Mies pelleilee. Todella omituisella tavalla.

Kärsiikö miehesi adhd oireista, he kun saavat nautintoa toisten provosoimisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Monta viestiä oon tänne jo laittanut. Tää on ollut parasta vertaistukea pitkään aikaan. Kiitos tästä ketjusta ja voimia kaikille jotka joutuivat harhaan.

Sama täällä, kiitos kovasti kaikille kirjoittajille. Viimeisin, onneksi lyhyeksi jäänyt suhteeni tällaisen miehen kanssa päättyi puoli vuotta sitten, ja olen tähän asti ollut täysin solmussa ja voinut henkisesti todella huonosti.

Tämä ketju on höllentänyt tuota solmua nyt vähän. Saanut ymmärtämään, että ehkä jotkut ihmiset oikeasti ovat häiriintyneitä ja pahantahtoisia, eikä saamani kohtelu välttämättä ole ollut ansaittua tai johtunut minusta itsestäni millään tavalla. Ja että se, mitä ikinä tuo häiriintynyt minusta muille puhuukaan, ei oikeasti määritä minua ihmisenä. 

Voimia kaikille, jotka tälläkin hetkellä elävät noiden kaheleiden lähipiirissä!

Kun kumppani antaa jonkun ihan pellen selityksen, hän testaa tunnistatko manipuloinnin ja reagoiko.

Kaikille: kun aikuinen ihminen sanoo kadottaneensa sinut ja tulleensa väsyneenä kotiin niin pling pling pling. Hän olisi soittanut, jäänyt ovelle tms.

Manipuloinnin lisäksi keino jättää ostokset ap:n huoleksi ja maksettavaksi.

Oleellista on myös se, miksei ap heti soittanut miehelle vaan jatkoi ostoksia ja meni itsekin kotiin. Jokin hänen alitajunnassaan tiesi. Itselle on käynyt samoin. Jää tulematta ne reaktiot, jotka normaalissa tilanteessa terveen ihmisen kanssa tulisivat. Saalis jähmettyy. 

Vierailija kirjoitti:

Kärsiikö miehesi adhd oireista, he kun saavat nautintoa toisten provosoimisesta. 

Usein noilla on ADHD, mutta tarvitsee luonnevian lisäksi. 

Mun yks eksä tosi kauan sitten jätti mut prismaan, 8km päähän keskustasta missä asuttiin, ilman hattuja tai hanskoja tai rahapussia tai puhelinta. Katosi vaan ja ajeli autolla kotiin. Minä palelin ulkona ja pummasin tarpeeksi rahaa bussiin. Se oli monenlaista erilaista väkivaltaa sisältäneen suhteen viattomia ensitemppuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monta viestiä oon tänne jo laittanut. Tää on ollut parasta vertaistukea pitkään aikaan. Kiitos tästä ketjusta ja voimia kaikille jotka joutuivat harhaan.

Sama täällä, kiitos kovasti kaikille kirjoittajille. Viimeisin, onneksi lyhyeksi jäänyt suhteeni tällaisen miehen kanssa päättyi puoli vuotta sitten, ja olen tähän asti ollut täysin solmussa ja voinut henkisesti todella huonosti.

Tämä ketju on höllentänyt tuota solmua nyt vähän. Saanut ymmärtämään, että ehkä jotkut ihmiset oikeasti ovat häiriintyneitä ja pahantahtoisia, eikä saamani kohtelu välttämättä ole ollut ansaittua tai johtunut minusta itsestäni millään tavalla. Ja että se, mitä ikinä tuo häiriintynyt minusta muille puhuukaan, ei oikeasti määritä minua ihmisenä. 

Voimia kaikille, jotka tälläkin hetkellä elävät noiden kaheleiden lähipiirissä!

Voimia! Itse olen jo pidemmän matkan päässä. Katso Youtubesta niitä, missä nämä ihan itse kertovat oman päänsä sisällöstä, ei asiantuntijoiden. Esim HG Tudor ne asiasisältöiset, ei julkkisanalyysit.

