Hesarin Kuukausiliitteessä juttu "3.-4. polven karjalaisista". Mitä ajattelet?
Onko tämä taas yksi juttu jolla nuoret haluaa erottua ja olla osa jotain "sorrettua vähemmistöä"? Vai ihan vaan omien juurien tutkiskelua ja kunnioittamista?
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni mummo on karjalalainen ja haluan oppia kieltä siksi, että aikoinaan hänen piti luopua kielestään sodan jälkeen ettei ryssitelty.
Juuri liityin Karjalan liitto RY.n jäseneksikin tämän vuoksi
Toivottavasti myöskin arvostat pohjois-karjalaa ja sen ihmisiä.
Tottakai. Miksipä en.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Valokuvaaja Outi Neuvonen kuvasi nuoria karjalaisia, jotka haluavat karjalaisuuden mukaan omaan elämäänsä. "
Mitä outoa tuossa on? He haluavat säilyttää juurensa.
Näillä ei ole mitään karjalaisia juuria. Menee samaan sarjaan jenkkien "intiaaniprinsessa" larppaamisen kanssa. Nämä tollot myöskin levittävät usein antisuomi-propagandaa.
Laita lähde missä noin sanotaan.
Suomalaiset kolonialisteja? Mielenkiintoista. Hyvä, kun saatiin oma kieli ja valtio, niistäkin piti kovasti taistella. Voitaisiin olla vieläkin ruotsinkielisiä tai osa Venäjää.
Karjalankieli on suomen läheisin kielisukulainen. Edes viro ei pääse lähellekään. Karjala kuulostaa korvaan niin kauniilta. Pohjoiskarjalaisena sitä ymmärtää hyvin. Terveisin karjalainen (niin monennessa sukupolvessa että kukaan ei tiedä)
Kyse on Venäjän rahoittamasta Suomen hajoittamisesta
Vierailija kirjoitti:
Evakkotarinat toisaalta tuntuu nykyajassa vähän ylidramaattisilta. Ihmisten pitää jatkuvasti muuttaa työn takia, ja hallituskin häätää köyhät kodeistaan. Tapahtuu monille joka päivä, ei se nyt niin ihmeellistä ole.
Oletko ihan idiootti? Etkö ymmärrä mitä sota ja evakuoinnit tarkoittavat? Niitä siviilejä evakuoivia junia myös pommitettiin, iso osa isovanhempien naapuristosta kuoli tällaisessa pommituksessa.
Eli nämäkään eivät ole kotoutuneet? Miksi maahan vastasaapuneiden tulisi?
Aika surullisia kommentteja on täälläkin. Olen kolmannen polven karjalainen. Isääni kiusattiin koko kouluaika haukkumalla venäläiseksi vaikka hän oli syntynyt länsirannikolla. Yli 400 000 suomalaista joutui jättämään taakseen kaiken ja lähtemään tuntemattomaan. Miksi karjalaisten omien juurien tunnustaminen olisi yhtään sen huonompaa kuin muualla asuvien?
Halutaan suomalaisten alkavan (vaihteeksi) vaatimaan taas Karjalaa takaisin?
Vierailija kirjoitti:
Minusta se on vähän erikoista identieettipolitiikkaa. Larppaavat alkuperäiskansaa ilman vastaavaa uhripotentiaalia.
Minustakin on outoa, että joku identifioituu karjalaiseksi ja puhuu Karjalan murretta, vaikkei ole koskaan siellä edes käynyt, eivätkä isä ja äitikään ole. Tunsin kerran sellaisen henkilön. Ihmettelin, miksei hän identifioidu sen alueen kautta, jossa oli asunut koko ikänsä samoin kuin vanhempansa. Luulisi puolen vuosisadan asumisen riittävän.
Vierailija kirjoitti:
Lönnrotin patsaaseen töherrettiin teksti
KOLONIALISTI! Joku karjala-aktivistien ryhmä oli tekijöinä.
Saattoihan Lönnrot ollakin kolonialisti, mene ja tiedä. Oli kuitenkin hyvä, että hän kävi keräämässä runot, jotta ne säilyivät jälkipolville.
Itse olen toisen polven karjalainen. Asuin lapsena Varsinais-Suomessa paikkakunnalla, jossa oli paljon siirtokarjalaisia. Silloin tuli joskus käytyä mummon kanssa karjalaisten kesäjuhlilla. Mummoni haastoi mie ja sie, äitini puhui yleiskieltä, paitsi haastellessaan yhdessä muiden karjalaisten kanssa. Arjessa karjalaisuus näkyi ruoan kautta. Kavereilla syötiin ihan erilaisia ruokia kuin meillä. Asun edelleen Varsinais-Suomessa, enkä osaa ajatella olevani karjalainen. Lapseni eivät ole koskaan käyneet äitini kotipaikkakunnalla, eivätkä tässä maailmanpolitiikan tilanteessa todennäköisesti ihan lähiaikoina tule sinne myöskään menemään. Eivät ainakaan vielä ole osoittaneet mitään erityistä mielenkiintoa asiaa kohtaan, ehkä omat juuret rupeavat kiinostamaan vielä joskus kun tulee ikää lisää tai saavat omia lapsia. Tai sitten ei.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen toisen polven karjalainen. Asuin lapsena Varsinais-Suomessa paikkakunnalla, jossa oli paljon siirtokarjalaisia. Silloin tuli joskus käytyä mummon kanssa karjalaisten kesäjuhlilla. Mummoni haastoi mie ja sie, äitini puhui yleiskieltä, paitsi haastellessaan yhdessä muiden karjalaisten kanssa. Arjessa karjalaisuus näkyi ruoan kautta. Kavereilla syötiin ihan erilaisia ruokia kuin meillä. Asun edelleen Varsinais-Suomessa, enkä osaa ajatella olevani karjalainen. Lapseni eivät ole koskaan käyneet äitini kotipaikkakunnalla, eivätkä tässä maailmanpolitiikan tilanteessa todennäköisesti ihan lähiaikoina tule sinne myöskään menemään. Eivät ainakaan vielä ole osoittaneet mitään erityistä mielenkiintoa asiaa kohtaan, ehkä omat juuret rupeavat kiinostamaan vielä joskus kun tulee ikää lisää tai saavat omia lapsia. Tai sitten ei.
