YLE: Onnellisuuden tavoittelu johtaa mt-ongelmiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnellisuus kyllä löytyy ennemmin oman navan ympäriltä kuin "yhteisöstä", jossa joudut kieltämään aidon itsesi tullaksesi hyväksytyksi. Merkitys on tunteissa, ei toisissa ihmisissä.

Vika on silloin yhteisössä. Miksi et kelpaa heille sellaisena kuin olet? Heidän pitäisi muuttaa asenteitaan ja hyväksyä sinut.

Vika on yhteisössä, mutta hehän eivät muutu jos eivät itse halua eli ratkaisu on itse lähteä lätkimään yhteisöstä ja vähintäänkin opetella itse hyväksymään itsensä. Sitten on yksi hailee, mitä muut ajattelevat.

Juurikin näin. Miksi tuhlata energiaansa muutoksen h

Ja tämä on diktatuurin ydin. Saada uskomaan että muutos on mahdotonta, että kansalla ei ole vaikutusvaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Eikö suomalaisten pitänyt olla maailman onnellisimpia, niin eihän tällä tarvi enää onnellisuutta tavoitella? Vai kumpi nyt on vale?

Liika itsekeskeisyys aiheuttaa loppu viimein pahaa oloa ihmiselle itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Pois se meistä, että Suomessa saisi olla onnellinen tai edes tavoitella onnea. 

Ensin Purra kertoo meille, että empatia ei kuulu politiikkaan ja että emme ansaitse elintasoamme ja mitä näitä Ms Purran ulostuloja nyt onkaan ollut. 

Ja sitten joku eläke-ikään ehtinyt huippukoulutettu ja todennäköisesti itse varsin etuoikeutetun elämän elänyt kertoo, että onnen tavoittelu on väärin ja aiheuttaa masennusta. 

Olen nelikymppinen perheen äiti ja sairaanhoitaja ammatiltani. Ei se vastuun kantaminen, muista huolehtiminen ja yhteisöllinen elämä sekään ole mikään oikotie onneen. 

Jotenkin koko jutusta tuli mieleen, että mitä meille nyt taas syötetään; että pysykäähän osaanne tyytyväisinä, painakaa duunia (palkalla tai ilman), te maanmatoset, jotka kuvittelette elämässä voisi olla muutakin. Ja naiset etenkin, hoitakaa perheenne, vanhuksenne ja mielellään naapurinkin vanhukset ja samalla tietenkin käytte töissä. Yhteisöllisyyttä hei. 

Rakastan perhettäni ja pidän työstäni ja ne ovat valtava osa elämääni, mutta myös uuvuttava ja raskaskin osa. Voisiko naisille olla vähän muutakin elämää? Ja edes hitunen onnea joskus?

Tämän takia ei pidäkään jättää elämäänsä ja onneaan sen varaan, miten muut sanelevat, että pitäisi elää. Luovii näiden idioottien viidakossa sen verran kuin on pakko ja etsii itse onnensa. Sen jälkeen muut voivat kitistä lämpimikseen vaikka loppuelämänsä, ainakin sinä olet onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnellisuus kyllä löytyy ennemmin oman navan ympäriltä kuin "yhteisöstä", jossa joudut kieltämään aidon itsesi tullaksesi hyväksytyksi. Merkitys on tunteissa, ei toisissa ihmisissä.

Vika on silloin yhteisössä. Miksi et kelpaa heille sellaisena kuin olet? Heidän pitäisi muuttaa asenteitaan ja hyväksyä sinut.

Vika on yhteisössä, mutta hehän eivät muutu jos eivät itse halua eli ratkaisu on itse lähteä lätkimään yhteisöstä ja vähintäänkin opetella itse hyväksymään itsensä. Sitten on yksi hailee, mitä muut ajattelevat.

J

*saada uskomaan muutos ei ole mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö suomalaisten pitänyt olla maailman onnellisimpia, niin eihän tällä tarvi enää onnellisuutta tavoitella? Vai kumpi nyt on vale?

Liika itsekeskeisyys aiheuttaa loppu viimein pahaa oloa ihmiselle itselleen.

Niin. Itsekeskeisellä ei ainakaan ole lopulta ystäviä, kun oma napa on mennyt niiden ystävienkin edelle

eri

Voi hyvä hieno emeritus, kun monellakaan ei ole nykypäivänä mahdollisuuttaa edes ravitsevaan ruokaan, terveydenhuoltoon, saati lastenhankintaan. Rva Emeritus voi jalkautua vaikka kurviin ja katsella elämää hetken siltä kantilta

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvä hieno emeritus, kun monellakaan ei ole nykypäivänä mahdollisuuttaa edes ravitsevaan ruokaan, terveydenhuoltoon, saati lastenhankintaan. Rva Emeritus voi jalkautua vaikka kurviin ja katsella elämää hetken siltä kantilta

Se on emerita. Sivistystä hei vähän..