Vierailija kirjoitti:

Mun yks eksä tosi kauan sitten jätti mut prismaan, 8km päähän keskustasta missä asuttiin, ilman hattuja tai hanskoja tai rahapussia tai puhelinta. Katosi vaan ja ajeli autolla kotiin. Minä palelin ulkona ja pummasin tarpeeksi rahaa bussiin. Se oli monenlaista erilaista väkivaltaa sisältäneen suhteen viattomia ensitemppuja.

Ei ole viaton temppu! Jatkossa lähdet varmaan jo tuosta. 

Muistakaa, olette noille esineitä. Uhriutenne ei johdu mistään omasta syystänne. 

Vierailija kirjoitti:

Psykopaattieksä sanoi jotain siitä, miten naiset räjähtävät jostain pienestä, kun ovat viikon ensin hautoneet jotain muuta. Ajattelin, että ai jaa, että eipä ole tapana räjähdellä. Meni kuukausi tai kaksi niin aloin olla räjähtämispisteessä itsekin. Hän on härkkinyt minua niin monella eri tavalla ja etsinyt reaktioita. En räjähtänyt, lähdin. Hän ei saanut sitä tyydytystä, että olisi nähnyt minun riehuvan hänelle turhautuneena tai suuttuneena tai haavoittuneena ihmetellyt tai anellut. 

Mun ex kyseli alussa koko ajan, että suutuinko/olenko vihainen hänelle/mökötänkö/olenko mustis? Hän hoki sitä yhtenään ja tilanteissa, joissa en voinut keksiä minkäänlaista syytä suuttua tai ärsyyntyä. Monta kertaa kysyin, että haluaisiko hän että olisin hänelle suuttunut?

Ajattelin, että ehkä hänellä on opittu kokemus siitä, että hänelle ollaan vihaisia ja hän raukka pelkää loukkaavansa minua. 



Suhteen vakiinnuttua seurusteluksi alkoi sitten tuo härkkiminen ja ärsyttäminen sekä selvästi tarkoituksellinen pienten pettymysten tuottaminen sekä muiden naisten perään tuijottaminen kuola valuen, varmistaen että huomaan. 

Näillähän on yleensä ihan validi trauma, joka aiheuttaa empatiaa ja yliymmärtämistä. He eivät kuitenkaan ole uhreja vaan eivät edes yritä parantua ja haluavat tehdä lisää uhreja. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi katselet tuollaista?

Haluan rakastaa hänet ehjäksi. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi katselet tuollaista?

Haluan rakastaa hänet ehjäksi. ap

Sä olet ihana. Sun mies ansaitsee sinut todella!

Vierailija kirjoitti:

Näillähän on yleensä ihan validi trauma, joka aiheuttaa empatiaa ja yliymmärtämistä. He eivät kuitenkaan ole uhreja vaan eivät edes yritä parantua ja haluavat tehdä lisää uhreja. 

Jonkinlaista traumaa on varmaan kummallakin osapuolella, miksi sitä muuten jäisi tuollaiseen suhteeseen. Minusta uhrit on enemmänkin empaattisia ja yliymmärtäjiä, kuin nämä eksyttäjä pellet, koska he eivät kyllä tunne mitään eivätkä pysty samaistumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi katselet tuollaista?

Haluan rakastaa hänet ehjäksi. ap

Sä olet ihana. Sun mies ansaitsee sinut todella!

 

2x ironiaa?

 

Vierailija kirjoitti:

Jos se tekee tuota ihan selvinpäin, niin seuraava osoite miehellesi on kyllä psykiatriset tutkimukset!

Ja sitten on nämä ketkä laittaa päihteiden syyksi kaikki temput. Sehän kertoo päihdeongelmasta ja vastuuttomuudesta, sekä varmaan jostain muustakin. 

Mä luin jostain, että normaalisti ja normaaleiden ihmisten kanssa toimiessa ja toimiessa itse oikein ja järkevästi antaa ns chips fall. Eli ei ota vastuuta toisten tekemisistä tai tekemättä jättämisistä, eikä kanna yletöntä huolta muiden reaktioista. 

Tätä ilmiötä olen pohtinut ajoittain ja ketju puhutteli minua, koska olen elänyt lapsuuteni persoonallisuushäiriöisen isän taloudessa. Isä nautti aiheuttaessaan kaikenlaista hankaluutta ja pahempaa. Lasten itkettäminen ja satuttaminen oli niin arkipäiväistä, että se oli normaalia. Pelkääminen oli normaalia ja epätoivoiset yritykset selviytyä päivästä toiseen oli normaalia. 

