Lue keskustelun säännöt.
Millä eroon katkeruudesta vanhaa ystävää kohtaan?
04.04.2025 |
Oltiin pitkään työkavereita, reissattiin yhdessä, lapset olivat ystäviä. Sitten hän muutti, ei kauas, mutta 20 km päähän. Lapset lähtivät eri kouluihin, etääntyivät ja ystäväni (jos sitä olikaan) unohti minut. Itselleni jäi ikävä olo. Ja hän hehkuttaa uutta elämäänsä. On tullut ylennystä, ostettu asunto Espanjasta, lapsi on huippuoppilas ja koulussa suosittu. No ehkä me ei oltu tarpeeksi hienoja hänen ystäväpiiriinsä. Mutta Joo, jätetyksi tuleminen kyllä harmittaa
Kommentit (48)
En usko, että pääset eroon katkeruudesta koskaan. Se on todennäköisesti syvällä luonteessasi, asuu sielussasi ja syö sinua kirjaimellisesti katkeraan loppuusi asti.
Kasvamalla aikuiseksi tuosta toki voisi selvitä. Ihmiset muuttuu, kasvaa eri suuntiin, lähtee pois ja uusia tulee. Se että siitä muuttuu katkeraksi, kertoo vain sinun vajavuudestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvipuistohullu kirjoitti:
En tienny, että entiseen kotikuntaan jääneisiin ex-työkavereihin pitäis olla yhteydessä 😅
No eikö tuo kuulostanut mielestäsi ystävyydeltä kun viettivät usein vapaa-aikaa yhdessä, lapset olivat keskenään kavereita jne? Vai onko mielestäsi ystävyys työkaverin kanssa jotenkin kielletty asia?
Ei tietenkään ole. Mutta ei se myöskään velvoita olemaan ikuisesti ystävä.
Ei mikään velvoita olemaan ikuisesti ystäviä mutta mitä ihmettä työkaveruus asiaan liittyy? Aika moni on saanut ystäviä nimenomaan töistä, koulusta jne.
Ja monella nämä ystävyydet ovat hiipuneet, kun opiskelu on loppunut tai työpaikka vaihtunut. Ihan normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko yrittänyt pitää yhteyttä ja kysyä mukaan johonkin mitä ennen teitte yhdessä?
Töihin?
Sisälukutaito, hohoi? Nehän näkivät nimenomaan töiden ulkopuolella, ystäviä kun olivat.
Työ oli silti näiden suurin yhteinen tekijä. Sen ap myös mainitsi ensimmäisenä.
Kuulostat kateelliselta. Tuskin edes olette olleet aitoja ystäviä. Kateus tappaa kalatkin vedestä.
Jotkut kaverisuhteet vaatii sen fyysisen läsnäolon. Mulla oli hyvä kaveri jonka kanssa lenkkeiltiin, käytiin uimassa, kahvilla, lounaalla jne useita kertoja viikossa kun asuttiin samalla paikkakunnalla. Kaveri oli juuri eronnut niin toimitin myös olkapään virkaa.
Kun muutettiin molemmat eri paikkakunnille niin yhteydenpito alkoi rakoilla koska kaveri unohti sovitut puhelut, suunnitelmat ja lähinnä viestitteli deittailu ongelmia. Kun löysi parisuhteen niin viimeinenkin yhteenpito hänen puolelta kuivui kasaan.
En ole mitenkään katkera ja vastaan edelleen kyllä viesteihin tai puheluihin jos niitä joskus tulee, mutta ymmärsin että hän tarvitsee ihmisiä joita näkee säännöllisesti. Hänelle ei vaan "etä" ystävyyssuhteet jotenkin toimi ja minä en voi sille mitään. Hän myös katoaa ollessaan parisuhteessa.
Toisen kaverin kanssa asutaan eri maissa ja puhutaan joka viikko yksi pitkä puhelu ja laitellaan muutenkin viestejä. Vieraillaan toistemme luona 1-2 kertaa vuodessa vaikka välimatkaa on ilman mitään ongelmia.
Ihmiset on vaan erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo taitaa olla enemmänkin kateutta. Siitä pääsee eroon harvoin. Koita ajatella hänestä pahaa, niin se saattaa mennä ohitse.
Ei se ole kateutta. Se ei vaan ollut todellista ystävyyttä, vaan pelkkää toveruutta. Ja nyt aloittaja on huomannut sen.
En ymmärrä. Elämä vie erilleen, mitä siitä?
Ap on uhriutuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo taitaa olla enemmänkin kateutta. Siitä pääsee eroon harvoin. Koita ajatella hänestä pahaa, niin se saattaa mennä ohitse.
