Lue keskustelun säännöt.
Avioehto on täysin turha.
03.04.2025 |
Osoittaa epäluottamusta toista kohtaan, jos vaatii tuon tekemään.
Kommentit (418)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun keskustellaan yleisellä tasolla, on ihan turha vetää mitään yksittäistapauksia esiin. Yleisellä tasolla nainen voi ihan helposti työskennellä ulkomailla siinä missä mieskin.
Tietenkin voi. Mutta silloin miespuolinen puoliso ei välttämättä voi. Esim jos on lapsia. Suomessa on aika luksusta lastenhoito, Usassa se voi maksaa $2000 kuussa per lapsi. Esim kolme hoidettavaa lasta ja yksi koulussa, ja miehen ei todellakaan kannata mennä töihin.
Miksi joku on valmis mieluummin maksamaan tuhansia dollareita ulkopuoliselle, kuin jakamaa palkkansa puolison kanssa, jotta lapset saadaan hoidettua? Tätä en ymmärrä.
Miten tuo liittyy avioehtoon eli ketjun aiheeseen?
Siten, että oikeassa parisuhteessa on oikeasti vaikea elää niin, että molemmilla on koko
Miksi ne pitäisi kompensoida? Avioehto ei edelleenkään liity siihen, mitä tapahtuu avioliiton aikana. Eikä tilapäiset hoitovapaat jne. estä kerryttämästä omaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainen täysijärkinen, jolla on muutakin kuin tuulen huuhtoma perse, tekee avioehdon.
Miten ihminen saakaan itsensä kuulostamaan ihan mulkvistilta yhdellä yksinkertaisella lauseella.
Ei siinä mitään monimutkaista ole.Valitaan rahasto, johon tienaava osapuoli maksaa summan X joka kuukausi. Se rahasto on sitten puolison eläketurva tuli eroa tai ei.
Miten lasket sen summan x? Esim kolme vuotta, tulonmenetykset nettona esim 40 000 euroa vuosi, eli 120 000. Kuinka iso osa siitä olisi voinut jäädä säästöön? Esim 40 000? Sitten palkkakehitys, jäljellä uraa vaikka 25 vuotta? Näistä on tehty laskelmia, menetykset ovat isoja. Eli rahaston pitäisi olla valtava kompensoidakseen toisen todelliset menetykset.
Siten, että oikeassa parisuhteessa on oikeasti vaikea elää niin, että molemmilla on koko ajan tasavertainen mahdollisuus tienata. Jos tehdään lapsia tai yhtään mitään muuta normista poikkeavaa. Näiden kompensoiminen toiselle on aika vaikea laskutehtävä.
Oikeassa parisuhteessa mitään ei tarvitse kompensoida, kun kummallakin omat tulot ja omat omaisuudet. Lasten kulut sitten maksetaan suurinpiirtein 50/50
Vierailija kirjoitti:
En keksi yhtään syytä, miksi en voisi suostua avioehtoon. Olen jo iso tyttö ja minulla on omat tulot ja varallisuuttakin ihan riitävästi. Miksi haluaisin exän rahoja itselleni erotessa?
Sanoi jo aikanaan Helena Koivu.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä mitään monimutkaista ole.Valitaan rahasto, johon tienaava osapuoli maksaa summan X joka kuukausi. Se rahasto on sitten puolison eläketurva tuli eroa tai ei.
Miten lasket sen summan x? Esim kolme vuotta, tulonmenetykset nettona esim 40 000 euroa vuosi, eli 120 000. Kuinka iso osa siitä olisi voinut jäädä säästöön? Esim 40 000? Sitten palkkakehitys, jäljellä uraa vaikka 25 vuotta? Näistä on tehty laskelmia, menetykset ovat isoja. Eli rahaston pitäisi olla valtava kompensoidakseen toisen todelliset menetykset.
Nuo asiat sinun pitää keskustella puolisosi kanssa. En minä ulkopuolisena voi määritellä sinulle sopivaa summaa. Tiedän vain, että ei ole monimutkaista, koska oma äitini on ollut avioliittonsa ajan kotirouvana ja isä on maksanut hänelle siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En keksi yhtään syytä, miksi en voisi suostua avioehtoon. Olen jo iso tyttö ja minulla on omat tulot ja varallisuuttakin ihan riitävästi. Miksi haluaisin exän rahoja itselleni erotessa?
Sanoi jo aikanaan Helena Koivu.....
