Onko syrjimistä, jos jättää kutsumasta henkilön, joka ei seurasss koskaan puhu mitään?

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ei tarvitse loputtomiin kutsua. Jossain vaiheessa voi jättää pois, jos tietty henkilö ei osallistu mitenkään, on passiivinen eikä tuo mitään sosiaaliseen kanssakäymiseen. Kaikilla aikuisilla on myös sosiaalista vastuuta, ei voi loputtomiin olla perässävedettävänä, oli syynä sitten ujous tai mikä hyvänsä. Kyllä sosiaaliset ihmisetkin kaipaavat seuralta validaatiota, vastavuoroisuutta ja tunnetta siitä, että heidän seuraansa ja aikaansa arvostetaan. 

Kysyn ihan vilpittömästi, mitä se haittaa jos joku porukasta ei tuo kanssakäymiseen mitään? Mistä hänen läsnäolonsa on pois? Omassa kaveriporukassani on tuollainen ujo, joka ei puhu oikein mitään mutta kutsumme hänet aina, koska miksipä ei? Jos voimme olla hänelle ystävällisiä ja antaa jotain hänen elämäänsä niin miksi emme tekisi niin? En vain oikeasti ymmärrä. Eri asia on jos kyse olisi kahdenkeskisestä tilaisuudesta - silloin minäkään en kutsuisi sitä joka ei puhu mitään, mutta isomman porukan illanistujaisissa en suoraan sanottuna edes huomaa yhden puhumattomuutta eikä minulla siis ole mitään tarvetta rangaista häntä sosiaalisesta kyvyttömyydestään. Päinvastoin. Koen häntä kohtaan myötätuntoa ja toivon että hän saa näistä tapaamisista mahdollisimman paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko pyytää mutta onhan se ikävää jollekin tosi ujoille tulla jätetyksi ulkopuolelle, jos kuitenkin nauttii saadessaan kuunnella muita. 

Sen ujon pitäisi antaa jotain myös muille. Esittää vaikka kysymyksiä eikä olla vain viihdytettävänä. 

'Miksi te muut ootte aina suuna päänä, vaikka suusta ei tule mitään järkevää, mitä kukaan fiksu viitsisi kuunnella?' Esim. tuommoisen kysymyksen voisi se ujo heittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko pyytää mutta onhan se ikävää jollekin tosi ujoille tulla jätetyksi ulkopuolelle, jos kuitenkin nauttii saadessaan kuunnella muita. 

Sen ujon pitäisi antaa jotain myös muille. Esittää vaikka kysymyksiä eikä olla vain viihdytettävänä. 

 

'Miksi te muut ootte aina suuna päänä, vaikka suusta ei tule mitään järkevää, mitä kukaan fiksu viitsisi kuunnella?' Esim. tuommoisen kysymyksen voisi se ujo heittää.

Tulisi siinä tilanteessa mieleen, että miksi hän sitten on paikalla kuuntelemassa, jos ei viihdy.

Ei tarvitse kutsua ketään jonka seurassa tulee vaan epämukava tai muuten vain vaivautunut olo. 

Joskus sitä huomaa että eipä sun asiat ketään kiinnosta, niin parempi vetäytyä pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko pyytää mutta onhan se ikävää jollekin tosi ujoille tulla jätetyksi ulkopuolelle, jos kuitenkin nauttii saadessaan kuunnella muita. 

Sen ujon pitäisi antaa jotain myös muille. Esittää vaikka kysymyksiä eikä olla vain viihdytettävänä. 

 

'Miksi te muut ootte aina suuna päänä, vaikka suusta ei tule mitään järkevää, mitä kukaan fiksu viitsisi kuunnella?' Esim. tuommoisen kysymyksen voisi se ujo heittää.

No jos muut on niin tyhmiä niin miksi ujo tulee paikalle? 

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ei tarvitse loputtomiin kutsua. Jossain vaiheessa voi jättää pois, jos tietty henkilö ei osallistu mitenkään, on passiivinen eikä tuo mitään sosiaaliseen kanssakäymiseen. Kaikilla aikuisilla on myös sosiaalista vastuuta, ei voi loputtomiin olla perässävedettävänä, oli syynä sitten ujous tai mikä hyvänsä. Kyllä sosiaaliset ihmisetkin kaipaavat seuralta validaatiota, vastavuoroisuutta ja tunnetta siitä, että heidän seuraansa ja aikaansa arvostetaan. 

