Onko syrjimistä, jos jättää kutsumasta henkilön, joka ei seurasss koskaan puhu mitään?

Vierailija kirjoitti:

Haittaako se jotenkin, jos tuo ihminen on mukana?

Tod. näk. se postaa kaiken kuulemansa juorupalstalle.

Vierailija kirjoitti:

Ketjua silmäilleenä jäi uteloittamaan, moniko vastaajista on aloittanut päikyssä ysärin loppupuolella?

Useammastakin vastauksesta puskee läpi ajatus siitä, kuinka "kaikkien kanssa on pakko leikkiä", ja että kutsumatta jättäminen olisi kiusaamista.

Tuo ajatus lanseerattiin varhaiskasvatukseen omien havaintojen mukaan vuosituhannen vaihteen tienoilla. Tarkoitus hyvä ja kunnioitettava, mutta istuu sellaisenaan todella huonosti täysivaltaisten aikuisten maailmaan.

Lapset kerätään varhaiskasvatuksessa ja peruskoulussa laumoiksi, ja käytöksensä voi kehitystasosta johtuen olla hyvinkin impulsiivista ja raakaa. Tarvitaan yhteiset pelisäännöt, että lukumäärältään vähäisemmät aikuiset saavat laumat pysymään kasassa ja kulkemaan osoitettuun suuntaan pienimpiä tallomatta ja keskenään tappelematta. Samalla opetetaan miltei kirjaimellisesti sosiaalisia taitoja.

Aikuinen ihminen ainakin oletettavasti osaa jo luovia sosiaa

Hyh, tulee oikein kylmät väreet kun muistelee tuota kasvatusfilosofiaa. Olisin vain halunnut leikkiä itsekseni tai parhaiden kavereiden kanssa, se tuntui jotenkin nöyryyttävältä kun joku työntekijä sitten ilmaisi huolensa kun en leikkinyt kaikkien kanssa. Ilmeisesti monella on sitten eri kokemus siitä, koska kaipaavat samaa vielä aikuisenakin? Minusta riittää se että tullaan toimeen kun pitää, mutta että pitäisi vielä juhliinkin kutsua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ei tarvitse loputtomiin kutsua. Jossain vaiheessa voi jättää pois, jos tietty henkilö ei osallistu mitenkään, on passiivinen eikä tuo mitään sosiaaliseen kanssakäymiseen. Kaikilla aikuisilla on myös sosiaalista vastuuta, ei voi loputtomiin olla perässävedettävänä, oli syynä sitten ujous tai mikä hyvänsä. Kyllä sosiaaliset ihmisetkin kaipaavat seuralta validaatiota, vastavuoroisuutta ja tunnetta siitä, että heidän seuraansa ja aikaansa arvostetaan. 

Tämä ja vielä kerran tämä!!

Perässävedettävät ihmiset ovat pidemmän päälle rasite. Vastavuoroisuus on avainasemassa. Ujous ja hiljaisuus on aluksi ok, mutta on inhottavaa jos toinen ei puhu mitään itsestään tai kerro mielipiteitään. Miksi ihmeessä keskustelutaitoisten ihmisten pitäisi jakaa omaa elämäänsä ihmisen kanssa, joka ei kerro itsestään ja näkemyksistään mitään edes kysytt

Maailmassa on lukemattomia asioita, joista voisi puhua. ASIOITA, ei henkilöitä. Sinä itsekeskeisenä et ymmärrä, että meitä on erilaisia. Asioista voi helposti kertoa mielipiteensä ne introvertitkin. Ihmissuhdedraamailu, eikä julkkisten elämä, eikä juoruileminen/selkäänpuukottamisen komppaaminen kiinnosta. Sinä olet ilmeisesti sellainen, jolla on olematon yleissivistys/asioiden tuntemus, etkä osaa mistään keskustella syvemmin. Sinä ilmeisesti olet se, joka oikeudekseen katsoo tonkia ahdittomin kysymyksin kaikkien yksityisasioita. Larppaat jotain terapeuttia, joka veivaa ja vääntää asioita edes ja takas, ylös ja alas ja ylösalaisin. Se ei ole viihdyttävää, vaan vaivaannuttavaa. Monet on siksi hiljaisia. Jos muuta ei kerta kaikkiaan ole tarjolla, niin sujuvasti kuunteleminen/pois lähteminen on ainoat keinot. Ja ymmärrä sinäkin se, että koska samat ihmiset kokee epäviihdyttävänä, tylsänä ja pintatyhmänä minäminä-tyyppien henkilöveivaukset itsestään/muista, niin he eivät niitä ota puheeksi muuallakaan. Niin kuin joku aiemmin ketjussa epäili. Hiljaisia juoruaviksi "stalkkereiksi".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen suomalainen. Minulle on miellyttävää että silloin tällöin keskustelussa on hiljainen hetki, hengähdystauko. Jos niitä ei ole, väsyn nopeasti ja on aika vaikeaa pakottaa itsensä keskusteluun joka tuntuu puuduttavan tiiviiltä. Leppoinen rupattelu tuumailutauoilla on minun mieleeni.