Meillä kokoonnumme koko Karjalan evakkosuvun voimin ja syömme perinneruokia. Nuoremmat ovat alkaneet myös ottaa ortodoksien pääsiäistä edeltävän paaston tosissaan. Oma lapseni sanoi kerran, että onneksi minä teen edes jotain ruokaa perinteisten reseptien mukaan enkä pilaa aitoa reseptiä muuntamalla sitä terveellisemmäksi. Syömme perinteistä juhlaruokaa niin harvoin, että muutama päivä vuodessa ei ole suuri synti. Lapseni ehtivät käydä Karjalassa ennen sodan kiihtymistä. He eivät usko enää pääsevänsä uudelleen katsomaan esivanhempien syntysijoja.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollaisia ole olemassakaan. Minä synnyin Varsinais-Suomessa, mutta lapseni ovat Espoolaisia eli uusmaalaisia. Ei ne mitään toisen polven Varsinais-Suomalaisia ole.
Sama juttu kaikilla Suomen sisällä muuttaneilla.
Mutta evakot eivät muuttaneet vaan heidät pakotettiin lähtemään. Siinä jäi suuri osa omaisuudesta kuten vanhat sukutilat taskse. Tämä on yksi iso ero. Unohtamatta traumojs jotka tutkitusti vaikuttavat sukupolvienkin yli.
Taitaa taas monelta suomalaiselta mennä sekaisin Karjala ja karjalan kieli / ja sitten taas Suomen karjalaiset ja sodassa menetettyjen alueiden (ns. Vanha Suomi) evakot.
Karjalaiset ovat aina olleet oma kansansa ja sillä on oma kielensä, jota länsi-suomalaiset eivät varmasti ymmärrä. Pohjois-karjalaiset ehkä jotain? Karjalaiset ovat pääosin ortodokseja ja heille suomalaiset ovat 'ruotseja'. Se on muistuma siitä, kun Ruotsin itäraja oli Suomen itäraja.
Toisen maailmansodan aikaan Suomi valloitti Karjalaa ja meni Petroskoihin asti. Nämä alueet eivät ole koskaan olleet suomalaisten alueita, vaan karjalaisten. Eli Karjala on paljon isompi alue kuin vain se Vanhan Suomen alue. Suomessa ei puhuta karjalan kieltä, pohjois-Karjalassa ja Kaakonkulmassa puhutaan suomea karjalan murteella höystettynä.
Ja btw, suurin osa vanhan ajan ns. laukkuryssistä oli itse asiassa karjalaisia kauppamiehiä, jotka osasivat venäjää ja ehkä ruotsiakin ja ymmärsivät ja puhuivat suomea, tosin voimakkaasti murtaen.
Minä koen olevani karjalainen koska äitini oli. Kieltä, perinneruokia, historiaa ym on opittu. Omat lapseni taas eivät koe olevansa karjalaisia. Ihan ymmärrettävää. Jos heillä kiinnostusta olisi niin tottakai kertoisin enemmän.
Karjalalaisten miesten perceenreiåt kuuluvat kylän vanhimpien naisten voimaantumiskäyttöön stråppåreilleen!
Munalukotus on ylisukupolvista!
Kalevala perustuu yhteiselle itämerensuomalaiselle kansanperinteelle eikä ole todellakaan muutaman karjalaistaustaisen kommunistin yksityisomaisuutta.
Erikoista. Mummoni oli kotoisin Ruotsista ja toinen vanhemmistani on syntynyt Ahvenanmaalla, mutta en tosiaan ajattele olevani ruotsalainen enkä ahvenanmaalainen, koska vanhempanikin on nuoresta lähtien asunut pääkaupunkiseudulla.
Olen 100% karjalainen. Kaikki neljä isovanhempaani ovat rajantakaisesta Karjalasta, ja sodan jälkeen evakkoja asutettiin tähän samaan kylään (joka oli suota ja kitukasvuista metsää, ei peltoja eikä kunnon metsiäkään, juuri navettatarpeet ja talotarpeet sai, sarraimeen piti käyttää huonoa puuta).
Ja huomaan kyllä, että en ole täkäläinen perimältäni, en geneettisesti enkä kulttuuriperimältäni. Henkinen perintö on ihan erilainen kuin täkäläiset, hieman hmmmm. sisäsiittoisten ihmisten. Siihen on läheisesti saanut tutustua 100% sisäsuomalaisen puolisoni suvun kautta.