Kahden pojan äidit!!!!

kaksi poikaa, ikäeroa 1v1kk ja isompi nyt kaksivuotias.

Ovat ihan parhaat kaverit ja touhuavat keskenään. Näin pienillä se ei kyllä juuri vaikuta onko sisarus tyttö vai poika, mutta isompana varmasti enemmän seuraa toisistaan kuin tytöllä ja pojalla.



Hanki ihmeessä se tyttökin, ihan on omista valinnoista kyse.



Plussapointteja:

Voi pitää samassa huoneessa vaikka ikuisesti.

Ei tule ongelmia tai kiusaantuneisuuksia saunomisten kanssa

Poikamaisissa kiinnostuksen kohteissa (mopot, jääkiekko, jalkapallo, rakentelut) paljon yhteistä puuhaa

" poikavaatteet" voi kierrättää seuraavalle kaikki

Ystävien tyttäriä seuratessa nousee usein hiki pintaan. Taaperosta lähtien tytöt tintsailevat vaatteiden kanssa, sulkevat toisiaan leikkien ulkopuolelle ja määräilevät. Ehkä nyt vähän yleistän, mutta minusta keskimäärin pojat ovat reilumpia, mutkattomampia ja välittömämpiä, ja taatusti vähintään yhtä herkkiä kuin tytöt. Ja teini-iässä tytöt kääntyvät usein äitejään vastaan. Enpä haluaisi pelätä joskus tyttäreni teiniraskautta... Toki tytöt ovat ihania ja meitä kaikkia tarvitaan, mutta myönnän, että ärsyttää kun ihmiset olettavat, että naiset haluavat aina sen tytön. Ei tytöt ole mitään autuaaksi tekeviä. Enemmänkin pitäisi nauttia äitiydestä ja olla miettimättä niin paljon sukupuolieroja. Moderni kasvatus ei pyri niitä korostamaan. Lapset ovat ensisijaisesti yksilöitä, ei tyttöjä tai poikia.

Vierailija:

Hanki ihmeessä se tyttökin, ihan on omista valinnoista kyse.

Mä tilasin pojan, mutta tyttö tuli. Mihin voin reklamoida?

ja ymmärrän täysin sinua.



En vaihtaisi rakkaita poikiani mihinkään. Jokainen on niin oma persoonansa. Vanhimman kanssa olemme " sielun kumppaneita" , keskimmäisen kanssa minulla on " ajatusten lukua" ja nuorimmainen poika on fyysisesti läheisin. halitellaan ja pusutellaan kaikkien kans, vanhin ehkä nyt alkaa ottaa etäisyyttä jo vähän. samoin keskimmäinen. nuorin kipuaa vieläkin syliin (7v) monta kertaa päivässä.

siis jokainen on minulle lahja ja suurinta maan päällä..



kun olivat pieniä, nautin heistä niin... yhteisiin leikkeihin ei riittänyt mikään aika. aina jäi iltaisin leikit ja nahinat kesken. leegot ja videot oli yhteisiä ja vaatteet..

vanhemmat pojat ovat 2 vuoden välein. sitten 3 vuotta väliä ja kolmas poika.



silti olen surrut aikani sitä samaa kuin täällä monet jo kirjoittivatkin. jos vaikkapa miniäksi sattuu niin vahva persoona, joka kieltää tapaamiset vanhempien kanssa. siksihän minun pitää panostaakin itsetunnon rakentamiseen pojilla, että pitävät omat mielipiteensä. silti mietin niitä kauhutarinoita. ja olen rukoillut voimia siihen, että aikaan sitten hyväksyn lasteni valinnat, enkä puutu heidän elämäänsä.



toisaalta minulta puuttuu se shoppailu kaveri kotoa, joka lähtisi minun kanssani vaikkap ostelemaan verhoja MEILLE. on eri asia olla ystävän kanssa..

ja lähes kaikilla ystävilläni on tyttäret. joskus se kirpaisee..



silti siis en vaihtaisi poikiani. ja toisaalta.. ystävien tytöt ottaa kyllä murkkuiässä melkosesti mehuja äideiltään.

