Mies pelleilee. Todella omituisella tavalla.
Ollaan oltu yhdessä 2 vuotta ja tätä on jatkunut nyt vuoden.
Mies alkoi tehdä katoamis temppuja joiden aluksi luulin olevan vain sitä, että haluaa omaa tilaa. Muutimme yhteen ja yhtäkkiä aloin huomata, että en löydä häntä mistään. Hän ei vastaa huhuiluun. Lopulta pitkän etsinnän jälkeen löydän hänet jostain varastosta tai komerosta. Hän teennäisesti muka touhuaa siellä jotain, etsii tavaraa tms.
Kuitenkin puolen vuoden aikana hän alkanut tehdä tätä myös ulkona. Ekan kerran se kävi ku oltiin kävelyllä metsässä.
Yhtäkkiä tajusin puhuvani yksin eikä miestä näy missään. Hän ei vastaa puhelimeen.
Lopulta pitkän etsimisen jälkeen palasin kotiin ja mies istui olohuoneessa.
Hän antoi selitykseksi, että hän kadotti minut ja lähti väsyneenä kotiin.
Seuraava tapahtui kaupassa mies katosi kauppaan ja löysin hänet kotoa. Tällaisia on alkanut tapahtumaan aika-ajoin. Joka kerta mies selittää syyksi jotain todella epämääräistä ja vaikuttaa hieman huvittuneelta.
Kysyin suoraan, että nauttiiko hän katoamisista. Hän ei myöntänyt suoraa, mutta sanoi, että onhan tuo hieman huvittavaa jekkuilua.
Asia on alkanut häiritä minua. En myöskään tiedä mies tekee silloin, kun katoaa. Olen alkanut tulla jopa vainoharhaiseksi. Olen alkanut miettimään jopa päihdeongelmaa esimerkiksi alkoholismia tai jopa pettämistä.
Kommentit (354)
Olen nyt kuunnellut tuota kirjaa pari tuntia. Muistan taas sen, minkä unohtaa helposti, miten outo olo oli koko sen suhteen ajan. Oli kuin kompassineula olisi pyörinyt vain ympyrää. Siinä tilassa on todella vaikea tehdä normaaleja havaintoja ja päätöksiä. Ja sitten se kaiken alku ja juuri esittää siinä silmiesi edessä niin kovin viatonta ja rakastunutta.
Olen varma että tämä tyyppi myös oikein kaipasi sitä, että olisin alkanut luennoida hänelle, miten parisuhteessa kuuluu olla ja miten minä niin mieleni pahoitin ja miten hänen tulisi kohdella minua. Jotenkin vaistosin, että se on manipulaatiota enkä ryhtynyt siihen. Hän teki jotain juttuja ja tosi uskottavasti esitti tyhmää. Vaikkapa seksissä esitti olevansa kokematon tumpelo ja sen vuoksi sitten se on vähän mitä on (minun hyväksikäyttöä hänen tarpeisiinsa).
Katkokirjoittaja iski taas. Tässä ketjussa. Otsikossa.
Vierailija kirjoitti:
Katkokirjoittaja iski taas. Tässä ketjussa. Otsikossa.
Ihan hyvin on kirjoittanut muun kuin otsikon.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama kun sanoin että älä hyöri kokoajan siinä ympärillä. Tarvitsen omaa tilaa, niin sen jälkeen mies alkoi tehdä tuollaista. Kerran löysin hänet sohvan alta makaamasta. Kuulemma etsi nappikuulottimia, mutta en usko..
Oli tuokin älä hyöri kokoajan siinä ympärillä melkein yhtä lapsellista. Oma tekeminen ja oma aika parisuhteessa on ihan ymmärrettävää, mutta se toteutetaan hieman toisin. Älä nyt käsitä väärin, mutta minä haluaisin käydä joskus lomalla ihan yksin, ilman sinua ja lapsia Esim.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan mies on todella sairas. Katoaminenkin on eräänlainen tapa kontrolloida toista, reaktioita ja tunteita.