Eihän tuo tee sinusta hiljaista. Tämä on outo keskustelu. Hiljaisuuden ja älyvapaan, tauttoman hölöttämisen välillä ei ole siis mitään vaihtoehtoja?

Kyllä minä olen sitten yleensä hiljaa jos toinen vain puhuu ja puhuu ja puhuu ilman taukoja. Sellainen ihminen saa minusta tuppisuun kuvan takuuvarmasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ei tarvitse loputtomiin kutsua. Jossain vaiheessa voi jättää pois, jos tietty henkilö ei osallistu mitenkään, on passiivinen eikä tuo mitään sosiaaliseen kanssakäymiseen. Kaikilla aikuisilla on myös sosiaalista vastuuta, ei voi loputtomiin olla perässävedettävänä, oli syynä sitten ujous tai mikä hyvänsä. Kyllä sosiaaliset ihmisetkin kaipaavat seuralta validaatiota, vastavuoroisuutta ja tunnetta siitä, että heidän seuraansa ja aikaansa arvostetaan. 

Tämä ja vielä kerran tämä!!

Perässävedettävät ihmiset ovat pidemmän päälle rasite. Vastavuoroisuus on avainasemassa. Ujous ja hiljaisuus on aluksi ok, mutta on inhottavaa jos toinen ei puhu mitään itsestään tai kerro mielipiteitään. Miksi ihmeessä keskustelutaitoisten ihmisten pitäisi jakaa omaa elämäänsä ihmisen kanssa, joka ei kerro i

 

Edelleen se että istuu tuppisuuna ei tee kenestäkään parempaa tai älykkäämpää kuin muista. Introverttikin osaa keskustella halutessaan, voi vaikka avata keskustelun niistä mielestään paremmista aiheista. Ei pidä piilotella ominaisuutensa takana. Terv. Toinen introvertti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen suomalainen. Minulle on miellyttävää että silloin tällöin keskustelussa on hiljainen hetki, hengähdystauko. Jos niitä ei ole, väsyn nopeasti ja on aika vaikeaa pakottaa itsensä keskusteluun joka tuntuu puuduttavan tiiviiltä. Leppoinen rupattelu tuumailutauoilla on minun mieleeni.

Eihän tuo tee sinusta hiljaista. Tämä on outo keskustelu. Hiljaisuuden ja älyvapaan, tauttoman hölöttämisen välillä ei ole siis mitään vaihtoehtoja?

Kyllä minä olen sitten yleensä hiljaa jos toinen vain puhuu ja puhuu ja puhuu ilman taukoja. Sellainen ihminen saa minusta tuppisuun kuvan takuuvarmasti.

Niitä tauottomia puhujia on kuitenkin aika vähän. Jos kaikki kohtaamasi henkilöt ovat joko hölöttäjiä tai tuppisuita, ihmettelen. 

 

Mulla on tapana siirtyä muualle jos seura ei miellytä, en ymmärrä miksi jäisin tuppisuuna manifestiksi siihen kuuntelemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen suomalainen. Minulle on miellyttävää että silloin tällöin keskustelussa on hiljainen hetki, hengähdystauko. Jos niitä ei ole, väsyn nopeasti ja on aika vaikeaa pakottaa itsensä keskusteluun joka tuntuu puuduttavan tiiviiltä. Leppoinen rupattelu tuumailutauoilla on minun mieleeni.

Eihän tuo tee sinusta hiljaista. Tämä on outo keskustelu. Hiljaisuuden ja älyvapaan, tauttoman hölöttämisen välillä ei ole siis mitään vaihtoehtoja?

Kyllä minä olen sitten yleensä hiljaa jos toinen vain puhuu ja puhuu ja puhuu ilman taukoja. Sellainen ihminen saa minusta tuppisuun kuvan takuuvarmasti.