Pojat miellä myös kapinoi, mutta silti tulevat iltaisin sanomaan äidille hyvää yötä.

sydän karrella rakkauden määrästä -kolmenpojanäippä-

Nyt kun pienempi liikkuu ja ikää reilu 10kk alkaa heistä jo olla seuraa toisilleen. JA selkeesti on yhteisiä juttuja, kaikki tekniikka kiinnostaa =)



Innolla odotan poikien kasvua ja ehkä jopa kolmatta poikaa =)

ja nyt taas raskaana (aikas yllättäen, nyt ikäeroa tulee 2½v). Ihan jos suoraan sanon, toivon kolmatta poikaa.. noilla hepuilla on jo nyt niin hauskaa keskenään, vaikka nuorempi ei vielä edes puhu kunnolla, että tuntuu että joku hienohelma noita painileikkejä häiritsemään ois väärin heitä kohtaan. Rajuahan toi meno on ja äänekästä, mutta rehtiä ja reilua kaverihenkeä. Ei mitään vinkunaa ja vollotusta.

ja sillähän ei ole mitään väliä vaikka se oma poika panee teinitytön raskaaksi. Mitäs meni vosu antamaan.

Vierailija:

ja sillähän ei ole mitään väliä vaikka se oma poika panee teinitytön raskaaksi. Mitäs meni vosu antamaan.

Pointtini on se, että mieluummin kasvatan pojistani naisia kunnioittavia herrasmiehiä, kun pelkään tyttäreni teiniraskautta.

Menoa ja meininkiä sekä vaarallisia tilanteita kun kaksi poikaa tappelee:) Olen itsekin vähän " poikatyttö" -luonteinen ja prinsessa-jne jutut ei itselläkään koskaan pienenä kiinnostanut, joten hyvin pääsen jätkien leikkeihin " mukaan" :) (ei sillä, että olisin joku miesmäinen äiti:)



Toki sitä mietti, että millaista olisi jos ois vielä tytär perheessä. Mutta mitäpä sitä miettimään sellaista mitä ei ole.) Mutta kyl tää nii hienoa ja rankkaa on:)

Kyllä siinä on kaksi kasvatuksensa saanutta aina mukana, toinen tyttö ja toinen poika!

Vierailija:

Pointtini on se, että mieluummin kasvatan pojistani naisia kunnioittavia herrasmiehiä, kun pelkään tyttäreni teiniraskautta.

Aivan ihana parivaljakko.

Lapset ovat koko ajan yhdessä kun mahdollista, kaipaavat toisiaan jos ovat erossa, esikoinen suojelee pienempää ja toimii tämän tulkkina :)



En tiedä millaista olisi jos lapset olisivat eri sukupuolta, mutta en usko, että olisivat noin läheisiä. Oman ystäväpiirin lapsia seurattuani olen todennut, että yhdenkään tyttö-poika sisarusparilla ei ole yhtä tiivis suhde kuin meidän pojillamme.

nyt nuorempi vasta 4kk mutta onnellinen olen pojistani!!

Suku on niin " poikavoittoista" minun ja mieheni puolelta molemmilla. Vanhempi ei ole kertaakaan näyttänyt mustasukkaisuuden merkkejä mitä olin kuvitellut vaan hoitaa vauvaa kaverina:)) Odotan sitä aikaa kun leikkivät enemmän keskenään. Voinhan olla erimieltä sitten kun toinen on 4v. ja toinen 2v.:))

uuden vauvan johdosta!



Minulla on kaksi poikaa myös, heillä on ikäeroa 2v 9kk. Kuten joku muukin jo kirjoitti, niin minullakin on toive kolmannesta lapsesta enkä oikeastaan ollenkaan osaisi kuvitellakaan itseäni tytön äitinä. Mutta eiköhän sekin luonnistuisi tilanteen tullen ;-)



Ehdottoman hyvää on vaatteiden kierrätys, siinä säästyy satasia. Toisaalta on tietenkin ihan tosi tylsää kun ei " saa" ostaa uusia ihania vaatteita... meidän rahatilanteemme tosin nyt pikkulapsiaikaan on ollut sellainen, että hyvä vaan. Ja kyllä niitä uusiakin joutuu ostamaan vinot pinot, eivät koot ja talvi/kesäkaudet kovinkaan hyvin mene yhteen, kengät ovat vääränkokoisia ja haalarit liian pieniä tai liian isoja... Tai puhkikuluneita! Samoin leluja ei tarvitse ostaa kahta eri settiä, kun nykyään on niin erikseen nuo tyttöjen ja poikien lelut, ja viimeistään tarhaiässä varmaan se tyttökin osaisi alkaa vaatimaan sitä tyttö-osastoa.



Itse iloitsen siitä, että naisena saan kasvattaa kahta poikaa. Minusta tuntuu, että olen pikku hiljaa päässyt vähän sisälle miesten putkiaivoiseen mieleen omien pikkumiesteni kautta.



Huono puoli on ehdottomasti se, että minusta tulee isona anoppi =D

Ovat sellaisia äidin kullanmuruja että!



