Mistä tulee tällainen häiriö jossa aikuinen ihminen teeskentelee tuntevansa kaikki?

Tuttavan kanssa jutellessa tulin maininneeksi erään työkaverini nimeltä. Tuttava ilmoitti heti, että on tuon Ihmisen "hyvä kaveri". Kun kerroin tämän työkaverilleni,  hän ei ei tunnistanut tuttavaani edes nimeltä eikä valokuvastakaan. Että niin hyvä kaveri...

"Vierailija kirjoitti:

Dementia tulee mullakin mieleen jos ei oikeasti tunne enää ihmisiä. Normaalisti ihmisen lähipiiriinhän kuuluu noin sata ihmistä. Dementia on myös alkanut, jos lähipiirissä ei ole ihmisiä ja ei koe tarvetta heille."

Kuka on määritellyt normaaliksi lähipiiriksi 100 ihmistä ja millä perusteella? Ja miten se on dementiaa jos lähipiiri on pieni? Kyllä minä tunnen satoja ihmisiä eri piireistä ja eri ajoilta, mutta siinä mitä pidän lähipiirinä on ehkä 25 - 30 ihmistä. Oma perhe, muutama ystävä, ja joitakin harrastuskavereita ja naapureita. Väitätkö sillä perusteella minua dementoituneeksi?

Vierailija kirjoitti:

Tapailin vähän aikaa juuri tuollaista miestä. Hänelle "tuntemiseksi" riitti aika vähäinen kosketuspinta kuhunkin ihmiseen. Esim. kun minä kerroin hänelle tuntevani etäisesti erään youtubeen kautta julkisuuteen nousseen henkilön, niin hän ilahtui ja totesi, että taas tuli yksi julkkis lisää tuttavapiiriin, ja aikoi mainita asian työkavereilleen. Hän ei siis ole tavannut koko ihmistä.

Muissakin asioissa hänellä oli kova tarve nostaa itseänsä esille, osata ja tietää kaikki asiat paremmin kuin muut. 

Suhde jäi lyhyeksi juuri noiden asioiden vuoksi. 

Varmaan joku on jo tähän ketjuun kirjoittanutkin (en ole lukenut) takavuosien radio-ohjelmasta Melkein sukua julkkikselle, johon sai soittaa ja kertoa omat tarinansa. 

Vierailija kirjoitti:

Asun täällä pikku paikakunnalla, ja saletisti en pääse käymään esim. kaupassa, etteikö jo muutama moikkaa.  Täällähän lähes kaikki tuntee toisensa ainakin jotenkin ulkonäöltä ja olisi töykeää olla moikkaamatta.

Just joo siitähän tässä taas olikin kyse. Miksei ihmiset kykene pysymään asiassa? 

On katsonut Jopet showta ,siinähän tämä Mauri henkilö tunsi kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Asun täällä pikku paikakunnalla, ja saletisti en pääse käymään esim. kaupassa, etteikö jo muutama moikkaa.  Täällähän lähes kaikki tuntee toisensa ainakin jotenkin ulkonäöltä ja olisi töykeää olla moikkaamatta.

Niin minäkin asun, ja tunnen varmaan puolet kunnan asukkaista jotakin kautta. Ja vielä suurempi osa tuntee minut, koska olen ollut työssä, jossa tullaan nähdyksi ja vaihdetaan muutama sanakin. 

MUTTA. Tässä aloituksessa ei ollut kyse siitä, vaan tuntemisen teeskentelystä. 

Mies on sellainen moottoriturpa, että se oikeasti tuntee hirveän määrän ihmisiä ja kun sen kanssa on vaikka kaupassa, niin aina joku ihan uppo outo henkilö haluaa tulla sen kanssa rupattelemaan. Kun ihmettelen tätä, niin mies kertoo että tää oli semmoinen ja tämmöinen tyyppi sieltä täältä.

Selvä 

Naimisissa ollaan oltu 20vuotta  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun täällä pikku paikakunnalla, ja saletisti en pääse käymään esim. kaupassa, etteikö jo muutama moikkaa.  Täällähän lähes kaikki tuntee toisensa ainakin jotenkin ulkonäöltä ja olisi töykeää olla moikkaamatta.

Niin minäkin asun, ja tunnen varmaan puolet kunnan asukkaista jotakin kautta. Ja vielä suurempi osa tuntee minut, koska olen ollut työssä, jossa tullaan nähdyksi ja vaihdetaan muutama sanakin. 

MUTTA. Tässä aloituksessa ei ollut kyse siitä, vaan tuntemisen teeskentelystä. 

Mistä tiedät, että teeskentelee? Entä jos tunteekin

Vierailija kirjoitti:

Asun täällä pikku paikakunnalla, ja saletisti en pääse käymään esim. kaupassa, etteikö jo muutama moikkaa.  Täällähän lähes kaikki tuntee toisensa ainakin jotenkin ulkonäöltä ja olisi töykeää olla moikkaamatta.

