Lue keskustelun säännöt.
Mies pelleilee. Todella omituisella tavalla.
03.04.2025 |
Ollaan oltu yhdessä 2 vuotta ja tätä on jatkunut nyt vuoden.
Mies alkoi tehdä katoamis temppuja joiden aluksi luulin olevan vain sitä, että haluaa omaa tilaa. Muutimme yhteen ja yhtäkkiä aloin huomata, että en löydä häntä mistään. Hän ei vastaa huhuiluun. Lopulta pitkän etsinnän jälkeen löydän hänet jostain varastosta tai komerosta. Hän teennäisesti muka touhuaa siellä jotain, etsii tavaraa tms.
Kuitenkin puolen vuoden aikana hän alkanut tehdä tätä myös ulkona. Ekan kerran se kävi ku oltiin kävelyllä metsässä.
Yhtäkkiä tajusin puhuvani yksin eikä miestä näy missään. Hän ei vastaa puhelimeen.
Lopulta pitkän etsimisen jälkeen palasin kotiin ja mies istui olohuoneessa.
Hän antoi selitykseksi, että hän kadotti minut ja lähti väsyneenä kotiin.
Seuraava tapahtui kaupassa mies katosi kauppaan ja löysin hänet kotoa. Tällaisia on alkanut tapahtumaan aika-ajoin. Joka kerta mies selittää syyksi jotain todella epämääräistä ja vaikuttaa hieman huvittuneelta.
Kysyin suoraan, että nauttiiko hän katoamisista. Hän ei myöntänyt suoraa, mutta sanoi, että onhan tuo hieman huvittavaa jekkuilua.
Asia on alkanut häiritä minua. En myöskään tiedä mies tekee silloin, kun katoaa. Olen alkanut tulla jopa vainoharhaiseksi. Olen alkanut miettimään jopa päihdeongelmaa esimerkiksi alkoholismia tai jopa pettämistä.
Kommentit (354)
Olen lukenut tätä palstaa epäsäännöllisesti varmaan 15 vuotta. Yhä tähän päivään mennessä minulle ei ole selvinnyt, MIKSI palstan käyttäjät ovat näissä parisuhteissa tällaisten ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällähän oli joskus pitkä ketju näistä eksyttäjistä ja häipyjistä, löytysköhän se jostai, en nyt muista millä otsikolla se oli.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3138995/eksani-harrastaa-eksyttamista-v…
"Mieheni harrastaa eksyttämistä"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen, että miehellä on liian kontrolloitu olo. Ja sen takia ikään kuin kostaa tolla tavalla.
Anna sen miehen olla siellä komerossa.
XDDDDDDDDDDMiksei mies sitten tee lopullista katoamistemppua, jos kokee olevansa liian kontrolloitu?
Saa aina silloin tällöin pilua. Ei tarvi huorrissa juosta.
Aikalailla juurikin sama aloitus oli joskus jokunen vuosi sitten
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näillähän on yleensä ihan validi trauma, joka aiheuttaa empatiaa ja yliymmärtämistä. He eivät kuitenkaan ole uhreja vaan eivät edes yritä parantua ja haluavat tehdä lisää uhreja.
Jonkinlaista traumaa on varmaan kummallakin osapuolella, miksi sitä muuten jäisi tuollaiseen suhteeseen. Minusta uhrit on enemmänkin empaattisia ja yliymmärtäjiä, kuin nämä eksyttäjä pellet, koska he eivät kyllä tunne mitään eivätkä pysty samaistumaan.
Sori kirjoitin tuon epäselvästi. Kognitio ei ole ihan parhaissa kantimissa otettuaan taannoin osumaa tuollaisesta tyypistä ja olen työkyvyttömänä tällä hetkellä.
Uusi yritys:
Näillä luonnevikaisilla on yleensä taustalla myös ihan validi trauma ja tragedia lapsuudessa. Tämä aiheuttaa kumppanissa (jolla toki on oma traumansa) empatiaa ja yliymmärtämistä (koska hän tietää, miten kamalalta tuosta toisesesta myös tuntuu - paitsi, jos on psykopaatti, ei tunnu, mutta silti voi kuvitella hänen tuntevan kipua samoin), Luonnevikaiset eivät yritä parantua ja he haluavat kylvää kärsimystä ympärilleen. Traumatisoitunut tervepsyykeinen taas useimmiten haluaa parantua, kunhan on hahmottanut tilanteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut tätä palstaa epäsäännöllisesti varmaan 15 vuotta. Yhä tähän päivään mennessä minulle ei ole selvinnyt, MIKSI palstan käyttäjät ovat näissä parisuhteissa tällaisten ihmisten kanssa.
