YLE: Onnellisuuden tavoittelu johtaa mt-ongelmiin
Nyt puhuu Emeritaprofessori Keltikangas-Järvinen täyttä asiaa.
Todella hyviä ja osuvia havaintoja tehnyt aiheesta. Vahva lukusuositus kaikille!
Kommentit (144)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuus kyllä löytyy ennemmin oman navan ympäriltä kuin "yhteisöstä", jossa joudut kieltämään aidon itsesi tullaksesi hyväksytyksi. Merkitys on tunteissa, ei toisissa ihmisissä.
Vika on silloin yhteisössä. Miksi et kelpaa heille sellaisena kuin olet? Heidän pitäisi muuttaa asenteitaan ja hyväksyä sinut.
Ei tuo noin ehdotonta ja mustavalkoista ole.
Olet oikeassa. Jos yksilön käytös vahingoittaa muita tai on muuten selvästi häiriöksi, silloin yksilön täytyy muuttua.
"Muuten selvästi häiriöksi"? Tarkentaisitko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Merkityksellisyys on onnellisuuden kannalta elintärkeää. Sitä ei voi ulkoapäin antaa tai pakottaa. Kysymys on yksilöllinen.
On. Mutta merkityksellisyys ei tarkoita sellaista toimintaa millä talloo toisia.
Voi se osalle tarkoittaa. He saattavat huomaamattaan aiheuttaa muille vahinkoa.
Tai tahallaan. Koska eivät välitä siitä mitä vahingoittamisen kohteille tapahtuu.
Niinpä. Hyvänä esimerkkinä on orjuus. Saadaan itselle kätevästi kaikkea hyötyä ja samaan aikaan tallotaan toisia ihmisiä kuin he olisivat esineitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Merkityksellisyys on onnellisuuden kannalta elintärkeää. Sitä ei voi ulkoapäin antaa tai pakottaa. Kysymys on yksilöllinen.
On. Mutta merkityksellisyys ei tarkoita sellaista toimintaa millä talloo toisia.
Voi se osalle tarkoittaa. He saattavat huomaamattaan aiheuttaa muille vahinkoa.
Tai tahallaan. Koska eivät välitä siitä mitä vahingoittamisen kohteille tapahtuu.
Tai toiminta tuottaa heille merkityksellisyyttä jai onnellisuutta.
Aika sairasta jos noin on heidän osaltaan. Omatunnottomuutta. Ihmisyyden ja inhimillisyyden täydellistä puuttumista.
Oman toiminnan seuraukset eivät välttämättä ole kasvojen edessä, joten niitä ei välttämättä näe. Esim. kiinalaisten tuotteiden tilaaminen (johon itsekin sorrun). On kuultu huhuja työntekijöiden surkeasta kohtelusta, mutta koska sitä ei näe konkreettisesti, kun se tapahtuu toisessa maassa katseiltamme piilossa, siitä ei joko tiedä lainkaan tai siitä ei vain välitä, koska se on epämääräinen huhu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuus kyllä löytyy ennemmin oman navan ympäriltä kuin "yhteisöstä", jossa joudut kieltämään aidon itsesi tullaksesi hyväksytyksi. Merkitys on tunteissa, ei toisissa ihmisissä.
Vika on silloin yhteisössä. Miksi et kelpaa heille sellaisena kuin olet? Heidän pitäisi muuttaa asenteitaan ja hyväksyä sinut.
Ei tuo noin ehdotonta ja mustavalkoista ole.
Olet oikeassa. Jos yksilön käytös vahingoittaa muita tai on muuten selvästi häiriöksi, silloin yksilön täytyy muuttua.
"Muuten selvästi häiriöksi"? Tarkentaisitko?
No vaikka puhuu jatkuvasti toisten päälle. Se on pidemmän päälle toisista turhauttavaa, vaikkei siitä olekaan suoraa vahinkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuus kyllä löytyy ennemmin oman navan ympäriltä kuin "yhteisöstä", jossa joudut kieltämään aidon itsesi tullaksesi hyväksytyksi. Merkitys on tunteissa, ei toisissa ihmisissä.
Vika on silloin yhteisössä. Miksi et kelpaa heille sellaisena kuin olet? Heidän pitäisi muuttaa asenteitaan ja hyväksyä sinut.
