Synnytys ilman kivunlievitystä

Jos on B-streptokokki positiivinen, ei voi mennä altaaseen. Tämä noin 15-40% synttäjistä, että aika todennäköistä 

Toka meni luomuna, koska missään vaiheessa ei sattunut niin paljon että olisin tarvinnut kivunlievitystä. 

Vertailukohtana mulla oli eka synnytys. Se käynnistettiin ja kun supistuksen sitten alkoivat, niin mua supisti koko ajan. Ei taukoja ja tätä kesti monta tuntia. Silloin otin epiduraalin. 

Näin ollen siis toinen synnytys, jossa sai levätä supistusten välillä tuntui minusta helpolta. Olisin ottanut lääkitystä siinäkin, jos olisi siltä tuntunut jossain vaiheessa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos on B-streptokokki positiivinen, ei voi mennä altaaseen. Tämä noin 15-40% synttäjistä, että aika todennäköistä 

Olen B-streptokokkipositiivinen, mutta pääsin silti altaaseen.

Vierailija kirjoitti:

Jos on B-streptokokki positiivinen, ei voi mennä altaaseen. Tämä noin 15-40% synttäjistä, että aika todennäköistä 

Onkohan tämä bakteeri jotenkin synnyttäjä kohtainen? Itsellä 7 synnytystä ja koskaan tuo ei ole ollut positiivinen. Myöskään omista läheisistä ystävistäni kenelläkään ei ole tuo ollut positiivinen kun ollaan asiasta juteltu. Lähinnä noita prosentteja mietin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on B-streptokokki positiivinen, ei voi mennä altaaseen. Tämä noin 15-40% synttäjistä, että aika todennäköistä 

Olen B-streptokokkipositiivinen, mutta pääsin silti altaaseen.

Ehkäpä on sairaaloiden välillä sitten eri käytäntöjä tästäkin. Tai sitten sillä merkitys, jos vedet mennyt. Olisiko silloin bakteerilla helpompi pääsy vauvaan

Synnytin suunnitellusti ilman kivunlievitystä. Hyvin meni. Kipu oli toki kovaa avautumisen loppusuoralla mutta minulla on hyvä kivunsieto. Synnytyksen jälkeen olin heti hyvässä kunnossa samoin vauva sai 10 pistettä. 

Kaksi lastani olen synnyttänyt ilman kivunlievitystä, syynä että pelkään enemmän puudutusta ja muita lääketieteellisiä toimenpiteitä kuin kipua. Esikoisen synnytys oli pitkä ja raskas, välillä loppui jo supistuksetkin ja täytyi tipalla käynnistellä. Yhteensä meni 24 tuntia ja olin aika uupunut sen jälkeen. Kipu ei kuitenkaan ollut suurimman osan siitä ajasta mitenkään sietämättömän kova. Toinen sitten syntyikin 3 tunnissa ja ilman mitään ongelmia, kivutkin oli luokkaa vähän tujakammat menkkakivut edes pahimmassa vaiheessa. En edes revennyt kuopuksesta, vaikka painoi 800 g enemmän kuin esikoinen, esikoisesta repesin jonkun verran ja kesti kolmisen kuukautta toipua edes sen verran että pystyi istumaan ilman että alapäässä kiristää ja sattuu.

Mistä sen B-steptokokin saa elimistöönsä?

Taisin mennä lähes päätyyn asti ilman kivunlievitystä. Viimeiset supistukset ennen epiduraalia tuntuivat tappavan hirveiltä. Epiduraalin jälkeen ehdin puolisen tuntia täristä pelissä, kun olin täysin auki. Silloin halusin vielä pudendaalin ja puuduttavaa geeliä että uskalsin alkaa ponnistamaan. Ilokaasua imin myös. 

Tunsin vain valtavaa painetta, en oikeastaan kipua. Vartin kesti ponnistusvaihe, ja olivat jo tekemässä epparia mutta sitä en halunnut, joten puskin niin kovasti kuin ikinä pystyin. Lapsi syntyi nyrkki edellä, mutta oli onneksi sen verran pieni, että suurta vahinkoa ei alapäähän tullut. Pari tikkiä piti ommella, se oli inhottavan tuntuista. Sen jälkeen ei paljon kipuja ollutkaan, melkein juoksin suihkuun ja istumaan pystyin kyllä heti ihan normaalisti.

En uskalla edes kuvitella miltä ponnistaminen tuntuu ilman kivunlievitystä kun lopun supistuksetkin olivat niin hirveitä luomuna. 

Ap, kyllä siitä selviää.

