Mies pelleilee. Todella omituisella tavalla.
Ollaan oltu yhdessä 2 vuotta ja tätä on jatkunut nyt vuoden.
Mies alkoi tehdä katoamis temppuja joiden aluksi luulin olevan vain sitä, että haluaa omaa tilaa. Muutimme yhteen ja yhtäkkiä aloin huomata, että en löydä häntä mistään. Hän ei vastaa huhuiluun. Lopulta pitkän etsinnän jälkeen löydän hänet jostain varastosta tai komerosta. Hän teennäisesti muka touhuaa siellä jotain, etsii tavaraa tms.
Kuitenkin puolen vuoden aikana hän alkanut tehdä tätä myös ulkona. Ekan kerran se kävi ku oltiin kävelyllä metsässä.
Yhtäkkiä tajusin puhuvani yksin eikä miestä näy missään. Hän ei vastaa puhelimeen.
Lopulta pitkän etsimisen jälkeen palasin kotiin ja mies istui olohuoneessa.
Hän antoi selitykseksi, että hän kadotti minut ja lähti väsyneenä kotiin.
Seuraava tapahtui kaupassa mies katosi kauppaan ja löysin hänet kotoa. Tällaisia on alkanut tapahtumaan aika-ajoin. Joka kerta mies selittää syyksi jotain todella epämääräistä ja vaikuttaa hieman huvittuneelta.
Kysyin suoraan, että nauttiiko hän katoamisista. Hän ei myöntänyt suoraa, mutta sanoi, että onhan tuo hieman huvittavaa jekkuilua.
Asia on alkanut häiritä minua. En myöskään tiedä mies tekee silloin, kun katoaa. Olen alkanut tulla jopa vainoharhaiseksi. Olen alkanut miettimään jopa päihdeongelmaa esimerkiksi alkoholismia tai jopa pettämistä.
Kommentit (349)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole tullut missään miesporukassa tuollaista sekopäätä vastaan. Tai sit eivät vain uskalla tehdä niin. Jos se tekee sen vain puolisolle, on se vallankäyttöä tms. Kannattaa päästää eksymään ihan yksinään.
Kuule. Et voi arvatakaan, miten paljon miehiä on, jotka ovat "kivoja kavereita" ja kotona täysin tosksisia mulkkuja, vaikka vaimo olisi kuinka kiva.
Tämä niin totta!
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin, että ap tulisi vielä linjoille ja kertoisi ovatko nämä neuvot herättäneet hänessä mitään?
Vai tekikö hän jo katoamistempun ja on jossain hotellissa muutaman yön puhelin äänettömällä samalla kun selailee asunto-ilmoituksia.
Toivottavasti.
Ei ole olemassa oikeaa AP:tä. Tässä kerätään matskua joko kirjaan tai sitten "shokeeraavaan" lehtiluttuun.
En ole ketjua lukenut, miehen ikä ei selvinnyt aloituksesta. Joko dementia ym alkaa vaivata iän myötä, ei siedä ap:ta tai jotain piirteitä ap:ssa, (jatkuvaa äänessä/oikeassa olemista)?tai sitten pettää/katselee pornoa salassa.
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut tätä palstaa epäsäännöllisesti varmaan 15 vuotta. Yhä tähän päivään mennessä minulle ei ole selvinnyt, MIKSI palstan käyttäjät ovat näissä parisuhteissa tällaisten ihmisten kanssa.
Parisuhteesta lähteminen on vaikeaa, kun toiseen kaikesta huolimatta voi olla tunteita.
Oma parisuhdehistoriani sisältää pelkästään huonoja suhteita, joiden ansiosta olen aina vähätellyt itseäni entistä enemmän. Edellisessä, suht lyhyeksi jääneessä suhteessa toinen käytti minua oikeastaan vain terapeuttinaan jauhaessaan loputtomia juttuja ex-vaimostaan. Ja hyvällä tuulella ollessaan kehui muiden naisten ulkonäköä, vitsaillen hassunhauskasti minun ulkonäöstäni (siis että mikä minussa on vialla).
Koko ajan oli lopulta paha mieli. Sen verran kuitenkin iän myötä viisastunut, että tiesin ettei suhdetta kannata jatkaa. Toiselle eroilmoitukseni oli aika yhdentekevä, vähän kuin olisin ilmoittanut maidon olevan loppu. Ok, ja se siitä.
Kaikesta tuosta huolimatta olin erosta hajalla. Siinä ehkä eniten suru siitä, ettei minulle ole sitä hyvää parisuhdetta ja sielunkumppania missään ikinä olemassa.
Yksin olen sen jälkeen ollut. Enkä ole nähnyt enää mitään tarvetta lähteä parisuhteeseen, taitaa ne olla tämän elämän osilta jo nähty. Huono suhde olisi kuitenkin vain taas, taas vain pahaa mieltä, uusi eroprosessi jne. En vaan näe enää mitään mieltä lähteä siihen, kun yksinolo on sen verran seesteistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut tätä palstaa epäsäännöllisesti varmaan 15 vuotta. Yhä tähän päivään mennessä minulle ei ole selvinnyt, MIKSI palstan käyttäjät ovat näissä parisuhteissa tällaisten ihmisten kanssa.