Itselläni oli tuollainen ex-mies. Ajan myötä temput pahenivat. Tuli pettäminen, pelottelu,vähättely, uhkailu ja väkivalta kuvioihin. Kaikenlainen henkinen kiusaaminen ja nöyryyttäminen jne.
Ulospäin esitti todella fiksua, väitti minun olevan hullu, jonka puheita ei kannata uskoa. Lavasti erilaisia tekoja minun tekemiksi.... jne, pelätessään paljastumista.
Tuollainen mies ei koskaan muuta tapojaan Kiusaaminen jatkuu aina jossain muodossa.
Ihmeen pitkään porukka tuollaista alistamista ottaa vastaan. Nykyisessä Suomessa, jossa naisten ääänioikeus oli maailman ensimmäisiä, ja jossa tasa-arvo on maailman parhaita.
Niinpä. Nämäkin jotka kertovat tarinaansa ovat katsoneet sadistista kiusaamista jopa vuosikausia, ennen kuin jostain syystä saaneet tarpeekseen ja lähteneet, tai sitten se sadisti mies on löytänyt uuden ja jättänyt, muuten olisivat vieläkin suhteessa. Siinä mielessä turha kertoa näitä opiksi muille, koska samassa tilanteessa olevat eivät koskaan opi muiden kokemuksista. Vertaistukena toki hyviä.
Edesmennyt äitini ei ollut täydellinen mutta monta hyvää neuvoa antoi, yksi oli mm. että älä koskaan anna miehen lyödä itseäsi. Jos lyö kerran, niin lähde lopullisesti. Myöskään minkäänlaista muutakaan väkivaltaa, esim. henkistä tai taloudellista ei pidä sietää.
Vierailija kirjoitti:
Nollakontakti heti, kun on erottu. Voi blokata, jos siltä tuntuu. Ei jäädä "ystäviksi".
Kannattaa tehdä itsestään ennen lähtöä todella tylsä niin tyyppi jättää suosiolla rauhaan ja keskittyy jahtaamaan muita. Kissa ei halua leikkiä kuolleella hiirellä.
Ja ne yrittävät aina takaisin. Siinä vaiheessa olet joko blokannut tai muuten torjut. He voivat tulla sanoen esim, että olet maailman ihanin nainen ja hän tajuaa sen nyt tai on aina tajunnut ja kavahti tunteitaan, mutta NYT hän haluaa olla sinulle mies. ÄLÄ USKO SANAAKAAN, vaikka egoa hivelisi uskoa.
Tuo keino tehdä itsestään mahdollisimman vastenmielinen, tehoaa joihinkin miehiin. Sitten on niitä jotka eivät vaan siedä jätetyiksi tulemista, ja ennemmin tappavat naisen kuin antavat naisen jättää hänet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan mies on todella sairas. Katoaminenkin on eräänlainen tapa kontrolloida toista, reaktioita ja tunteita.
Itselläni oli tuollainen ex-mies. Ajan myötä temput pahenivat. Tuli pettäminen, pelottelu,vähättely, uhkailu ja väkivalta kuvioihin. Kaikenlainen henkinen kiusaaminen ja nöyryyttäminen jne.
Ulospäin esitti todella fiksua, väitti minun olevan hullu, jonka puheita ei kannata uskoa. Lavasti erilaisia tekoja minun tekemiksi.... jne, pelätessään paljastumista.
Tuollainen mies ei koskaan muuta tapojaan Kiusaaminen jatkuu aina jossain muodossa.
Ihmeen pitkään porukka tuollaista alistamista ottaa vastaan. Nykyisessä Suomessa, jossa naisten ääänioikeus oli maailman ensimmäisiä, ja jossa tasa-arvo on maailman parhaita.
Niinpä. Nämäkin jotka kertovat tarinaansa ovat katsoneet sadistista kiusaamista jopa vuosikausia, ennen kuin jostain syystä saaneet tarpeekseen ja lähteneet, tai sitten se sadisti mies on löytänyt uuden ja jättänyt, muuten olisivat vieläkin suhteessa. Siinä mielessä turha kertoa näitä opiksi muille, koska samassa tilanteessa olevat eivät koskaan opi muiden kokemuksista. Vertaistukena toki hyviä.
