Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä on ollut tähän astisen elämäsi onnellisimpia tapahtumia ja vastaavasti surullisimpia...?
Kerro vain yksi ainoa tai useampiakin, jotka ovat jääneet kirjavien muistojesi kirkkaimmaksi hetkeksi tai tapahtumaketjuksi elämäsi aikana.
Kommentit (267)
Ne elämän isot asiat : oman lapsen ja lapsenlapsen syntymät ihania asioita, äitini kuolema syöpään 3v. Sitten raskas ja surullinen. Hyviä muistoja myös mieluisesta työstä ja rakkaista harrastuksista. Lemmikkien kuolemat surullisia muistoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanko oikeasti joku on sitä mieltä että vanhempien kuolema ja orvoksi jääminen on ainoa surullinen asia maailmassa? Saattaa olla vähän pieni maailmankuva.
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti joku on sitä mieltä että vanhempien kuolema ja orvoksi jääminen on ainoa surullinen asia maailmassa? Saattaa olla vähän pieni maailmankuva.
Orvoksi jääminen on surullisinta mitä lapselle voi tapahtua.
Elämäni onnellisin päivä oli päästä kohdusta eroon.
Onnellisinta mahtava puoliso ja perhe. Surullisinta kun tajusin että puoliso saattaa maata sohvalla ja lukea vauva palstaa. Inhottava ajatus että toinen käy lukemassa tällaista skeidaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti joku on sitä mieltä että vanhempien kuolema ja orvoksi jääminen on ainoa surullinen asia maailmassa? Saattaa olla vähän pieni maailmankuva.
Orvoksi jääminen on surullisinta mitä lapselle voi tapahtua.
Höpönpöpön. Orpokin voi elää hyvää elämää hyvissä oloissa.
Onnellisin tapahtuma(ketju) omat lapset. Ihan parasta maailmassa. Ei siis mikään yksittäinen tapahtuma, syntymä tms., vaan koko juttu.
Onnettomin on isän itsemurha, sekin kokonaisuutena, ei vain itse tapahtuma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi keskenmenoa ikävimmät ja kahden lapsen syntymät ihanimpia hetkiä.
Avioero ja samalla noita-anopin katoaminen elämästä veivät tänäänkin jatkuvaan onneen. Pahinta oli, kun olin menossa ostamaan viinaa, mutta kauppa olikin kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti joku on sitä mieltä että vanhempien kuolema ja orvoksi jääminen on ainoa surullinen asia maailmassa? Saattaa olla vähän pieni maailmankuva.
Orvoksi jääminen on surullisinta mitä lapselle voi tapahtua.
Ehkä jonkun vanhemmistaan riippuvaisen elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti joku on sitä mieltä että vanhempien kuolema ja orvoksi jääminen on ainoa surullinen asia maailmassa? Saattaa olla vähän pieni maailmankuva.
Orvoksi jääminen on surullisinta mitä lapselle voi tapahtua.
No vain silloin jos lapsi on vielä lapsi, ja silloinkin keksin heti monta kamalampaa kohtaloa. Muuten luonnollinen osa lähes jokaisen ihmisen elämää on oman vanhemman kuolema. Kyllä kai melkein aina surullinen, itse menetin äitini 2v sitten. Olen nyt 43, elämä jatkuu. Hiukan surullisemmalla nuotilla nyt jo 4v, äitini teki kuolemaa kauan. Isääni nyt jo enemmän suren, jäi yli 50v avioliiton jälkeen aika yksin kun suurin osa ystävistäänkin jo kuolleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat elämäni onnellisimmat tapahtumat: lapset, mies ja perhe-elämän ihana arki ja juhla. Sitä ennen unelmaopiskelusuuntaus ja siitä valmistuminen, mielenkiintoiset työt -jotka tosin mennyttä, ja muutos tarpeen.
Surullisin oma syöpään sairastuminen kun lapset 4kk ja 1,5v, surin ja pelkäsin eniten pienten lasten kohtaloa.. Jälleen onnellisinta, etten todennäköisyyksistä poiketen sittenkään kuollut, eivätkä lapset ole nyt 10v myöhemmin puoliorpoja.
