Lue keskustelun säännöt.
Äh, miehen outo käyttäytyminen suistaa koko suhteen raiteilta
07.04.2025 |
Alkuihastumisen ja ns. ruusuilla tanssimisen jälkeen suhteemme on toiminut semi hyvin, mutta nyt mieheni päähän on pinttynyt kummallinen ja aivan typerä asia, josta hän huomauttaa minulle alati.
Tosiaan, mies on erittäin sporttinen. Olen kertonut lempiruuakseni hampparin, minkä pitäisi olla ok. Enhän minä hamppareita joka päivä syö, ehkä kerran kuukaudessa. Kuitenkin miehelle asia oli jotenkin yllätys. En edes ole mitenkään ylipainoinen ja olen hyvässä kunnossa ikäisekseni, mutta mies se vain jaksaa nykyään jankata minulle, kuinka tärkeää terveellinen elämä on. Pelkääkö hän, että lihoan? Minusta tämä alkaa mennä jo yli. Ajattelin käydä syömässä hesessä työpaikan lounaan sijaan, mutta miehenikin sitten änki mukaan, kun on samassa kaupungissa töissä. Lopulta maanitteli minut tilaamaan salaattia. Enkö edes kerran kuussa saa syödä kerroshampurilaista?
Ei mies taidakaan olla niin järkevä kuin ajattelin. Ei minun varmaan kannata jäädä pakkomielteisen äijän kanssa suhteeseen. Eniten ihmettelen sitä, että mies vei minut treffeillä pitsalle. Nyt alta aikayksikön on alkanut kammoksumaan pitsaa, makkaroita, ja etenkin hamppareita.
Mitä teen? Onko suhde tämän arvoinen?
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kumppani toivoo pysyvää suhdetta? Ajattelee tulevaisuutta? Ihmettelen itsekin vaellusta ja kestävyyslajeja harrastavana ihmisenä muiden ihmisten epäterveellisiä ruokavalioita. En ymmärrä, miksi kukaan haluaa syödä epätervellisesti. En kuitenkaan sano mielipidettäni muille ääneen. Kyse on yksityisasiasta. Jos tarkoitus olisi asua yhdessä ja perustaa perhe, tilanne muuttuisi. Silloin haluaisin keskustella asiasta. Jankutus on kuitenkin turhaa ja tarpeetonta. En tahdo opettaa lapsilleni epäterveellisiä elämäntapoja. Ylipainoon vaikuttaa myös sosiaaliaalinen perimä. Usein koko perhe on ylipainoinen koska kaikki syövät epätervellisesti. En myöskään halua valmistaa loppuelämäni ajan omia ja perheen ruokia erikseen. Joten, minulle kumppaniehdokkaan ruokavaliolla, liikunnallisuudella ja elintavoilla olisi merkitystä.
Eikö kannattaisi etsiä samanhenkinen kumppani eikä yrittää muuttaa jotain hampurilaisensyöjää toisenlaiseksi ja alkaa "keskustella" asiasta itselle täysin vääränlaisen ihmisen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ei mies taidakaan olla niin järkevä kuin ajattelin. Ei minun varmaan kannata jäädä pakkomielteisen äijän kanssa suhteeseen."
Tämähän se olis.
Satunnainen hampurilaisateria on takuulla terveellisempi vaihtoehto kuin kontrolloivassa suhteessa oleminen. Suorainen terveysteko syödä se hampurilainen silloin tällöin!
Eikä se kontrollointi jää siihen hampurilaiseen. Pian miettii voiko lähteä harrastukseen, ystäviä tapaamaan, käymään vanhempien luona, työssäkäymisestäkin voi kontrolloija tehdä hankalaa. Tuskin uskaltaa hengittää ja kaikesta elämässä tulee hahmotonta, mutta hankalaa möykkyä.
Tapailuvaiheessa tuollaisten toimintatapojen paljastuminen on oikeastaan siunaus. Siinä kohtaa pääsee vielä väkivaltaisesta alistajasta suhteellisen helposti eroon. Vakiintunut, pitempi suhde, jossa ollaan saman katon alla, ehkä on lapsiakin ja yhteistä omaisuutta, on kontrolloivalle alistajalle oikea unelma. Ja siitä ei päästä irti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitus ei ole provosoida vaan osoittaa sekä sanoin että teoin, että ihminen päättää itse omista asioistaan. Jos se ei sovi, kiukustujan sopii lähteä lätkimään.
Niin mitä minä nyt oikein teen? Hämmentää. Jätänkö miehen, provosoinko, juttelenko, vai annanko olla ja syön hampparia silloin kun haluan?
Ap
Syöt mitä haluat.
Jos mies nillittää siitä tai tekee sun olon epämukavaksi, jätät sen.
Tää on nyt ton ukon ongelma, kun ei kunnioita sun rajoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on vain huolestunut terveydestäsi, järkevä mies.
Hän ei ole järkevä, jos yksi hampurilainen kuukaudessa on katastrofi.
Niinpä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No etkö ole sanonut tuolle miehellesi, että sua alkaa vituttaa se urputus? Miksi otit salaatin, vaikka halusit hampurilaisen? Kuten edellinen, olisin itse ottanut kaksi hampparia ihan kiusallani.
En tiiä, itse asiassa oli aika tyhmä homma. En vain halunnut alkaa riitelemään hesessä mistään tällaisesta.
Ap
Ei tarvitse riidellä. Tilaat sen mitä haluat, ja jos ukko alkaa ulista, käsket häntä joko lopettamaan sen ulinan tai poistumaan. Sanot jämäkästi, etteivät sinun syömisesi kuulu hänelle tippaakaan, ja haluat nyt keskustella muista asioista. Ja jos äijä ei lopeta eikä poistu, vaihdat itse pöytää ja annat miehen kiukutella keskenään.
Ok. Tuntuu vain pahalta ajatukselta, että noin käy, kun kyseessä pitäisi olla mukava lounastaminen yhdessä miehen kanssa...
Mies ei nyt ajattele sun mukavuutta yhtään tässä asiassa. HÄN on ihan valmis pilaamaan sun tunnelman ja teidän yhteisen lounastapaamisen.
Sun pitää itse päättää. Itse en jäisi tuollaiseen suhteeseen. En pidä kontrolloivista ihmisistä enkä halua olla suhteessa, jossa toinen yrittää sanella ja/tai manipuloida, kontrolloida, päättää puolestani - ja jossa toinen sanoin, elein ja teoin osoittaa, että olen hänen mielestään vääränlainen. En myöskään lähtisi itse mitään härnäilemään häntä hampurilaiskuvilla tms,vaan yksinkertaisesti juttelisin asiallisesti, että suhde ei ole sitä, mitä haluan, ja että haluan lopettaa, koska olemme liian erilaisia. Lisäksi voisin sanoa, ettei minulla ole (enää) tunteita tai sellaista oloa että niitä voisi syntyä jatkossakaan. Koska niin se olisi - jos mies olisi osoittautunut tuollaiseksi, olisi oma kiinnostukseni loppunut, mahdollinen ihastus myös.