Ei tuo noin ehdotonta ja mustavalkoista ole.
Olet oikeassa. Jos yksilön käytös vahingoittaa muita tai on muuten selvästi häiriöksi, silloin yksilön täytyy muuttua.
"Muuten selvästi häiriöksi"? Tarkentaisitko?
Pukeutuu vaikkapa väärän sukupuolen vaatteisiin. Näitä näkyy katukuvassa yhä enevissä määrin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuus kyllä löytyy ennemmin oman navan ympäriltä kuin "yhteisöstä", jossa joudut kieltämään aidon itsesi tullaksesi hyväksytyksi. Merkitys on tunteissa, ei toisissa ihmisissä.
Vika on silloin yhteisössä. Miksi et kelpaa heille sellaisena kuin olet? Heidän pitäisi muuttaa asenteitaan ja hyväksyä sinut.
Vika on yhteisössä, mutta hehän eivät muutu jos eivät itse halua eli ratkaisu on itse lähteä lätkimään yhteisöstä ja vähintäänkin opetella itse hyväksymään itsensä. Sitten on yksi hailee, mitä muut ajattelevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuus kyllä löytyy ennemmin oman navan ympäriltä kuin "yhteisöstä", jossa joudut kieltämään aidon itsesi tullaksesi hyväksytyksi. Merkitys on tunteissa, ei toisissa ihmisissä.
Vika on silloin yhteisössä. Miksi et kelpaa heille sellaisena kuin olet? Heidän pitäisi muuttaa asenteitaan ja hyväksyä sinut.
Vika on yhteisössä, mutta hehän eivät muutu jos eivät itse halua eli ratkaisu on itse lähteä lätkimään yhteisöstä ja vähintäänkin opetella itse hyväksymään itsensä. Sitten on yksi hailee, mitä muut ajattelevat.
Hevosen voi hyvin opettaa pelaamaan korttia. Riippuu ainoastaan siitä, että paljonko sähköpiiskassa on voltteja. Sama pätee erilaisiin yhteisöihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuus kyllä löytyy ennemmin oman navan ympäriltä kuin "yhteisöstä", jossa joudut kieltämään aidon itsesi tullaksesi hyväksytyksi. Merkitys on tunteissa, ei toisissa ihmisissä.
Vika on silloin yhteisössä. Miksi et kelpaa heille sellaisena kuin olet? Heidän pitäisi muuttaa asenteitaan ja hyväksyä sinut.
Vika on yhteisössä, mutta hehän eivät muutu jos eivät itse halua eli ratkaisu on itse lähteä lätkimään yhteisöstä ja vähintäänkin opetella itse hyväksymään itsensä. Sitten on yksi hailee, mitä muut ajattelevat.
Juurikin näin. Miksi tuhlata energiaansa muutoksen hakemiseen mitä ei tule tapahtumaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Merkityksellisyys on onnellisuuden kannalta elintärkeää. Sitä ei voi ulkoapäin antaa tai pakottaa. Kysymys on yksilöllinen.
On. Mutta merkityksellisyys ei tarkoita sellaista toimintaa millä talloo toisia.
Voi se osalle tarkoittaa. He saattavat huomaamattaan aiheuttaa muille vahinkoa.
Tai tahallaan. Koska eivät välitä siitä mitä vahingoittamisen kohteille tapahtuu.
Tai toiminta tuottaa heille merkityksellisyyttä jai onnellisuutta.
Aika sairasta jos noin on heidän osaltaan. Omatunnottomuutta. Ihmisyyden ja inhimillisyyden täydellistä puuttu
Tuotakin on tutkittu, miten etäisyys vaikuttaa myötätuntoon, ihan inhimillistä.
Olisi kuitenkin hyvä edes aika-ajoin pysähtyä ajattelemaan sitä, miten 99%:a maailman ihmisistä taistelee samankaltaisten ongelmien, ilojen ja pelkojen kanssa.
Herätellä vähän solidaarisuutta ja muskettisoturia itsessään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuus kyllä löytyy ennemmin oman navan ympäriltä kuin "yhteisöstä", jossa joudut kieltämään aidon itsesi tullaksesi hyväksytyksi. Merkitys on tunteissa, ei toisissa ihmisissä.
