Kahden pojan äidit!!!!
Meille syntyi toinen poika, ikäeroa pojilla noin 2v.
Kertokaahan positiivisia ja negatiivisiakin asioita kahden pojan vanhemmuudesta! Meidän lapsiluku lienee nyt tässä ja olen hiukan haikealla mielellä kun en tytärtä saanut. Nämä pojat ovat tottakai todella rakkaita mutta tuntuu että jäänkö nyt jostain paitsi...
Olisi kiva kuulla muiden tuntemuksia ja kokemuksia! Aiotteko vielä kolmatta yrittää?
Kommentit (45)
Meillä on myös kaksi poikaa, ikäeroa 3.5 vuotta. Hyvin leikkivät keskenään nyt (nuorempi vasta 1-vuotias), vanhempi suhtautuu pikkuveljeensä hyvin suojelevasti. Toki joskus nahistelevatkin. Mutta tuskin edellämainitut asiat liittyvät siihen, että molemmat ovat poikia :)
Olen tyytyväinen kahteen poikaani, meille tuskin tulee enää lisää lapsia. Olisihan se tyttökin toisaalta ollut mukava " että olis molempia" . Pojat ovat ihania (ihan niinkuin tytötkin).
ja korvat välillä soi mutta kai ne tytötkin osaavat olla raisuja
Varsinkin kun on pieni ikäero, niin heistä on sitten todellista kaveria toisilleen. Pitäkää ne samassa huoneessa ja määrätkää kaikki lelut yhteisiksi, niin ei tule sellaista typerää erottelumeininkiä kuin tytön ja pojan yhteiselosta. Teillä tulee olemaan paljon helpompaa kuin " sekaporukalla" .
Meillä oli 3 poikaa lyhyillä ikäeroilla enkä ollenkaan siihen tyttöä kaivannut. Nyt on kyllä se tyttökin, vahinkoiltatähti, siis ei tekemällätehty, vaan " lahjahevonen" . Kivahan se on sekin, mutta ei mitään niin suuremmoisen ihanaa tuonut ettei ilmankin pärjäisi.
3 vanhinta on poikia alle 2v ikäerolla. Ja leikkivät tiiviisti keskenään. tappelua ym könyämistä päivittäin mutta kuitenkin on ne yhteiset jutut kun sille päälle sattuvat.
Neljäs on tyttö ja viides taas poika. kolmannen pojan ja tytön välissä ja tytön ja nuorimman välillä ikäeroa n 2v. Ja täytyy sanoa että noiden kahden nuorimman välillä ei leikit suju läheskään niin hyvin kuin noilla isommilla.
Toisaalta on ihana että edes tuo yksi tyttö.. Aiak paljon menee poikien mukana. Mutta esim kylään lähtiesä haluaa laittaa hiukset nätisti, koruja ym.
pojatkin rakkaita jokainen ei se niiltä ole pois jos tuon tytön kanssa on jotain omia juttuja. Poikien kans sitte omansa. jotenki vain tuntuu että osa poikien jutuista on itellä opettelussa.
Alku oli rankkaa, mutta nyt kun pienempi jo liikkuu niin osaavat jo vähän leikkiä keskenään.
Olen iloinen siitä, että samat vaatteet ja lelut menevät molemmille ja olettaisin, että pojat leikkivät keskenään vielä vanhempanakin kuin mitä tyttö/poikasisaruspari tekisi. Meillä kun ei ihan lähiympäristössä ole muita samanikäisiä lapsia.
Minäkin luulin aina saavani joskus tytön, mutta näin sitä vaan ollaan kahden pojan äiti. Tuskinpa " yritämme" tyttöä enää (vaikka siitä saa kyllä ympäristöltä kuulla IHAN riittävästi). Kumpikin on kuitenkin ihan oma persoonansa ja siinä on minusta rikkautta kylliksi.
Ovathan ne pienet tytötkin ihania, mutta en koe jääneeni mistään paitsi vaikkei meille prinsessavaatteita ja nukenvaunuja ostellakaan :-). Oma äiti-tytärsuhteeni on ollut todella vaikea, ehkä siksi en osaa sellaista kaivatakaan.