Lue keskustelun säännöt.
3 v lapseni sanoo, että on hauskaa olla ilkeä - kasvatanko hirviötä vai onko normaali ikävaihe?
28.03.2025 |
3 v lapsi on neuvolan ja päiväkodin mukaan normaali, toki välillä vilkas. Rauhoittuu kyllä lukemaan kirjoja pitkäksi aikaa.
Lapsi kuitenkin leikkii välillä raisusti, autoleikeissä leikkii kolaritilanteita. Tai käyttäytyy jossain tilanteessa ilkeästi ja sanoo, että se on hauskaa. Lapsi sanoo Muumien Haisulin olevan kiva, kun se tekee ilkeästi. Toisaalta taas suurimman osan ajasta lapsi on oikein kiltti, silittää muita, hoivaa pehmoleluja, puhuu kauniisti ihmisille ja eläimille. Silti kauhistuttaa tuo, kun lapsi sanoo, että hänestä on hauskaa olla ilkeä. Aina on sanottu, että meistä muista se ei ole ollenkaan hauskaa ja jos on ilkeä, niin lopulta muut lapset eivät halua leikkiä hänen kanssaan.
Kasvatetaanko me hirviötä vai onko tämä ilkeilyn pitäminen hauskana normaali ikävaihe? Lapsella oli 2 v iässä ikävaihe, jolloin saattoi heittää hiekkaa tai tönäistä toista lasta, mutta tuo ikävaihe jäi onneksi ajan kanssa ja sitkeällä puuttumisella pois.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Taapero tykkää mm. kävellä muurahaisten päältä. Jos yritän kieltää kävelemästä muurahaisten päältä, alkaa itkupotkuraivarit!
Mitä jos kertoisit lapselle, että muurahaiseen sattuu ja se vammautuu, että ethän sinäkään halua, että sinulta katkeaa käsi tai joku lyö sinua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran leikkiessään legoilla, kuulin taaperon kutsuvan yhtä legoukkoa "t*hmäksi". Emme ole koskaan niin vulgaaria sanaa taaperolle opettaneet. Miten tästä eteenpäin? Vihapuhe on rikos.
Kamalinta kuitenkin oli, kun taapero sanoi minulle, että: "Äiti haisee haisulille"
Pidätin itkuani huoneeseeni asti. En vieläkään pysty ottamaan tilannetta puheeksi taaperon kanssa, ja onhan tästä jo kuukausi aikaa.
Kerran pyysin taaperoa auttamaan minua kotiaskareissa, mistä hän on aina tykännyt. Mutta kun kysyin häneltä, hän vain sanoi "keskenäs", ja nauroi ivallisesti! Läimähdin punaiseksi häpeästä siinä hetkessä, sillä minulla on hylkäämistraumoja. Voiko tästä enää paikata luottamusta takaisin? Olo on kuin petetyllä.
Annoin kerran myös ihanan vaaleanpunaisen mekon taaperolleni kokeiltavaksi. Hän yökkäsi sille ja haukkui mekkoa rumaksi, ilman kokeilemista. Tuli paha mieli. Mekolla on tunnearvoa ja se on kiertänyt suvussamme jo sukupolvia. Miksi taaperon pitää itkettää minua näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyysin yhden kerran taaperoa siivoamaan huoneensa, mutta hän sanoi siihenkin "keskenäs". Itkua pidätellen lopulta siivosin taaperon huoneen, kun hän söi viimeistä suklaatuuttia pakastimesta...
Ihan hirvittävää oli viime viikonloppuna kaupassa, irtokarkkiosastolla, kun olin valitsemassa karkkeja taaperolle ja kysyin: "Olisivatko nämä hyviä?". Taapero nauroi ivallisesti ja tokaisi: "Ei. Äitin maku on p*ska!"
Siinä hetkessä kieltämättä ehti tirahtaa muutama kyynel... Ahdistaa vieläkin ajatus, että joku saattoi nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy lapseltasi, että olisiko hänestä mukavaa, että hänelle tehdään ilkeästi. Pieni lapsi on itsekeskeinen mutta ajattelukykyinen, ja empatiataitoja on mahdollista kasvattaa herättelemällä tunteita juuri sen kautta, että toisesta voi tuntua yhtä pahalta kuin itsestä tuntuisi samassa tilanteessa.
En uskalla aina komentaa taaperoa, koska hän huutaa herkästi ja alkaa paiskomaan tyynyjä lattialle. Taapero on suoraan sanottuna pelottava vihaisena. Miten äippänä pitäisi pärjätä? :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdenkin kerran sanoin, että synttärijuhlia ei tule, mutta taapero olikin kutsunut jo kaikki kaverinsa kylään! Avuttomana siinä sitten aloin leipomaan kakkua itkua pidätellen...
Ei ton ikäiset edes tiedä mitä ilkeä tarkoittaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3 vuotiasta voi vielä tietenkin opettaa ja empatiaa. Mikä on oikein ja väärin. Miltä muista tuntuu, miltä minusta tuntuu, miten eläydytään. Iälle sopivalla tavalla. Ei saa lasta itkettää tietenkään.
Taapero on myös aivan holtiton ruokapöydässä! P*ereskelee, vaikka meillä on sääntö, että "i*moja" ei p*ästetä muiden läsnäolossa.