Lue keskustelun säännöt.
Olen korkeasti koulutettu ja usein mietin, miksi niin moni lapsiperhe vaikuttaa siltä, ettei koulutus ole heille arvokysymys
26.03.2025 |
Tämä ei ole ylemmyyden osoitus vaan aidosti surullinen havainto. Kun katson esimerkiksi kaupungin leikkipuistossa vanhempia, tai seuraan vanhemmuusryhmiä, niin moni keskustelu pyörii vain lastenvaatteiden, turvaistuinten tai ruuhkavuosien ympärillä. Missä on kiinnostus kulttuuriin, politiikkaan, lukemiseen, tieteeseen!!
Tiedän että arki on raskasta, mutta onko se oikeasti niin kokonaisvaltaista, ettei mikään muu enää kiinnosta?
Kommentit (149)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammattitutkijana joka paikassa "tieteen ystävänä" itseään profiloivat, mutta lukevat tieteestä lähinnä sanomalehdista, näyttäytyvät vähän samalta kuin lapsi hiekkalaatikolla kertomassa, että hän ajaa kuorma-autolla bruum bruuum
Kuka tahansa pystyy tuomaan tiedettä lapsen elämään. Se lähtee ihan siitä, että vastaa lapsen joka ikiseen kysymykseen niin hyvin kuin osaa ja googlaa jos ei tiedä. Lapsi on luonnostaan filosofi.
Ihan arkikielisesti voisi lapselle puhua tiedosta. Tiede on enemmänkin se prosessi, jolla tietoa tuotetaan.
Minusta taas tiede on hienolla tavalla jännittävä termi, johon liittyy juuri se pohtimisen ja selvittämisen elementti. HS:n lasten tiedekysymykset kuulostaa aika paljon paremmalta kuin lasten tietokysymykset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse oikein valtiotieteiden maisteri, ja äiti. En todellakaan juttele muiden äitien kanssa leikkipuistossa muusta kuin lapsien asioista, koska ne nyt ovat asioita, jotka meitä varmasti yhdistävät. Kiusallistahan se olisi alkaa puhua vaikka jostain museon näyttelystä ja oppia, ettei toinen ole kiinnostunut museoista, tai kuntavaaleista, ja oppia että olemme aivan eri linjalla. Se, onko reiman vai jonathanin haalari parempi, ei ole yhtä henkilökohtainen aihe hyvänpäiväntuttujen kanssa. Ystävien kanssa sitten puimme komission päätösten vaikutuksia ja muuta "korkeasti koulutettujen juttuja". Sitä paitsi, ihan kuin lasten asioista kiinnostuminen olisi muut aiheet elämästä poissulkevaa?
Sullakin outo oletus että olet ainoa korkeasti koulutettu siellä leikkipuistossa :D
No, eihän tuossa sellaista oletusta ollut. Tuntemattomien ja hyvänpäivän tuttujen kanssa nyt vaan monesti keskustellaan pinnallisemmista asioista, kuin ystävien, ihan sama mikä koulutustausta kenelläkin on.
En minäkään keskustele politiikasta, tieteestä tai kulttuurista juurikaan vieraiden kanssa. Muiden saman alan ihmisten kanssa esimerkiksi konferensseissa tieteestäkin puhuminen rajoittuu siihen omaan tutkimusalaan ja -kohteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä ja se on surullista. Jos ei itse ole kouluttautunut, ei sitä osaa myöskään arvostaa ja kannustaa lapsia siihen. Näistä lapsista tulee sitten kattoon syljeskeleviä työttömiä tai parhaimmassa tapauksessa menevät amikseen. Mikään auton rassaamista vaativampi ei kiinnosta, kun eivät vanhemmat ole mistään muusta kiinnostuneita.
Kannustaa ja painostaa on eri asioita. Kannustaminen on ok, mutta se jos esimerkiksi mollaa lapsen valintaa mennä ammattikouluun ei ole kannustamista, vaan jotain päinvastaista.
Onhan siinä elämä pilalla, jos lahjakas lapsi menee ammattikouluun nuoruuden hölmöydessään, kun kaveritkin menevät ja vanhemmat eivät välitä.
No ei ole. Opiskella ehtii myöhemminkin.
Ihmeellinen ajatus, ja kauhean kahlitseva, on se, että 15-16v pitäisi tietää, mitä loppuelämän haluaa työkseen tehdä.
En minä leikkipuistossa tms keskustellut koulutusasioista. Hullunkurinen ajatus.
Ylipäätään aikuinen yleensä osaa erottaa erilaiset sosiaaliset tilanteet ja sopeuttaa käytöksensä niihin.