Hyvin sosiaaliset ihmistet kaipaavat yleensä vain yleisön, joka jaksaa loputtomasti kuunneilla heitä ja heidän erinomaisuuttaan. Eli tarvitaan pari pelleä ja sitten se sirkusyleisö.

Oletteko edes yrittäneet antaa tälle hiljaisemmalle suunvuoroa? Yleensä he ei sitä saa, kun muut suunnilleen huutaa kilpaa. Tai jos saavatkin, kukaan ei vastaa tai sano mitään. Näin minulla ainakin. Puhun seurassa jos siihen on mahdollisuus, mutta kilpahuutoon en lähde. Ja kyllä minut onneksi kutsuttiin mukaan illan viettoihin. Niissä kuitenkin on usein tilaisuus jutella hetki jonkun kanssa vaikka kahden tai kolmen kesken. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ei tarvitse loputtomiin kutsua. Jossain vaiheessa voi jättää pois, jos tietty henkilö ei osallistu mitenkään, on passiivinen eikä tuo mitään sosiaaliseen kanssakäymiseen. Kaikilla aikuisilla on myös sosiaalista vastuuta, ei voi loputtomiin olla perässävedettävänä, oli syynä sitten ujous tai mikä hyvänsä. Kyllä sosiaaliset ihmisetkin kaipaavat seuralta validaatiota, vastavuoroisuutta ja tunnetta siitä, että heidän seuraansa ja aikaansa arvostetaan. 

Hyvin sosiaaliset ihmistet kaipaavat yleensä vain yleisön, joka jaksaa loputtomasti kuunneilla heitä ja heidän erinomaisuuttaan. Eli tarvitaan pari pelleä ja sitten se sirkusyleisö.

Sosiaalisuus ei ole sama asia kuin huomionhakuisuus. Ujokin voi haluta tosi paljon huomiota, ei vain tiedä miten saada sitä. Itsestäni tiedän. 

Vierailija kirjoitti:

Kutsumasta mihin? Kyllähän yleensä kutsuja päättää ketä kutsuu eikä se kuulu kenellekään mitkä on perustelut kutsutuille tai kutsumattomille. 

Voi kunpa tuo olisikin noin yksinkertaista! Yritän aina kutsua pelkän anopin, mutta hänen vastenmielinen miehensä (ei siis appi, joka on kuollut jo noin 40 vuotta sitten) änkeytyy aina mukaan. Kyseessä on siis todellakin mies, josta eivät pidä edes omat lapsensa.

Aloittaja taitaa olla ihmiskeskeinen ekstrovertti. Heillä ei ole kykyä ymmärtää muiden temperamenttien käyttäytymistä millään tavalla. Hänelle äänessä oleminen, näkyminen, kova meteli itsestään ja asioistaan sekä ihmisten kiinnostus häntä kohtaan on elintärkeitä asioita.

Hänelle sopii seuraksi asiakeskeinen ekstrovertti, joka on kiinnostunut esim. samasta harrastuksesta ja haluaa näin liittyä seuraan tai ihmiskeskeinen introvertti, joka haluaa että kaikilla on kivaa, osallistuu välttääkseen toisen pahaa mieltä ja konflikteja. Hän on se, joka menee illanvieton jälkeen kotiin puhkikuluneena lataamaan itseään. Mutta, mutta.. asiakeskeinen introvertti ei ole seuraan tervetullut. Aloittaja ei voi ymmärtää ihmistä, joka ei halua puhua miellyttääkseen toisia ihmisiä. Positiivista asiassa on se, että viimeinen ei ehkä edes kaipaa hänen seuraansa. Lupaa kuitenkin tulla, jos sattuu olemaan sosiaalisella tuulella juuri kysyttäessä.

En ole itse suupaltti ekstrovertti vaan normaalin sosiaalisuuden ja ujon väliltä. Koen erittäin epämiellyttävänä jos joudun tilanteeseen, jossa jään kaksin ujon kanssa. Koen, että mun pitää ylläpitää keskustelua ja se on todella vaivaannuttavaa. Siksi välttelen hiljaisten ja ujojen seuraa

Haluan kutsua mukaan ihmiset, jotka on hyvää seuraa. Suupaltit itsesä esillenostajat ei aina ole sellaisia, eikä tuppisuut

Kertoo enemmän kutsujasta ja hölösuuseurueesta. Hyvä illan isäntä / emäntä osaa huomioida kaikki eikä vaadi kaikkia kehumaan itseään yhteen ääneen. 

