Yli 45-vuotias nainen, mitkä negatiiviset asiat ikääntymisessäsi ovat tulleet sinulle yllätyksenä?

Sukupuoleen katsomatta odotettavissa on energiatason laskua, erilaisia kiputiloja, liikkeiden hidastumista, notkeuden vähenemistä, ihon veltostumista, sairauksia, muistin heikkenemistä ja kuolema.

Vanhenemisessa ei ole tarjolla leipää ja sirkushuveja.

No mulla alko vanhenemisen merkit vasta 55-vuotiaana näköjään helpolla selvisin. Kaikenlaista kremppaa.

Positiivista on että ottaa rauhallisemmin eikä hötkyile kuten nuorena. On auktoriteettia ja ammattitaitoa. Vanhemmuuskin on hanskassa. Tietotaito se vaan kasvaa kun elää pitemmälle.

Elimistö oikeasti rapistuu vanhetessa. Hampaat, iho, hiukset, luusto, nivelet... Ja vaivat ovat sen mukaiset. Ei näe ja kuule enää kunnolla. Ruoansulatus takkuilee. Samoin muisti ja ymmärrys. Uuden oppiminen ja ajan hermolla pysyminen vaatii aikaa. Liikkuminen kangistuu. Kunnon eteen pystyy tekemään jotain, mutta rajansa silläkin ettei mene ylirasituksen puolelle ja tule vammoja. Vastustuskyky heikkenee, taudit iskevät eikä enää hetkessä toivu. Ei siis ole vain ulkonäkö joka menee, vaan oikeasti vanheneminen tapahtuu joka puolella.

Vierailija kirjoitti:

Miksi muuten vanhemmat naiset ovat niin toksisia nuoria naisia kohtaan?

Millä tavalla? Itse olen huomannut vain sen, että kun itse nuorena luulin että vanhemmat naiset ihan hirveästi kadehtisivat minua niin nyt tajuan että eihän ne mitään kadehdi. Tuskin ne vanhemmat naiset edes erityisesti ajatteli musta mitään, ainakaan pahaa, vaan itsekeskeisyydessäni vain kuvittelin kaikkien keskittyvän minuun. Ehkä he saattoivat antaa palautetta ihan aiheesta eikä minkään kateuden tai toksisuuden takia? Ehkä olin joskus väärässä tai tein jotain väärin, josta he sitten aivan aiheellisesti huomauttivat? 

Yllättänyt on:

- miten paljon hävettää kun tajuaa olleensa nuorena aivan yhtä arrogantti itsekeskeinen paskiainen kuin nykynuoretkin. Minäkin pidin itseäni edeltäjiäni parempana nerona. Kärsivällisyyteni ja realiteettien tajuni on kehittynyt niin paljon, että jaksan suhtautua ymmärtäväisesti nykynuoriin, mutta hitto että håvettää kun muistaa itseään parikolmekymppisenä.

-yllättää myös se, miten pölhöinä osa samanikäisistä on säilynyt huolimatta kaikesta siitä opista, mitä iän ja kokemuksen mukana olisi pitänyt tulla. Nitä on melkein yhtä sietää kärsivällisesti kuin muistoa omasta pöljyydestä. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi muuten vanhemmat naiset ovat niin toksisia nuoria naisia kohtaan?

Toksista tässä on vain tuo nuorten suosima muotisana.

Kukaan ei ole enää kiinnostunut seurustelumielessä. On näkymätön olo, vaikka pidän painon kurissa ja pukeudun nätisti.

Miten lapsilta kolmekymppisetkin näyttää... Paitsi pakkeloidut nuoret naiset! Ja omat teinit ovat yllättäneet positiivisesti ihanuudellaan, vaikka yleisesti luulotellaan, että teini-ikäiset ovat jotenkin vaikeita. Samoin luuloteltiin, että työelämässä on 45+ nainen jo ihan raakki, mutta itse saan lisää vastuita ja palkankorotukset vuosittain. Jotenkin olin kai vähän pelännyt ikääntymistä, mutta ei nyt onneksi vielä ole mitään terveys- tai ulkonäköyllätyksiä tullut.