Mielenkiintoinen avaus. Olen itse siivoojan ja bussikuskin lapsi, ylioppilas ja siinä se, vaikka haluja ja rahkeita pidemmälle opiskeluun olisi ollut. Ja edelleenkin pohdin yliopistoon hakeutumista, ikää tosin jo lähes 50v.
Naimisissa olin 20v korkeasti koulutetun miehen kanssa, joka nyttemmin on miljonääri. Minä olin meistä se, joka luki vapaat, mies juoksi golfaamassa, laskettelemassa jne. Ja tokihan harrastan noita itsekin, mutta mies ei yhdessäolomme aikana lukenut yhtään kirjaa. Itse taas rakastan historiaa, etenkin sotahistoriaa, taidehistoriaa jne. Oikeustiedettä luin lasten ollessa pieniä avoimessa ihan huvikseni.
Lapsemme taas ovat käyneet ammattikoulun, nuorin on vielä peruskoulussa. Kaikki ovat yrittäjähenkisiä ja kaksi vanhinta pyörittää jo menestyvää yritystä, toiseksi nuorin aikoo hakea jatko-opintoihin. Ja näillä kaikilla olisi ollut edellytykset lukioon, mutta kiinnostusta ei. Mikä minä olen päättämään nuoren puolesta mitä pitäisi elämällään tehdä? He ovat vielä nuoria, ehtivät vielä opiskella lisää, jos halu siihen syttyy. Kaikki valmiudet löytyy
Ei kannata laittaa ihmisiä muotteihin, variaatioita löytyy kaiken suhteen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, en nyt tiedä arvostanko itsekään kulttuuria niin kauhean korkealle. Olen itse korkeakoulututettu ja luen paljon, mutta en ole ikinä opetellut soittamaan mitään soitinta tms en ole musikaalinen. Joten en kyllä ole lapsiakaan musiikin ja soittamisen pariin patistellut.
Itse olen lukenut A2 kielen, jota olen yhteensä opiskellut yli 10 vuotta, enkä ole sitä sen koommin missään tarvinnut. Aika lailla ruostunut taito nykyisin. Joten en kokenu tarpeelliseksi sitäkään tyrkyttää omalle lapselleni. Jos hän osaa hyvin englantia ja ruotsia, niin kyllä se aika pitkälle jo riittää.
Oikeastaan ainoa asia, mitä itse painotan lasten koulutuksen suhteen on lukutaito. Eli olen lukenut heille paljon, kannustanut lukemaan, käyty kirjastossa ja ostettu kirjoja ja keskustellaan kirjoista jne. Molemmat lukevat jonkin verran vapaa-ajallaan, sen lisäksi että on niitä urheiluharrastuksia.
Jos on hyvä lukutaito sekä ymmärtää matemaattisia aineita, niin ne on minusta avain ajattelun kehittymiseen ja opinnoissa pärjäämiseen alasta riippumatta. Joten niihin on pääasia panostaa.
Ja ollaan me sentään teatterissa käyty lasten kanssa melko monesti ja jossain museoissa ym satunnaisesti, etteivät ihan ilman kulttuuria ja sivistystä ole jääneet :D
Leikkipuistossa ja vanhemmuusryhmissä puhutaan lasten asioista? Onpa todella outoa!
Minäkin olen korkeasti koulutettu ja minulla on myös lapsia. Leikkipuistossa tulee usein juteltua lasten asioista muiden vanhempien kanssa. Työkaverit ei edes tiedä, että minulla on lapsia ja keskustelu pyörii ihan muissa asioissa.
Melkoisen kapeakatseista sinulta tehdä ihmisten mielenkiinnonkohteista johtopäätös yhden liitävän hetken perusteella, joka on vielä kaiken lisäksi hyvin sidottu tietynlaiseen sosiaaliseen ympäristöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joillakin on katsos sellaista tilannetajua, että osaavat suhteuttaa käytöksensä ja puheensa seuran mukaan. Hiekkalaatikon reunalla ihmisiä varmaan yhdistää juurikin ne lapset. Heitä mahdollisesti eri ympäristöissä kiinnostaa moni muukin asia. Esimerkiksi politiikasta puhuminen ei vieraammassa seurassa ole kovin hyvä idea.
Ei olisi ikinä tullut mieleen nostaa koulutusta, omaa tai lapsen mahdollisesti tulevaa esiin leikkipuistossa tai lasten harrastuksissa.
Ne, joilla ei olisi ollut korkeakoulutusta tai jotka eivät olisi sellaiseen lapsiaan kannustamassa, olisivat voineet loukkaantua ja pitää minua todellisena törppönä, niin kuin olisin ollutkin. Eipä olisi välit kovin lämpiminä säilyneet.