Miksi sinä et voi käydä jututtamassa sitä hiljaisempaa?

Vierailija kirjoitti:

Kertoo enemmän kutsujasta ja hölösuuseurueesta. Hyvä illan isäntä / emäntä osaa huomioida kaikki eikä vaadi kaikkia kehumaan itseään yhteen ääneen. 

Miksi sinä et voi käydä jututtamassa sitä hiljaisempaa?

En ole itse suupaltti ekstrovertti vaan normaalin sosiaalisuuden ja ujon väliltä. Koen erittäin epämiellyttävänä jos joudun tilanteeseen, jossa jään kaksin ujon kanssa. Koen, että mun pitää ylläpitää keskustelua ja se on todella vaivaannuttavaa. Siksi välttelen hiljaisten ja ujojen seuraa

"En ole itse suupaltti ekstrovertti vaan normaalin sosiaalisuuden ja ujon väliltä." 

Normaali sosiaalisuus on sitä, että ihminen toimii siten miten hänen temperamenttipiirteensä määrää ja mikä on hänelle normaalia ja luontaista käyttäytymistä. Sosiaaliset taidot taas ovat sitä, että olit sitten ekstrovertti tai introvertti, pystyt lukemaan ihmisiä ja toimimaan heidän kanssaan, olivat he sitten suupaltteja tai tuppisuita. Mikäli et pysty hyväksymään hiljaisemman ihmisen läsnäoloa tai se tekee sinulle ylipääsemättömän hankalan olon, sinun sosiaaliset taitosi ovat hyvin heikot. 

Vierailija kirjoitti:

"En ole itse suupaltti ekstrovertti vaan normaalin sosiaalisuuden ja ujon väliltä." 

Normaali sosiaalisuus on sitä, että ihminen toimii siten miten hänen temperamenttipiirteensä määrää ja mikä on hänelle normaalia ja luontaista käyttäytymistä. Sosiaaliset taidot taas ovat sitä, että olit sitten ekstrovertti tai introvertti, pystyt lukemaan ihmisiä ja toimimaan heidän kanssaan, olivat he sitten suupaltteja tai tuppisuita. Mikäli et pysty hyväksymään hiljaisemman ihmisen läsnäoloa tai se tekee sinulle ylipääsemättömän hankalan olon, sinun sosiaaliset taitosi ovat hyvin heikot. 

Ok, jos sosiaaliset taitoni ovat heikot ujojen kanssa, saan kai jättää heidät kutsumatta. Itseäni puheliaampien kanssa olen itsekin puhelias.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pitää kutsua, jos henkilö kuuluu kaveriporukkaan. Noissa illanistujaisissa on yleensä niin suulasta porukkaa, että älykkäimmät saattavat olla jopa hiljaa.

Mietin ihan samaa. Koko ajan ihmetellään, että miksi kukaan ei kuuntele ja sitten kun joku kuuntelee, niin ajatuksena onkin, että et sovi seuraan.

No riippuu täysin mihin ja kuka.

Onko tyyliin 20 vuotisen bestisporukan yksi jäsen, sun sisko tai veli, vai joku random puolituttu jostain yhteisestä "piiristä". 

Itse olen hiljaisempi esim työporukan kesken, mutta toki juttelen jotain, en tuppisuuna istu. Silti en edes jaksaisi lähteä usein minnekään epävirallisille aftereille, koska se ei ole mun juttu. Odotan saavani kutsun pikkujouluihin ja tyhypäivään , vaikka en olisikaan ryhmän hauskin tarina-pirkko, koska nämä kokoontumiset kuuluu kaikille. 

Kai sulla joku tilannetaju on itselläsi ja voit myös jututtaa tätä hiljaisempaa, saatat yllättyä positiivisesti. 

Olen varmaan tyly tai sosiaalisesti rajoittunut, mutta en halua olla kenenkään 'jututtaja'. Jokainen saa jutella ihan itse, ilman lypsämistä.

Sama kuin lapsi, jota ei koskaan pyydetä leikkiin mukaan. Miksi pyytäminen on muiden vastuulla? Voi itse pyytää muita tai sinne vaan menee mukaan, niin ne muutkin tekee.