Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pahasti masentuneelle yleisin neuvo: Mene ulos kävelemään se auttaa
03.04.2025 |
Ei auta ja nytkin vaikka näköhavainto kertoisi jollekin että siellä on hieno ilma itse näen vain synkkää tyhjyyttä ulkona sama onko ulkona tai sisällä sama olo.
Kommentit (515)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turhin neuvo ikinä, ei ole parantanut ketään masennuksesta.
Kyllä muuten on, siitä on ihan tutkimuksia että luonnossa kävely keventää mieltä.
Nää neuvot ei toimi vakavasti masentuneella, kyllä se tarvitsee jotain muutakin apua.
Vielä kevät. Kaikki puhkeaa kukkaan ja alkaa vihertämään ja elää elämäänsä. Itse ei vaan kykene ja haluais pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turhin neuvo ikinä, ei ole parantanut ketään masennuksesta.
Kyllä muuten on, siitä on ihan tutkimuksia että luonnossa kävely keventää mieltä.
Luonnonrauhassa kävely voi sen tehdäkin mutta se on ihan eri asia kuin lähteä kävelemään esim tässä pk-seudun pskalähiössä missä luontoa ei enää ole eikä myöskään rauhaa vaan kaikki paikat on täynnä mölyäviä apinoita.
Vierailija kirjoitti:
Ajoitus on tärkein. Kevätaamu, kun linnut laulaa. Jos on parveke, niin sekin riittää.
en jaksa herää kun en muutenkaan saa yöllä unta 😭😭😭😭 kun demonit mielessä 🥺🥺🥺🥺 en kestä enää en jaksa ihan paskaa tää kaikki 🥹🥹🥹🥹💀💀💀💀🔫🔫🔫🔫
Kyllä raitis ilma auttaa ja kun lähdit sinne. Hyvä, hyvä. Ruokavalio kuntoon myös.
Tai siivoa kaappi huomaat että pikkuhiljaa pystyt ja kykenet. Pienin askelin eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Ajoitus on tärkein. Kevätaamu, kun linnut laulaa. Jos on parveke, niin sekin riittää.
Keväällä ja kesällä tapahtuu kuitenkin eniten itsareita. Selitys on se, että ko. vuodenaika ahdistaa vieläkin enempi, kun muilla menee vieläkin paremmin yleensä silloin, toisin kuin masentuneella.
Itselläkin puoliso kuoli keskellä komeinta hellekesää, +30 astetta mittarissa, mutta minä olin täysin turta. Muut kantoivat kaljakoreja kesätamineissa kaupasta ulos, nauroivat, ilakoivat ja nauttivat kesästä yms., mutta minä tuijotin ikkunasta ulos hymyttömänä ja yksin jääneenä. Ei se kesä auttanut silloin mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä jos ei ole jalkoja?
Varmaan ne sanoo sut että kävele sitten käsilläs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpöhöpö. Ajatus ulkomaille muutosta tai itse muutto ei paranna ketään. Se on vain tekosyy jatkaa vääjäämätöntä, eli vastuun ottamisesta itsestään.
Lohdutuksen sanana sekin on vääjäämätöntä. Jos hengissä pysyy, niin joskus sen vastuun sitten ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentunut tarvitsisi jonkun, joka suostuttelee kanssaan ulos.
Et varmaan ymmarra miten raskasta on olla "se joku". Sita yrittaa rohkaista ja kannustaa ja houkutella, tekee vaikka mita temppuja niin toinen vain makaa sangyssa ja valittaa. Ei ketaan voi velvoittaa olemaan toisen terapeuttina ja ulosraahaajana.
En ketään velvoittanutkaan. Tonttukin sen tajuaa, että se "joku" kuuluu olla sellainen, joka ei koe masentuneen auttamista taakaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajoitus on tärkein. Kevätaamu, kun linnut laulaa. Jos on parveke, niin sekin riittää.
Keväällä ja kesällä tapahtuu kuitenkin eniten itsareita. Selitys on se, että ko. vuodenaika ahdistaa vieläkin enempi, kun muilla menee vieläkin paremmin yleensä silloin, toisin kuin masentuneella.
Itselläkin puoliso kuoli keskellä komeinta hellekesää, +30 astetta mittarissa, mutta minä olin täysin turta. Muut kantoivat kaljakoreja kesätamineissa kaupasta ulos, nauroivat, ilakoivat ja nauttivat kesästä yms., mutta minä tuijotin ikkunasta ulos hymyttömänä ja yksin jääneenä. Ei se kesä auttanut silloin mitään.
Minäkin olen huomannut, että masentuneisuus palannut, kun kevät alkanut. Ulkona on kyllä kaunista ja ihanaa, mutta samalla aurinkoisuus muistuttaa, miten yksinäinen on. Uskon kuitenkin, että tänä vuonna tulee menemään paremmin kuin viime vuonna.
