Olen korkeasti koulutettu ja usein mietin, miksi niin moni lapsiperhe vaikuttaa siltä, ettei koulutus ole heille arvokysymys

Miten sun korkea koulutus liittyy tähän aiheeseen? Miten jaksat miettiä toisten asioita useinkin (ja vielä samaa)?

Hyvä kysymys. Itse olen ihmetellyt niitä koulutettuja ja koulutuksen ansiosta työelämässä menestyneitä vanhempia, joille näyttää olevan yhdentekevää, kouluttautuuko heidän jälkipolvensa mitenkään. Voiko olla että nämä ihmiset eivät osaakaan arvostaa koulutusta?

Omalla kohdallani totean vain että kun on kolme päiväkoti-ikäistä lasta, omakotitaloprojekti, työmatka tunnin suuntaansa, päivätyö ja iltaopinnot yliopistossa, niin ei hirveesti kiinnostele päivän politiikka tai jonkun Rasmuksen Laurin entisen akan kitinät.

T. Ihan tavallinen insinööri

Osaan kyllä edelleen keskustella muustakin, mutta lapset ja heihin liittyvät pinnallisemmat asiat ovat esimerkiksi leikkipuistossa luontevanpi keskustelunaihe puolitutun tai tuntemattoman kanssa, kuin esimerkiksi politiikka. Sama koskee vauvaryhmiä, miksi ihmeessä alkaisin siellä keskustella vaikkapa tieteestä? Sitä varten on on oman alani foorumit, joissa keskustelu on myös hedelmällisempää kun keskustelemassa on alan asiantuntijoita.

Koulutuksen arvostaminen, kulttuuri ja politiikka kyllä näkyy perheemme arjessa ja puheissa, mutta nuo tarkkailemasi foorumit eivät ole tyypillisiä alustoja käsitellä ko. aiheita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa outoa, että vanhemmuusryhmissä puhutaan vanhemmuudesta. Menetkö sinä AA-kerhoonkin puhumaan retiiseistä? 

Lasten koulutus ei sinusta liity vanhemmuuteen?

En ole kokenut tarvetta pohtia leikkipuistoikäisen lapseni koulutusta sen pidemmälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse oikein valtiotieteiden maisteri, ja äiti. En todellakaan juttele muiden äitien kanssa leikkipuistossa muusta kuin lapsien asioista, koska ne nyt ovat asioita, jotka meitä varmasti yhdistävät. Kiusallistahan se olisi alkaa puhua vaikka jostain museon näyttelystä ja oppia, ettei toinen ole kiinnostunut museoista, tai kuntavaaleista, ja oppia että olemme aivan eri linjalla. Se, onko reiman vai jonathanin haalari parempi, ei ole yhtä henkilökohtainen aihe hyvänpäiväntuttujen kanssa. Ystävien kanssa sitten puimme komission päätösten vaikutuksia ja muuta "korkeasti koulutettujen juttuja". Sitä paitsi, ihan kuin lasten asioista kiinnostuminen olisi muut aiheet elämästä poissulkevaa?

Sullakin outo oletus että olet ainoa korkeasti koulutettu siellä leikkipuistossa :D 

En nähnyt itse tuota viestiä noin. Jos sen kirjoittaja on valtiotieteiden maisteri ja minä diplomi-insinööri ja törmäämme leikkipuistossa, ei meillä koulutuksiemme puolesta ole sen enempää yhteistä kuin minulla ja perushoitajaäidilläni, vaikka meitä yhdistääkin yliopistotutkinto. Outoa niputtaa kaikki korkeakoulutetut samaan ryhmään mielenkiinnonkohteiden ja asiantuntemuksen osalta.

Pointti on se, että tuntemattoman kanssa on helpompi puhua arkisista aiheista. Tutustuessa selviää lisää yhdistäviä tekijöitä ja sitä kautta keskustelunaiheet laajenevat.

Vierailija kirjoitti:

Koulutus ei muuten ole yhtä kuin korkeakoulutus. Monissa perheissä arvostetaan esim. ammattiun kouluttautumista enemmän. 

Eikä kai lapsista tai vaipoista tai vaikka tv-ohjekmista puhuminen poissulje esim. poliittista kiinnostusta.

Monissa perheissä? Kysely tehty Jakomäen leikkipuistossa? Jokaiselle ystävälleni on itsestään selvyys, että lapsi menee (eliitti)lukioon. 

Itse olen kyllä oikein onnellisesti rehellisen työväenluokkainen, sillä pelkkä ajatuskin siitä, että joku haluaisi puhua jossain hiekkalaatikolla, duunipaikan kahvitauolla tai vaikka kaveripariskuntien illanistujaisissa jostain kunnallispolitiikasta... Ei saakeli. :D

Liikuntakasvatus on toki kasvatusta sekin, mutta tuntuu, että moni keskittyy nykyään vain siihen lastensa kohdalla. Samalla vaivalla oppisi vaikka soittamaan instrumenttia tai puhumaan toista kieltä. Kuitenkin vain juostaan treeneissä päivästä toiseen. En ymmärrä. Liikunta auttaa oppimaan, juu, mutta ei sitäkään tarvitse tehdä määräänsä enempää vaikutuksen saavuttamiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kyllä oikein onnellisesti rehellisen työväenluokkainen, sillä pelkkä ajatuskin siitä, että joku haluaisi puhua jossain hiekkalaatikolla, duunipaikan kahvitauolla tai vaikka kaveripariskuntien illanistujaisissa jostain kunnallispolitiikasta... Ei saakeli. :D

Hei paljasta vähän millaisia työväenluokkaiset illanistujaiset ovat? Mitä teette ja mistä aiheista keskustelette?

t. akateemisessa kuplassa oleva

Mainitsemasi ajattelutapa on juurikin syy miksi joitakin ihmisiä pidetään snobeina ja teeskentelijöinä.

