. En komppaa tätä asennetta, kukin tavallaan.

Elämä on lyhyt, se on totta. Siksi ollaan puhuttu miehen kanssa meidän unelmista ja ollaan ne myös toteutettu. Isojakin asioita. Ja parhaillaan tuen miestä yhden henkilökohtaisen unelmansa toteuttamisessa. Kesällä yhdessä toteutetaan yksi. Miksi pitäisi haluta kunniaa? 

Ja olen ihan hyvässä työssä, jota en aio vaihtaa koska on 100% etätyö. Olisi olemassa mielenkiintoisempiakin töitä, mutta ne ei olisi etätöitä. Joten ei kiitos. Sitä haluaa elää normaalia ja itselleen sopivaa arkea. Ei siihen mitään kunniaa tarvita. Aloittaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on nykyajan vitsaus. Mikään ei oo hyvä vaan aina etsitään parempaa mut tää on vain naisten ongelma. Miehille kelpaa ihan ok suhde

Joo. Se on tosi kivaa monien yhdessäolo-vuosin jälkeen kuulla olleensa toiselle korkeintaankin ihan ok, mutta nyt löytyi se oikea rakkaus, niin että se on moro eikä muistella pahalla 👋 <3

Niin hän sanoi, että KELPAA ok-suhde. Jos kelpaa, niin sittenhän ollaan siinä suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän suurin osa suhteista ole ihan hyviä jos on kauan oltu yhdessä. Ei se parisuhde enää mitään tähtisadetta ole parin vuoden jälkeen.

Kun on alun perin menty yhteen silkasta sekopäisestä hullaantumisesta, ja sen jälkeen selvitty keski-iän ankeahkoista vuosista, niin sitten se vasta mukava vaihe alkaa. Ollaan eletty vuosikymmenet yhdessä, olo on turvallinen ja hellyyttä piisaa, vaikka sitä seksiäkään ei enää olisi. Parisuhde on parhaimmillaan, kun se on kestänyt semmoiset 50 vuotta... ;)

Tässähän se "ongelma" siis on, eli ollaan vielä 15 vuoden päässä siitä parhaasta!! 😄 Aloittaja

Näistä kirjottajista tulee selville se, et kumpi yleensä hakee erioa suhteessa. Yksi ryppy tulee suhteeseen, niin eihän se enää naiselle kelpaakaan. Ok ei riitä, pitää olla täydellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika surullista viettää yksin koko elämänsä odottaen sitä tajunnan räjäyttävää täydellistä kumppania, jonka kanssa jokainen seksikerta on huippuilotulitusta läpi vuosikymmenten, joka on täydellisen hyvännäköinen, ihana luonteeltaan, varakas, on arvostetussa ammatissa, kätevä käsistään ja rakastaa puolisoaan yli kaiken.

Kun voisi jakaa elämänsä mukavan kumppanin kanssa, joka ei ole täydellinen, mutta joka on luotettava ja jonka kanssa elämä on mukavampaa ja helpompaa kuin yksin.

Minä viihdyn erinomaisesti yksin ja elämäni on mukavaa näin. Jos tähän tulisi vaan joku OK kämppistason mies rinnalle niin se ei mitenkään parantaisi minun arkeani. Parisuhteen ja kumppanin eteen pitää aina nähdä omanlaistansa vaivaa, ottaa ajankäytöllisesti ja päätöksellisesti puoliso huomioon, tehdä kompromissejä, keskuste

Ai, että pari vuotta leikkii rakastunutta ja sit siirrytään kämppis-moodiin?

 

Vierailija kirjoitti:

Osa ketjussa taitaa puhua nyt eri asioista.

Kun joku tarkoittaa ihan ok -suhteella sitä, että alkuhuumat on jo laskeneet, eikä kaikki ole yhtä jännää kuin alussa. Mutta tilalle tullut syvä kumppanuus ja henkinen yhteys.

Ja osalle tuo ihan ok-suhde tarkoittaa sitten tilannetta, jossa toinen lähtenyt suhteeseen vain koska parempaakaan ei ollut saatavilla ja yksin on tylsää. Yhteistä kumppanuutta ja yhteyttä ei ole, vaan toinen on jatkuvasti toinen jalka ovenvälissä, koska se elämän aito rakkaus saattaakin joku päivä tulla vastaan. 

Hmm, minusta nuo on pitkälti sama asia. En toisaalta ole koskaan kokenut alkuhuumaa koska ihastumisen syvenemiseen menee mulla vuosia. Enemmän mulla menee miehestä pasmat sekaisin nykyään kuin alkuaikoina. 

Vierailija kirjoitti:

Näistä kirjottajista tulee selville se, et kumpi yleensä hakee erioa suhteessa. Yksi ryppy tulee suhteeseen, niin eihän se enää naiselle kelpaakaan. Ok ei riitä, pitää olla täydellinen.

Eiköhän mene pikemminkin niin, että tyytyjä on valmis eroamaan heti kun tulee eka haastava kohta.

Ja olen nainen, johon on tyydytty. 

Vierailija kirjoitti:

Näistä kirjottajista tulee selville se, et kumpi yleensä hakee erioa suhteessa. Yksi ryppy tulee suhteeseen, niin eihän se enää naiselle kelpaakaan. Ok ei riitä, pitää olla täydellinen.

Oma mies ei ole täydellinen kuten en minäkään. Meillä on pitkä parisuhde eikä sen aikana ole tullut vastaan yhden ainoaa kertaa mies, josta ajattelisin, että hän olisi minulle parempi puoliso. Ei ole tarvinnut kertaakaan harmitella, että hitsi, jos olisin nyt vapaa.