Ei minulta.

En käy paikkakuntani

kaupoissa. 

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa kommentoijista ei selvästikään ole lainkaan ymmärtänyt aloitusta. Tässähän ei ole kyse ihmisestä joka oikeasti tuntisi paljon ihmisiä vaan sellaisesta joka yrittää teeskennellä että kaupan kassakin on melkein kuin kaveri. Eri asia. 

Mulle tuli aloituksesta mieleen pari tämmöistä ihmistä. Aina kun mainitsi että on käynyt jossain, tai ollut ennen töissä jossakin niin nämä aina sattumalta "tunsivat" sieltä ihmisiä ihan nimeltä ja ihan kuin kovinkin hyvissä väleissä olivat. Molempien kohdalla paljastui sitten jossain kohtaa etteivät oikeasti tunteneet niitä ihmisiä, olivat tyyliin joskus ohimennen jutelleet samassa tilaisuudessa tai olivat olleet samassa työpaikassa mutta eivät edes mitään hyviä työkavereita. Jokin ihmeellinen tarve korostaa itseään tuolla lailla. Nämä siis paljastui vielä niin että tapasin itse jossain yhteydessä näiden muka tuntemia ihmisiä ja tietysti otin puheeksi että meillähän taitaa olla yhteisiä tuttuja. Seurasi hämmentyneitä katseita kun eivät edes muistaneet näitä ihmisiä, tai sanoivat että kyllä tietää kyseisen henkilön mutta ei tunne yhtään sen enempää. Ja toinen puhunut kuin olisivat suurin piirtein bestiksiä.

Toivottavasti en ole itse antanut ymmärtää että "tunnen" paljon ihmisiä, kun oikeasti vaan nimet ja naamat jää mulle helposti mieleen ja saatan sitten mainita että tiedän jostain jonkun.

Exä ei teeskennellyt tuntevansa kaikkia. Hänellä oli oikeasti todella laaja tuttavapiiri, joten useampaan ihmiseen löytyi aina linkitys, mutta ei tosiaan teeskennellyt silloin kun ei oikeasti tuntenut tai edes tiennyt ihmistä.

Sen sijaan hän harrasti myös tuota ihmisistä etunimellä puhumista ja se oli välillä todella raivostuttavaa. Saattoi alkaa kertoa jotain tyyliin "silloin teineinä Joken kanssa kerran..." ja minä yritän miettiä, että kuka hemmetin Jokke? Kenet minä olen nyt unohtanut kun tyypistä puhutaan kuin minäkin hänet tietäisin. Sitten kun kysyin, että kuka Jokke, minulle vastattiin, että vanha yläaste kaveri, muutti pois kasiluokan jälkeen enkä ole sen koomin hänestä kuullut. Miksei tuossa tapauksessa voi vaan sanoa, yläasteaikainen kaveri?

Itsellä oli kaverina nainen, joka kerjäsi juhlissa huomiota toisen kuolemalla. Oli hänelle niin rankka paikka, vaikka ei ollut kyseisen tyypin kanssa kuin pari sanaa vaihtanut ohi mennen kauan sitten ja tiedän tämän faktaksi. Mies ei ees noteerannut tätä tutuksi ollessaan samassa tilassa. Alko niin kuvottaa tuollanen, että oli pakko pistää kiertoon. Joku raja sillä huomion kerjäämiselläki. Muutenkin puhui täysin tuntemattomista ihmisistä kuin olisivat tuttuja. Mitä lie tarvetta kokea olevansa enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun täällä pikku paikakunnalla, ja saletisti en pääse käymään esim. kaupassa, etteikö jo muutama moikkaa.  Täällähän lähes kaikki tuntee toisensa ainakin jotenkin ulkonäöltä ja olisi töykeää olla moikkaamatta.

Niin minäkin asun, ja tunnen varmaan puolet kunnan asukkaista jotakin kautta. Ja vielä suurempi osa tuntee minut, koska olen ollut työssä, jossa tullaan nähdyksi ja vaihdetaan muutama sanakin. 

MUTTA. Tässä aloituksessa ei ollut kyse siitä, vaan tuntemisen teeskentelystä. 

 

Mistä tiedät, että teeskentelee? Entä jos tunteekin

Ai tuntee sen juuri tapaamansa pankkivirkailijan ilman että kyseinen virkailija itsekään tietää asiasta? Tai jonkun lapsuuden luokkakaverin, jonka on tavannut viimeksi 25 vuotta sitten? 

Vierailija kirjoitti:

Kuka on määritellyt normaaliksi lähipiiriksi 100 ihmistä ja millä perusteella? Ja miten se on dementiaa jos lähipiiri on pieni? Kyllä minä tunnen satoja ihmisiä eri piireistä ja eri ajoilta, mutta siinä mitä pidän lähipiirinä on ehkä 25 - 30 ihmistä. Oma perhe, muutama ystävä, ja joitakin harrastuskavereita ja naapureita. Väitätkö sillä perusteella minua dementoituneeksi?

