Mies pelleilee. Todella omituisella tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan mies on todella sairas. Katoaminenkin on eräänlainen tapa kontrolloida toista, reaktioita ja tunteita.

Itselläni oli tuollainen ex-mies. Ajan myötä temput pahenivat. Tuli pettäminen, pelottelu,vähättely, uhkailu ja väkivalta kuvioihin. Kaikenlainen henkinen kiusaaminen ja nöyryyttäminen jne.

Ulospäin esitti todella fiksua, väitti minun olevan hullu, jonka puheita ei kannata uskoa. Lavasti erilaisia tekoja minun tekemiksi.... jne, pelätessään paljastumista.

Tuollainen mies ei koskaan muuta tapojaan Kiusaaminen jatkuu aina jossain muodossa.

Ihmeen pitkään porukka tuollaista alistamista  ottaa vastaan. Nykyisessä Suomessa, jossa naisten ääänioikeus oli maailman ensimmäisiä, ja jossa tasa-arvo on maailman parhaita.

Niinpä. Nämäkin jotka kertovat tarinaansa ovat katsoneet sadistista kiusaamista jopa vuosikausia, ennen kuin jostain syystä saaneet tarpeekseen ja lähteneet, tai sitten se sadisti mies on löytänyt uuden ja jättänyt, muuten olisivat vieläkin suhteessa. Siinä mielessä turha kertoa näitä opiksi muille, koska samassa tilanteessa olevat eivät koskaan opi muiden kokemuksista. Vertaistukena toki hyviä.

Edesmennyt äitini ei ollut täydellinen mutta monta hyvää neuvoa antoi, yksi oli mm. että älä koskaan anna miehen lyödä itseäsi. Jos lyö kerran, niin lähde lopullisesti. Myöskään minkäänlaista muutakaan väkivaltaa, esim. henkistä tai taloudellista ei pidä sietää.

Siinähän se on, että eivät ne lyö. Ja se henkinen väkivaltakin hiipii jotenkin salakavalasti. 

Itsellä se lähtöpiste on tullut 2-3 kk kohdalla. Terapian jälkeen toivon, että se tulee nyt jo tutustumisvaiheessa. 

Miehesi on piilohomo ja katselee piilossa homopornoa sekä raivorunkkaa tatti veressä.

Onkohan se näidenkin katoilijoiden katoamisen syy: lähtevät suuttuneina, kun kokevat, ettei heitä huomioida riittävästi. Että siinä on nyt sitten in your face. Paha sanoa, kun ei tuonne päänsisään pääse.

Haluaisin, että ap tulisi vielä linjoille ja kertoisi ovatko nämä neuvot herättäneet hänessä mitään?

Vai tekikö hän jo katoamistempun ja on jossain hotellissa muutaman yön puhelin äänettömällä samalla kun selailee asunto-ilmoituksia.

Toivottavasti.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin, että ap tulisi vielä linjoille ja kertoisi ovatko nämä neuvot herättäneet hänessä mitään?

Vai tekikö hän jo katoamistempun ja on jossain hotellissa muutaman yön puhelin äänettömällä samalla kun selailee asunto-ilmoituksia.

Toivottavasti.

Mies tietysti majailee ap:n asunnossa...

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole vielä tuttu jollekin, niin tv-sarja ja kirja Kaikki anteeksi kertovat myös parisuhteesta, jossa mies tekee outoja manipulatiivisia temppuja ja mm. jättää naisen kauppaan ja häipyy paikalta. Mies käyttää sekä henkistä että myöhemmin myös fyysistä väkivaltaa naiseen. Kirja perustuu ainakin osin kirjailijan kokemuksiin omasta parisuhteestaan. 

Kuuntelin nyt tämän kirjan. Olen kuunnellut sen aiemminkin, mutta nyt koin sen täysin eri tavalla. Tässä välissä on ehtinyt tapahtua se, että olen joutunut erilailla väkivaltaiseen suhteeseen kuin aiemmat ja selvinnyt siitä. Lisäksi saanut ymmärrystä tapahtumille, aiemmille ja myöhemmille. 

Muutama ajatus nousi mieleen. Kirjassa päähenkilöä ei kiinnosta miehen diagnoosi. Itse olen päinvastaista mieltä, olen kokenut minua helpottavan sen, että on jonkinlainen käsitys vastapuolen mahdollisesta diagnoosista, koska saman diagnoosin alla olevat ihmiset käyttäytyvät samoilla keinoilla ja on erilaiset mahdollisuudet parantua (itse en kyllä jäisi enää tällä kokemuksella odottelemaan yhtään kenenkään parantumista). Jos päähenkilö olisi tiennyt diagnoosin, hän tuskin olisi jäänyt odottelemaan ihmeparantumista. 

Tässä kirjassa yksi huomionarvoinen seikka oli se, että päähenkilön ukki oli ollut erittäin väkivaltainen, mutta häntä oli pidetty päähenkilön kotona mukavana miehenä. Tämä on ainakin omalla kohdallani se juurisyy, mikä pitää saada oikaistua. Olen tottunut pitämään päästään erittäin pahasti häiriintynyttä ihmistä mukavana ja normaalina. 

