Yli 45-vuotias nainen, mitkä negatiiviset asiat ikääntymisessäsi ovat tulleet sinulle yllätyksenä?

Kuulo ja näkö heikkeni aika nopeasti. Lihakset ja nivelet eivät palaudu samalla tavalla, kuin vielä alle 40 vuotiaana.

Ääniyliherkkyys, oman rauhan kaipuu, jäykkyyksiä siellä täällä, perspektiivin muuttuminen  eli ikään kuin katselisi avaruudesta käsin maapalloa ja ihmisiä kuin muurahaisia jotka kuhisevat arjen ja yhteiskunnan haasteiden keskellä. Sivullisempi olo. Kahvia enemmän ja rauhallisempi tahti töissä. Aivosumu.

Kädet on alkaneet roikkua ja polviin tulee mustelmia kun käy työhaastatteluissa. Paidanhelmat on ruvenneet ruostumaan. Leuka jumittaa jo lyhyestäkin, eli parin tunnin puhelusta.

Vierailija kirjoitti:

Kuulo ja näkö heikkeni aika nopeasti. Lihakset ja nivelet eivät palaudu samalla tavalla, kuin vielä alle 40 vuotiaana.

No joo, totta, ikänäkö! Olin ensin että ei ensimmäistäkään negatiivista asiaa ole tullut kyllä, mutta lukulasien tarve on kyllä aika rasittava. En ole jaksanut raahautua laserille, pitää ottaa asiaksi nyt asap.

Mulla on ollut tosi vähän mitään negatiivista vanhenemisessa. Olen yllättynyt siitä, miten vähän negatiivista on ja miten paljon positiivisia puolia. En olisi odottanut että se on näin päin.

Kun nyt jostain syystä juuri negatiivisia asioita etsitään niin yhden keksin ja se on ikänäkö. Näkö on huonontunut nopeasti 45 vuoden jälkeen ja tuntuu, että se on joka päivä erilainen, eli ei edes kannata hankkia mitään kalliita rillejä. Joinain päivinä näen paremmin, joinain huonommin. Koitan pärjäillä erilaisilla yhdistelmillä piilareita, vanhoja silmälaseja ja uusia halpislaseja. Lähelle onneksi näen edelleen hyvin ilman mitään laseja. 

Luultavasti jonain päivänä käyn laserleikkauksessa ja sillä tämäkin on hoidettu :)

Negatiivinen yllätys on se, että sairastuin ja se vaikuttaa kaikkeen. Mut eipä mitään, näillä mennään. Nyt voin sitten ottaa elämän rauhallisemmin ihan luvan kanssa, ja se on ikuiselle suorittajalle suuri helpotus.

Vierailija kirjoitti:

Ääniyliherkkyys, oman rauhan kaipuu, jäykkyyksiä siellä täällä, perspektiivin muuttuminen  eli ikään kuin katselisi avaruudesta käsin maapalloa ja ihmisiä kuin muurahaisia jotka kuhisevat arjen ja yhteiskunnan haasteiden keskellä. Sivullisempi olo. Kahvia enemmän ja rauhallisempi tahti töissä. Aivosumu.

Tämä oli ihana! 

Itse huomaan treenien

palautumisajan hieman

pidentyneen. Toleranssi

mihinkään vänkäämiseen

on mataloitunut. Olen hyvin 

selektiivinen kaikessa, enemmän 

kuin 25-vna. Rauhallinen, kärsivällinen,

laaja perspektiivi ihmisyyteen.

No ei yllätyksenä varsinaisesti mikään, mutta  40 v täytettyäni kaikenlaisia vaivoja alkoi tulla, kuten  nivelkipuja, uniongelmia, painoa alkoi kertymään jne.

Mutta nyt 45 v koen taas olevani hyvässä ja energisessä kunnossa,  olen viilannut elämäntapani kuntoon, nukun riittävästi, syön monipuolisesti ja vältän liikasokereita, liikun enemmän, mielekkäät harrastukset ja ihmisuhteet jne.

Oikeastaan kaikki on niin hyvin, että just nyt ei ole mitään valittamista.

En voi mennä enää kuuntelemaan livebändejä koska alkavat soittaa niin myöhään etten pysy hereillä.

Krapulat ovat  niin järkyttäviä,ettei tee  mieli juoda

 En pääse ylös ilman äänitehosteita

Ruoka joko närästää,turvottaa tai pierettää

Posket on valuneet ja leuassa kasvaa karvoja

Vielä kymmenen vuotta sitten valvoin ongelmitta puoleen yöhön ja söin lihapiirakoita sekä  sipsejä ilman,että maha turpaa ja närästää. 

En ihan vielä ole 45, mut melkein. Mulla kans ihmiset luulee että oon vihainen tai huonolla tuulella, vaikka olen naama peruslukemilla. Se harmittaa. Muuten tykkään omista naururypyistä ja harmaistakin. En värjää hiuksia.