Isän suoranainen hulluus oli niin rälkeää välillä, että kun tapasin nuorena mieheni, en nähnyt mieheni empatiakyvyttömyyttä. Ja päädyin yhteen katoilijan ja oudon härkkijän kanssa. Mieheni ei ole koskaan ollut fyysisesti väkivaltainen, on koulutettu ja päällepäin edustava, kiinnostava keskustelija ja hurmaavan hyvätapainen. Silti olen nähnyt välähdyksiä oudosta ja kylmäävästä empatiakyvyttömyydestä, ristiriita tilanteessa yksinkertaisesti vain katoaa paikalta, testailee ja uhkailee niin hienovaraisesti, että siinä joutuu ihmettelemään mitä tässä oikein tapahtui. 

Olen käynyt läpi lapsuuttani ja nyt mietin liittoani. Olen luovuttanut siitä, että mieheni ikinä muuttuisi. Lähteminen on vaikeaa, mutta jossain vaiheessa niin on tehtävä. Sitä ennen olen opetellut toimimaan niin oikein ja tavallisesti kuin vain osaan. Let chips fall. Näin toimiminen on paljastanut avioliitostani, tilanteestani, miehestäni ja itsestäni uusia asioita. Ihan kuin toimiminen rehellisesti, avoimesti ja olemalla uskollinen itselleni ja oikeudentunnolleni olisi hienojakoista pölyä, jota ripotellaan paperille, jonka päällä on aiemmin kirjoitettu ja pöly tuo nyt kirjoituksen esiin. 

Olen lukenut tätä palstaa epäsäännöllisesti varmaan 15 vuotta. Yhä tähän päivään mennessä minulle ei ole selvinnyt, MIKSI palstan käyttäjät ovat näissä parisuhteissa tällaisten ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Täällähän oli joskus pitkä ketju näistä eksyttäjistä ja häipyjistä, löytysköhän se jostai, en nyt muista millä otsikolla se oli.

https://www.vauva.fi/keskustelu/3138995/eksani-harrastaa-eksyttamista-v…

"Mieheni harrastaa eksyttämistä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen, että miehellä on liian kontrolloitu olo. Ja sen takia ikään kuin kostaa tolla tavalla.



Anna sen miehen olla siellä komerossa.



XDDDDDDDDDD

Miksei mies sitten tee lopullista katoamistemppua, jos kokee olevansa liian kontrolloitu?

Saa aina silloin tällöin pilua. Ei tarvi huorrissa juosta.

Aikalailla juurikin sama aloitus oli joskus jokunen vuosi sitten

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näillähän on yleensä ihan validi trauma, joka aiheuttaa empatiaa ja yliymmärtämistä. He eivät kuitenkaan ole uhreja vaan eivät edes yritä parantua ja haluavat tehdä lisää uhreja. 

Jonkinlaista traumaa on varmaan kummallakin osapuolella, miksi sitä muuten jäisi tuollaiseen suhteeseen. Minusta uhrit on enemmänkin empaattisia ja yliymmärtäjiä, kuin nämä eksyttäjä pellet, koska he eivät kyllä tunne mitään eivätkä pysty samaistumaan. 

Sori kirjoitin tuon epäselvästi. Kognitio ei ole ihan parhaissa kantimissa otettuaan taannoin osumaa tuollaisesta tyypistä ja olen työkyvyttömänä tällä hetkellä.

Uusi yritys:

Näillä luonnevikaisilla on yleensä taustalla myös ihan validi trauma ja tragedia lapsuudessa. Tämä aiheuttaa kumppanissa (jolla toki on oma traumansa) empatiaa ja yliymmärtämistä (koska hän tietää, miten kamalalta tuosta toisesesta myös tuntuu - paitsi, jos on psykopaatti, ei tunnu, mutta silti voi kuvitella hänen tuntevan kipua samoin), Luonnevikaiset eivät yritä parantua ja he haluavat kylvää kärsimystä ympärilleen. Traumatisoitunut tervepsyykeinen taas useimmiten haluaa parantua, kunhan on hahmottanut tilanteen.