No mä en ole masentunut, mutta nyt tuollainen karmea ilmanlaatu pikkasen vetää mieltä matalaksi. Jos joku piristää, niin juoksu just kosteassa, jopa räntäsateessa. Se tuo fiilistä ja energiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan henkilökohtainen kokemus on viime päiviltä, miten ulkoilu kohentaa mieltä. Koko talvi on ollut pelkkää matalalentoa mutta nyt helpottaa kun pääsee ulos eikä tarvitse pelätä lumen liukkautta eikä koirien jätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentunut tarvitsisi jonkun, joka suostuttelee kanssaan ulos.
Et varmaan ymmarra miten raskasta on olla "se joku". Sita yrittaa rohkaista ja kannustaa ja houkutella, tekee vaikka mita temppuja niin toinen vain makaa sangyssa ja valittaa. Ei ketaan voi velvoittaa olemaan toisen terapeuttina ja ulosraahaajana.
En ketään velvoittanutkaan. Tonttukin sen tajuaa, että se "joku" kuuluu olla sellainen, joka ei koe masentuneen auttamista taakaksi.
ei sellaisia ole 💩💩💩💩💩💩 kaikki vihaa mua 😡😡😡🖕🏻🖕🏻🖕🏻 ja siks vihaan myös maailmaa takaisin kin 😈😈😈😈😈 siitä saatte kun en kelpaa tällaisena 💀💀💀💀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turhin neuvo ikinä, ei ole parantanut ketään masennuksesta.
Kyllä muuten on, siitä on ihan tutkimuksia että luonnossa kävely keventää mieltä.
Kyllä, se toimii erittäin hyvin silloin kuin ihminen ei ole kliinisesti masentunut, vaan muuten vain kuormittunut, stressaantunut, suruissaan tai kärsii normaaliin elämään kuuluvasta huonommasta ajasta. Kevyt liikunta toimii myös yhtenä hoitokeinona lievässä masennuksesta, mutta vaatii usein tukea, että masentunut saa luotua ulkoilu- tai liinkuntarutiinin.
Vaikea kliininen masennus taas tarkoittaa sitä, että ihminen ei kykene selviytymään normaaleista arjen asioista, kuten ulos kävelylle lähtemisestä. Ei kukaan vaadi somaattisesti sairastakaan lähtemään ulos kävelylle, ja kuvittele sen parantavan sairautta.
Vierailija kirjoitti:
Auttaa mihin? Ainakaan masennukselle ei tapahdu mitään muutosta parempaan vaikka kävelee jalkansa rakoille. Päinvastoin, sitä on usein vaan pahalla päällä sen jälkeen kun tuolla ulkona on kulkenut.
Mä ainakin oikeasti tulen vaan ärtyneemmäksi tuolla auringossa. Inhottavaa vaikka kuinka on koittanut totutella ja olla niinkuin muut. Se tuntuu phaalta! Ei vaan suju.
Paras aika liikkua on hämärä ja raikas sää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajoitus on tärkein. Kevätaamu, kun linnut laulaa. Jos on parveke, niin sekin riittää.
en jaksa herää kun en muutenkaan saa yöllä unta 😭😭😭😭 kun demonit mielessä 🥺🥺🥺🥺 en kestä enää en jaksa ihan paskaa tää kaikki 🥹🥹🥹🥹💀💀💀💀🔫🔫🔫🔫
Mikä ihme sun ongelma on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentunut tarvitsisi jonkun, joka suostuttelee kanssaan ulos.
Et varmaan ymmarra miten raskasta on olla "se joku". Sita yrittaa rohkaista ja kannustaa ja houkutella, tekee vaikka mita temppuja niin toinen vain makaa sangyssa ja valittaa. Ei ketaan voi velvoittaa olemaan toisen terapeuttina ja ulosraahaajana.
Se toinen tuntee tuon vaan painostamisena ja tietää sun turhautumisen, joka vaan lisää sitä hänen taakkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajoitus on tärkein. Kevätaamu, kun linnut laulaa. Jos on parveke, niin sekin riittää.
en jaksa herää kun en muutenkaan saa yöllä unta 😭😭😭😭 kun demonit mielessä 🥺🥺🥺🥺 en kestä enää en jaksa ihan paskaa tää kaikki 🥹🥹🥹🥹💀💀💀💀🔫🔫🔫🔫
Mikä ihme sun ongelma on?
mikä sun ongelma on 😡😡😡😡🖕🏻🖕🏻🖕🏻 mikä kysymys toi ees on 💩💩💩💩💀💀💀💀💀
Alue: Aihe vapaa
Helppo neuvoa!