Ei se ole kateutta. Se ei vaan ollut todellista ystävyyttä, vaan pelkkää toveruutta. Ja nyt aloittaja on huomannut sen.
Kateuteen viittasi se, että luetteli entisen ystävän ylennykset ja autot jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo taitaa olla enemmänkin kateutta. Siitä pääsee eroon harvoin. Koita ajatella hänestä pahaa, niin se saattaa mennä ohitse.
Ei se ole kateutta. Se ei vaan ollut todellista ystävyyttä, vaan pelkkää toveruutta. Ja nyt aloittaja on huomannut sen.
Kateuteen viittasi se, että luetteli entisen ystävän ylennykset ja autot jne.
Ja espanjanasunnon! Taitaa katkeruus johtua siitä, ettei pääse siipeilemään aurinkorannoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut kaverisuhteet vaatii sen fyysisen läsnäolon. Mulla oli hyvä kaveri jonka kanssa lenkkeiltiin, käytiin uimassa, kahvilla, lounaalla jne useita kertoja viikossa kun asuttiin samalla paikkakunnalla. Kaveri oli juuri eronnut niin toimitin myös olkapään virkaa.
Kun muutettiin molemmat eri paikkakunnille niin yhteydenpito alkoi rakoilla koska kaveri unohti sovitut puhelut, suunnitelmat ja lähinnä viestitteli deittailu ongelmia. Kun löysi parisuhteen niin viimeinenkin yhteenpito hänen puolelta kuivui kasaan.
En ole mitenkään katkera ja vastaan edelleen kyllä viesteihin tai puheluihin jos niitä joskus tulee, mutta ymmärsin että hän tarvitsee ihmisiä joita näkee säännöllisesti. Hänelle ei vaan "etä" ystävyyssuhteet jotenkin toimi ja minä en voi sille mitään. Hän myös katoaa ollessaan parisuhteessa.
Toisen kaverin kanssa asutaan eri maissa ja puhutaan joka viikko yksi pitkä puhelu ja laitellaan muutenkin viestejä. Vierailla
Mä olen sellainen ihminen joka unohtaa kaverit, kun ei enää olla tekemisissä päivittäin tai edes viikottain. En oikeasti vaan muista näiden ihmisten olemassaoloa.
Voi tuo on ihan normaalia. Eri elämäntilanteisiin kuuluu erilaisia ystäviä. Joskus sitten tiet erkanevat. Jotkut on ja pysyy koko elämän, välillä taukoakin voi olla välissä. Kauhean tiiviit ystävyydet saattaakin päättyä. Liikaa tiivistä yhdessäoloa, ja sitten kasvetaan erilleen. Toivottavasti sinulla on muitakin ystäviä, eikä tämä yksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä. Elämä vie erilleen, mitä siitä?
Ap on uhriutuja.
Miten niin uhriutuja? Kai asioista saa kertoa ja kai niitä saa ihmetellä?
Itselle on tuttua, että on kuvitellut jonkun läheisemmäksi ystäväksi kuin mitä hän on myöhemmin osoittanut olevansa. En ole viitsinyt siitä kuitenkaan kertoa. Mikä jää, jääköön.
Mistä muuten tiedät hänen kuulumiset, jos ette ole yhteydessä? Stalkkaat somessa? Lopeta seuraaminen. Sillä pääset kateruudesta. Poissa näkyvistä, poissa mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo taitaa olla enemmänkin kateutta. Siitä pääsee eroon harvoin. Koita ajatella hänestä pahaa, niin se saattaa mennä ohitse.
Ei se ole kateutta. Se ei vaan ollut todellista ystävyyttä, vaan pelkkää toveruutta. Ja nyt aloittaja on huomannut sen.
Kateuteen viittasi se, että luetteli entisen ystävän ylennykset ja autot jne.
Ja espanjanasunnon! Taitaa katkeruus johtua siitä, ettei pääse siipeilemään aurinkorannoille.
Minusta ei. Minusta kuulostaa vainoharhaiselta ajatella, että yksityiskohtien luetteloiminen on kateutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo taitaa olla enemmänkin kateutta. Siitä pääsee eroon harvoin. Koita ajatella hänestä pahaa, niin se saattaa mennä ohitse.
Ei se ole kateutta. Se ei vaan ollut todellista ystävyyttä, vaan pelkkää toveruutta. Ja nyt aloittaja on huomannut sen.
Kateuteen viittasi se, että luetteli entisen ystävän ylennykset ja autot jne.
