Miks äidit ei huolehdi paremmin ulkonäöstään?

joku siellä ihmetteli että mitä se mulle kuuluu laittautuuko äidit vai ei. Noh, ei se kuulukkaan mutta saa sitä silti ihmetellä. Jos olisikin kyse vaan siitä meikkaamisesta, mutta kun ei edes vaivauduta hiuksia pesemään ja näytetään ihan revästyiltä (ei tietty kaikki, mutta useat).



En vaan kerta kaikkiaan käsitä miten itsestä huolehtiminen voi olla niin älyttömän vaikeaa lasten saamisten jälkeen. Ihan kuin olisi nainen ennen- ja jälkeen äitiyttä. Äitiys muutta naista henkisesti mutta en käsitä miksi sen täytyy muuttaa ulkonäköäkin - negatiiviseen suuntaan!



ap

silloin tuskin ihan ekaksi miettii ulkonäköään

itse nuorena äitinä tykkään meikata ja laittautua,teenkin niin joka päivä mutta en vaadi sitä toisten tekevän ja mulle ihmisen arvo tai kauneus ei riipu siitä kuinka paljon sillä sitä pakkelia on tai ei ole.

sorry!

säälittä tuommoisten vaimojen miehet. Siis onko joku syy ettet halua miellyttää miestäsi? joo joo lässyn lässyn rakastaa ilman meikkiäkin mutta ei se ole kumma kun mies alkaa vilkuilemaan vieraisiin pöytiin kun oma muija on harmaa harakka..

Olette sitten ilmeisesti kaikki alabasteri-ihoisia, luonnostaan tummakulmaisia ja -ripsisiä, tervepunaposkisia naisia, joilla on pitkä suora tukka?!



Minä olen luonnostani kalmankalpea, jonka iho on (siitä huolimatta, että kosmetologin kanssa on työstetty se suht hyväksi) rasvoittuva ja helposti hikoileva, ja jonka naamaan jää punainen läntti viikoksi jos siihen vahingossa tökkää sormella. Ripset lyhyet, ohuet, ja tököttävät suoraan alaspäin. Aina näppyjä leukapielissä tai ohimoilla. Tukka sitten? Ohut ja ärsyttävällä tavalla taipuisa, pitkää tukkaa ei siis tulisi mieleenkään pitää. Kasvojen malli pitkähkö, johon sopii kaikkein parhaiten sellainen leikkaus jota täytyy leikata tosi usein ja joka vaatii laittamisen AINA näyttääkseen ihmismäiseltä (edes pannan kanssa ryökälettä ei saa kuriin, ennen kun on tukka laitettu).



Aamuisin siis: tarvitsen värillisen kosteusvoiteen, peitepuikon, silmämeikin pohjustusaineen (muuten värit ja ripsarit naamalla alle tunnissa, kun luomet rasvoittuu ja hikoo), ripsentaivuttajat, ripsivärin, mieluusti luomivärin (neutraali), huulikiillon, irtopuuteria. Kulmat on hoidettuna aina, niitä värjäillään parin viikon välein (ripsissä kestoväri ei pysy kuin pari päivää). Kymmenen minuuttia on mennyt jo siinä, kun odottelen että pohjat laskeutuu! Sitten vielä se helvatan tukka, kymmenestä minuutista varttiin menee ihan väistämättä. Yleensä vaatii kastelun, föönaamisen, muotovaahdon tai vahan, hiuslakan...



Jos teillä on vinkkejä, miten tehostaisin toimintaa: PLIIIIIIIIIS.

mun mies ei tykkää,ja oon kova meikkaamaan...aluksi kritisoi meikkaamistani etc mut nykyään on jo tottunut,mut sanoo aina että kelpaisit mulle ilman meikkiäkin =D

Sanoo että näytän meikattuna teennäiseltä. On aina tykännyt että olen luonnollinen, ilman mitään ehostuksia. Minulla ei ainakaan ole siis ukkelin puolelta mitään painostusta yrittää näyttää joltain. Minä vain olen. :) Vuosia sitten kun tavattiin ensi kertaa, mieheni tapasi minut kyllä meikattuna mutta kun näki minut kotona ilman meikkiä ensimmäistä kertaa niin siihen näkyyn ihastui vieläkin enemmän. Mikäs sen imartelevampaa oli kuin kuulla miehen suusta alaston totuus. :) En siis ole sen jälkeen " uskaltanut" meikata edes kovin paljoa ettei mies ala hylkimään! :D Mieheni nimittäin pitää kaikkia meikkaavia standardi-naisia teennäisinä pelleinä vaikka minun mielestäni meikki ehostaakin ulkonäköä monilla eikä ole vain turhuutta.

- kestovärjäykset ripsiin/kulmiin (itse tein aina, todella edullista ja pienellä harjoittelulla onnistuu mainiosti)

- hyvä meikkivoidepuuteri kosteusvoiteen päälle (peittävä, hyvä ja edullinen on Lumene)

- ripsiväriksi Kanebon 38 -mascara, ei leviä vesisateellakaan eikä " rasvaluomisellakaan"

- tähän vielä värillinen huulirasva/huulikiilto, niin todellakaan ei mene aikaa viittä minuuttia kauemmin



Ja meillä on lapset todella pienellä ikäerolla, että tiedän kyllä mitä se arki on. Silti omasta itsestä huolehtiminen on aina minua piristänyt ja se viisi-kymmenen minuuttia siihen on löytynyt. Mulla ainakin homma menee niin, että jos tukka rasvainen ja ulkonäkö " räjähtänyt" , sitä on kyllä sitten fiiliskin. Väitänpä että näin useimmilla.