Meille on kyllä toiveissa vielä lisääkin lapsia, ja mahtavaa olisi, jos tyttöjäkin siunaantuisi. Oiekastaan tytön saaminen on aina ollut minulle tärkeämpää kuin pojan saaminen, mutta osaisin kyllä asian kanssa elää vaikka meille tulis 5 poikaa : )

ikäeroa 1v1kk. Nyt ovat 7 ja 8 v. Ovat toistensa parhaat kaverit, mutta kyllä sitten nahistellaan ja tapellaankin. Mutta kuuleman perusteella sitä tekevät välillä kaikki sisarukset olivat sitten tyttöjä tai poikia. Olen ollut kyllä tyytyväinen että ovat molemmat poikia, leikit ovat sujuneet paremmin kuin hyvin yksiin koko ajan.

On meillä sitten tyttökin 6 vuoden ikäerolla nuorempaan. Ja nyt taas tuntuu siltä että on oikeastaan kiva kun on tyttö. On erilaiset leikit kuin pojilla niin ei tuppaa ihan samalla tavalla poikien leikkiä sekottamaan kuin jos olisi poika niin olisi varmasti enemmän isojen poikien autoilla ja legoilla. Ja pojat itse toivoivatkin pikkusiskoa. Mutta kaikki yhdistelmät lapsissa ovat varmasti jokaiselle perheelle parhaita mahdollisia.

Meillä pojat jo 9 ja 12-v. Minusta on kiva kertoa heille tytöistä (silloin kun kyselelvät ja ovat kiinnostunteita) ja heille on selvää että koskaan ei tyttöjä saa haukkua esim. läskiksi eikä painoa mitenkään kommentoida (kun nuorilla tytöillä helopsti luiskahtaa anoreksian puolelle). Samoin vanhemmalle seksistä juteltaessa olen puhunut että poika ja mies on aina se joka hoitaa ehkäisyn (en halua että pojastani tulee tahtomattaan isä). Muutenkin olemme puhuneet että isompana tyttöjä hurmataan ruuanlaittotaidoilla ja he ovat siitä kovasti tohkeissaan.

Mieheni veljien vaimot ja minä olemme kaikki hyvin läheisiä anopin kanssa. Pidämme yhteyttä, soittelemme, viestittelemme, kyläilemme ahkerasti. Emme me anoppia hylkää vanhanakaan, ei hänen tarvitse pelätä!



Tärkein ominaisuus anopissa on suvaitsevaisuus. Hän antaa kaikkien poikiensa elää omaa elämäänsä. Hän ei ripustaudu eikä koskaan tuppaudu eikä tyrkytä neuvojaan.

Moni täällä on sitten saanut sen kolmannenkin lapsen, oliko alunperin suunnitelmissa useampi lapsi vai onko yritetty siksi kun on ollut ne 2 poikaa, siis onko muuttunut siinä vaiheessa mieli?



Meillä oli suunnitelmissa 2 lasta ja ne on nyt tässä, emme kaipaa enää uutta vauva-aikaa (se on ollut meillä tosi rankkaa) eikä meillä ole varaa isompaan asuntoon, tähän pikkukolmioon kaksi poikaa vielä mahtuukin. Ikää mulla nyt 31 v joten toki mieli voisi muuttua matkallakin (joskin näitäkin lapsia on pahimmillaan kolme vuotta odotettu).Mutta nyt siis tuntuu siltä että ei enempää-ja mielessä kaihertaa haikeus minusta olisi ihana ollut saada MYÖS tytär! Tunnustan :)



Onneksi olette ihanasti kertoneet kuinka tärkeitä pojat ovat toisilleen ja näin ajattelin jo odotusaikana että jos äiti haluaa eri sukupuolta niin lapselle sama sukupuoli oisi LUULTAVASTI kivampi :)



AP

salaa toivoin poikia heistä :)



ihanaa on elämä, enkä koe että jäisin paitsi yhtään mistään.



ovat kuin paita ja peppu, leikkivät yhdessä.



yhteinen leikkihuone ja yleensä nyt esikoinen haluaa heille samanlaiset vaatteetkin päälle :)



tuskin tehdään enään ja jos tehdään ni tyttö saa tulla, mut aika makeeta olis kolmas poitsu!'





onne teille!



pojat ovat aina niitä äitien silmäteriä :)

nahistelevat kyllä mutta pitävät ehdottomasti toistensa puolia, ovat parhaat kaverit ja keppostelevat yhdessä. mielettömän ihania. :-)



me saatiin vielä tyttö- taas reilun 2v ikäerolla. ja pojat kovasti pikkusiskoa hoitavat ja kilpailevat siskon hymyistä.