Tuosta aiheesta löytyy läjäpäin kirjallisuutta. Siitä vain lukemaan.
Mutta ihan arkijärjelläkin ymmärtää varmaan että kun toisen osapuolen tavoitteena on murskata kumppaninsa salakavalasti ja toisen tavoitteena on rakastaa, ymmärtää ja tukea niin onhan jälkimmäinen vähän heikossa asemassa. Katsos kun sillä pahantekijällä on ihmisen äly ja kyky teeskennellä ja manipuloida pahaa-aavistamatonta uhria.
Samoin arkijärjellä ymmärtää että usein miksi-ällistelyn tarkoitus on alleviivata omaa paremmuutta, ei suinkaan ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä luin jostain, että normaalisti ja normaaleiden ihmisten kanssa toimiessa ja toimiessa itse oikein ja järkevästi antaa ns chips fall. Eli ei ota vastuuta toisten tekemisistä tai tekemättä jättämisistä, eikä kanna yletöntä huolta muiden reaktioista.
Tätä ilmiötä olen pohtinut ajoittain ja ketju puhutteli minua, koska olen elänyt lapsuuteni persoonallisuushäiriöisen isän taloudessa. Isä nautti aiheuttaessaan kaikenlaista hankaluutta ja pahempaa. Lasten itkettäminen ja satuttaminen oli niin arkipäiväistä, että se oli normaalia. Pelkääminen oli normaalia ja epätoivoiset yritykset selviytyä päivästä toiseen oli normaalia.
Isän suoranainen hulluus oli niin rälkeää välillä, että kun tapasin nuorena mieheni, en nähnyt mieheni empatiakyvyttömyyttä. Ja päädyin yhteen katoilijan ja oudon härkkijän kanssa. Mieheni ei ole koskaan ollut fyysisesti väkivaltainen, on koulutettu ja päällepäin edustava, kiinnostava
Mun isä on sitten taas tuo sinun nykyinen. Ja psykopaatiksi hänet arvioisin. Sellaiseksi valkokaulustapaukseksi. Kouluttautunut, hyvässä virassa, arvostettu, ei meillä päihdeongelmia eikä avointa väkivaltaa (toki sellaista ei-räikeää vaarantamista ja tapaturmia on kyllä). Pimeä puoli sitten on tosi pimeä, mutta sitä vilautellaan tosi ovelasti. Todella vaikea saada mistään kunnolla kiinni. Mm. tämä entinen koulukiusaaja ja nykyinen satuttavasti manipuloiva ihminen kasvatti minusta kilttiä muut huomioivaa ei kiusaavaa ihmistä ihan uskottavasti.
Minäkin olen sitten ajautunut vähemmän hullun kanssa yhteen, raivopäisen narsistin. No, tajusin jossain vaiheessa lähteä.
Sitten törmäsin isäni kaltaisen miehen kanssa suhteeseen ja se oli todella hyytävää ja rikkovaa. Oletko pysynyt terveenä? Tai toivottavasti et ole kovin pahasti sairastunut.
Äidiltäni meni yli kymmenen vuotta seurustelua sis. avioliittoa vuosikaudet eikä tajunnut mistä on kyse. Vielä kuollessaan vaan ihmetteli, että ihan kuin isässä olisi kaksi puolta. Äidin kuoleman jälkeen on sitten avautunut tieto näistä puolista minulle. Toki hän sai minut sairaaksi lapsena, vaikken tiennytkään, mistä on kysymys ja pidin isää hyvänä tyyppinä. Ihmettelin vain joitain asioita. Riidellä ei saanut, oli täysin hillittyä aina. Vaikeita asioita ei käsitelty. Kaiken piti olla hyvin ja normaalisti koko ajan ja puhua vain kivoista asioista, muuten oli häiriintynyt ja hankala ihminen.
En muista, miksi aloin tätä kirjoittaa, mutta siis hyvä, että olet huomannut tilanteen ja toivottavasti pääset pian pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut tätä palstaa epäsäännöllisesti varmaan 15 vuotta. Yhä tähän päivään mennessä minulle ei ole selvinnyt, MIKSI palstan käyttäjät ovat näissä parisuhteissa tällaisten ihmisten kanssa.