Niitä tauottomia puhujia on kuitenkin aika vähän. Jos kaikki kohtaamasi henkilöt ovat joko hölöttäjiä tai tuppisuita, ihmettelen. 



 

Mulla on tapana siirtyä muualle jos seura ei miellytä, en ymmärrä miksi jäisin tuppisuuna manifestiksi siihen kuuntelemaan. 

Yleensä ihmiset, jotka leimaavat muita tuppisuiksi ovat näitä tauottomia hölöttäjiä 

Yleensä ihmiset, jotka leimaavat muita tuppisuiksi ovat näitä tauottomia hölöttäjiä 

tässä keskustelussa puhutaan hiljaisista ihmisistä, siis tuppisuista. En ymmärrä miksi tulet tänne itse leimaantumaan ja syyttämään muita käytöstavattomuudestasi jos se on sinulle niin arka paikka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta huomaa kuinka eri linjoilla ekstrovertit (puheliaat) ja introvertit (hiljaiset) ovat. Hiljaiset tykkäävät puheliaiden seurasta kun pääsevät vapaamatkustamaan osallistumatta keskusteluihin ryhmässä. Sen kun kuuntelevat vaan muiden keskusteluja ja elämänkertomuksia. Puheliaat kokevat hiljaiset jossakin vaiheessa epämukaviksi ja rasittaviksi kun eivät keskustele/vie keskusteluja eteenpäin ja eivät siksi halua heitä kutsua mukaansa. hiljaiset eivät voi hiljaisuudelleen mitään, mutta eivät voi samalla olettaa että heidät automaatiolla pyydetään ryhmätapaamisiin mukaan istumaan mykkänä  jossa kaikki muut kannattelvat keskustelua, kertovat elämästään, harrastuksitaan jne. 

 

Hmm... minä olen puhelias ja ekstrovertti ja olen tässäkin ketjussa kommentoinut etten millään muotoa koe hiljaisi

Tämä. Jos haluaisin esiintyä olisin teatterikerhossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pitää kutsua, jos henkilö kuuluu kaveriporukkaan. Noissa illanistujaisissa on yleensä niin suulasta porukkaa, että älykkäimmät saattavat olla jopa hiljaa.

Ei todellakaan tarvitse pyytää. 🤗 

No ette ole sitten ole oikeasti kavereita, koska kaverit ja ystävät kutsuvat vaikkei joku nyt niin täydellinen ole tai käyttäydy juuri samalla tavalla kuin muut. Erilaisuuden hyväksyminen on vaikeaa toisille, kun niin haluaisi määrätä miten muut ovat ja mitä tekevät. Ei tuollainen hiljainen käytös ole ilkeää tai huonoa, vaan pikemmin jonkun luonne. 

Ulkopuolelle jättäminen kaveriporukasta on kymmenen kertaa pahempaa ja julmempaa kuin jonkun hiljaisuus. Luulisi tämänkin olevan ihmisille selvää tai ehkä se on ja siksi he sitä tekevät.

Suulaat kiusaajat taas vauhdissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko pyytää mutta onhan se ikävää jollekin tosi ujoille tulla jätetyksi ulkopuolelle, jos kuitenkin nauttii saadessaan kuunnella muita. 

Sen ujon pitäisi antaa jotain myös muille. Esittää vaikka kysymyksiä eikä olla vain viihdytettävänä. 

Suupaltit kyllä tykkäävät puhua. En tajua, miksi tällaisesta tehdään tällainen numero. Minulla ainakin on kivoja kavereita, joista osa on suulaampia ja osa hiljaisempia (ainakin isommassa porukassa), ja se on ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjua silmäilleenä jäi uteloittamaan, moniko vastaajista on aloittanut päikyssä ysärin loppupuolella?

Useammastakin vastauksesta puskee läpi ajatus siitä, kuinka "kaikkien kanssa on pakko leikkiä", ja että kutsumatta jättäminen olisi kiusaamista.

Tuo ajatus lanseerattiin varhaiskasvatukseen omien havaintojen mukaan vuosituhannen vaihteen tienoilla. Tarkoitus hyvä ja kunnioitettava, mutta istuu sellaisenaan todella huonosti täysivaltaisten aikuisten maailmaan.

