Yle: 15-vuotias Emmi ei pysty menemään kouluun lainkaan

Antaisin mielelläni jollekin söpölle tytölle tukiopetusta ihan ilmaiseksi muutaman tunnin viikossa. Tästäkin joku ehtii närkästyä vaikka ei ole mitään pahoja taka-ajatuksia :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En olisi saanut jäädä kotiin, olisi väkisin viety kouluun, ja tämä oli 70- luvulla

Ei tässä perusongelma ole se, ettei joku mene kouluun, vaan se, ettei hän opi asioita. Koulua käydään oppimisen takia. Jos lapsella on vaikeita luki-häiriöitä, se ei auta yhtään mitään, että hän istuu läsnä luokassa pystymättä seuraamaan opetusta tai ei saa yhtään tehtävää tehtyä ilman apua. Emmin kaltaiset nuoret tarvitsevat enemmän opettamista ja selkokielistämistä kuin suurin osa ikätovereista. Opettajan on täysin mahdotonta isossa luokassa edetä hitaimman oppijan mukaan. Opetukselle annetaan tuntikehys ja selkeät oppimistavoitteet. 

 Koulussa käydään, vaikka ois vaikeaa oppia, mun lapsi ei ole ollut päivääkään poissa, ellei ole ollut kipeä ja hänellä on todella paha lukihäiriö ja oppiminen myöhässä, silti hänen vastuullaan on käydä koulua, vaikka tukea ei todellakaan ole saanut aina riittävästi. Mä oon lapselle sanonut että minua ei haittaa vaikka koulu suoritetaan ns. huonoilla arvosanoilla. Mutta se pitää suorittaa, tehden itse parhaansa. Sen eteen hän on kuitenkin tehnyt enemmän töitä kun moni niiden hyvien arvosanojen eteen. Oon paljon nähnyt niitä vanhempia jotka eivät lapselta vaadi mitään. Nää taidat mitä lapselle aikuinen opettaa, luo lapsen tulevaisuuden. Lapsuus on hyvin pieni hetki sitä loppuelämää, jonka haluan olevan lapsellani hyvä, siksi häneltä vaadin paljon!

Vierailija kirjoitti:

Ei ole yhtä syytä. Mielenterveys, kiusaaminen jne.

Ja sitten iso porukka on vaan rajattomia ja veteliä. Kotona hyväksytään se, että kynnys jäädä kotiin on kovin matala, eka annetaan yksittäinen päivä jäädä lojumaan jne. Sitten homma karkaa käsistä. Usein samassa perheessä on sama ongelma useammalla lapsella eli on ns. perheen tapa. Siksi sanonkin, että yhtikäs yhtään päivää ei saa lapsen jäädä huvikseen kotiin lojumaan. Ei yhtään. Vaikka olisi kokeisiin unohdettu lukea tai joku opettaja on inhottava tai muuten vaan väsyttää, kun ei nukkunut tarpeeksi. Se on pirulle pikkusormen antamista.

Meinasin peukuttaa, mut olen eri mieltä tuosta, etteikö koskaan voisi jäädä.

Yksittäinen poikkeuspäivä on meillä toiminut, ei ole tarvinnut lasten kapinoida tässäkään kohtuuttomuutta vastaan. 2/3 yliopistossa jo, ei tullut tapaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole yhtä syytä. Mielenterveys, kiusaaminen jne.

Ja sitten iso porukka on vaan rajattomia ja veteliä. Kotona hyväksytään se, että kynnys jäädä kotiin on kovin matala, eka annetaan yksittäinen päivä jäädä lojumaan jne. Sitten homma karkaa käsistä. Usein samassa perheessä on sama ongelma useammalla lapsella eli on ns. perheen tapa. Siksi sanonkin, että yhtikäs yhtään päivää ei saa lapsen jäädä huvikseen kotiin lojumaan. Ei yhtään. Vaikka olisi kokeisiin unohdettu lukea tai joku opettaja on inhottava tai muuten vaan väsyttää, kun ei nukkunut tarpeeksi. Se on pirulle pikkusormen antamista.

Meillä nuori aloittaa oksentelun jos muuten ei voi jäädä koulusta pois niin vetoaa vatsatautiin. Kyllä ne keinot keksii, meillä käy jo viidettä vuotta yläastetta kaikki

Mä oon ollut tuollaisen oksentavan lapsen kouluavustaja, tästä on 20v aikaa ja silloin sai pitää eri lailla kuria koulussa kuin nyt ja kyllä se lapsi oli koulussa ja leikki että oksentaa aina pari tuntia aamulla, kunnes kyllästyi kun ei saanut huomiota ja alkoi tehdä tehtävänsä päivän mittaan. Eli kyllä peräänkuulutan kurin ja sääntöjen ja seurausten perään ja siihen että olet itse johdonmukainen siinä mitä teet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole yhtä syytä. Mielenterveys, kiusaaminen jne.

