Lue keskustelun säännöt.
Sinä jolla menee huonosti avo/avioliitossasi. Miten vietät iltasi kotona?
01.04.2025 |
Sinä, joka asut yhdessä puolisosi kanssa, mutta parisuhteessanne menee huonosti, on riitoja, rakkaus ehkä kadonnut, vi tuttaa toisen pelkkä olemassaolo tai vastaavaa. Kuitenkin ainakin arki-illat molemmat on kotona, lapsiakin ehkä on ja heistä pitää huolehtia jne. Eli pakoon ei pääse. Ennen kuin joko muuttaa erilleen (tai sitten ehkä parisuhde korjaantuu). Kiinnostaisi miten vietät illat kotona. Miten kestät sitä, että parisuhteessa on kamalaa mutta molemmat ovat kotona?
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
OT. Puolet pareista eroaa ja sitten on näitä onnettomia pareja. Taitaa olla onnelliset parit vähemmistönä. Surullista (enkä tarkoita tätä mitenkään tuomitsevaan tyyliin).
Yksi syy on että ihminen kasvattaa itselleen suuren egon ja sekoittaa erilaisia aatteita tai mielipiteitä siihen millainen on ja millainen toisen pitää olla, että voidaan olla yhdessä.
Solu tavallaan kuolee tai jos ei kuole, niin jakautuu, koska samaan soluun ei mahdu kaksi niin suurta vaikuttajaa.
Viisas antaa aina periksi ja yleensä nykyaikana se on mies, joka on kuulemma parisuhteessa koiran asemassa liioitellusti.
Aina ei sitten viitsi olla hiljaa ja nöyristellä loputtomiin, jos toisen ego kasvaa liian täyttäväksi, niin pitää mennä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avoliiton loppuaikoina vietin kaveri miehen luona paljon aikaa ja nyt me seurustellaan. Ex mieheni arvosteli minua kaikesta mitä tein ja tein kaiken väärin aina ruuasta siivoukseen. En ollut sen kanssa kuin 8 kuukautta. Kaveri mies on aina tukenut minua eikä koskaan sano pahaa sanaa vaikka en ole täydellinen mutta koen olevani kuitenkin hyvännäköinen ja läsnä aina parisuhteessa. Meillä menee hyvin ja saan vapaasti hengittää eikä tarvii pelätä koko ajan
Vierailija kirjoitti:
OT. Puolet pareista eroaa ja sitten on näitä onnettomia pareja. Taitaa olla onnelliset parit vähemmistönä. Surullista (enkä tarkoita tätä mitenkään tuomitsevaan tyyliin).
Puolet eroaa isolta osin sen takia, että monet ei käytä vaivaa ja ajatusta siihen, että löytäisi itselleen oikeasti yhteensopivan parin. Jos haluaa kestävän parisuhteen, niin pitäisi ihan pohtia että mitkä asiat on oikeasti itselle tärkeitä kumppanissa ja millaisen ihmisen kanssa olisi hyvä rakentaa sitä yhteistä elämää. Eikä mennä vaan sen mukaan, että tämä nyt sattui tulemaan vastaan tms.
Usein on esim erilaiset toiveet tulevaisuudesta ja ajan tai rahan käytöstä, mikä ajaa pariskuntia erilleen. Ei löydy enää yhteistä sen ensihuuman jälkeen, jos ei ole yhteisiä arvoja tai tavoitteita, tai arkinen elämäntyyli on liian erilainen. Pelkkä ihastus ei kanna pitkälle, kun todellisuus tulee vastaan ennen pitkää joka suhteessa. Silloin joka huomataan että sovitaan yhteen hyvin, tai että ollaan oikeastaan ihan liian erilaisia ihmisiä.
Meillä ei ole kireää eikä huonot välit, mutta ei toisaalta paljon puhuttavaa eikä varsinkaan läheisyyttä. Vanhan pariskunnan ystävyyssuhde, paitsi että emme ole vanhoja. Emme edes nuku samassa huoneessa.