Satuttiin peräkanaa..hih



t73

Miehen nykyinen nainen, avokki onkin juuri sellainen " harmaa varpunen" , jta täälläkin kovasti viljeltiin. Ei meikin meikkiä, hiukset donnarilla ponnarilla ja korujakaan ei missään. Eli ihan päinvastainen, kun minä.

Meille kerran tuli riita KOSTEUSVOITEESTA, kun kundi sanoi, että sitä v***ttaa kun ämmät mättää kermaa naamaan heti aamusta.



Eli todellakaan kaikki ei pidä " maalipytyistä"

Pukeudun tosi persoonallisesti ja leikkisästi. Ompelen itse paljon vaatteita ja käytän koruja. Väriä riittää muutoin mutta meikit vaan jääneet vähemmälle. Että kyllä sitä luukkia saa muutoinkin kuin meikillä aikaan.



Me ollaan vähän tämmöisiä taiteilijasieluja. :) Mies minut opetti justiin näkemään kauneuteni ihan eri kantilta. Meikkaaminen oli sitä ennen minulle eräänlainen pakkomielle...suorastaan vankila. Nytten en enää oikein näe siinä meikkaamisessa juuri mitään erityistä. Katsotaan sitten uudelleen kun tulee oikeasti niitä ryppyjä naamaan!



t:73

Vierailija:

Luulen, että olet lapseton tai esikoista odottava, jolla on vielä ruusuiset kuvitelmat tulevaisuudesta lapsen/lapsien kanssa tyyliin: " siis mun elämähän ei todellakaan muutu mitenkään kun mä saan lapsen! MÄ aion ottaa omaa aikaa ja mennä ihan entiseen tapaan ja MÄ aion pitää itestäni huolta!" . Olisipa kiva nähdä, käykö sullekin vanhanaikaisesti :)

Itse päätin jo ennen lasta, että ulkonäöstäni pidän edelleen huolta. Ja se päätös on pitänyt, eikä edes ole mitenkään vaivalloista. Jos teillä on äidit aikaa istua av:lla, olisi aikaa huolehtia ulkonäöstäkin. Eri asia tietysti, jos oma olemus ei pätkääkään kiinnosta, mutta turha syyttää siitä lapsia.

Kun katson lähipiirini äitejä, mielestäni kaikki huolehtii ulkonäöstään jo senkin takia ' ettei näyttäisi kotiäidiltä' (näin sanoi ystäväni, aina erittäin huoliteltu nainen).

meikkivoidepuuteri! Sen levittää hetkessä ja ei tarvitse puuteroida erikseen. Näpyt voi peittää tarvittaessa erikseen.



En käytä pohjustusainetta luomille, vaan laitain puuteria, kajaalilla rajat ja kajaalin päälle vielä luomiväriä ohuella siveltimellä. Luomille kajaali erikseen. Käytä jotain vaaleata sävyä, joka tasoittaa luomen värin, mutta jonka voi heittää nopeasti sutaisemalla (tumman värin joutuu aina levittämään tarkemmin).



Osta vaikka MaxFActorin kestohuulipuna, joka kestää läpi päivän ilman lisäyksiä.



Minulla menee aikaa 10 - 15 min, tosin hiuksille minun ei tarvitse tehdä välttämättä mitään.

En ymmärrä näitä mammoja, jotka väittävät, että vauva itkisi joka sekunti, eikä koskaan muka ehtisi laittaa itseänsä. Tai, että esikoista ei voi jättää hetkeksikään vartioimatta. Ihanko oikeasti joku valvoo lastansa sekuntti senkunnilta?

varsinkaan silloin kun vauva saa hampaita ja itkee koko ajan jos ei ole sylissä :(

minä en, koska haluan pussailla ja pöristellä ja nenitellä vauvani kanssa ilman, että häneen jää huulipunan jälkiä. Ja vastaavasti meikkivoidetta/puuteria en halua pitää siitä syystä, että vauva usein sylissä ollessaan klähmii ja imeskelee esim. leukaani. Niin että tämmöiset on prioriteetit meidän talossa tällä hetkellä. Kulmat ja tukan kyllä pidän kuosissa enkä koskaan poistu talosta ulos peilin edessä vähän laittautumatta.

eikä mies koskaan valita mun ulkonäöstäni. Kelpaan hänelle tällaisenaan. Käykö ap kateeksi?



Jos lähdetään ostoksille tms. ihmisten ilmoille lapsen kanssa niin silloin saatan laittaa vähän ripsaria ja peitevoidetta. Leikkipuistoon ja lasten leikkeihin en tosiaankaan ala pynttäytymään.

paljon miellytävämpi katsoa kuin hoitamatonta ja epäsiistiä. ja usko pois, itselläsikin on parempi olo kun olet kuosissa :))

Vierailija:

Miksi minun pitäisi sinua miellyttääkseni meikata itseni? :o Kannattaa ehkä keskittyä elämässä oleellisempiin asioihin kuin toisten ihmisten ulkonäköön.