Tuosta aiheesta löytyy läjäpäin kirjallisuutta. Siitä vain lukemaan.
Mutta ihan arkijärjelläkin ymmärtää varmaan että kun toisen osapuolen tavoitteena on murskata kumppaninsa salakavalasti ja toisen tavoitteena on rakastaa, ymmärtää ja tukea niin onhan jälkimmäinen vähän heikossa asemassa. Katsos kun sillä pahantekijällä on ihmisen äly ja kyky teeskennellä ja manipuloida pahaa-aavistamatonta uhria.
Samoin arkijärjellä ymmärtää että usein miksi-ällistelyn tarkoitus on alleviivata omaa paremmuutta, ei suinkaan ymmärtää.
Ei se tarkoitus tässä ole kumpikaan, vaan kiukutella ihmisten vapaaehtoisesta itsetuhoisuudesta. Ymmärrän kyllä, mutta en hyväksy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut tätä palstaa epäsäännöllisesti varmaan 15 vuotta. Yhä tähän päivään mennessä minulle ei ole selvinnyt, MIKSI palstan käyttäjät ovat näissä parisuhteissa tällaisten ihmisten kanssa.
Tietoa on kyllä saatavilla, jos aidosti kiinnostaa. Ei ole riittävää määrää ennaltaehkäisevää koulutusta ja terapiaa, millä saataisiin luonnevikaisen lapsi kasvamaan täysin terveeksi suorilta käsin. Kai niin voi tuurilla tapahtua (?).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut tätä palstaa epäsäännöllisesti varmaan 15 vuotta. Yhä tähän päivään mennessä minulle ei ole selvinnyt, MIKSI palstan käyttäjät ovat näissä parisuhteissa tällaisten ihmisten kanssa.
Tuosta aiheesta löytyy läjäpäin kirjallisuutta. Siitä vain lukemaan.
Mutta ihan arkijärjelläkin ymmärtää varmaan että kun toisen osapuolen tavoitteena on murskata kumppaninsa salakavalasti ja toisen tavoitteena on rakastaa, ymmärtää ja tukea niin onhan jälkimmäinen vähän heikossa asemassa. Katsos kun sillä pahantekijällä on ihmisen äly ja kyky teeskennellä ja manipuloida pahaa-aavistamatonta uhria.
Samoin arkijärjellä ymmärtää että usein miksi-ällistelyn tarkoitus on alleviivata omaa paremmuutta, ei suinkaan ymmärtää.
Ei se tarkoitus tässä ole kumpikaan, vaan kiukutell
Hyväksy? Ei sulta ole kysynyt kukaan. Ja voit olla varma, että siellä ei tahallaan olla itsetuhoisia (osa toki on, moni ei - ja se itsetuhoinenkin lopettaisi itsetuhoisuuden saatuaan oikeaa ja riittävää hoitoa).
Kai se on niin, että taas joku luonnevikainen on haistanut, että täällä on monta lytättyä ja ajatteli tulla lyttäämään vähän lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut tätä palstaa epäsäännöllisesti varmaan 15 vuotta. Yhä tähän päivään mennessä minulle ei ole selvinnyt, MIKSI palstan käyttäjät ovat näissä parisuhteissa tällaisten ihmisten kanssa.
Ovat niin komeita ja kauniita.
Storytel heitti suositukseen pari pv sitten julkaistun Sokaistuneet, joka kertoo henkisesti väkivaltaisen suhteen muodostumisen.
Se oma kultamussukka on myös yhtä sairas, kirjoissa ja leffoissa olevat asiat tapahtuvat myös todellisuudessa, vaikkei sitä pystyisi uskomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloin kuunnella tuota kirjaa. Triggeröi aika pahasti muistuttaessaan menneestä. Tuohon on kerätty kyllä aikamoinen läjäys tunnuspiirteitä sekä manipuloijasta että häneen lankeajasta. On vähän liian ilmiselvästi kirjoitettu, mutta haluan kuulla, mitä Klaralle tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut tätä palstaa epäsäännöllisesti varmaan 15 vuotta. Yhä tähän päivään mennessä minulle ei ole selvinnyt, MIKSI palstan käyttäjät ovat näissä parisuhteissa tällaisten ihmisten kanssa.
