Yli 45-vuotias nainen, mitkä negatiiviset asiat ikääntymisessäsi ovat tulleet sinulle yllätyksenä?

Eipä ole tullut vielä vastaan mitään negatiivista asiaa.

N50

Vierailija kirjoitti:

Yllätys oli se, että sisäisesti en olekaan muuttunut sellaiseksi kuin kuvittelin. Sama höynä olen vanhana kuin nuorenakin; missä iän tuoma viisaus, järkevyys jne.? Luulin 5-kymppisiä toisenlaisiksi. 

 

Toinen asia on se, etten enää jaksa ihmisiä. En jaksa selitellä, juoruilla enkä setviä ihmissuhteisiin liittyviä epäselvyyksiä. Elämä on lyhyt, ja useimmiten pääsee helpoimmalla, kun viettää vähäisen vapaa-aikansa yksin.

Minäkään en jaksa ihmisiä, vaikka sosiaalinen olen. He ovat alkaneet väsyttää minua.

Miksi pikkupissistä kiinnostaa?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut tosi vähän mitään negatiivista vanhenemisessa. Olen yllättynyt siitä, miten vähän negatiivista on ja miten paljon positiivisia puolia. En olisi odottanut että se on näin päin.

Kun nyt jostain syystä juuri negatiivisia asioita etsitään niin yhden keksin ja se on ikänäkö. Näkö on huonontunut nopeasti 45 vuoden jälkeen ja tuntuu, että se on joka päivä erilainen, eli ei edes kannata hankkia mitään kalliita rillejä. Joinain päivinä näen paremmin, joinain huonommin. Koitan pärjäillä erilaisilla yhdistelmillä piilareita, vanhoja silmälaseja ja uusia halpislaseja. Lähelle onneksi näen edelleen hyvin ilman mitään laseja. 

Luultavasti jonain päivänä käyn laserleikkauksessa ja sillä tämäkin on hoidettu :)

eihän se ikänäköä ole jos lähelle näkee hyvin. ikänäkö on juurikin sitä, että ei nää lähelle enää hyvin ja tarvii lasit esim. lukemiseen. Kauas näkee vielä hyvin.

yllätti sairaudet jotka puhkee ikääntyessä.en myöskään kestä yhtään mulvisti tai ilkimys ihmisiä.pistän välit poikki heti.nuorempana jaksoin olla kohtelias niillekkin, en enää.

rohkeus ja viisauden lisääntyminen on ollut kiva asia.siksi en kato mitään paskaa ihmistä,kohtelua,käytöstä jne hyvällä.

Massu ja kylkimakkarat vei munatarjonnan.

Vierailija kirjoitti:

No ei yllätyksenä varsinaisesti mikään, mutta  40 v täytettyäni kaikenlaisia vaivoja alkoi tulla, kuten  nivelkipuja, uniongelmia, painoa alkoi kertymään jne.

Mutta nyt 45 v koen taas olevani hyvässä ja energisessä kunnossa,  olen viilannut elämäntapani kuntoon, nukun riittävästi, syön monipuolisesti ja vältän liikasokereita, liikun enemmän, mielekkäät harrastukset ja ihmisuhteet jne.

Oikeastaan kaikki on niin hyvin, että just nyt ei ole mitään valittamista.

Esivaihdevuosioireet ei häviä terveellisillä elämäntavoilla. Tämä oma kokemukseni.  Estrogeeni voisi ehkä auttaa, en ole kokeillut. Olen aina harrastanut paljon liikuntaa, mutta nyt en pääsisi sängystä ylös aamulla, jos liikkuisin niin kuin nuorena. Nivelissä ja lihaksissa tuntuu heti. Migreeni myös vaivaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ennemminkin positiiviset asiat ovat tulleet yllätyksenä, kuten miten hyvä itsetunto on, miten mukavaa on kun ei ole kuukautisia, kun ei ole enää hoidettavia lapsia. Ei ole mitään negatiivista. Olen 60+.

Kuukautisten poisjääminen on ollut kyllä parasta. 42-vuotiaana kun tämä tapahtui, niin elämä on ollut parasta sen jälkeen. Ei enää anemiaa, järkyttäviä kolme viikkoa kuukaudessa kestäviä kipuja ja vuotoja, ei vuotoa hillitseviä lääkkeitä, eikä mitään muutakaan riesaa, mitä ne aiheuttivat. 

Vierailija kirjoitti:

En voi mennä enää kuuntelemaan livebändejä koska alkavat soittaa niin myöhään etten pysy hereillä.