Minusta nämä on jotenkin ristiriidassa:

"On tutkimuksia, joissa osoitetaan, että kaikkein positiivisimmin asioihin suhtautuneet ja onnellisimmiksi itsensä kokevat ihmiset eivät ole muutaman kuukauden kuluttua tehneet mitään tavoitteidensa eteen."

"Jos meillä on tällainen kulttuuri, jossa ihmisen pitää huolehtia koko ajan vain itsestään, tuskin voi olla tyytyväinen. Koska sillä projektilla ei ole kattoa. Aina pitäisi tehdä enemmän."

Niin pitääkö tehdä enemmän vai eikö pidä?????

Vierailija kirjoitti:

Minusta nämä on jotenkin ristiriidassa:

"On tutkimuksia, joissa osoitetaan, että kaikkein positiivisimmin asioihin suhtautuneet ja onnellisimmiksi itsensä kokevat ihmiset eivät ole muutaman kuukauden kuluttua tehneet mitään tavoitteidensa eteen."

"Jos meillä on tällainen kulttuuri, jossa ihmisen pitää huolehtia koko ajan vain itsestään, tuskin voi olla tyytyväinen. Koska sillä projektilla ei ole kattoa. Aina pitäisi tehdä enemmän."

Niin pitääkö tehdä enemmän vai eikö pidä?????

Keskitie on vaikea joillekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nämä on jotenkin ristiriidassa:

"On tutkimuksia, joissa osoitetaan, että kaikkein positiivisimmin asioihin suhtautuneet ja onnellisimmiksi itsensä kokevat ihmiset eivät ole muutaman kuukauden kuluttua tehneet mitään tavoitteidensa eteen."

"Jos meillä on tällainen kulttuuri, jossa ihmisen pitää huolehtia koko ajan vain itsestään, tuskin voi olla tyytyväinen. Koska sillä projektilla ei ole kattoa. Aina pitäisi tehdä enemmän."

Niin pitääkö tehdä enemmän vai eikö pidä?????

Keskitie on vaikea joillekin.

Outoa kieltämättä väittää, että onnelliset ei tee mitään ja sitten kuitenkin että niille ei mikään riitä, pitää tehdä vain enemmän 😂

Luuleeko tämä mummoparka muuttavansa hedonistia ihmisiä?

Vierailija kirjoitti:

Luuleeko tämä mummoparka muuttavansa hedonistia ihmisiä?

Tuskin mutta ehkä saa jonkun normaalin havahtumaan että yli mennyt hedonismi ei ole kenellekkään hyväksi. Se on loppu viimein tuhoavaa toimintaa. Myös hedonistille itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnellisuus kyllä löytyy ennemmin oman navan ympäriltä kuin "yhteisöstä", jossa joudut kieltämään aidon itsesi tullaksesi hyväksytyksi. Merkitys on tunteissa, ei toisissa ihmisissä.

Ihminen on sosiaalinen eläin.

Näissä hyvinvointia koskevissa kannanotoissa aina lässytetään yhteisöstä kuin se olisi jokin itseisarvo. Riippuu ihan siitä, kuinka yhteisö kohtelee yksilöitä, joista se koostuu.

Tämän vuoksi olisi hyvä ensinnäkin löytää itselleen sopiva yhteisö jossa on omien arvojen mukainen toimintakulttuuri. 

Hirmusen nätti ajatus, mutta: työkavereina on just sellaisia ihmisiä kuin on, sukulaisina just sellaisia kun on, naapureina, lasten kaverien ja harrastuskaverien vanhempina jne. Mistä todellisessa elämässä voi löytää ihmisjoukon, yhteisön, jossa on pelkästään niitä itsensälaisia ihmisiä? 

Kappas. Nyt on emerita professori osunut myös vauvapalstan kovaan ytimeen:

- Itseriittoisuus

- Oman onnen tavoittelu. Kaikki "narsistit" ja "siat" tulee jättää, jotta tavoite toteutuisi.

- Yksinäisyys

Tätä olen itsekin pohtinut. Onnellisuus ei ole pysyvä olotila ja elämä koostuu monenlaisista tunteista joita ihminen tarvitsee. Ne muut tunteet ja olot (epämukavat ja vaikeatkin) viestivät jostain ja ohjaavat sinne mitä tarvitsee. Ilman pettymyksiä tai vastoinkäymisiä ihminen ei opi sietämään negatiivisia tunteita ja vieraantuu niistä.

Toisaalta sitten kun saavuttaakin jotain, voi ollakin onnellinen ja nauttia. En tarkoittanut, että onnellisuuden saavuttaminen tarvitsisi aina vastoinkäymisiä tai pettymyksiä, vaan myös muut tunnetilan kuuluvat elämään. Elämä on ylä -ja alamäkiä. Se on sitä elämää.