Edesmennyt äitini ei ollut täydellinen mutta monta hyvää neuvoa antoi, yksi oli mm. että älä koskaan anna miehen lyödä itseäsi. Jos lyö kerran, niin lähde lopullisesti. Myöskään minkäänlaista muutakaan väkivaltaa, esim. henkistä tai taloudellista ei pidä sietää.
Täysin asianton viesti. Moni nainen oppii tänäkin vuonna sen, minkä sinä opit lapsuuskodissasi.
Katsos kun asuessaan sairaan ihmisen kanssa lapsena noin 18 vuotta, eikä ole mahdollisuutta lähteä pois, sellaisesta ihmisestä tulee siinä mielessä normaali, ettei se tunnu täysin avaruusoliolta ja vaatii taitoa oppia hahmottamaan asiat. Ja voit kuvitella, että kun on pakko sammuttaa vaisto lähteä pois, ei se syty tuosta vaan uudelleen aikuisena.
Minä kävin terapiassa ja jopa muutaman kerran pariterapiassa väkivaltaisen (pääasiassa henkinen ja tavaroihin kohdistuva, muutaman kerran fyysinen) miehen kanssa. Edes oma terapeuttini ei sanonut, että kokemani lapsuusperheessä ja parisuhteessa on väärin eikä sitä tarvitse sietää. Joten jäin, koska en muusta tiennyt ja minulle kirjoitettiin vain rauhoittavia jne, että kestäisin tilanteen. Tämä aikana ennen nettiä.
On vaatinut älyttömän työn opetella ne asiat, mitä lapsuuskodissa olisi pitänyt oppia sekä käsitellä lapsuuden traumat ja vaillejäämiset ja väkivallan kohteena olo väkivaltaisen ihmisen asuinkumppanina (henkinen väkivalta). Olen onnistunut siinä enkä suinkaan ole ainoa. Osa ei jaksa, halua, ei ole oikeaa tukea jne. Minäkin sain vasta keski-ikäisenä oikeanlaista tukea. Siinä välissä olin opetellut asioita kirjoista ja netistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nollakontakti heti, kun on erottu. Voi blokata, jos siltä tuntuu. Ei jäädä "ystäviksi".
Kannattaa tehdä itsestään ennen lähtöä todella tylsä niin tyyppi jättää suosiolla rauhaan ja keskittyy jahtaamaan muita. Kissa ei halua leikkiä kuolleella hiirellä.
Ja ne yrittävät aina takaisin. Siinä vaiheessa olet joko blokannut tai muuten torjut. He voivat tulla sanoen esim, että olet maailman ihanin nainen ja hän tajuaa sen nyt tai on aina tajunnut ja kavahti tunteitaan, mutta NYT hän haluaa olla sinulle mies. ÄLÄ USKO SANAAKAAN, vaikka egoa hivelisi uskoa.
Tuo keino tehdä itsestään mahdollisimman vastenmielinen, tehoaa joihinkin miehiin. Sitten on niitä jotka eivät vaan siedä jätetyiksi tulemista, ja ennemmin tappavat naisen kuin antavat naisen jättää hänet.
Niinpä. Olin lyhyessä suhteessa psykopaatiksi osoittautuneen miehen kanssa. Kuukauden mietin sitä, miten poistun suhteesta turvallisesti. Sain hänet ghostaamaan itseni. Hän oli sitä tyyppiä, jolla on heti seuraava nainen valmiina eikä mitään tunnesidettä kehenkään, joten ei jäänyt uhkaavalla tavalla roikkumaan. Toki yritti sitten myöhemmin saada takaisin vaikutuspiiriinsä manipuloitavaksi ja hyväksikäytettäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Storytel heitti suositukseen pari pv sitten julkaistun Sokaistuneet, joka kertoo henkisesti väkivaltaisen suhteen muodostumisen.
