Hesarin Kuukausiliitteessä juttu "3.-4. polven karjalaisista". Mitä ajattelet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vaalittiin aina kotona karjalaista kulttuuria laulun, tanssin, ruuan, tapojen, uskonnon ja luontosuhteen kautta. Käytämme edelleen yrttejä, saunatapoja jne arjessa. 

Nytkö minun pitäisi tämä kieltää osaltani? 

Meilläkin vaalitaan. Teemme mm. Karjalanpaistia jouluisin.

Sama juttu, karjalanpiirakoita usein pöydässä.

Aikaisemmin yritettiin kehitellä jotain juttua karjalaisista alkuperäiskansana. Puten vaikuttamisyrityksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on vähän erikoista identieettipolitiikkaa. Larppaavat alkuperäiskansaa ilman vastaavaa uhripotentiaalia. 

Minustakin on outoa, että joku identifioituu karjalaiseksi ja puhuu Karjalan murretta, vaikkei ole koskaan siellä edes käynyt, eivätkä isä ja äitikään ole. Tunsin kerran sellaisen henkilön. Ihmettelin, miksei hän identifioidu sen alueen kautta, jossa oli asunut koko ikänsä samoin kuin vanhempansa. Luulisi puolen vuosisadan asumisen riittävän.

Minusta on mukavaa että karjalaisporukka ottaa myös tällaiset ihmiset vastaan, eikä karjalaisuus ole kiinni geeniperimästä kuten saamelaisuus. Tärkeintä on kulttuurin ylläpito ja kielen pitäminen elävä, se onnistuu sitä paremmin mitä useampi ihminen siitä kiinnostuu ja harrastaa.

Kaikista tutkimuksista huolimatta mitään saamelaisia geenejä ei ole löytynyt.

Omakehu on suurta ainakin vanhemman polven väellä. 

Ihme kun Karjalaiset ei mene nyt karjalaan takaisin kun siitä parkuvat ja pilaavat meidän asiaan syyttömien eloa täällä.

Alkaa aina ahdistaa kun kuulen niistä jotain tai sanan karjala. 

Vierailija kirjoitti:

Ihme kun Karjalaiset ei mene nyt karjalaan takaisin kun siitä parkuvat ja pilaavat meidän asiaan syyttömien eloa täällä.

Alkaa aina ahdistaa kun kuulen niistä jotain tai sanan karjala. 

Kyllä. Koulussa niitä lellittiin jostain syystä ja pidettiin paremmin. Ikäviä muistoja.

No oman sukuni kokemusten perusteella se trauma, että kotiseutu jäi sodassa rajan taakse, vaikuttaa identiteettiin ihan eri tavalla. Jos sukusi on kotoisin Turusta ja nykyään asustelet Helsingissä, ei siinä ole mitään traumaa, Turku on vielä paikallaan ja voit halutessasi käydä siellä sukuloimassa vaikka huomenna.

Isäni on "toisen polven karjalainen" - syntyi vasta sodan jälkeen - ja hänelle se side menetettyyn kotiseutuun periytyi todella vahvana. (Kauan jaksoi vielä uskoa, että Karjala saadaan vielä takaisinkin.) Minä perin häneltä siitä osan. En kovin vahvana, mutta kuitenkin se Karjala kummittelee vielä minullakin jonkin verran takaraivossa.

Sitä en toki ymmärrä, että karjalaisuudesta yritetään tehdä jotain saamelaisten kaltaista identiteettipolitiikkaa, ja että ruvetaan vielä laskemaan, kuka on todellinen karjalainen ja kuka ei. Joidenkin näiden aktivistien (lol) mielestä isänikään suku ei olisi "oikeita karjalaisia", koska eivät olleet vienankarjalaisia eivätkä karjalankielisiä.