Täällä kyllä saa hyvän kuvan siitä, mitä kulissien takana tapahtuu. Mutta myös siitä, miten sairaita ihmisyksilöitä meillä täällä kulkee ihan vapaalla jalalla.
Ap:n mies ei malttanut esittää mukavampaa ja fiksumpaa versiota itsestään ja vain parin vuoden seurustelun jälkeen tekee tuollaisia outoja tempauksia. Tämähän on toisaalta Aloittajalle hyvä uutinen, on nyt nähnyt mikä tämä tyyppi on miehiään ja pääsee vielä tuosta kuviosta irti helpommalla.
Kaikkein kaameimmat tapaukset esittävät vuosikausia ja odottavat kunnes on menty naimisiin ja/tai saatu lapsia. Sitten eroaminen ei enää olekaan niin yksinkertaista. Lisäksi vaikka itse pääsisi eroon, lapset eivät pääse. Tämänkaltaiset tapaukset kiusaavat lapsiaankin ja osaavat sen verhoilla niin, että kiusaaminen voi jatkua loputtomiin ja ulospäin mitään erikoista ei näy. Huolesta suunniltaan oleva ex-puoliso ei voi kääntyä minkään tahon puoleen, koska näyttäisi hysteeriseltä, tasapainottomalta ja mikä pahinta, vieraannuttajalta.
Tiedän tämän, koska jäin liittoon lapsia suojellakseni. Mieheni ei kohdista empatiakyvyttömyyttään tai outoja välähdyksen omaisia hetkiään jolloin jotain todella pimeää näkyy hänessä lapsiin. Ei koska olen bufferina välissä, eikä miestä sellainen todellinen vanhemmuus ehkä onneksikin, ole koskaan kiinnostunut. Toki on aina uhkaillut enemmän tai vähemmän verhotusti vievänsä lapset jos eroan.
Ja kyllä, traumaattisen lapsuuden olen kokenut itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n mies ei malttanut esittää mukavampaa ja fiksumpaa versiota itsestään ja vain parin vuoden seurustelun jälkeen tekee tuollaisia outoja tempauksia. Tämähän on toisaalta Aloittajalle hyvä uutinen, on nyt nähnyt mikä tämä tyyppi on miehiään ja pääsee vielä tuosta kuviosta irti helpommalla.
Kaikkein kaameimmat tapaukset esittävät vuosikausia ja odottavat kunnes on menty naimisiin ja/tai saatu lapsia. Sitten eroaminen ei enää olekaan niin yksinkertaista. Lisäksi vaikka itse pääsisi eroon, lapset eivät pääse. Tämänkaltaiset tapaukset kiusaavat lapsiaankin ja osaavat sen verhoilla niin, että kiusaaminen voi jatkua loputtomiin ja ulospäin mitään erikoista ei näy. Huolesta suunniltaan oleva ex-puoliso ei voi kääntyä minkään tahon puoleen, koska näyttäisi hysteeriseltä, tasapainottomalta ja mikä pahinta, vieraannuttajalta.
Tiedän tämän, koska jäin liittoon lapsia suojellakseni. Mieheni ei kohdista empatiakyvyttömyy
Tässä on sitten se ongelma, mitä omassa terapiassani nyt käsitellään, että lapsesi kasvavat siihen, että tuollainen ihminen kuin miehesi, on normaali ihminen. Kuten sinäkin omassa rikkinäisessä lapsuudessasi kasvoit. Sitten eivät erota niitä aikuisina, koska se "normaali" isäkin tuntui samalta.
Minun eksäni teki suhteen alkupuolella sitä, että kehitti ison riidan ja sitten katosi jonnekin eikä vastannut viesteihin. Ilmoitin parin-muutaman kerran jälkeen, että seuraavasta katoamistempusta häivyn, jolloin lopetti katoamiset kokonaan. Käytti sitten pitkään paljon hienovaraisempi manipulointikeinoja, joista osan olen tajunnut vasta monta vuotta suhteen päättymisen jälkeen.