 

Siis myös skitsofrenian oireet voi sopia sinuun. olet riskiryhmässä joten kannataisi dementia testata.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli kaverina nainen, joka kerjäsi juhlissa huomiota toisen kuolemalla. Oli hänelle niin rankka paikka, vaikka ei ollut kyseisen tyypin kanssa kuin pari sanaa vaihtanut ohi mennen kauan sitten ja tiedän tämän faktaksi. Mies ei ees noteerannut tätä tutuksi ollessaan samassa tilassa. Alko niin kuvottaa tuollanen, että oli pakko pistää kiertoon. Joku raja sillä huomion kerjäämiselläki. Muutenkin puhui täysin tuntemattomista ihmisistä kuin olisivat tuttuja. Mitä lie tarvetta kokea olevansa enemmän.

Minulla oli joskus tuttu mies, joka alkoi valkoritaroimaan itselleen _täysin_ anonyymia leskeä. Ja tosiaan toi tätä touhuaa esille somessa ja joka paikassa. Hänellä myös tuo tyyli muutenkin, että kerran samassa tilaisuudessa ollut vähänkin tunnetumpi henkilö oli välittömästi bestis. Hän myös tuppaantui kaikkien mahdollisten pikkupoliitikkojen ja puolijulkkisten seuraan esittelemään itsensä jos suinkin mahdollisuus koitti 🙄

Mun mies tekee tätä. Epäilen, että liittyy hänen taustoihinsa ja epävarmuuksiinsa. Hän on kotoisin pienestä maalaispitäjästä ja on ollut koko elämänsä sillä lailla varovainen, ehkä arkakin, että ei ole missään vaiheessa lähtenyt opiskelujen tai töiden tai yhtään minkään takia kovin kauas. Kotikylältä sentään muutti, mutta vain saman kunnan sisällä. Ehkä kokee että elämä on joltain osin jäänyt elämättä, ja siksi pitää todistella, että sentään tuntee tämän tai tuon julkkiksen, kun on kerran joskus 15 vuotta sitten ollut samoissa kissanristiäisissä. 

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa kommentoijista ei selvästikään ole lainkaan ymmärtänyt aloitusta. Tässähän ei ole kyse ihmisestä joka oikeasti tuntisi paljon ihmisiä vaan sellaisesta joka yrittää teeskennellä että kaupan kassakin on melkein kuin kaveri. Eri asia. 

Ei ihme, että kansa tyhmenee. Ihmiset ei oikeasti ole ymmärtäneet aloitusta. Miten selviää koulusta läpi non huonolla luetun ymmärtämisellä.😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun täällä pikku paikakunnalla, ja saletisti en pääse käymään esim. kaupassa, etteikö jo muutama moikkaa.  Täällähän lähes kaikki tuntee toisensa ainakin jotenkin ulkonäöltä ja olisi töykeää olla moikkaamatta.

Just joo siitähän tässä taas olikin kyse. Miksei ihmiset kykene pysymään asiassa? 

Keskustelu olisi tyrehtynyt pariin viestiin. 

Olemme mieheni kanssa eri kaupungeista kotoisin ja asuttu molemmissa sekä yhdessä että aiemmin erikseen. Molemmilla sellaiset työt, opinnot ja harrastukset että tapaamme todella paljon ihmisiä. Olemme myös sosiaalisia ja jostain syystä meillekin jää ihmiset mieleen.

Olemme kohdanneet myös useita julkisuuden henkilöitä ihan siviilielämässä.

Emme enää mainitse näitä hyvän päivän tuttavuuksia koska aina löytyy joku joka pahoittaa siitä mielensä- "ai olet tavannut Stubbin, en usko" ja sitä rataa. (Ei oikeasti Stubb mutta esimerkkinä nyt käytin häntä).

Mieheni oli erään asian yhteydessä asian tullessa puheeksi - töissä sanonut tuntevansa erään heidän alallaan nimekkään ihmisen- esimies oli ohittanut koko asian uskomatta sanaakaan. Kun sitten tämä kyseinen tunnettu henkilö tuli käymään heidän työpaikallaan ja meni heti tuttavallisesti juttelemaan miehelleni kyselemään yhteiseen harrastunseen illaksi, oli tämä paskantärkeä esimies suorastaan vittuuntunut tästä.

Emme siis enää mainitse näitä tuttuja- olkoon yllätys sitten paikalla olijoille...

Vierailija kirjoitti:

Tuo nimi juttu on muuten ärsyttävää. Exä oli tuollainen. Jokaisesta virkailijasta, työntekijästä ym. puhui heti etunimellä jos vain näki nimilapunkin. 

Hyvä, että joku muistaa nimet. Yleensä ongelma on päinvastainen