Parisuhteesta lähteminen on vaikeaa, kun toiseen kaikesta huolimatta voi olla tunteita.
Oma parisuhdehistoriani sisältää pelkästään huonoja suhteita, joiden ansiosta olen aina vähätellyt itseäni entistä enemmän. Edellisessä, suht lyhyeksi jääneessä suhteessa toinen käytti minua oikeastaan vain terapeuttinaan jauhaessaan loputtomia juttuja ex-vaimostaan. Ja hyvällä tuulella ollessaan kehui muiden naisten ulkonäköä, vitsaillen hassunhauskasti minun ulkonäöstäni (siis että mikä minussa on vialla).
Koko ajan oli lopulta paha mieli. Sen verran kuitenkin iän myötä viisastunut, että tiesin ettei suhdetta kannata jatkaa. Toiselle eroilmoitukseni oli aika y
Minulla vähän samanlaista.
Omalla kohdallani olen nyt tehnyt ymmärräyksen/ rajauksen/ päätöksen, että omat rakkaudentunteeni voivat olla ihan mitä tahansa, niitä ei tule tarkastella siinä, kannattaako suhdetta jatkaa vai ei. Jos ei saa kunnioitusta, vastarakkautta, tervettä parisuhdetta jne niin voin ihan hyvin etäältä rakastaa sitä ihmistä ja aika pian se kyllä sitten lakkaa koko rakkaus, kun saa välimatkaa ja tajuaa, ettei toinen välittänyt lainkaan tai riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut tätä palstaa epäsäännöllisesti varmaan 15 vuotta. Yhä tähän päivään mennessä minulle ei ole selvinnyt, MIKSI palstan käyttäjät ovat näissä parisuhteissa tällaisten ihmisten kanssa.
Parisuhteesta lähteminen on vaikeaa, kun toiseen kaikesta huolimatta voi olla tunteita.
Oma parisuhdehistoriani sisältää pelkästään huonoja suhteita, joiden ansiosta olen aina vähätellyt itseäni entistä enemmän. Edellisessä, suht lyhyeksi jääneessä suhteessa toinen käytti minua oikeastaan vain terapeuttinaan jauhaessaan loputtomia juttuja ex-vaimostaan. Ja hyvällä tuulella ollessaan kehui muiden naisten ulkonäköä, vitsaillen hassunhauskasti minun ulkonäöstäni (siis että mikä minussa on vialla).
Koko ajan oli lopulta paha mieli. Sen verran kuitenkin iän myötä viisastunut, että tiesin ettei suhdetta
Minulla vähän samanlaista.
Omalla kohdallani olen nyt tehnyt ymmärräyksen/ rajauksen/ päätöksen, että omat rakkaudentunteeni voivat olla ihan mitä tahansa, niitä ei tule tarkastella siinä, kannattaako suhdetta jatkaa vai ei. Jos ei saa kunnioitusta, vastarakkautta, tervettä parisuhdetta jne niin voin ihan hyvin etäältä rakastaa sitä ihmistä ja aika pian se kyllä sitten lakkaa koko rakkaus, kun saa välimatkaa ja tajuaa, ettei toinen välittänyt lainkaan tai riittävästi.
Itse taas en viitsi lähteä enää parisuhteeseen, kun epäilen etten taaskaan noteeraisi tarpeeksi ajoissa niitä ekoja varoitusmerkkejä. Sitten sitä päässään luo niitä haavekuvia tästä alkavasta suhteesta, ja saa taas märän rätin kasvoille tosiasioiden valjettua.
Paljon helpommalla pääsee kun pysyy kaukana mistään parisuhdeviritelmistä. Ja elämä on oikeasti mukavaa näin, ettei edes mistään kärvistelystä ole kyse.
Seesteinen yksinolo voittaa p*skan parisuhteen 100-0.
Tietty surullista, ettei koskaan saanut kokea sitä hyvää suhdetta, jossa toinen aidosti rakastaa ja arvostaa. Mutta sille ei voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Mun eksä kanssa tykkäsi katoilla ja sitten palasi takaisin kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut. Siinä välissä saattoi ignooraata ja pitää pitkiä aikoja mykkäkoulua. Nää temput tuli aina ihan puskista, saattoi yhtäkkiä vaan kadota vaikka meillä oli hyvin mennyt ja oltiin kivoja asioita suunniteltu ja sovittu. Selvisi usein että olikin retkillään tehnyt jo meidän jutut muiden kanssa. Tämä harhaanjohtaja tykkäsi myös käyttää paljon päihteitä ja hänellä oli useita sivusuhteita. Kyllä tossa on miehellä pahoja ongelmia, nauttii että nainenkin kärsii, ja nainen löytää itsensä syvästä suosta ellei osaa ajoissa lähteä pois.
Yleensä nämä tällä tavalla käyttäytyvät tekevät ne temppunsa nimenomaan silloin, kun on mennyt hyvin. Heillä on vakavia ongelmia läheisyyden kanssa, joten alkaa ahdistaa kun menee liian hyvin. Silloin pitääkin lyödä tahallaan kaikki hommat p a skaksi ja hommata konflikti, niin sitten ei ahdistakaan ihan niin paljon. Nurinkurista ja sekopäistä siis.
Tuttua!