Oletko muuttanut pois pieneltä paikkakunnalta ja jos olet, niin miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse harkitsen pois muuttoa Oulusta aika lailla samoista syistä, kuin tuossa ap:n tekstissä. Ei tämä mikään iso kaupunki ole loppupeleissä, kyllä täällä kaikki on jotain sukua toisilleen jotain kautta ja geenit ovat täten mitä ovat. Jo noista kauppakeskus Valkeaa liittyvistä uutisista voi päätellä minkälainen junttikylä tämä on. 

Nyt on kyseessä tosi maailmankansalainen kyseessä, kun Oulukin on pikkukaupunki.

Oulu ei ole asukasluvultaan kovin pieni Suomen mittakaavassa, mutta Oulu on todella juntti kulttuuriltaan. Eri. 

Valmistuin ylioppilaaksi. Oli lähdettävä silloin, koska ei ollut mitään minkä vuoksi jäädä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Olet asunut usealla pikkupaikkakunnalla. Tässä tarkoitetaan pikkupaikkakuntaa jossa olet syntynyt ja kasvanut. Olet saanut leiman otsaasi. Hyvän tai pahan. Sinä olet menettänyt leiman joka kerta kun olet muuttanut toiselle paikkakunnalle. Sinä et ole heitä. Sinä olet vieras. Sinä olet ulkopuolinen."

No se synnyinpaikkakuntanikin on pikkupaikka. En ole kokenut mitään leimaa missään vaiheessa. Asuin siellä 35 vuotta. Ehkä joku leima on ollut, mutta mitä sitten? Nykyisellä paikkakunnalla kaikki tietää kuka olen, koska tuntevat sukuni. Suku on täältä. Minä en tunne kuin pienen osan ihmisistä. Ulkopuolinen olen ollut monella paikkakunnalla ja olisin sitä, iso tai pieni paikka. So? 

Turhahan tätä on jatkaa. Minä suosittelen vaan olemaan välittämättä puheista. Antakaa olla ja keskittykää omaan elämään 😊

Eivät kaikki koekaan sitä leimaa. Mikäli kuuluu oikeaan sukuun tai on muuten "oikeanlainen" ei ole ongelmaa. Turha sanoa anna olla jos olet hyljeksitty entisten, nykyisten ja tulevien asukkaiden toimesta syystä että satut syntymään sukuun jossa joku on tehnyt "syntiä". Olet leimattu.

Sivusta tämä näyttäytyy näin: Minä en koe leimaa > sinun ei pidä välittää leimasta. Mitätöidään toisen ihmisen kokemus. Eri. 

Hyvä pointti tuo että pienellä paikkakunnalla olet isäsi poika (minun tapauksessani) ja isonveljesi pikkuveli. Ja vanhempiesi yhteiskuntaluokan edustaja. Ja kadulla kaikki ovat jossain määrin tuttuja, ja puolet vihaa sinua yhteiskuntaluokkasi takia.

Helpottavaa muuttaa Helsinkiin, jossa olet vain itsenäinen itsesi, eikä kukaan edes katso sinua. Saat olla rauhassa joka paikassa. Kukaan ei välitä taustastasi. Jos haluat tulla uudeksi versioksi itsestäsi, se onnistuu.

Töiden perässä olen muuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuo asioiden vääristely: joku on nähnyt jonkun auton jossakin pihassa -> niillä on nyt suhde. Jossakin asunnossa vuokralaiset vaihtuvat -> ne on myymässä äitinsä vanhuudenvara-asuntoa. Joku maalaa lapsuudenkotiaan -> se on muuttamassa sinne. Ihan vaan esimerkiksi  pari asiaa, jotka kyläläiset ovat tienneet minua paremmin. En ostaisi edes kesäasuntoa tuolta nyt noin 8000 asukkaan paikkakunnalta. Siellä asuu edelleen pari tätiäni, joita käyn katsomassa muutaman kerran vuodessa. Joka kerta paikkakunnalle meno hiukan ahdistaa, vaikka tädit ovat ihan mukavia.

Mutta mitä HAITTAA noista puheista on? Mitä väliä sillä on

"Olet asunut usealla pikkupaikkakunnalla. Tässä tarkoitetaan pikkupaikkakuntaa jossa olet syntynyt ja kasvanut. Olet saanut leiman otsaasi. Hyvän tai pahan. Sinä olet menettänyt leiman joka kerta kun olet muuttanut toiselle paikkakunnalle. Sinä et ole heitä. Sinä olet vieras. Sinä olet ulkopuolinen."

Minkähän leiman on menettänyt?  Muutin armeijan jälkeen synnyin kunnasta.  Nyt sen jälkeen kolmas pikkupaikkakunta, kavereita löytynyt kaikista.  En ole muuttaessani lähtenyt ovet paukkuen, jokaiselta paikkakunnalta jäänyt kavereita joiden kanssa tapaillaan ja pidetään yhteyttä puhelimella lähes viikoittain.  Itsestä kiinni ne leimat ja puheet.

Pienessä muuttotappiokunnassa ei ole töitä. Kaikki muuttaa lukion/ammattikoulun jälkeen pois jos pystyvät. Kuntaan jää lähinnä maatilanjatkajat, peräkammarinpojat ja kourallinen porukkaa jotka löytävät töitä lähikunnista ja tykkäävät asua maalla.