Miksi pitää kieltää oma aito itsensä? Miksi näin joku tekisi? Sellainen käy raskaaksi elämäksi pidemmän päälle.
Jos vaikka yhteisön normit eivät siedä erilaisuutta.
Käytännössä noin käy, kun yhteisö on liian suuri. Riittävän pienessä porukassa ihminen nähdään yksilönä eikä osana massaa, johon pitäisi sulautua.
Ihan voi olla pieni perheyhteisökin, joka ei jotain piirteitä toisissa hyväksy. Siinä ei auta kuin hylätä perhe ja pelastaa itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuus kyllä löytyy ennemmin oman navan ympäriltä kuin "yhteisöstä", jossa joudut kieltämään aidon itsesi tullaksesi hyväksytyksi. Merkitys on tunteissa, ei toisissa ihmisissä.
Vika on silloin yhteisössä. Miksi et kelpaa heille sellaisena kuin olet? Heidän pitäisi muuttaa asenteitaan ja hyväksyä sinut.
Vika on yhteisössä, mutta hehän eivät muutu jos eivät itse halua eli ratkaisu on itse lähteä lätkimään yhteisöstä ja vähintäänkin opetella itse hyväksymään itsensä. Sitten on yksi hailee, mitä muut ajattelevat.
Hevosen voi hyvin opettaa pelaamaan korttia. Riippuu ainoastaan siitä, että paljonko sähköpiiskassa on voltteja. Sama pätee erilaisiin yhteisöihin.
Hevosen voi viedä joelle, mutta ei sitä voi pakottaa juomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuus kyllä löytyy ennemmin oman navan ympäriltä kuin "yhteisöstä", jossa joudut kieltämään aidon itsesi tullaksesi hyväksytyksi. Merkitys on tunteissa, ei toisissa ihmisissä.
Vika on silloin yhteisössä. Miksi et kelpaa heille sellaisena kuin olet? Heidän pitäisi muuttaa asenteitaan ja hyväksyä sinut.
Vika on yhteisössä, mutta hehän eivät muutu jos eivät itse halua eli ratkaisu on itse lähteä lätkimään yhteisöstä ja vähintäänkin opetella itse hyväksymään itsensä. Sitten on yksi hailee, mitä muut ajattelevat.
Hevosen voi hyvin opettaa pelaamaan korttia. Riippuu ainoastaan siitä, että paljonko sähköpiiskassa on voltteja. Sama pätee erilaisiin yhteisöihin.
En minä halua hakata ketään. Jos joku ei minua hyväksy, en sellaisen ihmisen kanssa ole tekemisissä yhtään enempää kuin on pakko. Niin yksinkertaista se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuus kyllä löytyy ennemmin oman navan ympäriltä kuin "yhteisöstä", jossa joudut kieltämään aidon itsesi tullaksesi hyväksytyksi. Merkitys on tunteissa, ei toisissa ihmisissä.
Vika on silloin yhteisössä. Miksi et kelpaa heille sellaisena kuin olet? Heidän pitäisi muuttaa asenteitaan ja hyväksyä sinut.
Ei tuo noin ehdotonta ja mustavalkoista ole.
Olet oikeassa. Jos yksilön käytös vahingoittaa muita tai on muuten selvästi häiriöksi, silloin yksilön täytyy muuttua.
"Muuten selvästi häiriöksi"? Tarkentaisitko?
Pukeutuu vaikkapa väärän sukupuolen vaatteisiin. Näitä näkyy
Minusta taas tuo kuuluu asioihin, joita muiden tulee sietää. Nykyään miehet ja naiset pukeutuvat niin samankaltaisesti, ettei tuosta ole käytännön haittaa, kun kuitenkin osaamme tunnistaa toisen sukupuolen. Eikä sitä melkein koskaan edes tarvitse tunnistaa.
En lukenut juttua, mutta kommentoin silti sen mitä tuli aiheesta mieleeni. Entisaikoina, tarkoitan niillä esimerkiksi 1970-luvusta taaksepäin oli ihan normaalia ajattelua, että elämä on kovaa. Eikä sen odotettu mitään muuta koskaan olevankaan. Onnellisia ihmisiä pidettiin pikemminkin tärähtäneinä.