En ymmärtänyt ajoissa, että mies on sekopää, vaan erehdyin hankkimaan lapsen hänen kanssaan. Kun synnytys käynnistyi, vieläpä hyvin voimakkaana, eksä katosi pariksi tunniksi viemään jotain tärkeää työpaikalle. Onneksi sattui lopulta olemaan pitkä synnytys, joten ehti ajoissa viemään minut sairaalaan. Lapsen syntymän jälkeen paljasti todelliset kasvonsa, enkä sitä touhua sitten enää montaa kuukautta katsellut. Mutta aika monta vuotta ehti esittää normaalia siinä välissä. Olisinpa tiennyt heti ajoissa henkisestä väkivallasta sen, mitä tiedän nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Minun eksäni teki suhteen alkupuolella sitä, että kehitti ison riidan ja sitten katosi jonnekin eikä vastannut viesteihin. Ilmoitin parin-muutaman kerran jälkeen, että seuraavasta katoamistempusta häivyn, jolloin lopetti katoamiset kokonaan. Käytti sitten pitkään paljon hienovaraisempi manipulointikeinoja, joista osan olen tajunnut vasta monta vuotta suhteen päättymisen jälkeen.
En ymmärtänyt ajoissa, että mies on sekopää, vaan erehdyin hankkimaan lapsen hänen kanssaan. Kun synnytys käynnistyi, vieläpä hyvin voimakkaana, eksä katosi pariksi tunniksi viemään jotain tärkeää työpaikalle. Onneksi sattui lopulta olemaan pitkä synnytys, joten ehti ajoissa viemään minut sairaalaan. Lapsen syntymän jälkeen paljasti todelliset kasvonsa, enkä sitä touhua sitten enää montaa kuukautta katsellut. Mutta aika monta vuotta ehti esittää normaalia siinä välissä. Olisinpa tiennyt heti ajoissa henkisestä väkivallasta sen, mitä tiedä
Tosi vahva olet joutunut olemaan, että pystyit lähtemään pienen vauvan kanssa. Onnittelut <3 Mies siis näytti heti lisää itsestään, kun oli ankkuroinut sinut lapsella. Minun eksäni teki saman, kun ostimme yhdessä asunnon. Se asunto myytiin puolen vuoden jälkeen.
Mä luin jostain, että normaalisti ja normaaleiden ihmisten kanssa toimiessa ja toimiessa itse oikein ja järkevästi antaa ns chips fall. Eli ei ota vastuuta toisten tekemisistä tai tekemättä jättämisistä, eikä kanna yletöntä huolta muiden reaktioista.
Tätä ilmiötä olen pohtinut ajoittain ja ketju puhutteli minua, koska olen elänyt lapsuuteni persoonallisuushäiriöisen isän taloudessa. Isä nautti aiheuttaessaan kaikenlaista hankaluutta ja pahempaa. Lasten itkettäminen ja satuttaminen oli niin arkipäiväistä, että se oli normaalia. Pelkääminen oli normaalia ja epätoivoiset yritykset selviytyä päivästä toiseen oli normaalia.
Isän suoranainen hulluus oli niin rälkeää välillä, että kun tapasin nuorena mieheni, en nähnyt mieheni empatiakyvyttömyyttä. Ja päädyin yhteen katoilijan ja oudon härkkijän kanssa. Mieheni ei ole koskaan ollut fyysisesti väkivaltainen, on koulutettu ja päällepäin edustava, kiinnostava keskustelija ja hurmaavan hyvätapainen. Silti olen nähnyt välähdyksiä oudosta ja kylmäävästä empatiakyvyttömyydestä, ristiriita tilanteessa yksinkertaisesti vain katoaa paikalta, testailee ja uhkailee niin hienovaraisesti, että siinä joutuu ihmettelemään mitä tässä oikein tapahtui.
Olen käynyt läpi lapsuuttani ja nyt mietin liittoani. Olen luovuttanut siitä, että mieheni ikinä muuttuisi. Lähteminen on vaikeaa, mutta jossain vaiheessa niin on tehtävä. Sitä ennen olen opetellut toimimaan niin oikein ja tavallisesti kuin vain osaan. Let chips fall. Näin toimiminen on paljastanut avioliitostani, tilanteestani, miehestäni ja itsestäni uusia asioita. Ihan kuin toimiminen rehellisesti, avoimesti ja olemalla uskollinen itselleni ja oikeudentunnolleni olisi hienojakoista pölyä, jota ripotellaan paperille, jonka päällä on aiemmin kirjoitettu ja pöly tuo nyt kirjoituksen esiin.