Ja espanjanasunnon! Taitaa katkeruus johtua siitä, ettei pääse siipeilemään aurinkorannoille.
Minusta ei. Minusta kuulostaa vainoharhaiselta ajatella, että yksityiskohtien luetteloiminen on kateutta.
Mikä sinun mielestäsi on sitten kateutta? Miten se ilmenee?
Mistä ap olet tarkalleen ottaen katkera? Mitä tapahtui?
Eihän se pelkästään ole katkeraa, että ei tule puolin ja toisin pidettyä yhteyttä. Jonkun täytyy myös katkeroittaa mieli. Mikä se oli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä. Elämä vie erilleen, mitä siitä?
Ap on uhriutuja.
Miten niin uhriutuja? Kai asioista saa kertoa ja kai niitä saa ihmetellä?
Itselle on tuttua, että on kuvitellut jonkun läheisemmäksi ystäväksi kuin mitä hän on myöhemmin osoittanut olevansa. En ole viitsinyt siitä kuitenkaan kertoa. Mikä jää, jääköön.
Itse en ymmärrä yhtään näitä "luulin että hän oli läheisempi kuin osoitti olevansa nönönö". Todella harvoin ihmiset ovat samalla aaltopituudella näissä, se että sinä pidät jotakuta parhaana ystävänäsi ei tarkoita sitä, että sinä olisit paras ystävä hänelle. Minä en ole "pitänyt" ystäviä enää moneen vuosikymmeneen, kun niin monet on tällaisia, että suunnilleen vainotaan ja katkeroidutaan, kun on kuviteltu jokin parisuhdetta vastaava läheisyys ja suunnilleen vainotaan ja katkeroidutaan, kun ei mennyt juuri niin kuin olisi halunnut.
Huvipuistohullu kirjoitti:
En tienny, että entiseen kotikuntaan jääneisiin ex-työkavereihin pitäis olla yhteydessä 😅
Taisit ymmärtää ap:n tahallaan väärin. Reissailetko itse työkavereittesi kanssa? Ovatko lapsenne keskenään ystäviä? Tuossahan on kysymys työpaikalla syntyneestä ystävyydestä. Ei kannata typistää sitä pelkäksi työkaveruudeksi ja naureskella päälle.
Ap: kokemuksesi on ymmärrettävä. Jätetyksi tuleminen ystävyyssuhteissa on jonkinlainen tabu.. aikuisen pitäisi vain tyynesti hyväksyä että ihminen, joka on ollut itselle tärkeä, poistuu kuvioista. Ei sellaista tyyneyttä voi vaatia keneltäkään. Saa surra, saa tuntea kaunaa. Mutta kauna kannattaa jossain vaiheessa hylätä, koska se kuormittaa sinua itseäsi. Voimia sinulle, ja toivottavasti saat muita merkityksellisiä ihmisiä elämääsi..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut kaverisuhteet vaatii sen fyysisen läsnäolon. Mulla oli hyvä kaveri jonka kanssa lenkkeiltiin, käytiin uimassa, kahvilla, lounaalla jne useita kertoja viikossa kun asuttiin samalla paikkakunnalla. Kaveri oli juuri eronnut niin toimitin myös olkapään virkaa.
Kun muutettiin molemmat eri paikkakunnille niin yhteydenpito alkoi rakoilla koska kaveri unohti sovitut puhelut, suunnitelmat ja lähinnä viestitteli deittailu ongelmia. Kun löysi parisuhteen niin viimeinenkin yhteenpito hänen puolelta kuivui kasaan.
En ole mitenkään katkera ja vastaan edelleen kyllä viesteihin tai puheluihin jos niitä joskus tulee, mutta ymmärsin että hän tarvitsee ihmisiä joita näkee säännöllisesti. Hänelle ei vaan "etä" ystävyyssuhteet jotenkin toimi ja minä en voi sille mitään. Hän myös katoaa ollessaan parisuhteessa.
Toisen kaverin kanssa asutaan eri maissa ja puhutaan joka viikko yksi pitkä
Mä olen kanssa tällainen että jos ei olla jatkuvasti tekemisissä niin unohdan.. en ole siitä ylpeä. ja samalla kärsin itse jos joku itselleni tärkeä ihmissuhde hiipuu. Näin ristiriitaisia me ihmiset olemme. Ja ihmissuhteet on valitettavasti usein epäsymmetrisiä: toinen on kiintyneempi toiseen ja kärsii kun suhde alkaa rakoilla. Karua..
En yhtään 😃 Sisarukset on mun parhaita kavereita, ja heihin kyllä pidän yhteyttä 🧡