Se oma kultamussukka on myös yhtä sairas, kirjoissa ja leffoissa olevat asiat tapahtuvat myös todellisuudessa, vaikkei sitä pystyisi uskomaan.
Kuuntelin tämän kirjan kokonaan. En lopulta pitänyt siitä. Se taisi olla jonkun vielä traumamoodissa kirjoittama ja lisäksi siihen oli sisällytetty "opetussisältöä" ja sekin vähän niin ja näin.
Mun ex teki noin keskellä Rooman vilkkainta turistirysää. Jättäytyi vain taakse ja hivuttautui väkijoukossa syrjään. Syy oli kuulemma se kun en ollut kolme päivää aikaisemmin kuunnellut häntä tarpeeksi keskittyneesti, vaan vilkuilin "koko ajan" ympärilleni. Kuuntelin kyllä oikein sujuvasti, asiasta pidettiin pieni pistokoekin. Satuttiin vain kävelemään syrjäkylän ainoaa tietä, jota käytti myös paikalliset autoilijat hillittyyn italialaiseen tyyliinsä. En siinä arvannut katsella miestä intensiivisesti silmiin henkeni kaupalla.
Tämä lapsellinen kostaminen ja muu viehättävä käytös kyllä sitten lopulta johtivat eroon. Minun päätelmäni on se että koskaan ei olisi pitänyt yhdessä ollakaan, sillä tosi monesta miehestä ei ole ollenkaan parisuhteeseen. Nyt kun erosta on vuosia, olemme oikein läheisiä ystäviä ja vuorovaikutus on tervettä. Miehet tykkäävät syyttää naisia oikullisuudesta, mutta mielestäni vastapainoksi he itse osaavat olla oikein lahjakkaasti irrallaan todellisuudesta.
Tyypillinen suomalainen turvenuija. Voit toki vaihtaa miestä, mutta sillä on sitten mitä suuremmalla todennäköisyydellä taas jotkut muut omat kujeensa. Joku toinen mies, niin siinä käy silleen, että mies ei katoile, mutta naisesta tulee kadonnut tämän miehen toimesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nollakontakti heti, kun on erottu. Voi blokata, jos siltä tuntuu. Ei jäädä "ystäviksi".
Kannattaa tehdä itsestään ennen lähtöä todella tylsä niin tyyppi jättää suosiolla rauhaan ja keskittyy jahtaamaan muita. Kissa ei halua leikkiä kuolleella hiirellä.
Ja ne yrittävät aina takaisin. Siinä vaiheessa olet joko blokannut tai muuten torjut. He voivat tulla sanoen esim, että olet maailman ihanin nainen ja hän tajuaa sen nyt tai on aina tajunnut ja kavahti tunteitaan, mutta NYT hän haluaa olla sinulle mies. ÄLÄ USKO SANAAKAAN, vaikka egoa hivelisi uskoa.
Tuo keino tehdä itsestään mahdollisimman vastenmielinen, tehoaa joihinkin miehiin. Sitten on niitä jotka eivät vaan siedä jätetyiksi tulemista, ja ennemmin tappavat naisen kuin antavat naisen jättää hänet.
Niinpä. Olin lyhyessä suhteessa psykopaatiksi osoittautuneen miehen kanssa. Kuukauden mietin sitä, miten poistun suhteesta turvallisesti. Sain hänet ghostaamaan itseni. Hän oli sitä tyyppiä, jolla on heti seuraava nainen valmiina eikä mitään tunnesidettä kehenkään, joten ei jäänyt uhkaavalla tavalla roikkumaan. Toki yritti sitten myöhemmin saada takaisin vaikutuspiiriinsä manipuloitavaksi ja hyväksikäytettäväksi.
Miten sait hänet ghostaamaan sinut? Mitä teit?
Vierailija kirjoitti:
Kun laitat Youtubeen hakuun hiding husband niin käy ilmi se, että ne, jotka kuvaavat näitä temppujaan, tekevät sen siksi, että heistä on kivaa nähdä kumppaninsa reaktio. Sekä siihen, että piiloutuvat tai pelästyttävät piilosta.