Ja sitten iso porukka on vaan rajattomia ja veteliä. Kotona hyväksytään se, että kynnys jäädä kotiin on kovin matala, eka annetaan yksittäinen päivä jäädä lojumaan jne. Sitten homma karkaa käsistä. Usein samassa perheessä on sama ongelma useammalla lapsella eli on ns. perheen tapa. Siksi sanonkin, että yhtikäs yhtään päivää ei saa lapsen jäädä huvikseen kotiin lojumaan. Ei yhtään. Vaikka olisi kokeisiin unohdettu lukea tai joku opettaja on inhottava tai muuten vaan väsyttää, kun ei nukkunut tarpeeksi. Se on pirulle pikkusormen antamista.

Meillä nuori aloittaa oksentelun jos muuten ei voi jäädä koulusta pois niin vetoaa vatsatautiin. Kyllä ne keinot keksii, meillä käy jo viidettä vuotta yläastetta kaikki

Niin asiaa, mun lapseen ei ole kukaan voinut ikinä vaikuttaa, hän teki päätöksensä pitää oman päänsä sinä päivänä kun syntyi. Ei ikinä tekisi periaatteestakaan mitä käsketään. Sosiaaliviranomaiset on luovuttaneet, ammattikasvattajat ovat luovuttaneet jo kun hän oli alle 2 vuotias, puhumattakaan harrastuksissa ei ole sanut käydä ohjaajien käskettyä lopettamaan jne jne. Helpolla päässeet nämä kenellä tottelevaisia lapsia, itselläkin muut lapset onneksi tottelee.

Niin asiaa, mun lapseen ei ole kukaan voinut ikinä vaikuttaa, hän teki päätöksensä pitää oman päänsä sinä päivänä kun syntyi. Ei ikinä tekisi periaatteestakaan mitä käsketään. Sosiaaliviranomaiset on luovuttaneet, ammattikasvattajat ovat luovuttaneet jo kun hän oli alle 2 vuotias, puhumattakaan harrastuksissa ei ole sanut käydä ohjaajien käskettyä lopettamaan jne jne. Helpolla päässeet nämä kenellä tottelevaisia lapsia, itselläkin muut lapset onneksi tottelee.

Eiköhän tässä ole monisyinen kysymys. Ei ole yhtä oikeaa vastausta. Yksi keskeinen tekijä on somen käyttö, sekä vanhempien että lasten, ja se on haitallista psyykelle. Nykynuorille on annettu känny käteen jo taaperoina ja ovat sitä kautta altistuneet tiktokin ym haittavaikutuksille. Lapsen hermosto ei kestä nopeasti vaihtelevaa jatkuvaa ärsyketulvaa. Tästä on jo tieteellistä näyttöä. 

Somen aiheuttamat ulkonäköpaineet, vapaasti tarjolla oleva nettiporno ja median jatkuva seksin tyrkyttäminen eivät myöskään paranna kokonaiskuvaa. Aikuisten vastuunkanto on tehty haastavammaksi?

Tässäpä omia mietelmiäni. 

Myönnän, en lukenut ketjua. Jos lapseni olisi nyt aloittamassa koulua teksin kaikkeni, että saisi valita hyvän koulun. Niin suurin osa vanhemmista onneksi tekeekin, vaihtoehtoja on.
Jos taas en onnistuisi valitsemaan lapselleni hyvää koulua, toimisin ehkä esimerkin mukaan. Tulkaa koitiin opettamaan hoitakaa homma, lastani en kouluun päästä! Toki tuo tulee yhteiskunnalle maksamaan maltaita.

Vierailija kirjoitti:

koska anxsiety

koska paskahousu ja vellihousuvanhemmat

Vierailija kirjoitti:

Niin asiaa, mun lapseen ei ole kukaan voinut ikinä vaikuttaa, hän teki päätöksensä pitää oman päänsä sinä päivänä kun syntyi. Ei ikinä tekisi periaatteestakaan mitä käsketään. Sosiaaliviranomaiset on luovuttaneet, ammattikasvattajat ovat luovuttaneet jo kun hän oli alle 2 vuotias, puhumattakaan harrastuksissa ei ole sanut käydä ohjaajien käskettyä lopettamaan jne jne. Helpolla päässeet nämä kenellä tottelevaisia lapsia, itselläkin muut lapset onneksi tottelee.

