Sinä jolla menee huonosti avo/avioliitossasi. Miten vietät iltasi kotona?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme kumpikin omissa oloissa. Luetaan tai jotain, toisillemme ei puhuta. Tilanne on kireä ja vaikea, mutta ei olla vielä erottu. Lapsi on pieni ja ero aiheuttaisi paljon muutoksia arkeen.

Just. Ja sitten lapselta menee kymppitonni terapiaan aikuisena. 

Terveisin Aikuinen lapsenne (kiitti vanhemmat)

 

Missä noin on sanottu että menisi?

Varmaan jos äiti vaikeasti mt-ongelmainen ja isä taas päihdeongelmiasa niin terapiaa, ja ajoissa, tarvitaan ettei lapsi sittwn aikuisena alitajuisesti kosta vanhempiensa tekoja ja laiminlyöntejä täysin niihin liittymättömille parisuhdekumppaneilleen.

Itsensä lopettamista pohtiessahan nuo illat menee, kun nainen huutaa, lapsi huutaa ja telkkari huutaa. Kyllä oli valtava virhe lisääntyä varsinkin tämän tapauksen kanssa, mutta kakku on lusittava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omissa oloissa. Puolisoa ei kiinnosta.

Omissa oloissa. Mua ei kiinnosta. Viimeinenkin lapsi lähtee kohta kotoa, niin luulen että minäkin lähden

Hei älä mee...

Ressu R.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on puheyhteys kadonnut jo aikoja sitten. Joskus kyllä katsotaan sarjoja yhdessä mutta ei ikinä puhuta mistään syvällisemmästä. Usein ollaan vain hiljaa. Tosin se hiljaisuus ei ole semmoista kiusallista,ei vain ole toiselle mitään asiaa eikä puhuttavaa. Ei varmaan ihan normaalia tämäkään..

Mä kyllä puhuisin ja yritänkin, mutta puoliso istuu hiljaa eikä sano sanaakaan. Välillä mietin, onko hän vain sellainen ihminen, jolla ei liiku päässä mitään. Monesti vielä puhuessaan toistikin minun mielipiteitäni ominaan. Mutta luulisi, että edes omista tunteistaan osaisi kertoa, jos haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Itsensä lopettamista pohtiessahan nuo illat menee, kun nainen huutaa, lapsi huutaa ja telkkari huutaa. Kyllä oli valtava virhe lisääntyä varsinkin tämän tapauksen kanssa, mutta kakku on lusittava.

Lusi lapsi aikuseksi ja lopeta akka

vietettiin loppuvuosina aika paljon aikaa eri huoneissa(mies tietokonepelejä pelaten) ja mä olkkarissa tv:ta katsoen/tabletilta nettiä selaten. Jossakin vaiheessa tuli sitten sellainen olo että olisiko yksin parempi ja helpompi olla.

Mies katsoo telkkaria takkahuoneessa, mä läppäriltä leffoja olohuoneen sohvalla. Molemmat välttelee toista, kumpaakaan ei oikein enää kiinnosta. Lasten takia ollaan yhdessä kunnes ne vähän kasvaa. 

Ylös

Vierailija kirjoitti:

Ylös

Alas

Mä toivoin töissä paljon iltavuoroja ja sanoin pomolle, että aina saa soittaa jos joku iltavuorolainen sairastuu. Mies teki töitä virastoaikaan, joten tässä sain nauttia kotona omasta ajasta kun toinen oli töissä. Hänelle tietysti sanoin, että voi voi kun tämä työ on tällaista ja vuoroihin ei voi vaikuttaa. 

Kun on kotona mies makaa makkarissa  puhelimella/telkkarin ääressä ja minä olen lasten kanssa olkkarissa. Välillä huutelee sieltä ohjeita.

Vierailija kirjoitti:

Naiset on kyllä taitavia pilaamaan suhteen kuin suhteen.

kyllä se monesti mies alkaa pitämään naista itsestäänselvyytenä, naisen puheet suhteen kehittämisestä/yhteisestä laatuajasta tms kuitataan nalkuttamisena/yleisenä narinana. Sitten kun nainen vuosien jälkeen haluaa eron, mies on hyvin yllättänyt kun meillähän on kaikki tosi hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on puheyhteys kadonnut jo aikoja sitten. Joskus kyllä katsotaan sarjoja yhdessä mutta ei ikinä puhuta mistään syvällisemmästä. Usein ollaan vain hiljaa. Tosin se hiljaisuus ei ole semmoista kiusallista,ei vain ole toiselle mitään asiaa eikä puhuttavaa. Ei varmaan ihan normaalia tämäkään..

