Lue keskustelun säännöt.
Kiinnitittekö lapsena huomiota muiden koteihin ja vertailitte että onko hieno/hienompi?
04.04.2025 |
En itse ole tällaisia asioita ajatellut ollenkaan eikä kaveripiirissä muutenkaan käsittääkseni, tosin olimme kaikki ihan työssäkäyvien omakotitaloalueiden lapsia, mutta minulla oli myös muuten asuvia ystäviä eikä ne asiat olleet mitenkään mielessä.
Olen alkanut ajattelemaan tätä vasta aikuisena kun tutustuin naiseen joka on huonoista oloista, ja hänen puheessaan vilisee tällaisia huomioita lapsuudesta ja hän arvelee muiden ihmisten motiiveja, kateellisuutta ja varakkuutta vahvasti asumisen kautta.
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Tietysti. Vertailu opitaan hyvin nuorena. Oli hienoja omakotitaloja vesisänkyineen ja altaineen. Hyvin pieni lapsi ymmärtää jo että tämä koti on paljon hienompi kuin omani.
En usko alkuunkaan. Vertailu opitaan. Kasvoin itse perheessä jossa vertaillu oli lähes olematonta. Se on ollut mahtava lahja, olen saanut rauhan kasvaa itseeni ja omiin tarpeisiini tutustuen, ei sivuille vilkuillen.
Joku on aina sinua parempi tai huonompi ja sen jatkuva huomioiminen tekee sinusta epävarman ja idiootin vuorotellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kerran kun menin koulukaverini luokse kylään. Minä asuin rivi- ja omakotitaloalueella, ja hän kerrostalossa. Tultiin sisään enkä hahmottanut asuntoa, joten kysyin, että missä on sinun huoneesi? Hän purskahti itkuun. Hänellä ei ollut omaa huonetta.
Hävetti aivan vietävästi. Oli tosi kiva kaveri, jolla oli aina viimeisimmän muodin vaatteet. Ei ollut tullut mieleenkään, että asuisi ahtaasti tai että asia olisi hänelle niin arka. Ihan kiva pieni asunto se oli.
Mulla oli kavereita jotka asui muovimattoisissa luhtitaloissa ja vuokrakerrostaloissa, mutta pystyn jäsentämään tämän vasta aikuisena näin. Niissä oli vähän mitään sisustusta ja kolkkoa, taisi useimmilla ollut vanhempien avioero takana.
Tultiin, mentiin, leikittiin. Siinä se, koti kuin koti. Samanlaista kulissia elämälle kuin koulu, puistot jne. Ei herättänyt itsellä mitään ajatusprosesseja.
Asuin puutalossa, kyllä odotin kerrostaloon asuntoon pääsyä kun kuuta nousevaa koska pääsi suihkuun, ammeeseen ja tietysti sisä wc.
Kiinnitin kyllä huomiota. Ehkä eniten siisteyteen/sisustukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä lapsuudessa kasarilla ihastelin, kun muiden kotona oli kitsiksi luokiteltavaa muoviroinaa ja muuta sellaista ajan hengen mukaista sisustusta, josta omat vanhemmat eivät innostuneet. Nyt aikuisena ei jostain syystä kuitenkaan tee mieli ottaa menetettyä takaisin ja sisustaa sillä tyylillä. :D
En todellakaan. Onneksi lapset eivät ole kovin aivopestyjä kaiken maailman turhamaisuuksiin, vaan kyllähän vanhemmat opettavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin lapsena rivitalossa, kerrostalossa ja omakotitalossa, joten mitään kummasteltavaa muiden asumismuodoissa ei ollut.
En itseasiassa. Meillä oli siisti koti ja kavereilla siisti koti. Sellaisen kuitenkin muistan kun kaveri sanoi kerran. Kiva kun teidän äiti tekee tällaista tavallista pullaa. Meidän äiti tekee aina jotain erikoista jotain vaniljaa ja sen sellaista.
Itsestäni jäi ehkä se mieleen. Kun meillä ei barbeja ollut. Kavereilla niitä oli kassillinen ja ne oli luokiteltu kauniisiin, joille puettiin nätit vaatteet ja tukkaakin kammattiin. Sekä rumiin. Joilla oli huonot vaatteet ja tukka takussa. Eikä niillä leikitty.
Näin aikuisena käyn työkseni erilaisissa kodeissa. Vertauspohjaa on enemmän. Mut lapsena elin kylällä jossa kodeista ei vertailupohjaa jäänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiinnitin kyllä huomiota. Ehkä eniten siisteyteen/sisustukseen.