Krapulat ovat  niin järkyttäviä,ettei tee  mieli juoda

 En pääse ylös ilman äänitehosteita

Ruoka joko närästää,turvottaa tai pierettää

Posket on valuneet ja leuassa kasvaa karvoja

Vielä kymmenen vuotta sitten valvoin ongelmitta puoleen yöhön ja söin lihapiirakoita sekä  sipsejä ilman,että maha turpaa ja närästää. 

😳

minkä ikäinen olet nyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Massu ja kylkimakkarat vei munatarjonnan.

Häivypäs Raimo nyt tästä ketjusta. Munasi ei meitä kiinnosta. 

Eiköhän tuo ole sama nainen, joka on koko ajan yrittänyt saada tätä ketjua poistettua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Massu ja kylkimakkarat vei munatarjonnan.

Häivypäs Raimo nyt tästä ketjusta. Munasi ei meitä kiinnosta. 

Eiköhän tuo ole sama nainen, joka on koko ajan yrittänyt saada tätä ketjua poistettua. 

Mies on. Naiset eivät kirjoita munatarjonnasta. 

Vierailija kirjoitti:

Yllätys oli se, että sisäisesti en olekaan muuttunut sellaiseksi kuin kuvittelin. Sama höynä olen vanhana kuin nuorenakin; missä iän tuoma viisaus, järkevyys jne.? Luulin 5-kymppisiä toisenlaisiksi. 

 

Toinen asia on se, etten enää jaksa ihmisiä. En jaksa selitellä, juoruilla enkä setviä ihmissuhteisiin liittyviä epäselvyyksiä. Elämä on lyhyt, ja useimmiten pääsee helpoimmalla, kun viettää vähäisen vapaa-aikansa yksin.

Sitä ihmettelen usein näissä keskusteluissa liittyen ikäeroihin parisuhteissa, ihmiset eivät tunnu ymmärtävän että 45 vuotias mies tai nainen ei ehkä tunne itseään kovinkaan vanhaksi päänsä sisällä, jonka takia helpostikin nuorempi kumppani voi kiinnostaa.



Puhutaan myös paljon ikärasismista työpaikoilla, mutta kun puhutaaan parisuhteesta tai ehkäpä vain fyysisestä suhteesta niin yhtäkkiä iällä onkin merkitystä! outo juttu.

Negatiivista: Libidon heikkeneminen, höpsösti kuvittelin sen koskevan vain jotain ihan muita, ei minua kun mulla on niin vahva energia. Palautumisen hidastuminen: Ei voi ajatellakaan treenaavansa kuten nuorena. Ja on outoja kipuja milloin missäkin milloin milloinkin. Unen vaikeutuminen: juuri tuo ääniyliherkkyys ja muutenkin herkkyys on pahentunut. 

Positiivista: On viisastunut niin, että nuo huonot puolet haittaa vähemmän kuin ennen olisi haitanneet. Parisuhde on vaihdettu onnelliseen ja on huomioiva mies, joka saa sytytettyä himojen himmenemisestä huolimatta ja lempi on hyvää, ja muukin suhde on hyvää. Suorituskeskeisyys on helpottanut, joten sietää pakkolepopäiviä ja heikompia kuntotuloksia (toki ne silti välillä vähän harmittaa). Malttaa järjestää itselleen lepoaikaa. Himmasin myös urahaaveita, kun unettomuuspätkien jälkeen oli vaikea porhaltaa täysillä, ja nyt on senkin osalta armollisempaa. 

Kun vain pysyy itse ja läheiset suunnilleen terveinä vailla isompia kauhistuksia  niin kaikki on hyvin. Jos ei pysy niin koittaa luovia. 

Liian iso rintavarustus kasvanut neljänkympin jälkeen, ei tunnu omalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Massu ja kylkimakkarat vei munatarjonnan.

Häivypäs Raimo nyt tästä ketjusta. Munasi ei meitä kiinnosta. 

Eiköhän tuo ole sama nainen, joka on koko ajan yrittänyt saada tätä ketjua poistettua. 

Mies on. Naiset eivät kirjoita munatarjonnasta. 

Hohhoijaa. Kyllä sä itsekin tiedät miten kieroja naiset ovat ja miten suoria miehet ovat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut tosi vähän mitään negatiivista vanhenemisessa. Olen yllättynyt siitä, miten vähän negatiivista on ja miten paljon positiivisia puolia. En olisi odottanut että se on näin päin.

Kun nyt jostain syystä juuri negatiivisia asioita etsitään niin yhden keksin ja se on ikänäkö. Näkö on huonontunut nopeasti 45 vuoden jälkeen ja tuntuu, että se on joka päivä erilainen, eli ei edes kannata hankkia mitään kalliita rillejä. Joinain päivinä näen paremmin, joinain huonommin. Koitan pärjäillä erilaisilla yhdistelmillä piilareita, vanhoja silmälaseja ja uusia halpislaseja. Lähelle onneksi näen edelleen hyvin ilman mitään laseja. 