Ihminen tarvitsee kahta asiaa: terveyttä ja rahaa. Jos lisäksi asuu turvallisessa ympäristössä kuten Suomi niin mikään ei estä sitä että voisi olla onnellinen ja lisäksi aktiivinen ja muillekin yhteisön jäsenille hyödyllinen. 

 

Mitä se horisee? Jos viittaa tutkimuksiin, ne pitäisi tosiaan nimetä. 

 

Keltinkangas-Järvisen tulisi päivittää tietonsa onnellisuudesta ja siihen liittyvästä tutkimuksesta tai pitäytyä temperamenttiasioiden asiantuntijana. Yale Universityn Science of well-being -kurssi on täynnä onnellisuutta tavoittelevia ihmisiä, ja kurssi pohjautuu tutkittuun tietoon. Siellä heti alkuun puhutaan G.I Joe -ajatteluharhasta eli siitä, että kuvitellaan pelkän tietämisen riittävän. Ei se riitä, vaan pitää toimia. Toinen tärkeä pointti on luonnevahvuuksien käyttäminen. Ja yhteisölllisyydestäkin puhutaan siellä paljon, mm. kontaktin ottaminen toisiin. 

 

Monessa paikassa olen kuullut nimenomaan kerrottavan, että onnelliset ihmiset ovat niitä jotka auttavat toisia. Ja minusta onnellisuutta tavoittelevat ihmiset nimenomaan auttavatkin. Ne stressaantuneet ja itsenäisyyttään korostavat ei. 

Aikoinaan pienet poikani valittivat minulle kun oli niin tylsää eikä mitää tekemistä.

Tämä oli aikaa ennen tietokone ja teeveepelejä.

Sanoin aina vastaukseksi että tarttee olla välillä tylsää muutes ei tiedä kun on kivaa ja mukavaa.

Lapsillani  nämä tylsät hetket pistivät mielikuvituksen liikkeelle.

Samahan se on onnellisuuden kanssa.

Ei kukaan voi olla onnellinen 24/7. 

Mutta tyytyväinen voi tietty olla elämäänsä kunhan hyväksyy elämän realiteetit.

Ja sillon tulee helpommin näitä onnelisiakin hetkiä.

Vierailija kirjoitti:

Onnellisuus-käsitettä käytettiin artikkelissa minusta väärin, kun sen ajateltiin olevan vain itsensä ajattelua. Oikeampi sana olisi ollut itsekeskeisyys.

Ainakin minä olen ollut onnellisin hoitaessani lasta, vaikka omat tarpeeni jäivätkin toissijaisiksi. Nyt haluaisin jäädä pois töistä ja hoitaa lapsenlasta, eli keskittyä onnellisuuteeni. Artikkeli ei puhunut tällaisesta 

Oman lapsen tai lapsenlapsen hoitaminen on sinänsä itsensä ympärillä pyörimisen jatke, sillä he ovat sinun jatkumoa. Tällainen itsekeskeisyys ei kuitenkaan ole yhtä pahaa luonteeltaan kuin vaikka salibeibenä itsensä hinkkaaminen ja kuvailu someen, sillä lapsiin käytetyt resurssit tuottaa yhteisölle hyvää kun nuori ihminen voi paremmin ja kykenee toimimaan yhteiskunnassa tuottaen lisäarvoa. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta nämä on jotenkin ristiriidassa:

"On tutkimuksia, joissa osoitetaan, että kaikkein positiivisimmin asioihin suhtautuneet ja onnellisimmiksi itsensä kokevat ihmiset eivät ole muutaman kuukauden kuluttua tehneet mitään tavoitteidensa eteen."

"Jos meillä on tällainen kulttuuri, jossa ihmisen pitää huolehtia koko ajan vain itsestään, tuskin voi olla tyytyväinen. Koska sillä projektilla ei ole kattoa. Aina pitäisi tehdä enemmän."

Niin pitääkö tehdä enemmän vai eikö pidä?????

Tässä puhutaan kahdesta eri asiasta, nuohan ovat eri väliotsikoidenkin alla. 

a) Haluan kauppikseen, mutta en harjoitellut gmatiin kun harrastukset ja reissut kavereiden kanssa vei voiton, mut hei oon onnellinen näinkin ja yolo! Iskä maksaa laskut. Vrt. Vihervasemmiston lyhytnäköinen maahanmuuttopolitiikka, jonka hankalia asioita ei tunnusteta ja hoideta.

b) Tässä jälkimmäisessä puhutaan primaarin narsismin kehitysvaiheesta, josta käsin ihmiset toimivat yhä enemmän. Pointti on se, että itseensä tuijottaminen ja jokainen on oman onnensa seppä-mentaliteetti liian pitkälle vietynä on epänormaali tila, joka ei luo aitoa yhteisöllistä kokemusta maailmasta, jossa kuitenkin elämme. Vrt. Kokoomuksen nykyinen poliittinen paradigma, jossa jokainen saa kahmia itselleen niin paljon muilta kuin kykenee, sehän on vain oikeus ja kohtuus!