Ja lisään vielä että omassa kodissa ei ollut niin siistiä tai kaunista kuin joillain kavereilla.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan. Onneksi lapset eivät ole kovin aivopestyjä kaiken maailman turhamaisuuksiin, vaan kyllähän vanhemmat opettavat.
Nykyään ne asiat opitaan somesta, ei siihen vanhempia tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rivitalossa asuvilla oli omat huoneet, sellainen oli ihmeellistä. Omakotitalossa asuvalla kaverilla taas oli paljon sisaruksia ja kun olin heillä yökylässä, nukuimme kaikki samassa huoneessa. Sekin oli ihmeellistä. Suurin osa asui kerrostaloasunnoissa, sisustuksissa ei lapsen silmin ollut suuria eroja.
Meillä oli ysärillä sellainen perus omakotitalo, ei rintamamies, mutta vähän sellaista muistuttava ehkä 2 lasta ja vanhemmat. Tavaraa oli, mutta ei koskaan ihan niitä "muodinmukaisia", mitä lapsena oppi että PITI olla. Lähinnä se kateus oli sitten niistä tavaroista, vaikka toiset asuivat kai "hienommin", en muista olleeni kodeista kateellinen. Yhden kaverin äiti oli tooosi rento ja sen veljet cooleja, vasta aikuisiällä mietin miten hukassa kasvatus olikaan, ja miten turvatonta niiden coolien vanavedessä... Äitini näki varmasti hurjasti vaivaa että rahat riitti meidänkin tasoon, juoppo isä oli varmasti rasite, vaikka hyvinä hetkinä tsemppasikin monessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko sitten aikuisena jääneet näihin mielikuviin? Ajattelette olevanne parempia tai varakkaampia kun asutte omakotitaloissa, luulette että se on yleinen näkemys, tai että kerrostalossa lapsilla on aina kavereita tai että vaikutatte sivistyskodilta kun asutte rivarissa?
ap
Lapset kyllä oppivat "vertailun" ihan ilman että vanhemmat mitenkään opettaisivat. Tai määrittelisivät "rikkautta" tai "paremmuutta"!
Meillä ihan perheen sisällä/sukulaislasten kanssa oli aina jonkunlainen "kilpailu", että kuka saa vaikka tietynlaisen mukin, lasin, lautasen, haarukan jne.
Mutta vielä aloitukseen vastaus:
Olin lapsena tosi kateellinen monille kavereille. Ehkä vaan siksi, että oli erilaista kun meillä. Ei parempaa tai huonompaa kumpaankaan suuntaan.
Yhdellä kaverilla oli ihanat verhot omassa huoneessaan. Minulla ei ollut, koska meillä ei ollut verhoja! Ainoastaan tylsät kaihtimet. Yhdellä kaverilla oli "oma vessa". Heidän kerrostalo-huoneistossa oli kaksi vessaa, joista toinen lähellä hänen huonetta. Mekin asuimme kerrostalossa ihan yhtä isossa asunnossa, mutta harmitti kun minulla ei ollut "omaa vessaa" Tämä siis ala-asteella!!
En aktiivisesti vertaillut, mutta ehkä hieman sivusilmällä silloin tällöin. Toisaalta kaveripiirini oli sosioekonomisesti aika samanlaista eli ihan hyvää keskitasoa. Kavereihini ei kuulunut poikkeuksellisen varakkaita tai köyhiä.
Yksi kaveri asui kaupungin vuokratalossa. Eipä sitä muuten ajatellut, mutta rappukäytävässä oli aina joku paha eksoottisen ruuan haju ja joskus verta seinissä. Se oli vähän pelottava rappu. Asuttiin uudehkolla kerrostaloalueella ja kaikki kaverit asui myös kerrostaloissa.
Vierailija kirjoitti:
Yksi kaveri asui kaupungin vuokratalossa. Eipä sitä muuten ajatellut, mutta rappukäytävässä oli aina joku paha eksoottisen ruuan haju ja joskus verta seinissä. Se oli vähän pelottava rappu. Asuttiin uudehkolla kerrostaloalueella ja kaikki kaverit asui myös kerrostaloissa.
Miten itse nykyään asut?
Eikös se ole niin että suurin todiste luokkaeroista on se että iso osa ihmisistä yrittää kaikkensa että ei muistuttaisi sitä alempaa luokkaa mitä on ollut. Sitten on tarpeen etsiä ne ulkoiset merkit ja toteuttaa niitä, ja tehdä selväksi että on parempi kuin jotkut muut.