Luultavasti jonain päivänä käyn laserleikkauksessa ja sillä tämäkin on hoidettu :)

eihän se ikänäköä ole jos lähelle näkee hyvin. ikänäkö on juurikin sitä, että ei nää lähelle enää hyvin ja tarvii

Jaa, niinkö? Mulla on aina ollut likinäkö eli en ole nähnyt kauas eli mulla on aina ollut silmälasit. Nyt iän myötä on kuitenkin tullut se, että lähelle katsoessa pitää ottaa lasit pois. Ilman niitä näen hyvin. Kai tämä ikään liittyy koska ennen näin samoilla rilleillä sekä lähelle että kauas, joten siksi olen ajatellut tätä ikänäkönä. Läppäri pitää ottaa ihan kasvojen eteen ja katsoa ilman laseja niin näkee täydellisesti. Rilleillä näkee enää vain kauas. Eikö tämä ole ikänäkö? Itsellä tulee mieleen ukkini, joka aina kurkisteli rillien yli. Nyt olen ihan samanlainen.

Täytin juuri 45v. Niska hartiat ovat minulla yleensä kipeät, joten en usko niiden johtuvan ainoastaan iästä, näin on ollut aina, myös 21v. Vanhempani ovat 70+ mutta näyttävät nuorekkailta, jopa nuoremmilta kuin jotkut 50v. Joten toivon perimän vaikuttavan paljon. Työskentelen nuorten kanssa ja he yleensä veikkaavat minua paljon nuoremmaksi, joten toivoa ehkä on. 

Kolesteroli ja verenpaine ovat hyvässä kunnossa. Harrastan myös liikuntaa enemmän kuin nuorena. Ja syön terveellisesti ja kasvipainoitteisesti. Krapuloista en osaa sanoa koska en myöskään nuorena juonut. Enkä tupakoi. 

Itsevarmuus on näin vanhana parempi kuin nuorena. Toki minua huvittaa että näin vanhaa käännytään vielä katsomaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllätys oli se, että sisäisesti en olekaan muuttunut sellaiseksi kuin kuvittelin. Sama höynä olen vanhana kuin nuorenakin; missä iän tuoma viisaus, järkevyys jne.? Luulin 5-kymppisiä toisenlaisiksi. 

 

Toinen asia on se, etten enää jaksa ihmisiä. En jaksa selitellä, juoruilla enkä setviä ihmissuhteisiin liittyviä epäselvyyksiä. Elämä on lyhyt, ja useimmiten pääsee helpoimmalla, kun viettää vähäisen vapaa-aikansa yksin.

 

 

Sitä ihmettelen usein näissä keskusteluissa liittyen ikäeroihin parisuhteissa, ihmiset eivät tunnu ymmärtävän että 45 vuotias mies tai nainen ei ehkä tunne itseään kovinkaan vanhaksi päänsä sisällä, jonka takia helpostikin nuorempi kumppani voi kiinnostaa.



Puhutaan myös paljon ikärasismista työpaikoilla, mutta kun puhutaaan parisuhteesta tai ehkäpä vain fyysisestä suhte

Juu mutta vaikka olisi pysynyt samanlaisena mieleltään kuin oli 70-luvun nuorena niin se on erilainen kuin 90-luvun nuori. Tämän huomasi hyvin itsekin joskus kolmekymppisenä kun jutteli viisikymppisten kanssa jotka koki olevansa tosi nuoria ja samanlaisia kuin mä, ja itse koin heidän olevan ikivanhoja ja eri planeetalta suurinpiirtein. Ei varmaan kukaan luule että työssäkään nuorella ja vanhalla ei olisi mitään eroa. Ikärasismi on sitä, ettei huomata että iäkkäämmillä voi olla hyviä puolia myös vaikka ne olisivat erit kuin nuorella.

Se, että minäkin tosiaan rupsahdan. Jotenkin luulin, että juuri minä en rupsahda.

Yllätyksenä tuli myös se, etten olekaan tässä iässä mitenkään tärkeä kenellekään tai vaikutusvaltainen. Minut voi hyvin työntää syrjään ja unohtaa, ja niin on moni tehnytkin ;-)

Se oli myös yllätys, että vatsaa vain pömpöttää vaikka olisi koko päivän syömättä ja illalla söisi vain niukan iltapalan, sen verran että saa unen päästä kiinni. Ei mitään salasyöpöttelyä tai itselleen valehtelua vaan tiukka linja. Paino ei silti lähde eikä vatsa vetäydy. Luometkin löpsöttää.

Miksi muuten vanhemmat naiset ovat niin toksisia nuoria naisia kohtaan?