Jatkuva väsymys ja se miten paljon unen laatu heikkenee.

Oikeastaan yllätyksenä se, että ei ole mitään vaivoja. Että mieli vanhenee nopeammin kuin keho ja kasvot.

Tunnen itseni tosi varttuneeksi, mutta olen kai silti olemukseltani aika nuorekas.

Näön huononemiseen on tosi vaikea tottua. Olen aina ollut tosi hyvänäköinen ja en meinaa hyväksyä että tässä havaitsen hienoista rapistumista.

Se että jokainen vaiva joka tulee jää pysyväksi. Lopulta niitä on aikamoinen kokoelma. Nuorena menin lääkäriin ja vaiva hoidettiin pois, nyt lääkäri sanoo että tämä ja tämä kuuluu asiaan tässä iässä. 

Limakalvojen heikkeneminen!!!!

Yläkropan pönäköityminen ja kaulattomuus 😩

Se on yllättänyt että napa on nykyään rintojen välissä.

Vierailija kirjoitti:

Miten lapsilta kolmekymppisetkin näyttää... Paitsi pakkeloidut nuoret naiset! Ja omat teinit ovat yllättäneet positiivisesti ihanuudellaan, vaikka yleisesti luulotellaan, että teini-ikäiset ovat jotenkin vaikeita. Samoin luuloteltiin, että työelämässä on 45+ nainen jo ihan raakki, mutta itse saan lisää vastuita ja palkankorotukset vuosittain. Jotenkin olin kai vähän pelännyt ikääntymistä, mutta ei nyt onneksi vielä ole mitään terveys- tai ulkonäköyllätyksiä tullut.

Tämä! Teinit on niin fiksuja, kiinnostavia ajattelultaan ja ihanan joustavia asenteeltaan. En ois kuvitellut koskaan et parhaat hetket perheenä on teinin kanssa 

Vierailija kirjoitti:

Ei kyllä niin yhtään mikään. En huomaa ikääntymistäni kuin peilistä katsoessa, eikä sekään mua haittaa, koska en mitenkään ihannoi nuoren näköisyyttä ja kammoa esim. ryppyjä tai roikkumisia. Sen sijaan positiivisia asioita on vaikka kuinka paljon, mutta niitä ei kysytty.

- n 50 v

Olisin vastannut vielä pari kuukautta sitten näin..olin aidosti tyytyväinen elämääni enkä haikaillut eteen enkä taakse. Sitten tuli joku kriisi ja nyt mun mielestä ulkonäkö on muuttunut nopeasti vanhaksi, on särkyjä ja muuta, mikä saa vaan ajattelemaan ajankulua. Suoraan sanottuna, kun saisi edes joitain vuosia iästä pois. Ei niinkään se millaista nyt on, vaan se mitä on tulossa, ja ihan kohta. Toivottavasti entinen levollinen ja tyytyväinen olo palaa pian.

Rakkaus on erilaista nyt. Ei kilpailua, ei kaunaa, jotenkin uskaltaa olla enemmän toiselle avoin ja herkkä, mutta samaan aikaan tietää ettei ole riippuvainen.

Nivelkivut

Miten vaikeaa paino on saada pysymään normaalin rajoissa. Se, ettei jaksa enää kauheasti ihmisten seuraa ja tykkää vaan olla töiden jälkeen kotosalla ja perheen kanssa. Menojalka ei vipata juurikaan. Itsevarmuus ja jonkilainen tyyneys. Nuoruusvuodet takana, mutta ei haittaa. Elämä taloudellisesti vakaata, ihana katsoa melkein aikuisten lasten ottavan ensimmäisiä itsenäisiä askeleitaan ja tukea heitä. Elämä on hyvää, monella tapaa parempaa kuin koskaan ennen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut tosi vähän mitään negatiivista vanhenemisessa. Olen yllättynyt siitä, miten vähän negatiivista on ja miten paljon positiivisia puolia. En olisi odottanut että se on näin päin.