Surullisimpia oli myös äitini monisairastuminen, elämänilonsa katoaminen ja lopulta kuolema itsensä näännyttämällä, lääke-im yritysten jälkeen. Silti ymmärrän, kamalaa seurattavaa vain. Se ainoa ihminen joka aina tuki ja jonka kanssa voi puhua mistä vain on poissa.
Onnellisin naimisiinmeno ja surullisin miehen kuolema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastuminen maailman upeimpaan mieheen ja tällä hetkellä miettinnässä, että tässäkö tämä oli. Joudunko mä nyt luopumaan tuosta upeesta. Järjetön suru ja ahdistus, enkä päätöstä osaa tehdä.
Välissä oli 28 ihanaa vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti joku on sitä mieltä että vanhempien kuolema ja orvoksi jääminen on ainoa surullinen asia maailmassa? Saattaa olla vähän pieni maailmankuva.
Mikä sun ongelma nyt on? Jokainen suree asioitaan miten suree. Jos ei ole muita kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti joku on sitä mieltä että vanhempien kuolema ja orvoksi jääminen on ainoa surullinen asia maailmassa? Saattaa olla vähän pieni maailmankuva.
Orvoksi jääminen on surullisinta mitä lapselle voi tapahtua.
No vain silloin jos lapsi on vielä lapsi, ja silloinkin keksin heti monta kamalampaa kohtaloa. Muuten luonnollinen osa lähes jokaisen ihmisen elämää on oman vanhemman kuolema. Kyllä kai melkein aina surullinen, itse menetin äitini 2v sitten. Olen nyt 43, elämä jatkuu. Hiukan surullisemmalla nuotilla nyt jo 4v, äitini teki kuolemaa kauan. Isääni nyt jo enemmän suren, jäi yli 50v avioliiton jälkeen aika yksin kun suurin osa ystävistäänkin jo kuolleet.
40v ei ole lapsi eikä orpo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti joku on sitä mieltä että vanhempien kuolema ja orvoksi jääminen on ainoa surullinen asia maailmassa? Saattaa olla vähän pieni maailmankuva.
Orvoksi jääminen on surullisinta mitä lapselle voi tapahtua.
Höpönpöpön. Orpokin voi elää hyvää elämää hyvissä oloissa.
Eikä se silti vie sitä tosiaa pois, että orvoksi jääminen on surullisinta lapselle. Eihän siihen tarvii jäädä vellomaan ja elää siinä traumassa elämäänsä.
Surusllisinta taitaa ollakin huomata, kuinka v'tun tyhmiä ihmisä tällä palstalla on. Höpöhöpö itelles läskipää.
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti joku on sitä mieltä että vanhempien kuolema ja orvoksi jääminen on ainoa surullinen asia maailmassa? Saattaa olla vähän pieni maailmankuva.
Mikä sun ongelma nyt on? Jokainen suree asioitaan miten suree. Jos ei ole muita kokemuksia.
Totta kai jokainen suree asioitaan miten suree, mutta on täysin typerää väittää, että vain orvoksi jääminen voisi olla ainoa surullinen kokemus tai asia maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti joku on sitä mieltä että vanhempien kuolema ja orvoksi jääminen on ainoa surullinen asia maailmassa? Saattaa olla vähän pieni maailmankuva.
Orvoksi jääminen on surullisinta mitä lapselle voi tapahtua.
Ehkä jonkun vanhemmistaan riippuvaisen elämässä.
Lapset ovat riippuvaisiaa vanhemmistaa, etenkin pienenä.
Alue: Aihe vapaa
Ihaninta on ollut ensirakastuminen ja itselleni tärkeässä harrastuksessa menestyminen. Sekä monet hetket bestikseni kanssa.
Ikävintä on ollut isäni väkivaltaisuus ja läheisten sekä koirani kuolemat.