Suosittele vähän " karvastavaa" lapsiperheen koiraa!

Pirautapa hänen holhoojalleen.

kenelle myy. Aivan järjetöntä tämä koiratehtailu, jota harrastetaan. Suomessa ei onneksi olla vielä Keski-Euroopan tasolla, mutta Hesaria ja muita lehtiä lukeneena voi huomata, että kaikki eivät harkitse koiranhankintaa riittävästi, vaan ottavat koiran, ja sitten eivät pysty siitä huolehtimaan riittävällä tavalla.



Valitettavasti uutiset kertovat karua kieltään. Ja mielestäni se joka pahoittaa mielensä siitä, että kysytään selviääkö varmasti koiran tuomasta lisätyöstä ja koulutusurakasta, on hakoteillä. Kyllä pitäisi miettiä, pystynkö oikeasti oikeasti tarjoamaan koiralle, elävälle luontokappaleelle, hyvän kodin ja pystynkö huolehtimaan siitä sen koko eliniän. Tiedänkö, että vaikka elämäntilanne vaihtelee, pystyn järjestämään sille hyvän elämän.



Tähän sitten taas rospuutto-omistajat hyökkää: ei kukaan voi tietää, että pystyy huolehtimaan koirastaan koko sen elämän, elämäntilanteet muuttuu. Niin muuttuukin, mutta kyllä se paljastaa asenteen oletko ihminen, jonka ylipäätään kannattaa ottaa koiraa vai ei. Koirat ovat kuitenkin aika pitkäikäisiä otuksia ja niilläkin on tunteet.

Vierailija:

Pirautapa hänen holhoojalleen.

Miten ihmeessä se, että kertoo haluavansa helposti koulutettavan koiran, merkitsee sitä ettei halua kouluttaa sitä ollenkaan? Eiköhän se ole ap:ltä ihan realismia toivoa sellaista rotua, kun sitä aikaa tuskin riittää mihinkään todella vaativaan rotuun kolmen lapsen kanssa. Vai pitäisikö kaikkien koiranostajien sanoa oikeastaan harkinneensa snautseria (tai mikä muu tahansa enemmän koulutusta kaipaava rotu kelpaa tähän), ja keksiä sitten joku ei-koulutuksellinen-syy miksi päätyi toiseen rotuun? Ettei kasvattajalle vain jää kuvaa ettei ostaja jaksa kouluttaa koiraansa lainkaan.



Ei pidä keksiä yksinkertaisille lauseille piilomerkityksiä, se on juuri sitä keittiöpsykologiaa.

Kävi läpi eri rotuja yms.



Hän on ollut todella tyytyväinen ratkaisuun, että tuttavien koira tulee silloin tällöin viikoksi pariksi tai viikonlopuksi hoitoon. Nimittäin tajusi muutaman viikkovierailun jälkeen, miten paljon koira vaatii, vaikkakin kyseessä oli lempeä ja erinomaisesti koulutettu kultsu.



-Kannattaa ehkä kokeilla, ja hoitokoirassa hyöty on molemminpuolinen. Edellyttäen tietty, että sinulle uskalletaan jättää koira hoitoon ;-)

Vierailija:

Miten ihmeessä se, että kertoo haluavansa helposti koulutettavan koiran, merkitsee sitä ettei halua kouluttaa sitä ollenkaan? Eiköhän se ole ap:ltä ihan realismia toivoa sellaista rotua, kun sitä aikaa tuskin riittää mihinkään todella vaativaan rotuun kolmen lapsen kanssa. Vai pitäisikö kaikkien koiranostajien sanoa oikeastaan harkinneensa snautseria (tai mikä muu tahansa enemmän koulutusta kaipaava rotu kelpaa tähän), ja keksiä sitten joku ei-koulutuksellinen-syy miksi päätyi toiseen rotuun? Ettei kasvattajalle vain jää kuvaa ettei ostaja jaksa kouluttaa koiraansa lainkaan.

Ei pidä keksiä yksinkertaisille lauseille piilomerkityksiä, se on juuri sitä keittiöpsykologiaa.