Eli se on puhdasta itseviihdytystä ja toisen nappuloiden painelemista ja katsotaan, että hyppääkö se ja miten, kun tästä painaa.
Minua ei kiinnosta olla koe-eläin eikä provokaation kohde, joten minun elämääni tuollaiset eivät mahdu.
Siis tää on joku yleisempikin juttu?
Kuulostaa ihan äiti-pikkupoika-leikiltä. Löytääkö äiti, kun menen piiloon? En pystyis haluamaan miestä tuon jälkeen tai näkemään minään kumppanina.
Penny Lame kirjoitti:
Mun ex teki noin keskellä Rooman vilkkainta turistirysää. Jättäytyi vain taakse ja hivuttautui väkijoukossa syrjään. Syy oli kuulemma se kun en ollut kolme päivää aikaisemmin kuunnellut häntä tarpeeksi keskittyneesti, vaan vilkuilin "koko ajan" ympärilleni. Kuuntelin kyllä oikein sujuvasti, asiasta pidettiin pieni pistokoekin. Satuttiin vain kävelemään syrjäkylän ainoaa tietä, jota käytti myös paikalliset autoilijat hillittyyn italialaiseen tyyliinsä. En siinä arvannut katsella miestä intensiivisesti silmiin henkeni kaupalla.
Tämä lapsellinen kostaminen ja muu viehättävä käytös kyllä sitten lopulta johtivat eroon. Minun päätelmäni on se että koskaan ei olisi pitänyt yhdessä ollakaan, sillä tosi monesta miehestä ei ole ollenkaan parisuhteeseen. Nyt kun erosta on vuosia, olemme oikein läheisiä ystäviä ja vuorovaikutus on tervettä. Miehet tykkäävät syyttää naisia oikullisuudesta, mutta mielestäni vastapainoksi he itse osaavat
Eikö sinulla ole parempaa seuraa kuin tuollainen sairas ihminen? Psyykeeltään vinoutunut ihminen ei ole tervettä seuraa koskaan, vaikka hän ei juuri sillä hetkellä satuttaisikaan sinua. Mutta jokainen tavallaan. Itse annan narsistien ja psykopaattien jatkaa elämäänsä ilman minua.
Mullapa oli aikoinaan sellainen nainen, nykyään onneksi entinen, joka teki itse mitä huvittaa, mutta minun piti aina kaikkeen saada ensin häneltä lupa ja hyväksyntä, jotta sain tehdä jos sain. Kaikesta aina selvitys hänelle, mutta hän teki mitä huvitti eikä ikinä selvittänyt mulle mitään. Hän oli päättämässä, mihin palkkani käytän ja sitä rataa. Kauheeta jos tein jotain omin päin, häneltä kysymättä. Siitä sitten lapsellinen riita ja suureellista draamaa aikaiseksi. Ja itse hän teki aina omin päin, keksi mulle ylimääräistä rahan menoa. Elämä oli sellaista, että kaikki meni, mitään ei jäänyt säästöön. Siitä tuli sitten monta ongelmaa. Lopulta kävi silleen hassusti, että hän jätti minut, vaikka minunhan se olisi pitänyt hänet jättää. Jälkeenpäin mietittynä se nainen olisi pitänyt jättää jo seurustelun alkupuolella ja parempi olisi, kun ei olisi ikinä tavattukaan. Sehän sai jo suhteen alkupuolella ihan tyhjästä ihme kilareita. Kerran heitti mua lusikalla sillä seurauksella, että käteeni tuli verta vuotava haava. Mutta 8 vuotta tämä suhde kesti, sen verran se varasti multa elämästä vuosia. Hän teki elämästäni helvettiä ja asiat on maalailtu, muotoiltu, väännelty ja käännelty siten, että minä olin siinä se paha ihminen, jonka kanssa ei voida olla missään tekemisissä.