Yllätys oli se, että sisäisesti en olekaan muuttunut sellaiseksi kuin kuvittelin. Sama höynä olen vanhana kuin nuorenakin; missä iän tuoma viisaus, järkevyys jne.? Luulin 5-kymppisiä toisenlaisiksi. 

 

Toinen asia on se, etten enää jaksa ihmisiä. En jaksa selitellä, juoruilla enkä setviä ihmissuhteisiin liittyviä epäselvyyksiä. Elämä on lyhyt, ja useimmiten pääsee helpoimmalla, kun viettää vähäisen vapaa-aikansa yksin.

Ikääntyminen tuo mukanaan monia muutoksia, ja jotkut niistä voivat tulla yllätyksenä. Tässä on muutamia yleisiä negatiivisia asioita, joita yli 45-vuotiaat naiset saattavat kohdata. Monet naiset huomaavat, että heidän aineenvaihduntansa hidastuu, mikä voi johtaa painonnousuun. Lisäksi nivelten jäykkyys ja lihaskivut voivat lisääntyä. Vaihdevuodet voivat tuoda mukanaan monia oireita, kuten kuumia aaltoja, unettomuutta ja mielialan vaihteluita. Iho voi menettää kimmoisuuttaan ja kosteuttaan, mikä voi johtaa ryppyjen ja kuivumisen lisääntymiseen.

Ja tässä aiheeseen sopiva anekdootti: "Kun täytin 45, huomasin, että silmälasini olivat aina hukassa. Lopulta tajusin, että ne olivat usein päässäni! Ikääntyminen tuo mukanaan uusia haasteita, mutta myös paljon naurua."

Toivottavasti tämä tuo hymyn huulillesi ja auttaa sinua suhtautumaan ikääntymisen muutoksiin hieman kevyemmin. 😊

Paino, verenpaine ja kolesteroli nousevat vaikka kiinnittäisi huomiota elämäntapoihinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei mullakaan mikään vaiva ja kremppa ole yllätyksenä tullut, ihan realistina tiesin että kaikenlaista saattaa ilmetä kun ikääntyy.

Totta, mutta en ainakaan itse osannut odottaa niiden alkavan ilmaantua jo nelikymppisenä vaan vasta joskus +55-vuotiaana.

Ei tullut nuorempana mieleenkään, että alle viiskymppisenä polvet olis niin kipeät ja toimintakyvyttömät nivelrikon takia. Yllätys oli myös nopea rupsahdus n. 47v iässä, roikkuvat posket ja yläluomet.

N50

Esivaihdevuosioireet. Mistään ulkonäöstä en jaksa välittää ollenkaan. 

Voimien katoaminen ellei syö ajoissa ja pidä kaikki kohdillaan. Lepokin tarpeen, riittävä. En tiedä miksi kävelyn jälkeen jalan sivuun koskee, ehkä se menee joskus ohi ja selviää. En viitsi luetella kaikkia asioita tänne mitä nuorena oli tai mikä nyt on.

Jahas, siellä inkkeli taas tehtailee ketjua haukkuakseen vanhempia naisia. Kerro nyt vielä, miten nainen menettää kaiken arvonsa kun rupsahtaa 27 vuotiaana.

Se, kuinka kroppa hajoaa. Kun olin 53, niin olkapää hajosi metsätöissä. Kun olin 54, niin lasiainen irtosi ponnistelusta. Kun olin 55 v, selkä meni, vaikka olin varovainen. Oli yllätys, että kroppa hajoaa pikkujutuista. 

 

Toinen on, kuinka iho veltostuu 50 +, vaikka koko ikäni olen sijoittanut seerumeihin ja hoitanut ihoa. Tai ehkä se ei yllätys ollut, mutta toivoin parempaa. 

Negatiiviset puolet eivät ole oikeastaan tulleet yhtään yllätyksenä, kulttuurimme suhtautuminen vanhenemiseen on niin negatiivinen, että niistä puolista puhutaan tosi paljon. Enemmänkin itselleni on ollut yllätys, miten vähän niitä on toistaiseksi tullut. Olen nyt 49 eikä oikein ole muuta kuin ikänäkö ja se, että krapula kestää vähintään 2 päivää, jos on tullut juotua yhtään enempää. 

Hyvät puolet taas ovat tulleet yllätyksenä. Niistä ei ehkä puhuta niin paljon, tai sitten niitä ei uskonut aikanaan, ajatteli että niistä puhuminen on jotain vanhusten coping-mekanismia. Mutta omalla kohdalla ainakin on totta se, että itsetunto on huipussaan, ulkonäkö näyttää omasta mielestä tosi kivalta, ei enää pelkää eikä häpeä mitään, ei osaa ottaa itseensä vaikka toiset olisivat hölmöjä, uskaltaa puhua julkisesti ties kuinka isolle yleisölle jne jne.