Vierailija kirjoitti:

Mullapa oli aikoinaan sellainen nainen, nykyään onneksi entinen, joka teki itse mitä huvittaa, mutta minun piti aina kaikkeen saada ensin häneltä lupa ja hyväksyntä, jotta sain tehdä jos sain. Kaikesta aina selvitys hänelle, mutta hän teki mitä huvitti eikä ikinä selvittänyt mulle mitään. Hän oli päättämässä, mihin palkkani käytän ja sitä rataa. Kauheeta jos tein jotain omin päin, häneltä kysymättä. Siitä sitten lapsellinen riita ja suureellista draamaa aikaiseksi. Ja itse hän teki aina omin päin, keksi mulle ylimääräistä rahan menoa. Elämä oli sellaista, että kaikki meni, mitään ei jäänyt säästöön. Siitä tuli sitten monta ongelmaa. Lopulta kävi silleen hassusti, että hän jätti minut, vaikka minunhan se olisi pitänyt hänet jättää. Jälkeenpäin mietittynä se nainen olisi pitänyt jättää jo seurustelun alkupuolella ja parempi olisi, kun ei olisi ikinä tavattukaan. Sehän sai jo suhteen alkupuolella ihan tyhjästä ihme ki

Tuttua!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole tullut missään miesporukassa tuollaista sekopäätä vastaan. Tai sit eivät vain uskalla tehdä niin. Jos se tekee sen vain puolisolle, on se vallankäyttöä tms. Kannattaa päästää eksymään ihan yksinään.

Kuule. Et voi arvatakaan, miten paljon miehiä on, jotka ovat "kivoja kavereita" ja kotona täysin tosksisia mulkkuja, vaikka vaimo olisi kuinka kiva. 

Tämä niin totta!

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin, että ap tulisi vielä linjoille ja kertoisi ovatko nämä neuvot herättäneet hänessä mitään?

Vai tekikö hän jo katoamistempun ja on jossain hotellissa muutaman yön puhelin äänettömällä samalla kun selailee asunto-ilmoituksia.

Toivottavasti.

Ei ole olemassa oikeaa AP:tä. Tässä kerätään matskua joko kirjaan tai sitten "shokeeraavaan" lehtiluttuun. 

En ole ketjua lukenut, miehen ikä ei selvinnyt aloituksesta. Joko dementia ym alkaa vaivata iän myötä, ei siedä ap:ta tai jotain piirteitä ap:ssa, (jatkuvaa äänessä/oikeassa olemista)?tai sitten pettää/katselee pornoa salassa.

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut tätä palstaa epäsäännöllisesti varmaan 15 vuotta. Yhä tähän päivään mennessä minulle ei ole selvinnyt, MIKSI palstan käyttäjät ovat näissä parisuhteissa tällaisten ihmisten kanssa.

Parisuhteesta lähteminen on vaikeaa, kun toiseen kaikesta huolimatta voi olla tunteita.

Oma parisuhdehistoriani sisältää pelkästään huonoja suhteita, joiden ansiosta olen aina vähätellyt itseäni entistä enemmän. Edellisessä, suht lyhyeksi jääneessä suhteessa toinen käytti minua oikeastaan vain terapeuttinaan jauhaessaan loputtomia juttuja ex-vaimostaan. Ja hyvällä tuulella ollessaan kehui muiden naisten ulkonäköä, vitsaillen hassunhauskasti minun ulkonäöstäni (siis että mikä minussa on vialla).

Koko ajan oli lopulta paha mieli. Sen verran kuitenkin iän myötä viisastunut, että tiesin ettei suhdetta kannata jatkaa. Toiselle eroilmoitukseni oli aika yhdentekevä, vähän kuin olisin ilmoittanut maidon olevan loppu. Ok, ja se siitä.

Kaikesta tuosta huolimatta olin erosta hajalla. Siinä ehkä eniten suru siitä, ettei minulle ole sitä hyvää parisuhdetta ja sielunkumppania missään ikinä olemassa.

Yksin olen sen jälkeen ollut. Enkä ole nähnyt enää mitään tarvetta lähteä parisuhteeseen, taitaa ne olla tämän elämän osilta jo nähty. Huono suhde olisi kuitenkin vain taas, taas vain pahaa mieltä, uusi eroprosessi jne. En vaan näe enää mitään mieltä lähteä siihen, kun yksinolo on sen verran seesteistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut tätä palstaa epäsäännöllisesti varmaan 15 vuotta. Yhä tähän päivään mennessä minulle ei ole selvinnyt, MIKSI palstan käyttäjät ovat näissä parisuhteissa tällaisten ihmisten kanssa.

Parisuhteesta lähteminen on vaikeaa, kun toiseen kaikesta huolimatta voi olla tunteita.

