YLE: Onnellisuuden tavoittelu johtaa mt-ongelmiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole tavoitellut onnellisuutta vuosiin, vain yrittänyt sinnitellä ja pärjätä. Nyt mulla taitaa olla mielenterveysongelmia. Ei ennen ollut, kun hain ja löysin onnen tunnetta monista eri asioista.

Tismalleen sama kokemus. On luksusta pystyä tavoittelemaan onnea. Selviytyessä ei pysty, koska kaikki resurssit menee siihen. 

Krooninen onnettomuus ja paha olo ei ole hyväksi kenellekään, vaikka ihminen kuinka olisi altruistinen. 

Ihmiset on erilaisia, uskokaa tai älkää. Tarpeet, toiveet ja luonteet voi poiketa toisistaan paljonkin. Se mikä tekee yhden onnelliseksi, voi tehdä toisen pohjattoman onnettomaksi.

Vaikka olisi miten emeritus, tai asiantuntija, ei tunne kaikkia ihmisiä tässä maailmassa eikä voi olettaa heidän tarpeitaan. 

Kirjoittaa yleisellä ja yhteiskunnallisella tasolla sosiologista kulmaa unohtamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnellisuus kyllä löytyy ennemmin oman navan ympäriltä kuin "yhteisöstä", jossa joudut kieltämään aidon itsesi tullaksesi hyväksytyksi. Merkitys on tunteissa, ei toisissa ihmisissä.

Vika on silloin yhteisössä. Miksi et kelpaa heille sellaisena kuin olet? Heidän pitäisi muuttaa asenteitaan ja hyväksyä sinut.

Vika on yhteisössä, mutta hehän eivät muutu jos eivät itse halua eli ratkaisu on itse lähteä lätkimään yhteisöstä ja vähintäänkin opetella itse hyväksymään itsensä. Sitten on yksi hailee, mitä muut ajattelevat.

Juurikin näin. Miksi tuhlata energiaansa muutoksen hakemiseen mitä ei tule tapahtumaan?

Siksi, ettei välttämättä löydy yhteisöä, johon kelpaisi. Jos löytyy, niin ongelma ratkaistu, mutta jos sinua syrjitään joka paikassa, niin homma onkin vähän hankalampi.

Muutosta toki voi hakea siinä yhteisössä, johon jo kuuluu, mutta yksi perustavanlaatuisimpia asioita, joita olen elämästä oppinut, on se, etteivät ihmiset muutu jos eivät itse koe sitä tarpeelliseksi ja tee työtä, jonka muutos vaatii. Itse en ainakaan enää tuhlaa elämääni toisten odotteluun, ennemmin elän sitten vaikka yksin. Nykymaailmassa tarvitsemansa ihmisavun saa maksamalla.

en tiedä onko se välttämättä onnellisuus mitä ihmiset tavoittelee vai rauha..viimeiset 5 vuotta ollut monella ahdistuksen ja pelon sävyttämänä eikä loppua näy, media luukkuttaa uhkakuvia kaikesta mahdollisesta. Rouva emeriittaprofessori on päässyt itse varttumaan ja tekemään työuran vähän rauhallisempana aikana.

Olipahan taas huttua. Annan alapeukkua mummon höpötyksille.

Vierailija kirjoitti:

Olipahan taas huttua. Annan alapeukkua mummon höpötyksille.

Sinä saat olla tuota mieltä. Kukaan ei kiellä.

Vierailija kirjoitti:

Erilaiset väkivallan muodot ovat asioita joita yhteisön ei tarvitse sietää erilaisuuden hyväksymisen varjolla.

Alapeukun antava kannattaa siis väkivaltaa ja vaatii että sitä pitäisi sietää? Aikamoista

Se että oma napa on tärkein on luultavasti puolestaan seurausta siitä, että uskotaan että on vain yksi elämä. Varmasti vaikka ne, jotka uskoo karmaan, ajattelee enemmän muita ihmisiä kuin omaa napaa.

Ihmiselle on parasta elää Jumalan tahdossa. Siinä on elämän tarkoitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Its in responsibility that most people find the meaning that sustains them through life. Its not in happiness. Its not in impulsive pleasure.

-Jordan Peterson

Niin aivan VAKAUS. Jiipeen faneille: myös sinkku voi elää vakaata ja mielekästä elämää. Elämän mielekkyyteen kuuluu taloudellisen vakauden lisäksi yksilölle tärkeät ihmiset, sekä harrastukset.

Jiipee ei puku vakaudesta vaan velvollisuuksista. Responsibility = velvollisuus

Vierailija kirjoitti:

Se että oma napa on tärkein on luultavasti puolestaan seurausta siitä, että uskotaan että on vain yksi elämä. Varmasti vaikka ne, jotka uskoo karmaan, ajattelee enemmän muita ihmisiä kuin omaa napaa.