Lapsiakin kasvatettiin pelolla ja kovalla kurilla, että otetaan luulot pois jo pienenä.
Nykyään asiat ovat paremmin, mutta toisaalta ihmisille jää sitten liikaa aikaa murehtia. Odotukset ovat myös korkealla ja vaaditaan palkinto rehkimisestä, mitä ei kuitenkaan koskaan tule.
Tietysti se tuntuu väärältä, mutta niin se on aina mennyt. Turha siitä on itseään vihata.
Erilaiset väkivallan muodot ovat asioita joita yhteisön ei tarvitse sietää erilaisuuden hyväksymisen varjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuus kyllä löytyy ennemmin oman navan ympäriltä kuin "yhteisöstä", jossa joudut kieltämään aidon itsesi tullaksesi hyväksytyksi. Merkitys on tunteissa, ei toisissa ihmisissä.
Vika on silloin yhteisössä. Miksi et kelpaa heille sellaisena kuin olet? Heidän pitäisi muuttaa asenteitaan ja hyväksyä sinut.
Vika on yhteisössä, mutta hehän eivät muutu jos eivät itse halua eli ratkaisu on itse lähteä lätkimään yhteisöstä ja vähintäänkin opetella itse hyväksymään itsensä. Sitten on yksi hailee, mitä muut ajattelevat.
Juurikin näin. Miksi tuhlata energiaansa muutoksen hakemiseen mitä ei tule tapahtumaan?
Siksi, ettei välttämättä löydy yhteisöä, johon kelpaisi. Jos löytyy, niin ongelma ratkaistu, mutta jos sinua syrjitään joka paikassa, niin homma onkin vähän hankalampi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuus kyllä löytyy ennemmin oman navan ympäriltä kuin "yhteisöstä", jossa joudut kieltämään aidon itsesi tullaksesi hyväksytyksi. Merkitys on tunteissa, ei toisissa ihmisissä.
Vika on silloin yhteisössä. Miksi et kelpaa heille sellaisena kuin olet? Heidän pitäisi muuttaa asenteitaan ja hyväksyä sinut.
Vika on yhteisössä, mutta hehän eivät muutu jos eivät itse halua eli ratkaisu on itse lähteä lätkimään yhteisöstä ja vähintäänkin opetella itse hyväksymään itsensä. Sitten on yksi hailee, mitä muut ajattelevat.
Juurikin näin. Miksi tuhlata energiaansa muutoksen hakemiseen mitä ei tule tapahtumaan?
Siksi, ettei välttämättä löydy yhteis
Peiliin katsominen saattaisi auttaa tuossa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Erilaiset väkivallan muodot ovat asioita joita yhteisön ei tarvitse sietää erilaisuuden hyväksymisen varjolla.
Äh, tää menee yli mun ymmärryksen. Voisi joku vääntää rautalangasta, saako käyttää väkivaltaa perseilijöitä kohtaan vai ei?
Vierailija kirjoitti:
En ole tavoitellut onnellisuutta vuosiin, vain yrittänyt sinnitellä ja pärjätä. Nyt mulla taitaa olla mielenterveysongelmia. Ei ennen ollut, kun hain ja löysin onnen tunnetta monista eri asioista.
Tismalleen sama kokemus. On luksusta pystyä tavoittelemaan onnea. Selviytyessä ei pysty, koska kaikki resurssit menee siihen.
Krooninen onnettomuus ja paha olo ei ole hyväksi kenellekään, vaikka ihminen kuinka olisi altruistinen.
Ihmiset on erilaisia, uskokaa tai älkää. Tarpeet, toiveet ja luonteet voi poiketa toisistaan paljonkin. Se mikä tekee yhden onnelliseksi, voi tehdä toisen pohjattoman onnettomaksi.
Vaikka olisi miten emeritus, tai asiantuntija, ei tunne kaikkia ihmisiä tässä maailmassa eikä voi olettaa heidän tarpeitaan.
Ei yhteisön välttämättä tarvitse muuttua juuri tietyn ihmisen kaltaiseksi. Riittää, ettei enää vihata toista hänen erilaisuutensa vuoksi, oli se sitten vamma tai muu fyysinen ominaisuus, tai vaikkapa seksuaalinen suuntautuminen.