Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yli 45-vuotias nainen, mitkä negatiiviset asiat ikääntymisessäsi ovat tulleet sinulle yllätyksenä?
Kommentit (83)
Ei ole ollut yllätyksiä. Kyllä ne oli tiedossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kyllä niin yhtään mikään. En huomaa ikääntymistäni kuin peilistä katsoessa, eikä sekään mua haittaa, koska en mitenkään ihannoi nuoren näköisyyttä ja kammoa esim. ryppyjä tai roikkumisia. Sen sijaan positiivisia asioita on vaikka kuinka paljon, mutta niitä ei kysytty.
Toki jos vaikka joutuisi työttömäksi tässä iässä, sitten voisi joutua kohtaamaan ikärasismia työnhakutilanteissa, ehkä ei omalle alalle (it) enää edes pystyisi työllistymään ollenkaan, ainakaan Suomessa. Voisin minä kyllä ulkomaillekin lähteä jos sieltä töitä saisi.
- n 50 v
En jaksa innostua uusista asioista
Ei mitään yllätyksiä tai ongelmia. Elän parasta vaihetta koko elämässäni.
No ehkä se on vähän yllättänyt, että miesten huomiosta ei vieläkään pääse eroon. Ehkä sitten kuusikymppisenä?
n47
Esivaihdevuosioireilusta ei pahemmin puhuttu ennen kuin mulla sellainen alkoi, nyt viime vuosina tämän suhteen on ollut avoimempaa. Eli lähinnä kuukautiskierron heittely, yöhikoilut (jotka mulla alkoi jo ennen 40 ikää) jne tuli yllätyksenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En enää jaksa enkä viitsi sietää mitään typeryyksiä enkä kuluttavia, työläitä ihmissuhteita. Olisin voinut jäädä elämään yksin tämän takia.
Jos nuorempana oli vaikeaa löytää itselle miellyttävä kumppani, niin hänen löytämisensä ole ainakaan ikävuosien saatosssa helpottanut.
Jos nuorempana oli vaikeuksia edetä ja päästä harrastamaan seksiä, niin ei asia ole muuttunut ainakaan helpommaksi.
En tiedä tulivatko nämä varsinaisesti yllätyksenä kun täälläkin niin usein toistetaan, että ne parhaat on jo nuorena varattuja ja saavat helposti aina uuden, jos jostain syystä (kuten kuoleman johdosta) olisivat "taas" sinkkuja. Itse kun en ole koskaan kuulunut näihin prhaisiin ja kumppanin löytämien on ja on ollut aina vaikeaa. Joten olisin varmaan idiootti, jos ajattelsin, että pelksätään oma vanheminen muuttaisi asian toiseksi ja olisi tehnyt kumppanin löytämisen edes hieman helpommaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En enää jaksa enkä viitsi sietää mitään typeryyksiä enkä kuluttavia, työläitä ihmissuhteita. Olisin voinut jäädä elämään yksin tämän takia.
Miten ikinä tää on negatiivinen asia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En enää jaksa enkä viitsi sietää mitään typeryyksiä enkä kuluttavia, työläitä ihmissuhteita. Olisin voinut jäädä elämään yksin tämän takia.
Miten ikinä tää on negatiivinen asia?
Lopputulos on hyvä, mutta se jaksamattomuuden kokemus itsessään ei ole. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ääniyliherkkyys on pahentunut. Nukkuminen öisin on vaikeaa. Kaikki potuttaa ajoittain. Olen entistä introvertimpi. Ihmiset jotenkin väsyttävät. Romanttisuus on tosi kuollutta.
Ei mullakaan mikään vaiva ja kremppa ole yllätyksenä tullut, ihan realistina tiesin että kaikenlaista saattaa ilmetä kun ikääntyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, se tuli ainakin yllätyksenä, että kaikenlaista vaivaa ja sairautta alkaa tulla ympärillä oleville ikätovereille jo viimeistään neljänkympin kieppeillä. Itsellenikin. Ajattelin, että vasta joskus mummoikäisenä.
Muuten on tullut yllätyksenä se, että nyt kun olen vanhempi kuin koskaan aiemmin ja myöskin painan enemmän kuin aiemmin (olen silti normaalipainoinen), tykkään itsestäni huomattavasti enemmän kuin nuorempana ja hoikempana. Ja kuten joku jo ketjussa sanoikin, koen eläväni elämäni parasta aikaa juuri nyt.
N45
En ole koskaan ajatellut ikääntymistä negatiivisena asiana. Elämä on elämää ja ikääntyminen kuuluu siihen luonnollisena osana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten yllätti se ettei tämä olekaan loputonta kärsimystä.
N52
Vierailija kirjoitti:
Jahas, siellä inkkeli taas tehtailee ketjua haukkuakseen vanhempia naisia. Kerro nyt vielä, miten nainen menettää kaiken arvonsa kun rupsahtaa 27 vuotiaana.
Erika 30-vuotiaana:
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/erika-vikman-lomailee-uuden-kumppan…
Että perusilme voi muuttua vihaiseksi, olitpa miten hyvällä tuulella tahansa, kun suupielet ja kulmat alkavat roikkua, eli ympäristö tekee vääriä päätelmiä.
Että elimistön vanheneminen ei tapahdu aina hitaasti, vaan siinä on äkkipyrähdyksiä.
Ennemminkin positiiviset asiat ovat tulleet yllätyksenä, kuten miten hyvä itsetunto on, miten mukavaa on kun ei ole kuukautisia, kun ei ole enää hoidettavia lapsia. Ei ole mitään negatiivista. Olen 60+.
Ihon kimmoisuus ja varsinkin rintojen kimmoisuus huononi aika nopeasti. Myös kasvojen iho alkoi roikkumaan, varsinkin laihdutuksen jälkeen.
Mullakin on onneksi jo aikuinen lapsi, ei tulisi yhtään mitään jos pitäisi yhtä aikaa jaksaa työelämä, hiipuvat vanhemmat ja omat vaihtarioireet ja vielä kasvattaa jotakuta. Ottajia on jo tarpeeksi.
Vastaan siis energian vähyys ja ihmistenjaksamiskyvyn lasku vähäisestä lähes olemattomaan. Pidän lähes kaikista mutta oikeasti haluan vain olla omissa oloissani. Samalla pelotellaan yksinäisellä vanhuudella, alkaako sitä seuraa (pl puoliso) joskus kaivata?
Alue: Aihe vapaa
En jaksa mitään meteliä enkä kuunnella ihmisten ongelmia.