Fysiologisesti on tietenkin yksi elämä. Mutta siihen vetoaminen omien päivänvaloa kestämättömien elämänvalintojen osalta kertoo lähinnä kyvyttömyydestä kantaa vastuuta teoistaan. Narsistista toimintaa johon tuo professori viittaa artikkelissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnellisuus kyllä löytyy ennemmin oman navan ympäriltä kuin "yhteisöstä", jossa joudut kieltämään aidon itsesi tullaksesi hyväksytyksi. Merkitys on tunteissa, ei toisissa ihmisissä.

Vika on silloin yhteisössä. Miksi et kelpaa heille sellaisena kuin olet? Heidän pitäisi muuttaa asenteitaan ja hyväksyä sinut.

Vika on yhteisössä, mutta hehän eivät muutu jos eivät itse halua eli ratkaisu on itse lähteä lätkimään yhteisöstä ja vähintäänkin opetella itse hyväksymään itsensä. Sitten on yksi hailee, mitä muut ajattelevat.

Juurikin näin. Miksi tuhlata energiaansa muutoksen hakemiseen mitä ei tule tapahtumaan?

Siksi, ettei välttämättä löydy yhteis

Peiliin katsominen saattaisi auttaa tuossa tilanteessa.

Siis esim. juutalaisten pitäisi katsoa peiliin? Mitään vikaa ei voi olla heissä, jotka tätä yhteisöä syrjivät?

Aika monella muullakin ryhmällä on aikojen saatossa ollut tilanne, että heitä katsotaan kieroon vähän joka paikassa. Nykyään tilanne on parempi, koska maailma on auki, mutta vielä pari sataa vuotta sitten oli aika vaikea esim. homon tai transsukupuolisen löytää porukkaa, johon kelpaisi. Ei siinä mikään peiliin katsominen auta, kun vika on toisten asenteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnellisuus kyllä löytyy ennemmin oman navan ympäriltä kuin "yhteisöstä", jossa joudut kieltämään aidon itsesi tullaksesi hyväksytyksi. Merkitys on tunteissa, ei toisissa ihmisissä.

Vika on silloin yhteisössä. Miksi et kelpaa heille sellaisena kuin olet? Heidän pitäisi muuttaa asenteitaan ja hyväksyä sinut.

Vika on yhteisössä, mutta hehän eivät muutu jos eivät itse halua eli ratkaisu on itse lähteä lätkimään yhteisöstä ja vähintäänkin opetella itse hyväksymään itsensä. Sitten on yksi hailee, mitä muut ajattelevat.

Juurikin näin. Miksi tuhlata energiaansa muutoksen h

 

Sinä saat ajatella noin jos se oloasi helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnellisuus kyllä löytyy ennemmin oman navan ympäriltä kuin "yhteisöstä", jossa joudut kieltämään aidon itsesi tullaksesi hyväksytyksi. Merkitys on tunteissa, ei toisissa ihmisissä.

Vika on silloin yhteisössä. Miksi et kelpaa heille sellaisena kuin olet? Heidän pitäisi muuttaa asenteitaan ja hyväksyä sinut.

Vika on yhteisössä, mutta hehän eivät muutu jos eivät itse halua eli ratkaisu on itse lähteä lätkimään yhteisöstä ja vähintäänkin opetella itse hyväksymään itsensä. Sitten on yksi hailee, mitä muut ajattelevat.

Juurikin näin. Miksi tuhlata energiaansa muutoksen hakemiseen mitä ei tule tapahtumaan?

Siksi, ettei välttämättä löydy yhteisöä, johon kelpaisi. Jos löytyy, niin ongelma ratkaistu, mutta jos sinua syrjitään joka paikassa, niin homma onkin vähän hankalampi.

Muutosta toki voi hakea siinä yhteisössä, johon jo kuuluu, mutta yksi perustavanlaatuisimpia asioita, joita olen elämästä oppinut, on se, etteivät ihmiset muutu jos eivät itse koe sitä tarpeelliseksi ja tee työtä, jonka muutos vaatii. Itse en ainakaan enää tuhlaa elämääni toisten odotteluun, ennemmin elän sitten vaikka yksin. Nykymaailmassa tarvitsemansa ihmisavun saa maksamalla.

Niin, tuohan pätee esim. orjuuteen. Ihmiset eivät kokeneet tarpeelliseksi muuttaa tilannetta, koska heillä itsellään meni hyvin. Muutosta halusivat vain orjat.

Kunpa moni jaksaisi vastustaa vääryyttä. Jos kaikki toteavat, etten pysty vaikuttamaan asioihin, niin eivät ne koskaan muutukaan.

Mä niin toivoisin, että maailman lapsilla olisi tilaisuus olla onnellisia.