Voi voi. Suomessa on paljon tämmöisiä pahoja ja sairaita ihmisiä. Jokainen sairas ja paha on paha ja sairas omalla tavallaan, toki heissä on paljon samaakin kaikissa. Nämä tekee mitä huvittaa ja saavat paljon tuhoa aikaiseksi, eivätkä joudu ikinä vastuuseen mistään.
En ymmärrä, miksi katselin sitä naista ja sen touhuja 8 vuotta? Joku siinä täytyi olla koukkuna ihan pakosti. Se piti sitten yhdessä katkeraan loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
Penny Lame kirjoitti:
Mun ex teki noin keskellä Rooman vilkkainta turistirysää. Jättäytyi vain taakse ja hivuttautui väkijoukossa syrjään. Syy oli kuulemma se kun en ollut kolme päivää aikaisemmin kuunnellut häntä tarpeeksi keskittyneesti, vaan vilkuilin "koko ajan" ympärilleni. Kuuntelin kyllä oikein sujuvasti, asiasta pidettiin pieni pistokoekin. Satuttiin vain kävelemään syrjäkylän ainoaa tietä, jota käytti myös paikalliset autoilijat hillittyyn italialaiseen tyyliinsä. En siinä arvannut katsella miestä intensiivisesti silmiin henkeni kaupalla.
Tämä lapsellinen kostaminen ja muu viehättävä käytös kyllä sitten lopulta johtivat eroon. Minun päätelmäni on se että koskaan ei olisi pitänyt yhdessä ollakaan, sillä tosi monesta miehestä ei ole ollenkaan parisuhteeseen. Nyt kun erosta on vuosia, olemme oikein läheisiä ystäviä ja vuorovaikutus on tervettä. Miehet tykkäävät syyttää naisia oikullisuudes
"Eikö sinulla ole parempaa seuraa kuin tuollainen sairas ihminen? Psyykeeltään vinoutunut ihminen ei ole tervettä seuraa koskaan, vaikka hän ei juuri sillä hetkellä satuttaisikaan sinua. Mutta jokainen tavallaan. Itse annan narsistien ja psykopaattien jatkaa elämäänsä ilman minua. "
Vähän hätkähdin että kukaan sanoo noin, joten ensin ajattelin olla vastaamatta mitään ilmiselvään provoon. Mutta sitten ajattelin että ehkä joku muu voi hyötyä siitä että törppöä sanotaan törpöksi eikä anneta vain törppöillä.
Ensinnäkin kun muut ihmiset puhuvat henkilökohtaisista jutuista, sosiaalisesti kyvykäs ihminen ei käy haukkumaan ja syyttelemään, vaan osoittaa joko myötätuntoa tai pitää läpensä kiinni. Ja vielä taidokkaampi huomaa että itsensä korottaminen muiden heikkouksia vasten on noloa. "Minä en ainakaan olisi noin tehnyt" on pelkästään ilkkumista, ja siksi tämäkin viesti olisi kaiketi pitänyt jättää vaille sitä huomiota minkä tässä nyt saat. Mutta antaa siis paukkua:
"Narsistit ja psykopaatit", kuten itse leimasit, ovat kumpikin oma kategoriansa. Uskon että ensimmäisestä ryhmästä itselläni saattaa olla useampikin kokemus, joskaan kukaan alan ihminen ei ole tullut taputtelemaan diagnoosia homman sinetöimiseksi. Heidät voi onneksi tunnistaa ilmankin. Tämä exäni ei ole narsisti, eikä tietyissä tilanteissa narsistimainen käytös ihmisestä sellaista tee. Haluan myös huomauttaa että sen käytöksen vuoksi ero oli ihan aiheellinen, eli olin kaltaisesi BOSS QUEEN joka antoi toisen jatkaa elämäänsä ilman minua. Tunnemme toisemme varsin perinpohjin monen vuoden ajalta joten nyt kun emme yritä olla yhdessä romanttisesti, vuorovaikutuksessa ei ole mitään ongelmaa.