Lasten nukkumaan menon jälkeen vuorotellaan kuntosalilla. Mies katsoo teeveetä ja minä teen omat iltarutiinit kylpyhuoneessa. Mies ei halua erota, mutta valmistaudun ainakin olemalla tikissä, jos siihen vielä päädytään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
OT. Puolet pareista eroaa ja sitten on näitä onnettomia pareja. Taitaa olla onnelliset parit vähemmistönä. Surullista (enkä tarkoita tätä mitenkään tuomitsevaan tyyliin).
Puolet eroaa isolta osin sen takia, että monet ei käytä vaivaa ja ajatusta siihen, että löytäisi itselleen oikeasti yhteensopivan parin. Jos haluaa kestävän parisuhteen, niin pitäisi ihan pohtia että mitkä asiat on oikeasti itselle tärkeitä kumppanissa ja millaisen ihmisen kanssa olisi hyvä rakentaa sitä yhteistä elämää. Eikä mennä vaan sen mukaan, että tämä nyt sattui tulemaan vastaan tms.
Usein on esim erilaiset toiveet tulevaisuudesta ja ajan tai rahan käytöstä, mikä ajaa pariskuntia erilleen. Ei löydy enää yhteistä sen ensihuuman jälkeen, jos ei ole yhteisiä arvoja tai tavoitteita, tai arkinen elämäntyyli on liian erilainen. Pelkkä ihastus ei kanna pitkälle, kun
Niinpä. Pelkän kuplivan tunteen perässä juoksevat pettävät ja eroilevat usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on puheyhteys kadonnut jo aikoja sitten. Joskus kyllä katsotaan sarjoja yhdessä mutta ei ikinä puhuta mistään syvällisemmästä. Usein ollaan vain hiljaa. Tosin se hiljaisuus ei ole semmoista kiusallista,ei vain ole toiselle mitään asiaa eikä puhuttavaa. Ei varmaan ihan normaalia tämäkään..
Mä kyllä puhuisin ja yritänkin, mutta puoliso istuu hiljaa eikä sano sanaakaan. Välillä mietin, onko hän vain sellainen ihminen, jolla ei liiku päässä mitään. Monesti vielä puhuessaan toistikin minun mielipiteitäni ominaan. Mutta luulisi, että edes omista tunteistaan osaisi kertoa, jos haluaisi.
Mulla samanlainen puhumaton. Ei mitään puheyhteyttä enää koska kaikki mielipiteeni on vääriä ja tunteista ei saa kertoa, jos mitään edes yritän kertoa.
Toinen ääliö on ilmoittautunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
OT. Puolet pareista eroaa ja sitten on näitä onnettomia pareja. Taitaa olla onnelliset parit vähemmistönä. Surullista (enkä tarkoita tätä mitenkään tuomitsevaan tyyliin).
Puolet eroaa isolta osin sen takia, että monet ei käytä vaivaa ja ajatusta siihen, että löytäisi itselleen oikeasti yhteensopivan parin. Jos haluaa kestävän parisuhteen, niin pitäisi ihan pohtia että mitkä asiat on oikeasti itselle tärkeitä kumppanissa ja millaisen ihmisen kanssa olisi hyvä rakentaa sitä yhteistä elämää. Eikä mennä vaan sen mukaan, että tämä nyt sattui tulemaan vastaan tms.
Usein on esim erilaiset toiveet tulevaisuudesta ja ajan tai rahan käytöstä, mikä ajaa pariskuntia erilleen. Ei löydy enää yhteistä sen ensihuuman jälkeen, jos ei ole yhteisiä arvoja tai tavoitteita, tai arkinen elämäntyyli on liian erilainen. Pelkkä ihastus ei kanna pitkälle, kun
Täysin samaa mieltä. Aina väitetään, että ihmiset eroaa liian helposti. Näen asian päinvastoin eli ihmiset pariutuu liian löyhin perustein.
