Oletko muuttanut pois pieneltä paikkakunnalta ja jos olet, niin miksi?

Kuulostaa ihan tältä paikalta, mutta täällä on vähemmän asukkaita. Nyt on kyllä yllättäen SDP:llä hyvät vaaliasiat asialistalla. Mutta oli karu huomata, että tää paikka on sittenkin umpijunttila keskustan, ei edes persujen takia. Keskustan takia tää paikka on jämähtänyt kymmeniä vuosia taaksepäin. Nyt SDP voi viedä eteenpäin positiivista muutosta ja tarjota ihmisille sopivia olosuhteita ja palveluja. 

Muutin Maarianhaminasta lähtiessäni Helsinkiin opiskelemaan.

Joo muutin, syynä perhe(ja lähisuhde)väkivalta ja aikalailla samat setit kuin aplla.

Itse harkitsen pois muuttoa Oulusta aika lailla samoista syistä, kuin tuossa ap:n tekstissä. Ei tämä mikään iso kaupunki ole loppupeleissä, kyllä täällä kaikki on jotain sukua toisilleen jotain kautta ja geenit ovat täten mitä ovat. Jo noista kauppakeskus Valkeaa liittyvistä uutisista voi päätellä minkälainen junttikylä tämä on. 

Muutin pois Imatralta jokunen vuosi sitten. Ap:n avaus kuulostaa ihan Imatralta. Sielläkin on perussuomalaisten riveissä poliisi, joka on täysin sekaisin ja tuutta someen aikamoista harhaista p****. Sitten se kertoo, miten haluaa tehdä niin kovasti oikeita päätöksiä, mutta hänellä ei ole selvästi edes alkeellista käsitystä, mitä sukupuolen tai seksuaalisuuden moninaisuudesta opettaminen on, kuten ei ole monella muullakaan. Imatralaiset nuoret naiset ovat varsin järkeviä ja liberaaleja, siksi kaupungista muutetaan pois heti kun tilaisuus aukeaa. Sitä voi selitellä jatkokoulun puuttumisella, mutta vuosikymmeniä kestänyt naisvihaa, rasismi ja väkivaltaa erilaisia ihmisiä kohtaan on kyllä tehnyt tehtävänsä. Ja mitä järkeä jatko-opintopaikkoja on säilyttää kaupungissa, missä kukaan ei niihin hakeudu. Lopulta on sitä paitsi nuorten miestenkin etu, että eivät jää muhimaan Imatralle, missä niistä lopulta tulisi vain samanlaisia autolla rällääviä ja muijaa turpaan pistäviä persuja.

Ps: ylipäänsä on ällöttävää, miten poliisit voivat olla tuossa rikollisjengissä. Mutta niinhän se on, että näitten mielestä rikollisuus on ihan hyväksyttää, kun tekijä on valkoinen perussuomalainen mies.

Muutin pois. Ahdisti se, kun ei ollut työpaikkoja, ei tapahtumia, ei rahaa, eikä päässyt mihinkään. Asuin pitkään ihanassa kupungissa, jossa oli hyvä olla rahattomana ja kävellen/pyörällä pääsi joka paikkaan. Opiskelin jne. Nyt töissä kaupungissa paikassa, joka ruma ja ahdistava, jossa ei ole vapaa-ajalla mitään tekemistä ja haluan vain koko ajan pois täältä. Palkkakin loppu viikon päästä palkkapäivästä. Eikä mene viinaan, vaan on pieni palkka. Elämä on paskaa ja silleen.

Monet pienet paikat olisi vetovoimaisia paikkoja, kun yleinen ilmapiiri kokisi ison muutoksen parempaan. Mutta eipä se tarvitse kuin muutaman ilmapiirin pilaajan pieneen pitäjään, niin koko kylä voi pahoin.

