Lue keskustelun säännöt.
Vanhemman henkilön kohtelu
10.06.2025 |
Sain kaksi bonuslapsenlasta poikani löytäessä uuden kumppanin.Ikää heillä on 16- ja 17- vuotta.16-vuotias poika on pahassa murrosiässä ja asiat ovat monasti hänen mielestään ehdottomasti tehtävä juuri kuinka hän sanoo.
Nyt tuli tilanne,jossa olin eri mieltä ja siitähän riemu repesi.Poika haukkui ja huusi minulle,nimitteli ja kirosi.Pyysin rauhoittumaan ja yritin perustella asiaa .Ei auttanut.Lopulta ajattelin,että nyt riittää.Olen itse sitä mieltä , että toista pitää kunnioittaa sen verran ,että tälläinen käytös ei käy.
Pojan mielestä en ole ansainnut hyvää kohtelua.Ilmeisesti vain hyvittely ja kaiken hyväksyminen kuuluu minun rooliini.
Oma lapsenlapseni on tässä perheessä 2- vuotias.Autan hoidossa usein ja tämä murrosikäinen on tottakai usein kotona kun olen siellä.En provosoi häntä yhtään mutta saan silti törkeää kohtelua.Pojan äiti ei puutu asiaan vaan sanoo että hoida itse asiaa.
Mitä olette mieltä? Pitääkö oikeasti ansaita jonkinlainen kunnioitus murrosikäisen silmissä jotta hän kohtisi minua reilusti.Näin poika perustelee käytöstään.Mielestäni myös nuoren tulee kohdella muita oikein.Neuvoja kaipaisin..
Kommentit (52)
Eriytä se taaperon hoitajana oleminen siitä murrosikäisen isovanhemmuudesta, jota tulee tilaa olla molemmille. Vähän vaikuttaa siltä että olet mennyt neuvomaan ohi vanhempien, kun se luontevasti käy, mutta sillä teinillä todennäköisesti muita paineita ettei välttämättä kestä ohjeistuskuormaa yhtään enempää, Anna olla puuttumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin, että tuossa tilanteessa pitää. Tämä poika tuskin on toivonut vanhempiensa eroa ja nyt hänen kotonaan häärää uusi äijä ja vielä taapero. Bonuslapsesi on ollut hankalimmassa iässä äitinsä alkaessa leikkiä taas uudestaan kotileikkejä. Syy ei ole sinun, mutta ei myöskään tämän pojan. Koita ajatella niin, ettei hänellä ollut siinä tilanteessa muitakaan, joille purkaa ärsyyntymistään siitä, että joku vieras ihminen tulee komentelemaan häntä hänen kotiinsa. Hän on vielä teini, sinä taas olet aikuinen. Voisitko enemmän ottaa tätä taaperoa sun luoksesi hoitoon ja antaa bonuslasten olla kotonaan rauhassa?
Uusioperheet on ihania, onneksi olkoon!!!
En katselisi råkänokkaa sekuntiakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillakin on Vaikea teini-ikä. Ehkä teinille pitää antaa omaa tilaa ja yrittää ymmärtää. Eivät pysty säätelemään mitä suusta tulee ja huutoa, eikä oven pauketta. Kunnes se eikä helpottaa. Teiniä voi ahdistaa, harmittaa, turhautua, väsyttää, osa laihduttaa ärtyy, toisaalta energiaa ja pelkäävät ettei kukaan ymmärrä heitä eikä kuule. Ystävällisyys ja huumori auttaa. Tai ettei osu samaan tilaan. Tai sitten sanoo vaimeasti että yritetään sun tavalla, mutta en saa tätä nyt paremmin tms. Äiti voisi hoitaa teinien asiat. Psykologiaa.
Ja tottakai muuten hyvä kunnioittaa muita ja vanhempia ihmisiä. Ehkä teini on stressaantunut kun kotona pyörii paljon porukkaa ja pikkulapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En katselisi råkänokkaa sekuntiakaan.
Ehkä sitten ei kannata tunkeutua hänen kotiinsa. Jos haluat hoitaa lastenlapsiasi kerrot että se onnistuu vain jos he voivat tulla teille.
Vierailija kirjoitti:
Eriytä se taaperon hoitajana oleminen siitä murrosikäisen isovanhemmuudesta, jota tulee tilaa olla molemmille. Vähän vaikuttaa siltä että olet mennyt neuvomaan ohi vanhempien, kun se luontevasti käy, mutta sillä teinillä todennäköisesti muita paineita ettei välttämättä kestä ohjeistuskuormaa yhtään enempää, Anna olla puuttumatta.
"kaksi bonuslapsenlasta poikani löytäessä uuden kumppanin" ei edes ollu omia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksivuotiaan leikkitilanteesta oli kysymys.Pojan mielestä en leikkinyt oikein .Kyse ei ollut lainkaan hänen tekemisistään ,vaan minun mummuna olemisestani pienelle.Pojalla itsellään ei ole ollut lainkaan isovanhempia.
Pojan omiin juttuihin en koskaan itse puutu.Olen sitä mieltä,että vanhempien kuuluu se tehdä.Mutta outoa on,että poika seuraa jatkuvasti minun ja 2-vuotiaan touhuja ja arvostelee ,komentaa ja osoittaa olevansa pomo näissä tilanteissa.