Psykopaatteja olen tähän ikään mennessä tuntenut tasan yhden. Siis tosi hienoa jos sun kohdalla nämä kaikki ilmoittavat häiriöstään vaikka T-paidalla tai postikortilla, oma kokemukseni on päinvastainen. Ja tämä oli pakko tulla tähän sanomaan siksi että näillä on aivan oikeita uhreja, joista joku voi sattua tätäkin lukemaan. Kuvittelemasi on totta, hae apua, vika ei ole sinun.
Ja SITTEN VIELÄ kun en ole lakannut keuhkoamasta täytyy sanoa seuraavaa: Hyvin usein ne sinun urheasti lemppaamasi "narsistit ja psykopaatit" valitsevat uhrinsa tarkoin. Kuka tahansa joka on syystä tai toisesta haavoittuvainen manipuloinnille, toksiselle vuorovaikutukselle ja "traumakemialle" erottuu massasta. Näihin ihmisiin lukeutuu usein - vaan ei aina - sellaisia joilla on historiassa vakavaa hyväksikäyttöä haavoittuvassa iässä. Näitä ihmisiä narsistipsykot poljeskelee maahan sillä he ovat jo poljettuja. Vähän kuin sinäkin teet siinä ilkkuessasi. Onko SCID-testi tehty?
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen suomalainen turvenuija. Voit toki vaihtaa miestä, mutta sillä on sitten mitä suuremmalla todennäköisyydellä taas jotkut muut omat kujeensa. Joku toinen mies, niin siinä käy silleen, että mies ei katoile, mutta naisesta tulee kadonnut tämän miehen toimesta.
Ja nämä miehet halveksuvat kissanaisia.
Vierailija kirjoitti:
Mullapa oli aikoinaan sellainen nainen, nykyään onneksi entinen, joka teki itse mitä huvittaa, mutta minun piti aina kaikkeen saada ensin häneltä lupa ja hyväksyntä, jotta sain tehdä jos sain. Kaikesta aina selvitys hänelle, mutta hän teki mitä huvitti eikä ikinä selvittänyt mulle mitään. Hän oli päättämässä, mihin palkkani käytän ja sitä rataa. Kauheeta jos tein jotain omin päin, häneltä kysymättä. Siitä sitten lapsellinen riita ja suureellista draamaa aikaiseksi. Ja itse hän teki aina omin päin, keksi mulle ylimääräistä rahan menoa. Elämä oli sellaista, että kaikki meni, mitään ei jäänyt säästöön. Siitä tuli sitten monta ongelmaa. Lopulta kävi silleen hassusti, että hän jätti minut, vaikka minunhan se olisi pitänyt hänet jättää. Jälkeenpäin mietittynä se nainen olisi pitänyt jättää jo seurustelun alkupuolella ja parempi olisi, kun ei olisi ikinä tavattukaan. Sehän sai jo suhteen alkupuolella ihan tyhjästä ihme ki
Tutustu siihen, mitä on olla narsistin uhri ja miten siitä toivutaan. Sillä se uhrialtistus on rakentunut jo lapsuudessa, ei vasta sen suhteen alettua.
Penny Lame kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Penny Lame kirjoitti:
Vähän hätkähdin että kukaan sanoo noin, joten ensin ajattelin olla vastaamatta mitään ilmiselvään provoon. Mutta sitten ajattelin että ehkä joku muu voi hyötyä siitä että törppöä sanotaan törpöksi eikä anneta vain törppöillä.
