Miten PTSD:stä kärsivät pärjäävät jos bentsoja ei enää määrätä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseltä lääkäri lopetti Opamoxin, olen kade

 

No höh. Ja tarkennukseksi vielä että ei ole tarkoitus elää näiden lääkkeiden varassa lopun elämää, vaan ainakin siihen asti kunnes löydän turvallisen ja rakastavan tukiverkon 

Eli pääset piinaamaan pääviallasi sitten niitä?

 

Kuulostatpa herttaiselta ja rakastavalta ihmiseltä. Älä huoli, sinua en ainakaan ole "piinaamassa"

Oletat että olen nainen? Ja että sinun ongelmasi on jotenkin minun ongelmani?

Vierailija kirjoitti:

Bentsoa naamariin ja vauvalle 😅

Näihin kun koukussa muutsman vuosikymmenen, niin tekee nannaa perhe-elämälle. (Se rakastava ja välittävä yhteisö.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

PTSD ei ole leikin asia, mutta sanoisin, että liikunta ulkosalla vaikka kävellen vähentää stressihormoneita, ja sitä voi kyllä suositella jokaiselle sen sijaan, että turvautuu rauhoittaviin lääkkeisiin.

 

Varsin monella PTSD:n kanssa kamppailevalla on niin invalidisoivia paniikkioireita, että ulkoilun suotuisat vaikutukset jäävät aika laihanlaisiksi, kun hermosto käy alinomaa ylikierroksilla ja aivot keskittyvät arvioimaan ja jo valmiiksi ennakoimaan mahdollisia uhkia - siis mikäli asunnosta poistuminen lamaannuttavan pelon takia ylipäätään edes onnistuu. Ehkä jollakin hyvin harvaan asutulla seudulla hyödyt saattavat olla haittoja suuremmat, kun ihmiskontakteille joutuu altistumaan vähemmän.

Just olin tulossa sanomaan samaa. 

Vierailija kirjoitti:

Siis onko tämä nyt joku juttu? Uutinen, fakta? Minulla ollut noin 15 vuoden ajan opamox, mutta käytän 30 tabletin pakkausta niin hitaasti, että ehtii mennä aina viimeinen käyttöpäivä umpeen (käytän siis ehkä muutaman kuukauden välein yhden tabletin) ennen kuin paketti on tyhjä, niin uusin reseptin aina siinä vaiheessa. Joten onko tällaiselle kaltaiselleni satunnaiskäyttäjällekin nyt sitten tulossa ongelmia uusia resepti?

Toi on paha koska sitten ne voi katsoa että et tarvitse sitä kun käytät niin harvoin että pärjäät ilmankin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostat bentsosi kadulta.

 

Itse asiassa yritin kerran ostaa netin kautta mutta olin naiivi ja heikossa tilassa ja minulta huijattiin 120 euroa

 

 

On tosi vaarallista ostaa lääkkeitä netistä, voivat sisältää mitä vaan!

 

Jos ei muualta saa niin pakko ostaa sieltä mistä saa. Lääkäreillä ei ole mitään vastuuta kun lopettavat reseptejä joiden lääkkeisiin potilaat ovat koukussa.

Ei lääkkeitä pidä vetää niin, että on koukussa. Sehän on potilaan oma vika, ei lääkärin. 

Mulla cptsd ja en ole syönyt lääkkeitä. Oikeestaan vältän niitä, koska addiktoidun niin nopeeta, jään nopeeta koukkuun sokeriin, nettiin, alkoholiin.... Eikä lääkkeet toisaalta paranna, ne turruttaa sen tunteen.

Itse olen pärjännyt, kun olen käsitellyt omia tunteitani, kokemuksiani ja taustojani niin paljon. Terapia ei mulla toiminut,  mutta kaikki muu kyllä: tiedon lisääminen, tiedon lisääminen neurotieteistä, miten aivot toimivat, amygdalan ja neocortexin eli isojen aivojen kuorikerroksen suhde (ensimmäinen on ns. matelijan aivot, missä nopeat äkkipikaiset impulssit tapahtuu ja jälkimmäinen on järjelliseen ajatteluun liittyvä alue). Myös: tunnetyöskentely, hengitysharjoitukset, meditointi, VENYTTELY koska trauma varastoituu kehomuistiin, sydänalueen työskentely ja itkeminen. Itsellä auttaa myös se, että puhuu kameralle tuskansa ja sitten katsoo sen läpi. Siinä saa yleensä ymmärrystä ja itsemyötätunto kehittyy.

Up

Vierailija kirjoitti:

No höh. Ja tarkennukseksi vielä että ei ole tarkoitus elää näiden lääkkeiden varassa lopun elämää, vaan ainakin siihen asti kunnes löydän turvallisen ja rakastavan tukiverkon 

"Voin lopettaa koska vain, kun haluan."