Ihmiset kannattaa ottaa ihmisinä ja jättää koulutustausta sikseen. Eikä koulutustausta edes kerro ihmisestä välttämättä mitään. Olen tavannut laajan yleissivistyksen omaavia kirvesmiehiä remontin yhteydessä ja toisaalta moukkamaisia maistereita. Luonne ratkaisee paljon.
Eipä se koulutustausta itsessään määrittele ihmistä tai hänen mielenkiinnonkohteitaan millään tavalla. Ihminen voi olla kiinnostunut, tai olla kiinnostumatta, lukemisesta, kulttuurista tai vaikka mistä ihan riippumatta siitä onko hän tohtori vai käynyt pelkän peruskoulun. Se kannustetaanko perheessä lapsia lukemaan, innostetaanko kulttuuriin tai oppimiseen, tai viedäänkö edes sinne leikkipuistoon, riippuu paljon muistakin asioista kuin vanhempien koulutuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä ja se on surullista. Jos ei itse ole kouluttautunut, ei sitä osaa myöskään arvostaa ja kannustaa lapsia siihen. Näistä lapsista tulee sitten kattoon syljeskeleviä työttömiä tai parhaimmassa tapauksessa menevät amikseen. Mikään auton rassaamista vaativampi ei kiinnosta, kun eivät vanhemmat ole mistään muusta kiinnostuneita.
Kannustaa ja painostaa on eri asioita. Kannustaminen on ok, mutta se jos esimerkiksi mollaa lapsen valintaa mennä ammattikouluun ei ole kannustamista, vaan jotain päinvastaista.
Onhan siinä elämä pilalla, jos lahjakas lapsi menee ammattikouluun nuoruuden hölmöydessään, kun kaveritkin menevät ja vanhemmat eivät välitä.
No ei ole. Opiskella ehtii myöhemminkin.
Ihmeellin
Ei todellakaan tarvitse, ja tuo on minun pääasiallinen argumenttini, miksi suosittelen omille lapsilleni lukiota. Vaikka se menisi miten penkin alle, sieltä tulee vähän vanhempana, kielitaitoisempana ja sivistyneempänä. Ja kaikki ovet elämään edelleen auki.
-eri.
Vierailija kirjoitti:
En minä leikkipuistossa tms keskustellut koulutusasioista. Hullunkurinen ajatus.
Ylipäätään aikuinen yleensä osaa erottaa erilaiset sosiaaliset tilanteet ja sopeuttaa käytöksensä niihin.
Miksi on ok keskustella vaikkapa lapsen urheiluharrastuksista ja pääsystä edustusjoukkueeseen, mutta samaan aikaan lapsen koulun valinta tai painotusopetukseen haku olisi elitististä tai leikkipuistoon kuulumatonta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ihan ymmärrä vanhempia joille on niin kovin sydämen asia että lapsi ei mene ammattikouluun vaan lukioon. Ihan kuin se lukio olisi jotenkin parempi vaihtoehto, mihin lasta pitäisi erityisesti ohjata.
Vierailija kirjoitti:
En ihan ymmärrä vanhempia joille on niin kovin sydämen asia että lapsi ei mene ammattikouluun vaan lukioon. Ihan kuin se lukio olisi jotenkin parempi vaihtoehto, mihin lasta pitäisi erityisesti ohjata.
Se on sillä tavalla parempi vaihtoehto, että lapsella on mahdollisuus elää lapsuuttaan vähän pitempään. Ei tarvitse valita alaa, ei tarvitse opiskella itsenäisesti. Ammatillinen koulutus on paljolti ajettu alas. Ei tarvitse olla 18-vuotiaana työtön työnhakija, vaan saa ihan teroitella kyniään ja käydä koulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihan ymmärrä vanhempia joille on niin kovin sydämen asia että lapsi ei mene ammattikouluun vaan lukioon. Ihan kuin se lukio olisi jotenkin parempi vaihtoehto, mihin lasta pitäisi erityisesti ohjata.
Se on sillä tavalla parempi vaihtoehto, että lapsella on mahdollisuus elää lapsuuttaan vähän pitempään. Ei tarvitse valita alaa, ei tarvitse opiskella itsenäisesti. Ammatillinen koulutus on paljolti ajettu alas. Ei tarvitse olla 18-vuotiaana työtön työnhakija, vaan saa ihan teroitella kyniään ja käydä koulua.