Olen synnyttänyt neljä ja ekan kohdalla oli ilokaasua apuna ponnistusvaiheessa. Ammetta käytin kolmessa ensimmäisessä, neljännen kanssa junnasin kotona niin kauan että syntyi hyvin pian sairaalaan päästyä, siinä ei kerennyt enää muuta kuin tens-laitetta käyttää.

Mitä kipuihin tulee niin eka oli pitkä, oikea väsytys taistelu 36h tuntia, siinä oli jo väsymyksestä aivan sekaisin mutta kaikki meni kuitenkin hyvin.

Toinen oli iso vauva, yli 4kg mutta synnytys oli rauhallinen ja leppoisa, sanoin heti vauvan tultua ulos että sen tekisi uudestaan, se ei ollut kovinkaan kivualiasta. 

Kolmas oli hyvin samankaltainen kuin toinen.

Neljäs yllätti minut, kärsin selkäkipuja kotona mutta ne olikin avaavia supistuksia, aivan tyystin erilaisia kuin muiden kanssa oli ollut. Sitten kun viimein olin puolet yöstä kellottanut niitä tavallisen tuntuisia supistuksia lähdettiin sairaalaan. Matkalla ei tullut yhtään supistusta ja luulin että tähän ne loppuukin. Reilu tunti sairaalassa ja lapsi oli maailmassa. Tuli kuin höyryjuna ulos, vauhdilla ja kovien kipujen saattelemana.

Suurin apu ammeen jälkeen oli se että mies hieroi selkää aina supistusten kohdalla ja se että muistaa keskittyä hengittämään.

Minä pelkään lääkkeitä ja kaikkia toimenpiteitä joten raskausajan keskityin valamaan uskoa itseeni että voin hommasta selvitä ilman lääkkeitä, olen kovin kiitollinen että niin kävikin.



Tsemppiä ap, sinä pystyt siihen!!

En saanut kummallakaan kerralla kivunlievitystä vaikka pyysin, en kuulemma ollut tuskaisen näköinen 😳. Molemmat synnytykset käynnistettiin, eli tehostettiin supistuksia. Ensimmäisellä kerralla vauva kiskottiin ulos imukupilla, toisella kerralla pihdeillä. Kumpikin synnytys päätyi lopulta leikkaussaliin, koska istukkaa ei saatu ulos. Lääkäri työnsi kätensä kohtuun ja irrotti istukan käsin, onneksi nukutuksessa. 

Synnytin toisen lapseni 38v sitten. En saanut mitään kivunlievitystä. Sattui niin, että huusin ja kirosin. Kätilö tuumasi vaan, että synnytys sattuu aina. Olisin potkaissut kätilöä, jos ois ollut hollilla.

Vierailija kirjoitti:

Hyviä kokemuksia! Kehon akupunktiopisteet edisti synnytystä (siihen kannattaa varautua, että etenee nopeasti) ja lievitti supistusten kipua, samoin lämpö ja kylpy auttoi. Kannattaa ehdottomasti lukea tosi paljon luonnollisesta synnyttämisestä, kasvattaa tietoa asiasta etukäteen, niin myös ymmärtää sitä prosessina.

Keho tuottaa myös omaa kivunlievitystään, kun siihen ei kajota. Muistaa, että kipu myös kuuluu asiaan, hyväksyy sen tavallaan.

Miksi tätä on alapeukutettu? Jos aloittajan kysymys koskee lääkkeetöntä synnytystä, niin totta kai siihen saa ja pitää ottaa mukaan perinteisempiä hoitokeinoja, akupunktio, breathwork, mindfulness jne. Tämä vastaaja ei esim. tyrkytä ideoitaan ketjuun, missä kysytään neuvoja nimen omaan lääkkeiden käyttöön. Ps. akupunktio on Kela-korvattava jos sen tekee lääkäri. Myös eläinlääkäriasemat hoitaa koiria nykyään akupunktiolla. Akupunktio on 2000 vuotta vanha hoitomuoto, länsimainen lääketiede on hieman yli 100v.

Eri

Yksi synnytys ilman mitään, ihan hirveä kokemus olin varma että kuolen. Ensimmäinen oli kivunlievityksellä, toinen ei mitään ja kolmas kerta kaksoset hätäsektiolla, mieluummin olisin normaalisti synnyttänyt 

Mulla 2 ensimmäistä on synnytetty ilman kivunlievytyksiä, kolmannen avautumisvaiheessa laitettiin aquarakkulat, jotka auttoivat mainiosti selkäpuolen kipuihin.Rentouttivat niin että muutaman minuutin päästä kohdunsuu oli kokonaan auki.