En tiedä. Minulle ehdottivat aikoinaan, mutta eivät sitten määränneet, kun kerroin, että en tule käyttämään niitä, koska lähipiirissä on niin paljon eri riippuvaisia, että en halua kokeilla mitään mahdollisesti riippuvuutta aiheuttavaa. On parempi myös, ettei kotonani ole mitään lääkkeitä, jotka voisivat kiinnostaa lähipiiriäni. 

Täähän se on kun sitten voi joutua piilottelemaan jopa lapsen lääkkeitä aikuisilta. 

Vierailija kirjoitti:

Huumelääkkeitä ei ole tarkoitettu pitkäaikaiseen käyttöön. 

Mutta silti lapsillekin määrätään pysyvään käyttöön amfetamiinia ja sen johdannaisia🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseltä lääkäri lopetti Opamoxin, olen kade

 

No höh. Ja tarkennukseksi vielä että ei ole tarkoitus elää näiden lääkkeiden varassa lopun elämää, vaan ainakin siihen asti kunnes löydän turvallisen ja rakastavan tukiverkon.

Voiv.ttu. Vanhana? Miten parannutaan loppuaikana?  3/3 elämää jo menossa.

Itselläni on C-PTSD, johon en ole ottanut koskaan muita lääkkeitä kuin alkuun joku kuukauden SSRI-kokeilu, joka ei omalla kohdallani toiminut ja aiheutti vaan sivuoireita. Nykyään elän jo suht normaalia elämää, omia rajojani kunnioittaen. Terapia, hermoston korjaaminen ja aiheeseen perehtyminen kirjojen kautta oli se, mikä auttoi omalla kohdalla. Jokainen toki valitsee itselleen parhaan tien lääkärinsä kanssa, mutta ei pidä vaipua epätoivoon, jos ei lääkkeitä saa.

Suosittelen aloittamaan lukemalla Pete Walkerin C-PTSD From Surviving to Thriving ja Peter Levinen kirjoja traumojen parantamisesta kehon kautta. Jooga, tunnepäiväkirjan pitäminen ja turvallisten ympäristöjen luominen ja etsiminen auttaa paljon. Olkaa armollisia itsellenne, aivojen korjaaminen vie aikaa ja vaatii paljon energiaa. Syökää hyvin ja jättäkää kaikki paheet, koska ne mitätöi nopeasti kaiken sen kovan työn, jonka olette pistäneet parantumiseen.

Tsemppiä kaikille. Olette vahvoja, selviydyitte jo, pystytte myös paranemaan.

Itse pärjään ihan hyvin, missään vaiheessa ei ole lääkitystä ollut

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on C-PTSD, johon en ole ottanut koskaan muita lääkkeitä kuin alkuun joku kuukauden SSRI-kokeilu, joka ei omalla kohdallani toiminut ja aiheutti vaan sivuoireita. Nykyään elän jo suht normaalia elämää, omia rajojani kunnioittaen. Terapia, hermoston korjaaminen ja aiheeseen perehtyminen kirjojen kautta oli se, mikä auttoi omalla kohdalla. Jokainen toki valitsee itselleen parhaan tien lääkärinsä kanssa, mutta ei pidä vaipua epätoivoon, jos ei lääkkeitä saa.

Suosittelen aloittamaan lukemalla Pete Walkerin C-PTSD From Surviving to Thriving ja Peter Levinen kirjoja traumojen parantamisesta kehon kautta. Jooga, tunnepäiväkirjan pitäminen ja turvallisten ympäristöjen luominen ja etsiminen auttaa paljon. Olkaa armollisia itsellenne, aivojen korjaaminen vie aikaa ja vaatii paljon energiaa. Syökää hyvin ja jättäkää kaikki paheet, koska ne mitätöi nopeasti kaiken sen kovan työn, jonka olette pistäneet parantumiseen.

Tsemppiä kai

Tähän lisään vielä Bessel van der Kolkin kirjoihin tutustumisen. Ja hänen haastattelujen ja muiden juttujen katsomista Youtubesta. Ihan huippuihana ihminen ja ihan tämän alan huippututkijoita ja uranuurtajia.

Vierailija kirjoitti:

Jos tavallisessa elämässä ei pärjää ilman jotain pillereitä niin se on voi voi.

sanotko syöpä ja sydän sairaille näin myös?

Ei niitä bentsoja ole tarkoitus käyttää loppuikää vaan löytää keinoja joilla ymmärtää ja käsitellä asioita 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tavallisessa elämässä ei pärjää ilman jotain pillereitä niin se on voi voi.

sanotko syöpä ja sydän sairaille näin myös?

Aika iso ero. Jos syöpää sairastava ei saa lääkettä niin hän kuolee. Jos sinä et saa rauhoittavia niin et kyllä kuole 

Joskus pitkäaikainen käyttö on perusteltua, kun muut keinot eivät auta.