Miten tämä eroaa lukiosta? Ei kai se ammattikoulu itsessään lopeta lapsuutta sen aiemmin kuin lukiokaan. Oletettavasti siellä ammattikoulussa on myös joku kiinnostava ala jos kerran lapsi sinne vartavasten haluaisi.
Eihän ammattikoulun käyminen poista mitään mahdollisuuksia liittyen koulutusmahdollisuuksiin, se on ihan samalla tavalla toisen asteen tutkinto kuin lukiokin, mikä antaa ihan saman hakukelpoisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä ja se on surullista. Jos ei itse ole kouluttautunut, ei sitä osaa myöskään arvostaa ja kannustaa lapsia siihen. Näistä lapsista tulee sitten kattoon syljeskeleviä työttömiä tai parhaimmassa tapauksessa menevät amikseen. Mikään auton rassaamista vaativampi ei kiinnosta, kun eivät vanhemmat ole mistään muusta kiinnostuneita.
Kannustaa ja painostaa on eri asioita. Kannustaminen on ok, mutta se jos esimerkiksi mollaa lapsen valintaa mennä ammattikouluun ei ole kannustamista, vaan jotain päinvastaista.
Onhan siinä elämä pilalla, jos lahjakas lapsi menee ammattikouluun nuoruuden hölmöydessään, kun kaveritkin menevät ja vanhemmat eivät välitä.
No ei ole
Ei todellakaan tarvitse, ja tuo on minun pääasiallinen argumenttini, miksi suosittelen omille lapsilleni lukiota. Vaikka se menisi miten penkin alle, sieltä tulee vähän vanhempana, kielitaitoisempana ja sivistyneempänä. Ja kaikki ovet elämään edelleen auki.
-eri.
Ja ammattikoulusta tulee ammatin kanssa ja kaikki ovet on silti edelleen auki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihan ymmärrä vanhempia joille on niin kovin sydämen asia että lapsi ei mene ammattikouluun vaan lukioon. Ihan kuin se lukio olisi jotenkin parempi vaihtoehto, mihin lasta pitäisi erityisesti ohjata.
Se on sillä tavalla parempi vaihtoehto, että lapsella on mahdollisuus elää lapsuuttaan vähän pitempään. Ei tarvitse valita alaa, ei tarvitse opiskella itsenäisesti. Ammatillinen koulutus on paljolti ajettu alas. Ei tarvitse olla 18-vuotiaana työtön työnhakija, vaan saa ihan teroitella kyniään ja käydä koulua.
Mitä tarkoitat sillä ettei lukiossa tarvitse opiskella itsenäisesti?
Vanhemmuusryhmissä on yleensä ihmisiä eri taustoista. On kohteliasta puhua siitä mikä yhdistää. On epäkohteliasta alkaa paasaamaan vaikkapa politiikasta. Kokisin kummallisena alkaa puhumaan myös tieteestä, jos yhdistävänä asiana on samanikäinen lapsi. Ellei sitten tiedejulkaisu liity jotenkin lapsiin ja ole kiinnostava sitä kautta.
Koulutuksesta sen sijaan puhutaan paljonkin, suositellaan lähikouluja ja painotusluokkia jne.
Jos ap olet oikeasti sivistynyt, tiedät nämä asiat kyllä. Trololololooo mutta tulinpa silti lausumaan sanasen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihan ymmärrä vanhempia joille on niin kovin sydämen asia että lapsi ei mene ammattikouluun vaan lukioon. Ihan kuin se lukio olisi jotenkin parempi vaihtoehto, mihin lasta pitäisi erityisesti ohjata.
Se on sillä tavalla parempi vaihtoehto, että lapsella on mahdollisuus elää lapsuuttaan vähän pitempään. Ei tarvitse valita alaa, ei tarvitse opiskella itsenäisesti. Ammatillinen koulutus on paljolti ajettu alas. Ei tarvitse olla 18-vuotiaana työtön työnhakija, vaan saa ihan teroitella kyniään ja käydä koulua.
Miten tämä eroaa lukiosta? Ei kai se ammattikoulu itsessään lopeta lapsuutta sen aiemmin kuin lukiokaan. Oletettavasti siellä ammattikoulussa on myös joku kiinnostava ala jos kerran lapsi sinne vartavasten haluaisi.
Eihän ammattikoulun käyminen poista mitään mahdollisuuksia liittyen
Ammattikoulussa on paljon vähemmän lähiopetusta, ja sen laatu ikävä kyllä on heikompaa. Näkyy esimerkiksi kielten opetuksessa selvästi.
Ihan arkikielisesti voisi lapselle puhua tiedosta. Tiede on enemmänkin se prosessi, jolla tietoa tuotetaan.