Mistä lähtien hänellä on ollut omat tulot ja varallisuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En keksi yhtään syytä, miksi en voisi suostua avioehtoon. Olen jo iso tyttö ja minulla on omat tulot ja varallisuuttakin ihan riitävästi. Miksi haluaisin exän rahoja itselleni erotessa?
Sanoi jo aikanaan Helena Koivu.....
Joka sitten kuitenkin suosui avioehtoon, koska ei muuten olisi päässyt elelemään miljonäärielämää ja kuppaamaan exää vielä vuosikausia eron jälkeenkin. Ei Seiskapäivää kiinnostaisi vttujakaan, mitä joku hotellirespa Helena Kipper touhuaa. Koivuna pääsee lehtiin jokap äivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä mitään monimutkaista ole.Valitaan rahasto, johon tienaava osapuoli maksaa summan X joka kuukausi. Se rahasto on sitten puolison eläketurva tuli eroa tai ei.
Miten lasket sen summan x? Esim kolme vuotta, tulonmenetykset nettona esim 40 000 euroa vuosi, eli 120 000. Kuinka iso osa siitä olisi voinut jäädä säästöön? Esim 40 000? Sitten palkkakehitys, jäljellä uraa vaikka 25 vuotta? Näistä on tehty laskelmia, menetykset ovat isoja. Eli rahaston pitäisi olla valtava kompensoidakseen toisen todelliset menetykset.
Nuo asiat sinun pitää keskustella puolisosi kanssa. En minä ulkopuolisena voi määritellä sinulle sopivaa summaa. Tiedän vain, että ei ole monimutkaista, koska oma äitini on ollut avioliittonsa ajan kotirouvana ja isä on maksanut hänelle siitä.
No eikös se, että jättää avioehdon tekemättä aja saman asian:
Eron tullessa kotona ollut puoliso saa puolet kerrytetystä varallisuudesta tai jos ei erota, jatketaan elämää yhdessä samalla tavalla loppuun asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kannattaa tehdä avioehto niin, että se on voimassa vain avioerossa. Näin tulee kuolemantapauksessa (lapsettomalle pariskunnalle) vähemmän veroja, kun osa menee osituksessa. Näin olen itse tehnyt, ettei miehen tartte maksaa ylimääräsiä valtiolle, jos minä menen ensin.
Tehköön ne jotka haluaa. Ei ole tarvetta pakottaa, kun kaikki eivät halua.
Pitää myös muistaa, että avioehdon voi tehdä myös avioliiton aikana milloin tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliitto on epäluottamuksen osoitus, jos luottaa toiseen ei tarvitse lupauksia ja sitoumuksia.
Avioliitto on turha. Kumpikin tienaa rahansa ja perii vanhempansa. Kaikki kulut jaetaan ja ostetaan asunto yhdessä tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin että olisi aikanaan pitänyt antaa silloisen avomiehen asua ilmaiseksi omassa asunnossani? Ja kun oltiin menossa naimisiin, olla haluamatta ja vaatimatta avioehtoa? Sellaisia typeriä ehdotuksia siellä.
Vierailija kirjoitti:
Niin että olisi aikanaan pitänyt antaa silloisen avomiehen asua ilmaiseksi omassa asunnossani? Ja kun oltiin menossa naimisiin, olla haluamatta ja vaatimatta avioehtoa? Sellaisia typeriä ehdotuksia siellä.
Miksi menitte naimisiin?
Avioliitolla ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Avioliitto on aina ollut taloudellinen sopimus, joka linkittyy myös lakeihin.
Jos haluatte pitää omat taloudet, niin silloin avioliitto on turha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehto voi olla täysin turha tai täysin perusteltu, eikä sillä välttämättä ole mitään tekemistä luottamuksen kanssa.
Minulla ei ole avioehtoa, koska olemme yhdessä rakentaneet elämämme ja meillä on yhteiset lapset, joille kaikki lopulta menee.
Jos menisin uudelleen naimisiin, avioehto olisi ehdoton koska meillä olisi väkisinkin erillinen varallisuuspiiri ja eri perilliset, joten kyse olisi omien lasteni "turvaamisesta", jotta omaisuuteni menisi heille riippumatta siitä, mihin se avioliitto päättyy.
Näin minäkin joskus ajattelin. Ei peri lapset mieheltä mitään. Testamentannut omaisuutensa uudelle ulkomaiselle puolisolleen. Itse kertoi. Harmittaa lasten puolesta.
Ei pidä paikkaansa. Rintaperillisen oikeutta perintöön ei voi testamentilla muuttaa.
