Mikä on ollut tähän astisen elämäsi onnellisimpia tapahtumia ja vastaavasti surullisimpia...?

onnellisimmat tapahtumat:

Mieheni tapaaminen ja naimisiinmeno

Tohtoriväitös noin 30v

Oman talon osto Helsingistä

Lasten syntymä ja koko lapsuus ja heidän pääsynsä suoraan lukiosta yliopistolle suosikkialalle

Kaikki hyvät työpaikat

Loma-asunnon osto ulkomailta ja sitä seuranneet ihanat lomat

Lista jatkuu

Onnettomin tapahtuma on ollut rakkaan kotieläimen menetys.

Onnellisin tapahtuma oli  1977 rakastuminen. Onnettomin tapahtuma oli suhteen päättyminen 1978. En ole siitä päässyt yli vaikka siitä on kohta 50v. Haluaisin todellakin päästä siitä muistosta eroon. En voi siitä missään kertoa.

Muuten olen pärjännyt hyvin elämässä. Olen onnellinen arjesta.

Vierailija kirjoitti:

Onnellisin tapahtuma oli  1977 rakastuminen. Onnettomin tapahtuma oli suhteen päättyminen 1978. En ole siitä päässyt yli vaikka siitä on kohta 50v. Haluaisin todellakin päästä siitä muistosta eroon. En voi siitä missään kertoa.

Muuten olen pärjännyt hyvin elämässä. Olen onnellinen arjesta.

Mietitkö sä ihan oikeasti jotain lyhyttä teinisuhdetta vielä 50v myöhemmin? Et kuulosta ihan tasapainoiselta ihmiseltä.

Onnellisin: lasten syntymät ja sen myötä saatu euforinen tila. Lapset nyt teinejä, ja he ovat edelleen parasta, mitä minulla on.

Surullisia ja vaikeita hetkiä on ollut paljon, mutta en tiedä, mikä on numero 1.

Onnellisimpia miehen tapaaminen ja suhteen alku, lasten syntymät ja tohtoriksi väittely.

Surullisimpia huumehuuruinen seurustelusuhde jossa koin pettämistä ja henkistä väkivaltaa, Abortti ja kaksi keskenmenoa sekä äitini kuolema.

Se että Jumala ei ole katsonut minuun päinkään enää sen jälkeen kun mokasin. Se että joudun kadotukseen.

Onnellisimmat hetket töissä; kun olen saanut tsempattua kaikkien toivottamana pitämän opiskelijan valmistumaan ja uskomaan itseensä,

onnea kotona:  puutarhassa puuhailu ja ihmetys siitä, miten tumpeloinnistani huolimatta kasvit menestyvät, lemmikki, oma velaton pieni talo, jota saan remontoida miten tykkään, nuorempana tehdyt matkat ympäri maailmaa ja opiskelu ulkomailla, kun voi olla ihan oma itsensä useammalla kielellä ja eri kulttuureissa

Vaikeimmat hetket:  isän Alzheimer, joka muutti hänet väkivaltaiseksi ja vainoharhaiseksi,  ex- mies joka yritti murtaa minut henkisesti ja fyysisesti, ex-mies numero 2 joka olikin heikko, mustasukkainen juoppo,  rakkaan koirani, joka auttoi minut yli tuosta kaikesta, kuolema. Tuo koira kyllä pitäisi olla myös tuolla onnellisuus osastolla, 13v/70kg pelkkää onnea!

Jos mennään ihan muinaisia asioita muistelemaan, niin vaikeaa oli tehdä päätös jättää elämä ja rakas ulkomailla ja palata Suomeen. Oli kyllä ihan oikea päätös, mutta hyvin vaikea.

En rupea glamorisoimaan kumpaakaan onnea enkä surua. Nuo ovat tunteita, näyttäytyvät siellä täällä, mutta ovat yhtä ohikiitäviä kuin televisiomainokset. Muutoskin muuttuu ja eipä siitä sen enempää.

-Miehenmöllykkä

Pahinta oli viivästynyt puberteetti nuorena, esim. äidin ja isän kuolema oli  pikkujuttuja siihen verrattuna.

Onnellisinta oli pitkän, hyvän parisuhteen alkaminen, kun olin n. 30.

Onnellisimpia kun kaksi lastani syntyivät, se rakkauden määrä on valtava.

surullisin on esikoisen kuolema, lääkäri ei tajunnut hänen tarvitsevan välitöntä akuuttia hoitoa( on raportti tästä)

ikinä en hyväksy hänen kuolemaa, neljä vuotta olin shokissa täysi paniikki ja kauhu joka nukkumisen ajaksi häipyi. Puoli sekuntia heräämisestä taas muistui mieleen.

Onnellisimmat: puolisoni tapaaminen, 18 vuotta yhdessä jo. Ässien mestaruus rescue-koiran ottaminen. 9 vuoden matka hänen kanssaan, aina mukana ja tukena

Surullisimmat: Isäni kuolema keväällä. Maailman rakkaimman koirani menetys 💔 luulin että kuolen suruun itsekin. Eläinrakkaat tietävät tuon tuskan.

Ylivoimaisesti Onnellisin Tapahtuma Kun pääsin Anopista eroon Elävänä. Tyttärensäkin ALKOI mUISTUTTAA äITIÄÄN Turposi kuin Pullataikina. Minulla Turposi Lompakko. Voin vaihtaa vanhan ladan Uuteen Premium Mersuun. Samoin tyttöystävät.

Vierailija kirjoitti:

Onnellisimmat: puolisoni tapaaminen, 18 vuotta yhdessä jo. Ässien mestaruus rescue-koiran ottaminen. 9 vuoden matka hänen kanssaan, aina mukana ja tukena

Surullisimmat: Isäni kuolema keväällä. Maailman rakkaimman koirani menetys 💔 luulin että kuolen suruun itsekin. Eläinrakkaat tietävät tuon tuskan.

Kyllä tietävät, liiankin hyvin.

Up.

Onnellisimpia muistoja yhteiset hetket puolison ja lapsen kanssa sekä rakkudentäyteiset muistot parisuhteen alkuajoilta.

Surullisin ehdottomasti puolison vakava liikenneonnettomuus ja halvaantuminen, joka suisti elämän raiteiltaan silmänräpäyksessä (jouduimme luopumaan mm. kodistamme tuon seurauksena).

Häämme rakkaani kanssa onnellisin,

onnettomin siitä kahden viikon kuluttua kun hän kuoli...

Onnellisimmat hetket lasten syntymät. Surullisimmst lasten kuolemat. Loputon ikävä.

Onnellisimpia:

Lapsuuden kesät mummolassa

Kun olin vielä nuori opiskelija ja nykyinen mieheni haki minut yllättäen yliopistolta 

Lähes kaikki hetket rakkaan koirani kanssa.

Kun olin raskaana ja pieni taaperoni nukahti mahaani vasten päiväunille "kuunnellessaan" tulevan sisaruksensa liikkeitä. Se tunne...Koin sillä hetkellä olevani maailman tärkein ja vastuullisin henkilö...ja kaikki maailman ongelmat ja pahat asiat olivat niin kaukana.

Surullisimpia...huhhuh, niitä en jaksa luetella

Surullisin orvoksi jääminen yläasteikäisenä, molempien vanhempien samanaikainen kuolema. Onnellisinta en osaa sanoa.

Onnellisin kun tapasin miehen, jonka kanssa molemmat tiesimme kuuluvamme yhteen.

Surullisin kun elämä ajoi meidät erilleen vuosia sitten. En ole toipunut tästä vieläkään.