Lähdin Oikeisiin Töihin 😎 Tosin sekin oli pikkupaikkakunta, mutta sieltä piti syksyllä muuttaa naapurin takia vähä isompaan kylään 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse harkitsen pois muuttoa Oulusta aika lailla samoista syistä, kuin tuossa ap:n tekstissä. Ei tämä mikään iso kaupunki ole loppupeleissä, kyllä täällä kaikki on jotain sukua toisilleen jotain kautta ja geenit ovat täten mitä ovat. Jo noista kauppakeskus Valkeaa liittyvistä uutisista voi päätellä minkälainen junttikylä tämä on. 

Nyt on kyseessä tosi maailmankansalainen kyseessä, kun Oulukin on pikkukaupunki.

Oulu ei ole asukasluvultaan kovin pieni Suomen mittakaavassa, mutta Oulu on todella juntti kulttuuriltaan. Eri. 

Tottakai Oulu on junttila, kun sinne ovat kerääntyneet kaikki Pohjois-Pohjanmaan pienempien kuntien juntit, jotka ovat halunneet muuttaa "isompaan" kaupunkiin.

Pienellä paikkakunnalla ei ole juuri muuta ajankulua kuin oman pihapiirin hoitaminen yms., ei ole juuri vaihtoehtoja muissakaan asioissa, kuten työpaikoissa, kaupoissa jne. Itse olen maalla syntynyt ja siellä kasvanut ja pikkukaupunkiin myöhemmin muuttanut.

Pikkukaupunginkin ongelmat alkavat näkyä viimeistään vuosien tai vuosikymmenten jälkeen ja ovat saman suuntaisia kuin pikkupaikkakunnilla; vaihtoehdot menopaikoissa on lopulta kaikki käyty läpi moneen kertaan, naamat käyvät tutuksi ja samat ihmiset ovat joka paikassa ja tilaisuudessa kuin itsekin. Ehkä vain joku kauppojen runsaus miellyttää enää.

Sen takia olenkin suunnitellut muuttoa isompaan paikkaan.

Tunkkainen ilmapiiri ja ahdasmieliset 

Kyllä tämmöistä löytää kaikkialta, jos kiinnittää jatkuvasi huomiota siihen, mitä muut ihmiset ovat. Pienellä paikkakunnalla nämä tällaiset ovat yleensä tunnettuja, koska ihmismäärä on pienempi. Mutta samanlaisia ihmisiä muuallakin on. Heihin ei ehkä vain joudu törmäämään yhtä usein isommassa paikassa.

Kaupungissa asuu käytännössä pelkkiä miehiä ja homostelu ei kiinnosta 

Vierailija kirjoitti:

Kaupungissa asuu käytännössä pelkkiä miehiä ja homostelu ei kiinnosta 

Asia on itse asiassa päinvastoin. Helsingissä on naisenemmistö, pikkukunnissa miesenemmistö. On yleistä että tytöt häipyvät heti kun se on mahdollista, ymmärrettävistä syistä.

Helsingissä ei ole homostelupakkoa.

Olen muuttanut pois. Syynä oli moniongelmainen lapsuuden perheeni, jonka kaikki tiesi ja jonka mukana myös minut tuomittiin. Se oli surullista, mutta sain uuden alun Helsingissä jossa minun taustoistani ei tiedetty mitään ja sain luoda oman nahkani rauhassa. 

Joku kuitenkin jäi vaivaamaan, koska minulla ei sinänsä ollut sitä paikkakuntaa vastaan mitään. Kenties ja todennäköisesti jos olisin ollut normaalista perheestä, en olisi koskaan lähtenyt sieltä. Paikkakunta oli turvallinen, kaunis ja siellä olisi hyvä kasvattaa omat lapset - ellei siis olisi tätä suvun asettamaa henkistä taakkaa. Lapsuuden perheeni on jo edesmennyt ja aikaa on kulunut 25 vuotta, joten selvittelin paluun mahdollisuuksia jokunen aika sitten. Kävin katsomassa jopa taloa. Kävi kuitenkin niin, että menneisyys tuli takaisin kurkkimaan. Yksi tuntee yhden ja toinen toisen ja sitten: "oletko sinä NIITÄ xxxx..." ja perään omituinen ilme, jossa oli hieman "tietävää" ja ivallistakin hymyä. Ehkä ylireagoin, ehkä en. Osaan luottaa kuitenkin vaistooni ja se alkoi huutamaan punaisella. Ei se oman perheen häpeä ole hävinnyt minnekään, ei vaikka kaikki ovat jo mullan alla eikä minulla ole mitään tekemistä sen kanssa minkälaisia he olivat eläessään.

Joten ei täältä Helsingistä ole enää minnekään lähteminen. Menee se näinkin tietysti, mutta kyllä se katkeraksi vetää. En tajua mikä siinä on että lapsen pitää jotenkin olla vastuussa siitä jos vanhemmat oli itsensä nolaavia juoppoja. Varsinkin jos lapsi on jo keski-ikäinen ja työelämässä menestynyt. Pitäköön tunkkinsa, parempi se kai niin sitten on kuin että muuttaisin takaisin, maksaisin veroni ja olisin normaali ja rauhallinen ihminen.