Näin tein itsekin. Menin sen yhteiskunnallisen ja sosiaalisen junan mukana. Kun 29- vuotiaana olin seurustellut kaksi vuotta ja biologinen kello tikitti (sekin kaiken muun päälle!), niin yhteenhän me muutettiin ja lapsi sai tulla.
Kun lapsiarjen todellisuus iski, niin mies pakeni työhön toiselle paikkakunnalle. Ei siis silti erottu. Itse voin jälkeenpäin sanoa ettei hänessä ollut mitään ominaisuuksia, mitä miehessä arvostan kumppanina. Isänä oli ihan kelvollinen sen jälkeen kun erosimme ja hänen oli pakko olla lapsen kanssa säilyttääksen välinsä lapseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis nukutteko te edelleen samassa sängyssä? Sen kuvan saa monen viestistä. En ikinä pystyisi moiseen.
Omissa oloissani olen ja teen omia juttujani, käyn ulkoilemassa tai tapaan kavereita. Mies on paljon poissa. Kun hän tulee kotiin vaihdan huonetta, jotta saan olla rauhassa. Nukutaan eri huoneissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis nukutteko te edelleen samassa sängyssä? Sen kuvan saa monen viestistä. En ikinä pystyisi moiseen.
Kyllä, mutta käymme yleensä eri aikaan nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
OT. Puolet pareista eroaa ja sitten on näitä onnettomia pareja. Taitaa olla onnelliset parit vähemmistönä. Surullista (enkä tarkoita tätä mitenkään tuomitsevaan tyyliin).
Yksi syy on että ihminen kasvattaa itselleen suuren egon ja sekoittaa erilaisia aatteita tai mielipiteitä siihen millainen on ja millainen toisen pitää olla, että voidaan olla yhdessä.
Solu tavallaan kuolee tai jos ei kuole, niin jakautuu, koska samaan soluun ei mahdu kaksi niin suurta vaikuttajaa.
Viisas antaa aina periksi ja yleensä nykyaikana se on mies, joka on kuulemma parisuhteessa koiran asemassa liioitellusti.
Aina ei sitten viitsi olla hiljaa ja nöyristellä loputtomiin, jos toisen ego kasvaa liian täyttäväksi, niin pitää mennä pois.
Se, joka taipuu epätyydyttävässä suhteessa saadakseen sen paremmaksi, on se, joka suhdetta kipeästi kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole kireää eikä huonot välit, mutta ei toisaalta paljon puhuttavaa eikä varsinkaan läheisyyttä. Vanhan pariskunnan ystävyyssuhde, paitsi että emme ole vanhoja. Emme edes nuku samassa huoneessa.
Lasten nukkumaan menon jälkeen vuorotellaan kuntosalilla. Mies katsoo teeveetä ja minä teen omat iltarutiinit kylpyhuoneessa. Mies ei halua erota, mutta valmistaudun ainakin olemalla tikissä, jos siihen vielä päädytään.
Niin. Mieshän on yksinvaltias päätöksiin.
Meillä oli avioliiton ja yhdessäolon 4-5 viimeistä vuotta huonoa ja välissä avoimen riitaisaa ja kireää pettämisen selvittelyn takia. Takana pitkä liitto ja lapsia jotenkin tähän ajauduttiin kun kumpikin piti kiinni siitä ajatuksesta että tästä vielä selvitään vaikka se varmaan oli sellainen epätoivoinen ajatus ja muutoksen pelkoa enimmäkseen. Lapset toki vaikuttivat paljon ja tuosta ajasta suurin osa kyettiin olemaan heidän edessä ihan leppoisasti ja jopa lomareissuja tehtiin mitkä oli kivoja ja ns toimivia.