Ensinnäkin kun muut ihmiset puhuvat henkilökohtaisista jutuista, sosiaalisesti kyvykäs ihminen ei käy haukkumaan ja syyttelemään, vaan osoittaa joko myötätuntoa tai pitää läpensä kiinni. Ja vielä taidokkaampi huomaa että itsensä korottaminen muiden heikkouksia vasten on noloa. "Minä en ainakaan olisi noin tehnyt" on pelkästään ilkkumista, ja siksi tämäkin viesti olisi kaiketi pitänyt jättää vaille sitä huomiota minkä tässä nyt saat. Mutta antaa siis paukkua:
"Narsistit ja psykopaatit", kuten itse leimasit, ovat kumpikin oma kategoriansa. Uskon että ensimmäisestä ryhmästä itselläni saattaa olla useampikin kokemus, joskaan kukaan alan ihminen ei ole tullut taputtelemaan diagnoosia homman sinetöimiseksi. Heidät voi onneksi tunnistaa ilmankin. Tämä exäni ei ole narsisti, eikä tietyissä tilanteissa narsistimainen käytös ihmisestä sellaista tee. Haluan myös huomauttaa että sen käytöksen vuoksi ero oli ihan aiheellinen, eli olin kaltaisesi BOSS QUEEN joka antoi toisen jatkaa elämäänsä ilman minua. Tunnemme toisemme varsin perinpohjin monen vuoden ajalta joten nyt kun emme yritä olla yhdessä romanttisesti, vuorovaikutuksessa ei ole mitään ongelmaa.
Psykopaatteja olen tähän ikään mennessä tuntenut tasan yhden. Siis tosi hienoa jos sun kohdalla nämä kaikki ilmoittavat häiriöstään vaikka T-paidalla tai postikortilla, oma kokemukseni on päinvastainen. Ja tämä oli pakko tulla tähän sanomaan siksi että näillä on aivan oikeita uhreja, joista joku voi sattua tätäkin lukemaan. Kuvittelemasi on totta, hae apua, vika ei ole sinun.Ja SITTEN VIELÄ kun en ole lakannut keuhkoamasta täytyy sanoa seuraavaa: Hyvin usein ne sinun urheasti lemppaamasi "narsistit ja psykopaatit" valitsevat uhrinsa tarkoin. Kuka tahansa joka on syystä tai toisesta haavoittuvainen manipuloinnille, toksiselle vuorovaikutukselle ja "traumakemialle" erottuu massasta. Näihin ihmisiin lukeutuu usein - vaan ei aina - sellaisia joilla on historiassa vakavaa hyväksikäyttöä haavoittuvassa iässä. Näitä ihmisiä narsistipsykot poljeskelee maahan sillä he ovat jo poljettuja. Vähän kuin sinäkin teet siinä ilkkuessasi. Onko SCID-testi tehty?
Pyydän anteeksi. Yleensä kirjoitan tänne ihan normaaleja ja rakentavia viestejä. Kuljin askareiden keskellä koneen ohi, luin viestisi ja reagoin siihen nopeammin kuin aivot toimivat, kun ei ollut edes tarkoitus jäädä kirjoittamaan mitään.
Tarkoitusperä oli kuitenkin se, että pelästyin puolestasi. Ei ole terveellistä pitää tuollaiseksi osoittautuneita ihmisiä elämässään vapaaehtoisesti. Kyykäärme voi purra koska tahansa ja toisaalta, kun näet kyitä elinympäristössäsi, et hätkähä niin paljon, kun näkökentässäsi on seuraava kyy. Vähän kuin hengittäisi vapaaehtoisesti savua.
Sen lisäksi, että jää tuollaisen tyypin haaremiin, hän käyttää sinua myös triangulaatiovälineenä uusissa suhteissaan. Sinä toki aikuisena ihmisenä itse valitset seurasi. Minä olen valinnut sulkea nuo pois elämästäni ja keskittyä kanssakäymiseen tervepsyykeisten kanssa.
Joo, on persoonallisuushäiriöt tutkittu pitkäaikaisessa potilassuhteessa. Ei ole. ACE-pisteet kyllä tosiaan ovat ihan riittävän korkeat, kuten tiesitkin. Ei kai kukaan "normaali" tällaisiin juttuihin edes joudu.
Jos ei ole vielä tuttu jollekin, niin tv-sarja ja kirja Kaikki anteeksi kertovat myös parisuhteesta, jossa mies tekee outoja manipulatiivisia temppuja ja mm. jättää naisen kauppaan ja häipyy paikalta. Mies käyttää sekä henkistä että myöhemmin myös fyysistä väkivaltaa naiseen. Kirja perustuu ainakin osin kirjailijan kokemuksiin omasta parisuhteestaan.