 Nykyään sossuilla ei ole keinoja puuttua, lapsen itsemääräämisoikeus on niin suuri tässä maassa.

Vierailija kirjoitti:

Niin asiaa, mun lapseen ei ole kukaan voinut ikinä vaikuttaa, hän teki päätöksensä pitää oman päänsä sinä päivänä kun syntyi. Ei ikinä tekisi periaatteestakaan mitä käsketään. Sosiaaliviranomaiset on luovuttaneet, ammattikasvattajat ovat luovuttaneet jo kun hän oli alle 2 vuotias, puhumattakaan harrastuksissa ei ole sanut käydä ohjaajien käskettyä lopettamaan jne jne. Helpolla päässeet nämä kenellä tottelevaisia lapsia, itselläkin muut lapset onneksi tottelee.

 Kyllä tuossa ois ollu huostaanotto paikallaan jos et edes 2v kanssa oo pärjännyt, näitä valitettavasti ei todellakaan aina tehdä vaikka tarve ois suuri.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole yhtä syytä. Mielenterveys, kiusaaminen jne.

Ja sitten iso porukka on vaan rajattomia ja veteliä. Kotona hyväksytään se, että kynnys jäädä kotiin on kovin matala, eka annetaan yksittäinen päivä jäädä lojumaan jne. Sitten homma karkaa käsistä. Usein samassa perheessä on sama ongelma useammalla lapsella eli on ns. perheen tapa. Siksi sanonkin, että yhtikäs yhtään päivää ei saa lapsen jäädä huvikseen kotiin lojumaan. Ei yhtään. Vaikka olisi kokeisiin unohdettu lukea tai joku opettaja on inhottava tai muuten vaan väsyttää, kun ei nukkunut tarpeeksi. Se on pirulle pikkusormen antamista.

 

Varmaan toimiva neuvo, jos vanhemmalla ei ole hyvää kontaktia lapseen, koulu menee huonosti tms. Itse olen antanut molempien olla yksittäisiä päiviä pois, mutta on ollut tiedossa että seuraavana päivänä mennään taas. Jos lapselle menee koulu hyvin, se ei ole ongelma. Nyt he on jo aikuisia, eka yliopistossa ja toinen juuri kirjoittanut ja hakee opiskelemaan. Joskus on tärkeämpää kuunnellalapsen/teinin oloa kuin maanisesti touhottaa "ei yhtikäs yhtään päivää".

Tämä digiaika, muuttuneet maailmankuvat ja politiikka on varmasti suuressa osassa pahoinvointia. Jos ei olisi digilaitteita niin emme olisi näin mukavuudenhaluisia, eikä ahdistaisi kaikki lukemamme. 

Oon mäkin huomannut itsestäni, että keskittyminen herpaantuu helpommin kuin ennen ja ajatustoiminta tulee laiskaksi.

Tämä aikakausi on pahasta. Jos olisi alkeellisemmat välineet niin sosiaalisuus, keskittyminen ja mielen- vireys ja -terveys olisi paremmat.

En olisi käynyt itsekään, ellei olisi ollut pakollista.

En saanut koulusta kavereira enkä oppinut juuri mitään, kun osasin ekalle luokalle mennessä jo lukea ja laskea vähennys- ja yhteenlaskuja, ja yläasteellakin opetetuista asioista olin lukenut puolet netistä jo etukäteen.

Sain unta öisin vasta kello 3 aikaan, joten joka aamu klo 7 herääminen kouluun yksinäistymään ja tylsistymään oli yhtä h*lvettiä ja mietin univajeissani yläasteella joka päivä itsem*rhaa.

Ainoa viihde oppitunneilla oli muiden riehumisen seuraaminen - se oli oikeastaan välillä ihan jännittävääkin seurattavaa, kun ope ja oppilas draamailivat ja huusivat kilpaa, kunnes joku lensi ulos luokasta.

Vierailija kirjoitti:

En olisi käynyt itsekään, ellei olisi ollut pakollista.

En saanut koulusta kavereira enkä oppinut juuri mitään, kun osasin ekalle luokalle mennessä jo lukea ja laskea vähennys- ja yhteenlaskuja, ja yläasteellakin opetetuista asioista olin lukenut puolet netistä jo etukäteen.

Sain unta öisin vasta kello 3 aikaan, joten joka aamu klo 7 herääminen kouluun yksinäistymään ja tylsistymään oli yhtä h*lvettiä ja mietin univajeissani yläasteella joka päivä itsem*rhaa.

Ainoa viihde oppitunneilla oli muiden riehumisen seuraaminen - se oli oikeastaan välillä ihan jännittävääkin seurattavaa, kun ope ja oppilas draamailivat ja huusivat kilpaa, kunnes joku lensi ulos luokasta.