Toisen lapsen kohdalla ei ois kerinnytkään mitään, ehdin olla sairaalassa rapiat puoli tuntia kun syntyi jo.

Ekan kanssa oli vähän hommia(imukuppisynnytys ja napanuora kaulan ympärillä) silti ilman kivunlievitystä, ponnistusvaihe 56min....

Leikkurissa sitten sai kunnon kivunlievitykset kun laitettiin spinaali ja korjattiin repeytymät. Sen jälkeen helvetti alkoi kun tunto palasi, silloin olisi ollut tarvetta kunnollisille lääkkeille, mutta vanhanaikaiset kätilöt ja lääkärit eivät imetyksen vuoksi antaneet ja jouduin kärvistelemään kivuissa. Karsein juttu koko reissussa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyviä kokemuksia! Kehon akupunktiopisteet edisti synnytystä (siihen kannattaa varautua, että etenee nopeasti) ja lievitti supistusten kipua, samoin lämpö ja kylpy auttoi. Kannattaa ehdottomasti lukea tosi paljon luonnollisesta synnyttämisestä, kasvattaa tietoa asiasta etukäteen, niin myös ymmärtää sitä prosessina.

Keho tuottaa myös omaa kivunlievitystään, kun siihen ei kajota. Muistaa, että kipu myös kuuluu asiaan, hyväksyy sen tavallaan.

Jos on lapsivedet mennyt niin mihinkään kylpyihin ei pääse, koska kohtuun voi mennä bakteeri. Myös altaat ja suihkut voi olla muiden käytössä, joten tuurilla pääsee. Sairaalassa ei ole aikaa odotella rauhassa luonnollista kulkua vaan oksitosiinia äkkiä suoneen, jotta saadaan liukuhihnalla seuraavalle synnytyshuone käyttöön. Turha ihannoida ja luoda haavekuvia, jotka ei resurssien puutteen takia ole käytännössä mahdollis

Sitten synnytyspelko lisääntyy entisestään ja syntyvyys laskee kovemmin. Jonkinmoinen ratkaisu on kotisynnytys, jota vastaan kätilöt ja lääkärit ovat tietysti käynnistäneet ristiretkensä. 

Miksi?

Luuletko, että miehesi suostuisi synnyttämään ilman kivun lievitystä?

En menisi leikkaukseen ilman, miksi synnyttäisin?

Kaksi lasta, ensimmäinen sektiolla, toinen alatie + spinaali. 

Kolme kertaa olen synnyttänyt ilman kivunlievitystä. Kaikki synnytyksetvkestäneet 1,5-3,5 h. Ensimmäisen kohdalla synnytyslääkäri kävi toteamassa, että epiduraalia ei voi enää antaa, koska kohdunsuu on jo niin auki. Minä hämmästelin, että enhän vielä edes Panadolia ole pyytänyt. Toinen käynnistettiin kalvot puhkaisemalla, koska oli jo viikon yli. Hyvä oli, että sairaalassa käynnistettiin, koska en oikeastaan edes huomannut supistuksia, vauva vaan tuli ulos. Jos olisin ollut kotona, en ikinä olisi ehtinyt sairaalaan. Kolmas tuli sitten jo rutiinilla, isä ehti juuri ja juuri synnytyssaliin vaatteet vaihdettuaan, kun vauva tuli maailmaan. Synnytyskertomuksessa luki: Äiti ponnistaa upeasti :D!

Kolmesti olen synnyttänyt ilman kivunlievitystä, ja kaksi kertaa synnytys on pitänyt käynnistää. Epiduraalia pelkäsin niin, ettei se ollut vaihtoehto, joten valmistauduin synnytykseen meditoimalla. Olin ajatellut ottavani ilokaasua, mutta ei sitten tositilanteessa käynyt mielessäkään. Supistuksien aikana sulkeuduin omaan maailmaani ja niiden välillä nautin kivuttomuuden euforiasta.

Minulla oli melko lyhyet supistukset ja kelpo tauko niiden välissä. Sellaisena kipu oli hyvin kestettävissä ja tosiaan kehon oma kivunlievitys jylläsi täysillä. Älköön kukaan loukkaantuko siitä että kerron, että tällaistakin voi synnyttäminen olla. Tiedän, että jos olisin synnyttänyt neljännen kerran ja vauva olisi sattunut virhetarjontaan, olisi minunkin kokemukseni synnyttämisestä ihan erilainen.