Ei siellä ollut minulle mitään, jos oli ikinä ollutkaan. Muu fiksu suku häipyi jo aiemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Monet pienet paikat olisi vetovoimaisia paikkoja, kun yleinen ilmapiiri kokisi ison muutoksen parempaan. Mutta eipä se tarvitse kuin muutaman ilmapiirin pilaajan pieneen pitäjään, niin koko kylä voi pahoin.

Suomalaiset ja suomalainen kulttuuri pilaa minkä tahansa paikan. Siksi muutin ulkomaille.

Asuin ennen noin 2000 asukkaan tuppukylässä. No eihän sellaisessa paikassa voi jatkokouluttautua peruskoulun jälkeen, ei ole töitä, eikä edes kelvollisia miehiä saati mitään palveluja kuin yksi pikkuinen kyläkauppa tai ajanvietto mahdollisuuksia kuin samoilla pitkin metsiä ja käydä jorpakossa kesällä uimassa. Lähdin sitten opintojen perässä muualle ja tapasin nykyisen aviomieheni opiskelupaikkakunnalta, joten en enää palanut takaisin kotiseudulleni. 

Muutin Kemistä pois, sillä siellä ei ollut minulle opiskelumahdollisuuksia. Oikis oli vain Rovaniemellä, Turussa ja Helsingissä. Koska erittäin pohjoisessa syntyneenä tiesin jo Lapin elämän ja halusin kauemmas, menin Turkuun opiskelemaan. Ja sille tielle jäin. Nykyään Helsingissä.

Muutin pois pikkukaupungista lukion jälkeen opiskelemaan ja samoin tekivät sisarukseni ja kaikki ystäväni. Takaisin palaamista en koskaan harkinnutkaan, eivätkä sisarukseni tai ystäväni palanneet myöskään. Vanhempanikin muuttivat pois, ja muita sukulaisia siellä ei edes asunut. Että eipä ole tullut siellä käytyä 20 vuoteen eikä ikävä ole ollut. Näin lämpimät ajatukset siitä kotikaupungista. Keskusta oli ruma kuin mikä, eikä kaupungissa muutenkaan oikein mitään viehättävää. Ilmapiiri ahdistava ja nurkkakuntainen. Vähän mietityttää, että yhäkö se tuppula siellä olemassa on, mutta ilmeisesti. En todellakaan käsitä, miksi siellä kukaan haluaa asua. 

Olin 19 kun muutin pikkukaupungista Helsinkiin äitini kanssa, joka silloin oli 53. Siellä pikkukaupungissa äitini oli ollut opettaja lähikoulussa, ja kotona tehnyt kaikki työt, lumitöitä mukaan lukematta. Hän kävi kaupassa kotimatkalla, kokkasi, siivosi, pyykkäsi, pilkkoi saunapuut, hoiti puutarhan, säilöi, pakasti, teki mehuja, leipoi. Minut hän sai ottaa mukaan niihin töihin mutta veljiäni ei. Isäni kanssa äidillä oli avioehto (talo oli isän, äiti sai palkastaan laitettua 3/4 itselleen talteen) ja HALOO - koko isän suvun puolelta - nousi, kun äiti peri Helsingistä kummitätinsä pienehkön kolmion, joka sitten oli vain hänen. Vuokralle äiti sen ensin laittoi, mutta kun se haloo (suoranainen vittuilu) ei ottanut loppuakseen, pakkasimme tavaramme ja muutimme sinne. Siis: tänne. Olemme onnellisia. Äitini ei ole muuton jälkeen käynyt pikkukaupungissa, ja minäkin olen sanonut isälle sukulaisineen, etten viitsi tulla jos jatkuvasti haukutaan. 

Nuoret naiset muuttaa eriyisesti isoihin kaupunkeihin ja pieniin kaupunkeihin jää vain nää misogynistiset ja rasistiset miehet, jotka sitten keskenään vihaa naisia, maahanmuuttajia, vikittelee pikkutyttöjä, äänestää persuja, ryyppää, porukalla vetää turpaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä. Sitten kun osa näistä heidän vikittelemistään pikkutytöistä kasvaa ja tajuaa millaisia miehiä näissä junttikaupungeissa on, niin nää miehet sitten vihaa naisia ja vähemmistöjä entistä enemmän. Mikään vika ei tietenkään ikinä ole heissä. Heidän mielestä naisen paikka on kotona nyrkin ja hellan välissä ja kun enää nainen ei siihen alistu, niin persut on sitten vastaus.