 Ois hyvä että täälläkin vois suorittaa luokkia kykyjen mukaan nopeammin, joillakin kun kyvyt voisi riittää vaikka lukioon siinä vaiheessa kun normaalisti vasta ollaan yläasteella.. toisin harvinaisenpaa huomattavasti tälläinen ongelma on kuin oppimisvaikeudet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin asiaa, mun lapseen ei ole kukaan voinut ikinä vaikuttaa, hän teki päätöksensä pitää oman päänsä sinä päivänä kun syntyi. Ei ikinä tekisi periaatteestakaan mitä käsketään. Sosiaaliviranomaiset on luovuttaneet, ammattikasvattajat ovat luovuttaneet jo kun hän oli alle 2 vuotias, puhumattakaan harrastuksissa ei ole sanut käydä ohjaajien käskettyä lopettamaan jne jne. Helpolla päässeet nämä kenellä tottelevaisia lapsia, itselläkin muut lapset onneksi tottelee.

 Kyllä tuossa ois ollu huostaanotto paikallaan jos et edes 2v kanssa oo pärjännyt, näitä valitettavasti ei todellakaan aina tehdä vaikka tarve ois suuri.

Myöskään ammattikasvattajat eivät pärjänneet hänen kanssaan edes 1 vuotiaana, eivät suostuneet hoitamaan. Ei olisi sijaisperhe pärjännyt tämänkään vertaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun katsoin tota tänään kaikista eniten ärsytti että ei haluaisi kerrata 9 luokkaa vaan mennä amikseen ja seuraavaksi kysytään että onko sitten kotona tehnyt läksyjä ja opiskellut niin en ole. Niinkuin??? Joo, ymmärrän että paniikkihäiriön ja lukivaikeuden kanssa koulu on hankala paikka keskittyä mutta sitten kotona motivaatio edelleen 0. Kyllä siinä kohtaa mulla loppu ymmärrys. Jos se Amis kiinnostaa luulisi kotona tekevän sen eteen asioita kun siellä pystyy järjestämään itselleen sellaiset puitteet että kykenee opiskelemaan eikä ahdistu muista.

Pitäisi olla paremmat resurssit että lukihäiriön saisi nopeammin kiinni ettei opiskelut mene pilalle heti kättelyssä. Mielenterveys palvelut saisi olla paremmat. Täällä palstalla on huuhaa tyyppejä että masennus kuuluu murrosikään ja täytyy vaan jaksaa vaikka ei jaksaisi - mentaliteetti, mutta mun mielestä kukaan ei jaksa määräänsä enempää ja pettymyksiä, paineita, toivottomuutta

Nykynuorten se määräänsä enempi on vain aika vähän. Meillä on jo yksi sellainen nuori sukupolvi, jotka ovat onnekkaasti päässeet työelämään, mutta eivät kestä siellä mitään pettymyksiä. Eivät kestä sitä kun neuvotaan ja opetetaan, kerrotaan jos on tullut virhe ja opastetaan oikeaan. Otetaan heti nokkiinsa, vaikka kuinka ystävällisesti yrittäisit sanoa. He ovat omasta mielestään täysin valmiita suoraan koulun penkiltä. Lisäksi sen työn pitäisi olla koko ajan niin fantsua, ja kun ei ole, saikuttavat hermolomilla jne. Odotan vain kun näistä nuorista tulee itse pomoja. Saa nähdä miten sitten käy, kun kaksi mielensäpahoittaja sukupolvea kohtaa pomona ja alaisena.

tuo vaan pahentaa entisestään asiaa jos syrjäytyy kotiinsa ja vasta tuon ikäisenä! ei kannattaisi ihan kokonaan jättää käymättä. tuostahan tulee kelaelätti. 

Vierailija kirjoitti:

Eipä  tullut 70-80 luvuilla , kouluaikanani, yhtään tapausta  vastaan, ettei lapsi  tai nuori olisi halunnut tulla kouluun. Tai varmaan oli niitä , jotka ei halunneet, mutta tuli silti.  Alakoulussa taisi olla jonkun ekaluokkalaisen vanhempi koulupäivän koko ajan takana istumassa, syyslukukauden. Oli jotain ujoutta.

Sinun kouluaikanasi ne lapset, joilla todettiin ala-asteella oppimisvaikeuksia saivat erityisopetusta. 

Nykyisessä koulumaailmassa on monennäköistä ongelmaa. Kiusaaminen, kielitaidottomat uhkailijat, some-tyhmyys koululaisilla, levottomuus, kaveri vanhemmuus ja liika yksilöllisyyden korostaminen.