Taiteesta ja tieteestä puhuminen sen takia, koska se kuuluu sivistykseen on aivan täyttä soopaa. Kyllä noista asioista pitäisi jotakin ymmärtääkkin syvällisellä tavalla, että keskustelussa olisi jotain ideaakin.

Vierailija kirjoitti:

Aina naurattaa kun joku vauvalla kehuu olevansa korkeasti koulutettu. Yleensä nää on jotain amkilaisia tai luokanopettajia. 

Tässä on varmaan joku totuuden siemen kyllä. Olen itse akateemisesti korkeakoulutettu ja perheessä, kavereissa ja tuttavissa on eri koulutustason omaavia ihania fiksuja ihmisiä. Ei kenelläkään ole mitään syytä korostaa koulutustaan tai ylipäätään tuoda sitä esiin, paitsi niiden jotka ovat käyneet sen nykyisen ylemmän Amk tutkinnon. Siis Yamkit. En ymmärrä miksi sitä pitää jokapaikassa korostaa. Joo ei kiinnosta, ketään. Ei duunareita, ei akateemikkoja. 

Pidin koulua tärkeänä omalle lapselle ja hänellä oli halua oppia.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. Itse olen ihmetellyt niitä koulutettuja ja koulutuksen ansiosta työelämässä menestyneitä vanhempia, joille näyttää olevan yhdentekevää, kouluttautuuko heidän jälkipolvensa mitenkään. Voiko olla että nämä ihmiset eivät osaakaan arvostaa koulutusta?

Kyllä ne vaatii joskus liikaakin.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kyllä oikein onnellisesti rehellisen työväenluokkainen, sillä pelkkä ajatuskin siitä, että joku haluaisi puhua jossain hiekkalaatikolla, duunipaikan kahvitauolla tai vaikka kaveripariskuntien illanistujaisissa jostain kunnallispolitiikasta... Ei saakeli. :D

Monesti luin hiekkalaatikolla Hesaria. Olin tavallista vanhempi äiti ja ei nyt hirveesti kiinnostanut hiekkalaatikko juttelut.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. Itse olen ihmetellyt niitä koulutettuja ja koulutuksen ansiosta työelämässä menestyneitä vanhempia, joille näyttää olevan yhdentekevää, kouluttautuuko heidän jälkipolvensa mitenkään. Voiko olla että nämä ihmiset eivät osaakaan arvostaa koulutusta?

Espoossa paljon korkeasti kouluttautuneita ja lukioihin tungosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa outoa, että vanhemmuusryhmissä puhutaan vanhemmuudesta. Menetkö sinä AA-kerhoonkin puhumaan retiiseistä? 

Lasten koulutus ei sinusta liity vanhemmuuteen?

En ole kokenut tarvetta pohtia leikkipuistoikäisen lapseni koulutusta sen pidemmälle.

Käytyään jonkun aikaa koulua niin voi sanoa sitten tuliko sitä äidin koulupäätä. 🤣

Minä kyllä ymmärrän aloittajan pointin. Olen itse intohimoisen kiinnostunut taiteesta, tieteestä ja kulttuurista, ja koin usein syvää yksinäisyyttä kotiäitivuosina. Seuraa oli perhekerhoista tarttunut, mutta kukaan ei koskaan halunnut lähteä edes ilmaiseksi katsomaan lastenteatteria, sen sijaan kyyti Ikeaan kelpasi.

Nyt isompana vanhemmat hehkuttavat innolla miten lapsensa pärjäävät urheilussa ja samanaikaisesti, miten rankkaa arki on, kun lapsen kalenteri on niin täysi. Valinnaisen A2-kielen ryhmää taas ei lähikoululle edes synny. Olen vanhempainaktiivina koettanut vähän julistaakin, että ottakaa nyt niitä kieliä, kun niitä ilmaiseksi tarjotaan, aina se on eteenpäin jos oppii edes vähän, mutta jostain syystä vanhempia vain huolestuttaa, että ruusaernesti väsyy jos koulua on viikossa yli 25 tuntia. Ilmeisesti kaikissa muissa asioissa on ok olla tavoitteellinen paitsi koulun kanssa.

Anteeksi vuodatus.

Ammattitutkijana joka paikassa "tieteen ystävänä" itseään profiloivat, mutta lukevat tieteestä lähinnä sanomalehdista, näyttäytyvät vähän samalta kuin lapsi hiekkalaatikolla kertomassa, että hän ajaa kuorma-autolla bruum bruuum

Vierailija kirjoitti:

Ammattitutkijana joka paikassa "tieteen ystävänä" itseään profiloivat, mutta lukevat tieteestä lähinnä sanomalehdista, näyttäytyvät vähän samalta kuin lapsi hiekkalaatikolla kertomassa, että hän ajaa kuorma-autolla bruum bruuum

Kuka tahansa pystyy tuomaan tiedettä lapsen elämään. Se lähtee ihan siitä, että vastaa lapsen joka ikiseen kysymykseen niin hyvin kuin osaa ja googlaa jos ei tiedä. Lapsi on luonnostaan filosofi.