Mieti nyt ap, sillä sinähän se olet, kaikki koirat saa pilattua, ei ole takuuhelppoa koirarotua, on vain joitakin rotuja, joilla on parempi koulutettavuus kuin toisilla ja niillä on enemmän miellyttämisen halua kuin toisilla. Mitä joku tarkoittaa kouluttamisella ja mitä sillä tarkoittaa joku muu on aivan arvioitsijasta kiinni. Kaikki ihmiset kyllä varmasti omasta ja äidin mielestä kouluttavat koiraa, mutta kun " toinen on niin hankala" . Kaikki koirarodut saa pilattua ongelmakoiriksi. On ihan omistajasta kiinni onnistuuko sen pilaamaan vai kouluttamaan.

Vierailija:

Mieti nyt ap, sillä sinähän se olet, kaikki koirat saa pilattua, ei ole takuuhelppoa koirarotua, on vain joitakin rotuja, joilla on parempi koulutettavuus kuin toisilla ja niillä on enemmän miellyttämisen halua kuin toisilla. Mitä joku tarkoittaa kouluttamisella ja mitä sillä tarkoittaa joku muu on aivan arvioitsijasta kiinni. Kaikki ihmiset kyllä varmasti omasta ja äidin mielestä kouluttavat koiraa, mutta kun " toinen on niin hankala" . Kaikki koirarodut saa pilattua ongelmakoiriksi. On ihan omistajasta kiinni onnistuuko sen pilaamaan vai kouluttamaan.

En ole ap, mistä niin päättelet? Olen se mäyriksen ehdottaja, jolla on ollut aiemmin bokseri.

Käytettiinpä mitä termiä tahansa; helppo koulutettava, miellyttämishaluisempi, tms., sitä ap varmaankin kuitenkin haki takaa ettei halua sitä kaikkein vaativinta koirarotua. Vaikka koiran kuin koiran saa pilattua, uskoisin että vaativasta, hyvin aktiivisesta koirarodusta tulee helpommin ongelmakoira kuin jostain tiibetinspanielista tai vastaavasta seurakoirasta. Ja lapsiperheeseen on varmaankin turha ottaa hyvin vaativaa rotua ellei taitoa sellaisesta ole jo ennestään. Sitä tarkoitin realismilla, jota ap:lläkin ilmeisesti on.

Ja on turha aina kehottaa ottamaan lelukoira jos toivoo ettei koti huku karvoihin ja muuhun likaan, sillä roduilla todellakin on eroa! Bokserin omistaneena voin sanoa, etten enää jaksaisi sitä että jokainen seinä on polven korkeudelle asti ruskeana liasta. Koiran suupielet kyllä pyyhittiin joka ruokailun jälkeen, mutta aina löytyi niitä rippeitä, joita oli kiva puuhkiä seiniin tai vaikka housunlahkeisiin. Ja karvaa tuli todella paljon. Mäyräkoira sopii lapsiperheen arjen keskelle todella hyvin, koti ei ole koiran takia kaaoksessa ja rapainen, luoja tietää että lapsista sotkua tulee jo riittävästi. Eikä koiraa silti mitenkään laiminlyödä vaikkei kotimme näytäkään kenneliltä ;o) Toinen rotu sopi siihen elämäntilanteeseen, toinen tähän. Bokserin kaltaista hyperaktiivista rotua en ehtisi millään nyt kouluttaa, mäyräkoira pärjää vähemmällä jäämättä silti mistään paitsi.

Ja kaikista voin sanoa, että ovat olleet lapsirakkaita ja erittäin sopeutuvaisia (reissaamme paljon ympäri Suomea, veneilemme ym. ja koira on aina innolla lähdössä mukaan). Karvaa lähtee varsinkin näin keväällä mutta kun nyppii karvat pois tai harjaa kerran päivässä, niin sen kanssa pärjää.



Tuo kääpiövaihtoehto voisi olla kätevä kun voi pestä lavuaarissa. Mutta normikokoinen mäyris tuo karvaisten tassujensa ja koko vatsan alueelta kuraa ja risuja sisään.



Jos mäyris halutaan ottaa vain seurakoiraksi (siis ei metsästykseen) on hyvä kasvattajalta tiedustella sitä pentua, jolla on vähiten metsästysviettiä ja luonteeltaan rauhallinen. Emon käyttäytyminen kertoo paljon! Jos emo käydessänne käyttäytyy levottomasti ja aggressiivisesti vieraita kohtaan, en ostaisi yhtäkään pentua.