Pyydän antamaan leikkirauhaa ja tekemään omia asioitaan ,mutta tämä ei auta.Lopulta en jaksa mielistellä,vaan lähden pienen kanssa ulos leikkimään.sisällä sama homma jatkuu..
Murrosikäisten aivojen etuotsalohko on keskenkasvuinen. Se tarkoittaa, että hänen on vaikea hallita impulssejaan, ja hänet on helppo aivopestä tai yllyttää tekemään typeryyksiä. Aikuiseen verrattuna, siis.
Ja niitä impulsseja ja aivopesijöitähän tämän päivän nuoren maailmassa riittää. Nuoren orbitofrontaalinen aivoalue fuskaa. Siksi nuori yksinkertaisesti tarvitsee kärsivällistä aikuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaksivuotiaan leikkitilanteesta oli kysymys.Pojan mielestä en leikkinyt oikein .Kyse ei ollut lainkaan hänen tekemisistään ,vaan minun mummuna olemisestani pienelle.Pojalla itsellään ei ole ollut lainkaan isovanhempia.
Pojan omiin juttuihin en koskaan itse puutu.Olen sitä mieltä,että vanhempien kuuluu se tehdä.Mutta outoa on,että poika seuraa jatkuvasti minun ja 2-vuotiaan touhuja ja arvostelee ,komentaa ja osoittaa olevansa pomo näissä tilanteissa.
Pyydän antamaan leikkirauhaa ja tekemään omia asioitaan ,mutta tämä ei auta.Lopulta en jaksa mielistellä,vaan lähden pienen kanssa ulos leikkimään.sisällä sama homma jatkuu..
Minusta tuossakin paras ratkaisu on se että et mene ollenkaan pojan kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Sana on MONESTI.
Ei tuota Ap:n käyttämää muotoa ole missään kielletty. Sitähän käyttävät uutisankkuritkin välillä. Siirry sinä käyttämään synonyymia useasti, niin pääset tuosta sanojen vertailusta kokonaan pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma jämäkkä ote tuollaiseen., teini pöydän ääreen keskusteluun ja naamatusten asiallisesti selvitetään mikä mättää. Teini on on vielä lapsi tavallaan, ja vaatii aikuisen tukea. Mutta jos silmille hyppii vielä tuonkin jälkeen, kohtelu on sitten täysin jäätävää ja poissulkevaa.
Monesko bonusperhe lapsella jo on?
Ihmissuhteet ja ihmisten kanssa pärjääminen ei ole alun alkaenkaan erityisen yksinkertaista. Kun siinä yrittää onnistua todella arvo- ja tunnelatautuneista lähtökohdista käsin, tulee siitä vieläkin vaikeampaa. Sinä olet siellä nuoren tontilla, yksi viholllinen muiden joukossa. Jos nuorella olisi ollut turvallinen lapsuus ja terveitä kiintymyssuhteita roolisi olisi helppompi ottaa haltuun.
Ei ole kuin yksi neuvo, valitse sotasi.
Miten tuo sinun ikäviä liittyy asiaan?
Ihmisiä pitäisi kohdella kunnioittavasti iästä riippumatta, eikä vanhempia ihmisiä tarvitse kohdella sen erityisemmin kuin muitakaan.
Sinä olet kuitenkin tilanteen aikuinen, sinulla pitäisi olla enemmän tilannetajua kuin teinillä.
Nykyään on ihan älyttömän paljon ihan paskoja, välipitämättömiä vanhempia, jotka yrittää ulkoistaa kaiken päiväkodille tai koululle, sen sijaan että olisivat itse läsnä, välittäisi ja opettaisi pitkäjänteisesti miten yhteiskunnassa toimitaan ja miten pettymyksiä kestetään. Sit kun nää asiat hoidetaan kotona päin vittua, meillä kulkee tuolla kaduilla räjähdysherkkiä ihmisiä, joiden pettymyksensietokyky on nolla. Sit ihmetellään kun ne ei saa kavereita, eikä tule kenenkään kanssa toimeen. Haetaan penskalle joku diagnoosi ja syytetään ongelmia "neuroepätyypillisyydestä".
Onnea ja menestystä sille kaksivuotialle.
Ikävä kyllä meillä mummulassa on koira,jolle 2-vuotias on allerginen.Siksi hoidan häntä hänen kodissaan.Puhuin nyt vakavasti pojan äidin kanssa että näin ei voi jatkua.Minulle tilanne on todella raskas ,samoin 2-vuotiaalle.Poikani yrittää parhaansa ,mutta ei voi liikaa ottaa roolia 16- vuotiaan kasvatukseen mikä on ihan oikein.
Pojalla on ollut ongelmia käytöksen osalta koulussa ja muutenkin .Käytös opettajia kohtaan on ollut ylimielistä ja asiaa on puitu paljon koulun ja vanhempien välillä.Ymmärrän ,että haasteita on ,mutta raskaalta tuntuu koska haluaisin auttaa poikaani ja olla läsnä 2- vuotiaalle.
Minkä tyyppisistä asioista erimielisyydet syntyy?