Tein yläasteella kaikkeni, että pääsin pois kotikylästä ison kaupungin erikoislukioon, jonne kukaan kiusaaja ei ollut tiettävästi edes yrittämässä. Päätin etten edes pieraisisi kotituppukylää kohti jos pääsisin eroon niistä ihmisistä. Pääsin pois, enkä ikinä palaa. Olen onnellinen muualla. Melkein saivat hengiltä kiusattua, mutta epäonnistuivat, hah.

Äiti on koittanut huolehtia, että vanhempieni joskus kuollessa "saisin"  kotitaloni varmasti ja "pääsisin" muuttamaan sinne. Ettei vain isän uusi naisystävä vie sitä taloa. Jos tilanne tulee, koitan huolehtia että talon saa se naisystävä jos pystyy siinä homepesässä asumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olin 19 kun muutin pikkukaupungista Helsinkiin äitini kanssa, joka silloin oli 53. Siellä pikkukaupungissa äitini oli ollut opettaja lähikoulussa, ja kotona tehnyt kaikki työt, lumitöitä mukaan lukematta. Hän kävi kaupassa kotimatkalla, kokkasi, siivosi, pyykkäsi, pilkkoi saunapuut, hoiti puutarhan, säilöi, pakasti, teki mehuja, leipoi. Minut hän sai ottaa mukaan niihin töihin mutta veljiäni ei. Isäni kanssa äidillä oli avioehto (talo oli isän, äiti sai palkastaan laitettua 3/4 itselleen talteen) ja HALOO - koko isän suvun puolelta - nousi, kun äiti peri Helsingistä kummitätinsä pienehkön kolmion, joka sitten oli vain hänen. Vuokralle äiti sen ensin laittoi, mutta kun se haloo (suoranainen vittuilu) ei ottanut loppuakseen, pakkasimme tavaramme ja muutimme sinne. Siis: tänne. Olemme onnellisia. Äitini ei ole muuton jälkeen käynyt pikkukaupungissa, ja minäkin olen sanonut isälle sukulaisineen, etten viitsi tulla jos jatkuvasti haukutaan. 

Kiva täti.

Sellainen pikku välihuomautus että autolla rälläävät, karkeasti käyttäytyvät, matalasti kouluttautuneet ja viinaa viikonloppuisin juovat nuorehkot miehet eivät liity perussuomalaisiin mitenkään. Tuo ihmisjoukko on kaikkialla samanlainen ja he eivät äänestä tai ole poliittisesti aktiivisia.

En halunnut kasvattaa lastani siellä. Aivan hirveä kunta kasvaa. Kiusaaminen hyväksyttiin koulussa, jopa opettajat siihen osallistuivat. Entisessä koulussani on alettu tekemään lasuja opettajien takia, enkä ihmettele. 

Ei töitä, tunkkainen ja sisäänpäin lämpiävä ilmapiiri. Ei sosiaalista kanssakäymistä ulkopuolisten kanssa. Harrastusmahdollisuudet aika yksi puoleiset. 

Synnyin 3000 asukkaan paikkakunnalle ja asuin siellä noin 20 vuotta. En valita, viihdyin ihan hyvin kun oli kavereita ja läheinen perhe. Opiskelujen vuoksi piti tietysti muuttaa, löysin töitä ja puolison. Asun samassa maakunnassa edelleen, mutta lähempänä isompaa kaupunkia. Syy miksi en palaa synnyinpaikkakunnalleni on, etten enää pidä siitä ajatuksesta että kaikki tuntevat minut. Haluan liikkua tuolla ulkona tuntemattomana.