Kun nyt jostain syystä juuri negatiivisia asioita etsitään niin yhden keksin ja se on ikänäkö. Näkö on huonontunut nopeasti 45 vuoden jälkeen ja tuntuu, että se on joka päivä erilainen, eli ei edes kannata hankkia mitään kalliita rillejä. Joinain päivinä näen paremmin, joinain huonommin. Koitan pärjäillä erilaisilla yhdistelmillä piilareita, vanhoja silmälaseja ja uusia halpislaseja. Lähelle onneksi näen edelleen hyvin ilman mitään laseja. 

Luultavasti jonain päivänä käyn laserleikkauksessa ja sillä tämäkin on hoidettu :)

eihän se ikänäköä ole jos lähelle näkee hyvin. ikänäkö on juurikin si

Jaa, niinkö? Mulla on aina ollut likinäkö eli en ole nähnyt kauas eli mulla on aina ollut silmälasit. Nyt iän myötä on kuitenkin tullut se, että lähelle katsoessa pitää ottaa lasit pois. Ilman niitä näen hyvin. Kai tämä ikään liittyy koska ennen näin samoilla rilleillä sekä lähelle että kauas, joten siksi olen ajatellut tätä ikänäkönä. Läppäri pitää ottaa ihan kasvojen eteen ja katsoa ilman laseja niin näkee täydellisesti. Rilleillä näkee enää vain kauas. Eikö tämä ole ikänäkö? Itsellä tulee mieleen ukkini, joka aina kurkisteli rillien yli. Nyt olen ihan samanlainen

Tuolla tavalla likinäköisten ikänäkö kehittyy, eli lähinäkö alkaa mennä kohti plussaa (kuten muillakin ihmisillä). Se vaan käy niin, että ensin vähenee lukualueelta miinukset, ennen kuin vasta päästään sinne plussan puolelle. Heillä, joilla likinäköä ei ole, mennään heti plussalle. Siis näin jos linssivoimakkuuksien kautta asiasta puhutaan. Mulla on nyt lukualue +/-0 -voimakkuuksissa, muualla vielä -2 ja -2,5. Jos ei olisi likinäköä, niin käytännössähän mulla olisi lukulasit jo +2 ja +2,5.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut tosi vähän mitään negatiivista vanhenemisessa. Olen yllättynyt siitä, miten vähän negatiivista on ja miten paljon positiivisia puolia. En olisi odottanut että se on näin päin.

Kun nyt jostain syystä juuri negatiivisia asioita etsitään niin yhden keksin ja se on ikänäkö. Näkö on huonontunut nopeasti 45 vuoden jälkeen ja tuntuu, että se on joka päivä erilainen, eli ei edes kannata hankkia mitään kalliita rillejä. Joinain päivinä näen paremmin, joinain huonommin. Koitan pärjäillä erilaisilla yhdistelmillä piilareita, vanhoja silmälaseja ja uusia halpislaseja. Lähelle onneksi näen edelleen hyvin ilman mitään laseja. 

Luultavasti jonain päivänä käyn laserleikkauksessa ja sillä tämäkin on hoidettu :)

eihän se ikänäköä ole

 

Tuolla tavalla likinäköisten ikänäkö kehittyy, eli lähinäkö alkaa mennä kohti plussaa (kuten muillakin ihmisillä). Se vaan käy niin, että ensin vähenee lukualueelta miinukset, ennen kuin vasta päästään sinne plussan puolelle. Heillä, joilla likinäköä ei ole, mennään heti plussalle. Siis näin jos linssivoimakkuuksien kautta asiasta puhutaan. Mulla on nyt lukualue +/-0 -voimakkuuksissa, muualla vielä -2 ja -2,5. Jos ei olisi likinäköä, niin käytännössähän mulla olisi lukulasit jo +2 ja +2,5

Kiitos selityksestä! Käy järkeen.