Lakiosa kuuluu, mutta se pitää vaatia. Jos ei vaadi, jää ilman.
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on turha. Kumpikin tienaa rahansa ja perii vanhempansa. Kaikki kulut jaetaan ja ostetaan asunto yhdessä tai ei.
Miten kulut jaetaan, jos toinen jää vanhempainvapaille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun keskustellaan yleisellä tasolla, on ihan turha vetää mitään yksittäistapauksia esiin. Yleisellä tasolla nainen voi ihan helposti työskennellä ulkomailla siinä missä mieskin.
Tietenkin voi. Mutta silloin miespuolinen puoliso ei välttämättä voi. Esim jos on lapsia. Suomessa on aika luksusta lastenhoito, Usassa se voi maksaa $2000 kuussa per lapsi. Esim kolme hoidettavaa lasta ja yksi koulussa, ja miehen ei todellakaan kannata mennä töihin.
Miten tuo liittyy avioehtoon eli ketjun aiheeseen?
Siten, että oikeassa parisuhteessa on oikeasti vaikea elää niin, että molemmilla on koko ajan tasavertainen mahdollisuus tienata. Jos tehdään lapsia tai yhtään mitään muuta normista poikkeavaa. Näiden kompensoiminen toiselle on aika vaikea laskutehtävä.
Miksi olisi vaikeata elää taloudellisesti tasavertaisessa suhteessa? Perhevapaat voi jakaa, lasten sairastelut voi jakaa ja kumpikin voi tehdä lyhennettyä työaikaa. Tässä siis tilanne että molemmat on ihan normipalkansaajia.
Vierailija kirjoitti:
Avioehdon vaatiminen on helpoin keino selvittää, haluaako kumppani naimisiin henkilön tai tämän olevan ja/tai mahdollisesti tulevan varallisuuden vuoksi. Varsinkin jos asetelma on, että toisella ei ole mainittavaa omaisuutta/varallisuutta. Avioliiton aikanakaan MIKÄÄN ei ole yhteistä vaikka ei olisi avioehtoakaan, vaikka kuinka tyhmät jankuttaa, että avioliitossa kaikki on yhteistä. Kannattaisi lukea häälehden ohella myös avioliittolaki.
Avioliiton aikaan juridisesti molempien omaisuudet ovat toki omia. Mutta eron sattuessa niistä tulee yhteisiä, jos ei ole avioehtoa, joten voidaan ajatella niiden olevan yhteisiä. Perinteisessä avioliitossa on totuttu jakamaan kaikki, joten siinäkin mielessä ne ovat yhteisiä. Itsekkäät ovat toki eri mieltä.
Tuo sanoma "vaimo vie puolet mun omaisuudesta" tulee ajanjaksolta, jolloin Suomessa oli suurimmaksi osaksi maatalouksia. Maatalon omisti ja palkan sai täysin mies, vaikka nainen teki siellä puolet hommista - joskus jopa enemmän. Naisilla ei ollut myöskään tiettynä ajanjaksona edes oikeutta omaan pankkitiliin, jolloin kaikki rahat tekemästä työstä ohjautuivat miehen tilille - minkä mies omisti, tottakai.
Historian kirjoista löytyy, miten naisten työt alkoivat yleisemmin jo aamuviideltä, kun käytiin keräämässä kanalan kanat ja lypsymässä lehmät. Sen jälkeen tuli aamupalan teko, lapsien ja miehen herättely sekä miehen eväiden tekeminen. Sen jälkeen käytiin ruokkimassa kanat, lehmät ja muut eläimet. Tuon jälkeen päivä jatkui sillä, että lapset puettiin, osa vietiin kouluun, osa jäi kotiin leikkimään ja nainen meni joko jauhamaan ruista tai tekemään ruisleipä ja päivällistä. Sen jälkeen taas hoitamaan eläimiä, viljelmiä tai muuta maatilaa. Naisten päivät olivat lähes aina 18h pitkiä ilman taukoja siinä missä miesten päivä ylittyi yleisemmin siihen, että huolehdittiin pellot ja muut vähän raskaamman työt (joita ei ollut joka päivä edes).
Naisten tekemästä työstä ei vaan maksettu palkkaa, vaikka samaa työtä tekevälle miehelle maksettaisiin. Ja tätä samaa orja-asemaa harrastetaan yhä sillä, ettei naisen muka kuulu saada mitään palkkaa kotitöistä tai lasten kasvattamisesta.