Itselle tuo aika oli onnetonta ja vaikeaako, töistä kotiin ajellessa nousi sellanen paha olo ja ahdistus rintaan ja tuntui että sai pidätellä itkua siinä. Lapset siinäkin mielessä pelasti tilanteen et kumpikin heidän juttuihin iloisena lähti heti mukaan ja illat olikin pitkälti sitä et toinen kuskaa jotakin lapsista ja toinen tekee ruokaa/auttaa läksyissä/huoltaa muita lapsia. Se meni meillä aina hyvin. Sitten kun lapset nukkumassa kumpikin hetken omissa huoneissa tekemässä omia juttuja, yhteiseen sänkyyn mentiin aina samaan aikaan nukkumaan illalla. Seksi oli loppunut aikoja sitten.
Vieläkin tulee sellainen ahdistus ja suru lähes tuosta. Nyt ero kauan sitten jo tehty ja pöly laskeutunut, kumpikin uudessa onnellisessa suhteessa ja lapsilla menee hyvin, ovat onnellisen oloisia isoja teinejä. Me käytiin terapiassa aikoinaan ja ajoittain oikeasti yritettiin mutta siitä ei vain tullut mitään, mentiin niin nuorina yhteen että ei oikein osattu miettiä millaista kumppania kaipaa lopulta ja millainen kumppani itse haluan toiselle olla. Jälkiviisaana vois sanoa että olis pitänyt erota aikaisemmin mutta meille tuo oli varmaan se ainut tie että molemmat ymmärsi ettei tästä tule mitään. Itse olin se joka eroa ajoi ja piti ajatusta vireillä (kun toivoa ei enää ollut), mies olisi halunnut jäädä tuohon kunnes lapset olisivat muuttaneet pois.
N47
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, joka taipuu epätyydyttävässä suhteessa saadakseen sen paremmaksi, on se, joka suhdetta kipeästi kaipaa.
Ei. Vaan elää suhteessa. Elävä materiaali taipuu ja joustaa. Eihän suhteessa kaivata mitään vaan eletään.
Elämisestä siinä on kyse eikä kaipailuista.
No siis naisillahan on aina töiden tai harrastusten kanssa joku mies, jonka kanssa sillä on semmosta pikkuflirttiä viestittelyä. Yleensä naiset tekstailee näiden kanssa aina sillon, ku kotona on mälsää.
Onneksi pääsin avioliitostani. Ne viimeiset vuodet olivat niin riitaisia ja ankeita.
Vietin mahdollisimman paljon aikaa kauungilla, ettei tarvinnut nähdä sitä hapanta naamaa ja kuunnella valitusta koko maailmasta. Kodin ulkopuolella olin elossa mutta seinien sisällä uuvuin heti.
Nukuin, nukuin ja nukuin. Toivoin, että näkisin unia rakkaudesta. Usein näinkin, ja aina samasta miehestä jonka läsnäolo tuntui paremmalta kuin mikään todellinen. Yllätys olikin, kun tapasin hänet tosielämässä. Kaksi viikkoa tapaamisesta hain avioeroa ja muutin pois ankeuttajan luota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä toivoin töissä paljon iltavuoroja ja sanoin pomolle, että aina saa soittaa jos joku iltavuorolainen sairastuu. Mies teki töitä virastoaikaan, joten tässä sain nauttia kotona omasta ajasta kun toinen oli töissä. Hänelle tietysti sanoin, että voi voi kun tämä työ on tällaista ja vuoroihin ei voi vaikuttaa.
Itsekin odotan nykyään niitä päiviä kun mies menee töihin toimistolle tai ihanaa: työmatkalle.
Silloin me muut voidaan elää. Koko perhe kärsii kun on kotona.
Jos perhe ja varsinkin lapset kärsii niin ero on vapahdus.
OT. Puolet pareista eroaa ja sitten on näitä onnettomia pareja. Taitaa olla onnelliset parit vähemmistönä. Surullista (enkä tarkoita tätä mitenkään tuomitsevaan tyyliin).