Oma parisuhdehistoriani sisältää pelkästään huonoja suhteita, joiden ansiosta olen aina vähätellyt itseäni entistä enemmän. Edellisessä, suht lyhyeksi jääneessä suhteessa toinen käytti minua oikeastaan vain terapeuttinaan jauhaessaan loputtomia juttuja ex-vaimostaan. Ja hyvällä tuulella ollessaan kehui muiden naisten ulkonäköä, vitsaillen hassunhauskasti minun ulkonäöstäni (siis että mikä minussa on vialla).

Koko ajan oli lopulta paha mieli. Sen verran kuitenkin iän myötä viisastunut, että tiesin ettei suhdetta kannata jatkaa. Toiselle eroilmoitukseni oli aika y

Minulla vähän samanlaista. 

Omalla kohdallani olen nyt tehnyt ymmärräyksen/ rajauksen/ päätöksen, että omat rakkaudentunteeni voivat olla ihan mitä tahansa, niitä ei tule tarkastella siinä, kannattaako suhdetta jatkaa vai ei. Jos ei saa kunnioitusta, vastarakkautta, tervettä parisuhdetta jne niin voin ihan hyvin etäältä rakastaa sitä ihmistä ja aika pian se kyllä sitten lakkaa koko rakkaus, kun saa välimatkaa ja tajuaa, ettei toinen välittänyt lainkaan tai riittävästi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut tätä palstaa epäsäännöllisesti varmaan 15 vuotta. Yhä tähän päivään mennessä minulle ei ole selvinnyt, MIKSI palstan käyttäjät ovat näissä parisuhteissa tällaisten ihmisten kanssa.

Parisuhteesta lähteminen on vaikeaa, kun toiseen kaikesta huolimatta voi olla tunteita.

Oma parisuhdehistoriani sisältää pelkästään huonoja suhteita, joiden ansiosta olen aina vähätellyt itseäni entistä enemmän. Edellisessä, suht lyhyeksi jääneessä suhteessa toinen käytti minua oikeastaan vain terapeuttinaan jauhaessaan loputtomia juttuja ex-vaimostaan. Ja hyvällä tuulella ollessaan kehui muiden naisten ulkonäköä, vitsaillen hassunhauskasti minun ulkonäöstäni (siis että mikä minussa on vialla).

Koko ajan oli lopulta paha mieli. Sen verran kuitenkin iän myötä viisastunut, että tiesin ettei suhdetta

Minulla vähän samanlaista. 

Omalla kohdallani olen nyt tehnyt ymmärräyksen/ rajauksen/ päätöksen, että omat rakkaudentunteeni voivat olla ihan mitä tahansa, niitä ei tule tarkastella siinä, kannattaako suhdetta jatkaa vai ei. Jos ei saa kunnioitusta, vastarakkautta, tervettä parisuhdetta jne niin voin ihan hyvin etäältä rakastaa sitä ihmistä ja aika pian se kyllä sitten lakkaa koko rakkaus, kun saa välimatkaa ja tajuaa, ettei toinen välittänyt lainkaan tai riittävästi. 

Itse taas en viitsi lähteä enää parisuhteeseen, kun epäilen etten taaskaan noteeraisi tarpeeksi ajoissa niitä ekoja varoitusmerkkejä. Sitten sitä päässään luo niitä haavekuvia tästä alkavasta suhteesta, ja saa taas märän rätin kasvoille tosiasioiden valjettua.

Paljon helpommalla pääsee kun pysyy kaukana mistään parisuhdeviritelmistä. Ja elämä on oikeasti mukavaa näin, ettei edes mistään kärvistelystä ole kyse.

Seesteinen yksinolo voittaa p*skan parisuhteen 100-0. 

Tietty surullista, ettei koskaan saanut kokea sitä hyvää suhdetta, jossa toinen aidosti rakastaa ja arvostaa. Mutta sille ei voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Mun eksä kanssa tykkäsi katoilla ja sitten palasi takaisin kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut. Siinä välissä saattoi ignooraata ja pitää pitkiä aikoja mykkäkoulua. Nää temput tuli aina ihan puskista, saattoi yhtäkkiä vaan kadota vaikka meillä oli hyvin mennyt ja oltiin kivoja asioita suunniteltu ja sovittu. Selvisi usein että olikin retkillään tehnyt jo meidän jutut muiden kanssa. Tämä harhaanjohtaja tykkäsi myös käyttää paljon päihteitä ja hänellä oli useita sivusuhteita. Kyllä tossa on miehellä pahoja ongelmia, nauttii että nainenkin kärsii, ja nainen löytää itsensä syvästä suosta ellei osaa ajoissa lähteä pois. 

Yleensä nämä tällä tavalla käyttäytyvät tekevät ne temppunsa nimenomaan silloin, kun on mennyt hyvin. Heillä on vakavia ongelmia läheisyyden kanssa, joten alkaa ahdistaa kun menee liian hyvin. Silloin pitääkin lyödä tahallaan kaikki hommat p a skaksi ja hommata konflikti, niin sitten ei ahdistakaan ihan niin paljon. Nurinkurista ja sekopäistä siis.