Lapset kerätään varhaiskasvatuksessa ja peruskoulussa laumoiksi, ja käytöksensä voi kehitystasosta johtuen olla hyvinkin impulsiivista ja raakaa. Tarvitaan yhteiset pelisäännöt, että lukumäärältään vähäisemmät aikuiset saavat laumat pysymään kasassa ja kulkemaan osoitettuun suuntaan pienimpiä tallomatta ja keskenään tappelematta. Samalla opetetaan miltei kirjaimellisesti sosiaalisia taitoja.

Aikuinen

Miksi pidät ihmisiä ympärillä ja kutsut heitä kavereiksi, jos kerran heidän seurassa oleminen on niin kauheaa? Kuulostaa ihmisiltä, jotka selittävät olevansa eläinrakkaita ja sitten lyövät sitä koiraansa. Joko olet kaveri ja kutsut mukaan tai et kutsu, etkä ole kaveri, mutta ulkopuolelle jättävä ei ole kaveri tai ystävä.

Ainoa sosiaalisesti kyvytön tässä on ap.

Vierailija kirjoitti:

Suulaat kiusaajat taas vauhdissa

Ei kovasti puhujia häiritse se ettei muut puhu. Päinvastoin, heitä häiritsee enemmän ne toiset kovasti puhujat, kun itse ei saa suunvuoroa.

Mulla on ehkä omat kauhukuvat ihmisistä joiden kanssa sitä keskustelua täytyy oikeasti kannatella, vaikkapa ryhmätöissä tai jossain työtehtävässä, joka pitää tehdä yhdessä. Jos sellainen pitäisi vielä kutsua vapaa-ajalla juhliin ja olisi pelkästään minun syntini kun en halua, niin kyllä se jotenkin epäreilulta tuntuisi. 

 

Miksi se on niin vaikeaa ymmärtää, että ryhmän ulkopuolelle jättäminen on aika julmaa? Ei sinun tarvitse lähteä kahdestaan kenenkään kanssa minnekään, mutta jos on 16 ihmistä ja vain 15 kutsutaan, niin luulisi sinunkin ymmärtävän miltä siitä yhdestä tuntuu? 

Vierailija kirjoitti:

Ainoa sosiaalisesti kyvytön tässä on ap.

Ei varmaan uskalla kommunikoida itse joidenkin ujojen naisten kanssa JA on tarve heitä haukkua. 

Mikä itku. 😀

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pitää kutsua, jos henkilö kuuluu kaveriporukkaan. Noissa illanistujaisissa on yleensä niin suulasta porukkaa, että älykkäimmät saattavat olla jopa hiljaa.

Ei todellakaan tarvitse pyytää. 🤗 

Ulkopuolelle jättäminen kaveriporukasta on kymmenen kertaa pahempaa ja julmempaa kuin jonkun hiljaisuus. Luulisi tämänkin olevan ihmisille selvää tai ehkä se on ja siksi he sitä tekevät.

Koita nyt jo aikuistua  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suulaat kiusaajat taas vauhdissa

Ei kovasti puhujia häiritse se ettei muut puhu. Päinvastoin, heitä häiritsee enemmän ne toiset kovasti puhujat, kun itse ei saa suunvuoroa.

Nimenomaan. Mulla on pari suupalttia sukulaista. Eivät he ikinä keskenään juttele, vaan sellaisten kanssa jotka malttavat kuunnella. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ehkä omat kauhukuvat ihmisistä joiden kanssa sitä keskustelua täytyy oikeasti kannatella, vaikkapa ryhmätöissä tai jossain työtehtävässä, joka pitää tehdä yhdessä. Jos sellainen pitäisi vielä kutsua vapaa-ajalla juhliin ja olisi pelkästään minun syntini kun en halua, niin kyllä se jotenkin epäreilulta tuntuisi. 

 

Miksi se on niin vaikeaa ymmärtää, että ryhmän ulkopuolelle jättäminen on aika julmaa? Ei sinun tarvitse lähteä kahdestaan kenenkään kanssa minnekään, mutta jos on 16 ihmistä ja vain 15 kutsutaan, niin luulisi sinunkin ymmärtävän miltä siitä yhdestä tuntuu? 

Ei mua vois vähempää kiinnostaa jos en kuulu johonkin porukkaan. Mulla on ystävät ja se toki sattuisi jos he hylkäisivät, mutta random kaverit ja harrastusporukat, saati työkaverit - mitä väliä? Ei tätä elämää voi elää jatkuvasti jokaiselta hyväksyntää hakien. Jos kaipaat kontaktia johonkin ihmiseen, mene juttelemaan ja tutustu.