Mä kyllä puhuisin ja yritänkin, mutta puoliso istuu hiljaa eikä sano sanaakaan. Välillä mietin, onko hän vain sellainen ihminen, jolla ei liiku päässä mitään. Monesti vielä puhuessaan toistikin minun mielipiteitäni ominaan. Mutta luulisi, että edes omista tunteistaan osaisi kertoa, jos haluaisi.

Mulla samanlainen puhumaton. Ei mitään puheyhteyttä enää koska kaikki mielipiteeni on vääriä ja tunteista ei saa kertoa, jos mitään edes yritän kertoa.

Siskon mies kuoli tai kun sain potkut, muuta hän ei sanonut kuin: ei voi mitään.

Tuntuu myös että ei sielä päässä voi kauheasti liikkua. Mitään ei osaa sanoittaa, valittamisen toki osaa, mitään muuta keskustelua ei irtoa.

Minä katson makuuhuoneessa telkkaria, mies olohuoneessa.

Näin, joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hienon parisuhdemallin olette antaneet lapsillenne eväiksi aikuisuutta varten...

Jotkut tosiaan antavat rikkonaisen mallin josta lapsi oppii että kehenkään ei voi koskaan luottaa ja toisaalta että toisten hyväksikäyttö on ok ja jopa tarpeellista.

Narsistiset piirteet aikuisella ovat perintötekijöiden ja lapsuuden kokemusten summa. Siksi se kierre ja kahle tulee katkaista.

Tästä tulee puhua huomattavasti enemmän ja kovemmalla äänellä.

 

Ei asioita maton alle enää sekuntiakaan.

Tuodaan narsistinen tapa ns rakastaa parisuhteessa päivänvaloon.

Pöyhitään ja ruoditaan sitä riittävästi jotta ihmiset osaavat välttää kaikin tavoin näitä ihmisen muotoisia kuoria puhuvine päineen. Vailla rehell

Tämä!!!!

Vierailija kirjoitti:

Mä toivoin töissä paljon iltavuoroja ja sanoin pomolle, että aina saa soittaa jos joku iltavuorolainen sairastuu. Mies teki töitä virastoaikaan, joten tässä sain nauttia kotona omasta ajasta kun toinen oli töissä. Hänelle tietysti sanoin, että voi voi kun tämä työ on tällaista ja vuoroihin ei voi vaikuttaa. 

Itsekin odotan nykyään niitä päiviä kun mies menee töihin toimistolle tai ihanaa: työmatkalle.

Silloin me muut voidaan elää. Koko perhe kärsii kun on kotona.

Teemme periaatteessa kumpikin etätöitä, mutta menen nykyään usein toimistolle. Kotona olen joskus kello 18, syödään, minä menen juoksemaan, mies pelaa. Tulen kotiin, käyn suihkussa, ehkä pelaan tai luen kirjaa sängyssä. Menen ajoissa nukkumaan. Ei mitään tietoa moneltako mies tulee sänkyyn. Joskus keskiyöllä. Nukkuu vielä kun lähden töihin. 

Samalla tavalla kuin silloin kun meillä alkoi mennä huonosti. Eli seuraan vieressä puolisoni peliriippuvuuden etenemistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä toivoin töissä paljon iltavuoroja ja sanoin pomolle, että aina saa soittaa jos joku iltavuorolainen sairastuu. Mies teki töitä virastoaikaan, joten tässä sain nauttia kotona omasta ajasta kun toinen oli töissä. Hänelle tietysti sanoin, että voi voi kun tämä työ on tällaista ja vuoroihin ei voi vaikuttaa. 

Itsekin odotan nykyään niitä päiviä kun mies menee töihin toimistolle tai ihanaa: työmatkalle.

Silloin me muut voidaan elää. Koko perhe kärsii kun on kotona.

Tämä. Se oli niin ihanaa, kun puoliso oli työmatkalla. Sitä alkoi miettiä, miten mukavaa olisi ihan keskenään lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset on kyllä taitavia pilaamaan suhteen kuin suhteen.

kyllä se monesti mies alkaa pitämään naista itsestäänselvyytenä, naisen puheet suhteen kehittämisestä/yhteisestä laatuajasta tms kuitataan nalkuttamisena/yleisenä narinana. Sitten kun nainen vuosien jälkeen haluaa eron, mies on hyvin yllättänyt kun meillähän on kaikki tosi hyvin.

Suhteen kehittäminen = pilataan kaikki mikä toimii