Luin joskus tälläisen kertomuksen: Naapurin lapsi ajoi pyörällään vauhdikkaasti pihakiveen ja lensi vielä sen takana olleeseen ruusupuskaan. Kun vammoja tarkasteltiin, niin ei mitään pahempaa kuin naarmuja ollut saanut. Pyörästä oli etupyörä vääntynyt. Rouva helpottuneena huokaisi, että onpa hyvä kun ei pahemmin käynyt. Lapsi siihen ilahtuen, että: "niin olisi voinut molemmat pyörät vääntyä."

Vierailija kirjoitti:

Se että oma napa on tärkein on luultavasti puolestaan seurausta siitä, että uskotaan että on vain yksi elämä. Varmasti vaikka ne, jotka uskoo karmaan, ajattelee enemmän muita ihmisiä kuin omaa napaa.

Ihan on seurausta siitä, että jos ei itse ajattele itseään ja toimi omaksi parhaakseen, ei sitä tee kukaan muukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Its in responsibility that most people find the meaning that sustains them through life. Its not in happiness. Its not in impulsive pleasure.

-Jordan Peterson

Niin aivan VAKAUS. Jiipeen faneille: myös sinkku voi elää vakaata ja mielekästä elämää. Elämän mielekkyyteen kuuluu taloudellisen vakauden lisäksi yksilölle tärkeät ihmiset, sekä harrastukset.

Jiipee ei puku vakaudesta vaan velvollisuuksista. Responsibility = velvollisuus

Vastuullisuus.

Pois se meistä, että Suomessa saisi olla onnellinen tai edes tavoitella onnea. 

Ensin Purra kertoo meille, että empatia ei kuulu politiikkaan ja että emme ansaitse elintasoamme ja mitä näitä Ms Purran ulostuloja nyt onkaan ollut. 

Ja sitten joku eläke-ikään ehtinyt huippukoulutettu ja todennäköisesti itse varsin etuoikeutetun elämän elänyt kertoo, että onnen tavoittelu on väärin ja aiheuttaa masennusta. 

Olen nelikymppinen perheen äiti ja sairaanhoitaja ammatiltani. Ei se vastuun kantaminen, muista huolehtiminen ja yhteisöllinen elämä sekään ole mikään oikotie onneen. 

Jotenkin koko jutusta tuli mieleen, että mitä meille nyt taas syötetään; että pysykäähän osaanne tyytyväisinä, painakaa duunia (palkalla tai ilman), te maanmatoset, jotka kuvittelette elämässä voisi olla muutakin. Ja naiset etenkin, hoitakaa perheenne, vanhuksenne ja mielellään naapurinkin vanhukset ja samalla tietenkin käytte töissä. Yhteisöllisyyttä hei. 

Rakastan perhettäni ja pidän työstäni ja ne ovat valtava osa elämääni, mutta myös uuvuttava ja raskaskin osa. Voisiko naisille olla vähän muutakin elämää? Ja edes hitunen onnea joskus? 

Vierailija kirjoitti:

Pois se meistä, että Suomessa saisi olla onnellinen tai edes tavoitella onnea. 

Ensin Purra kertoo meille, että empatia ei kuulu politiikkaan ja että emme ansaitse elintasoamme ja mitä näitä Ms Purran ulostuloja nyt onkaan ollut. 

Ja sitten joku eläke-ikään ehtinyt huippukoulutettu ja todennäköisesti itse varsin etuoikeutetun elämän elänyt kertoo, että onnen tavoittelu on väärin ja aiheuttaa masennusta. 

Olen nelikymppinen perheen äiti ja sairaanhoitaja ammatiltani. Ei se vastuun kantaminen, muista huolehtiminen ja yhteisöllinen elämä sekään ole mikään oikotie onneen. 

Jotenkin koko jutusta tuli mieleen, että mitä meille nyt taas syötetään; että pysykäähän osaanne tyytyväisinä, painakaa duunia (palkalla tai ilman), te maanmatoset, jotka kuvittelette elämässä voisi olla muutakin. Ja naiset etenkin, hoitakaa perheenne, vanhuksenne ja mielellään naapurinkin vanhukset ja samalla tietenk

Miksi tuo olisi sukupuoliriippuvainen asia? Politiikkaketjut ovat muuten erikseen. Joka paikkaan ei pidä sitä sekoittaa asian viemiseksi sivuraiteille.

Eikö suomalaisten pitänyt olla maailman onnellisimpia, niin eihän tällä tarvi enää onnellisuutta tavoitella? Vai kumpi nyt on vale?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa osata oikein.

Ei tarvitse etsiä onnellisuutta itsensä ulkopuolelta. 😇

Tämähän se, tuskin suurin osa tämänkään palstan ääl iöistä koskaan tulee ymmärtämään.