Lue keskustelun säännöt.
Usein kuulee sanottavan 'vaimo vei erossa kaiken'. Eli miten käytännössä vaimo pystyy erossa viemään kaiken?
26.03.2025 |
Eikö ositus mene about puoliksi? Ja nyt puhutaan rahasta, ei lapsista.
Kommentit (256)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon nähnyt vain tapauksia, jossa vaimo lapsineen muuttaa isosta omasta talosta johonkin räkäseen lähiöön ja vähän liian pieneen asuntoon ja elintaso romahtaa aivan nolla tasolle ja miehellä jatkuu elämä uuden naisen kanssa siinä hienossa talossa ja on alla urheiluautot sun muut.
Näin ollen hieman ihmetyttää mistä nämä "naiset vievät kaiken" sanonnat oikein tulevat, ajoilta ennen avioehtojako?
No ehkä näissä tilanteissa on ollut avioehto. Jos joku menee naimisiin ilman avioehtoa niin on kyllä niin tyhmä että ansaitsee kaiken paskan mitä erossa tulee vastaan.
Naisena sanoisin, että on todella tyhmää suostua täyteen avio-oikeuden poistavaan avioehtoon, ellei ole ihan satavarmaa, ettei perhevapaat ja vastuu lapsista päädy enemmän äidille kuin isälle.
Lahjat ja perinnöt ja mahdollisen ennen liittoa omistetun omaisuuden poissulkeminen avio-oikeuden piiristä on kyllä ok. Siinä taas moni mies yllättyy, kun ei pääsekään osalliseksi naisen perinnöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen jolla on 5 prosenttia omaisuutta vie miehen omaisuudesta erossa 45 prosenttia, niin onhan se aika paljon.
Ymmärtäisin tämän valituksen ja kritiikin, jos tässä maassa olisi järjestetyt avioliitot, joihin ihminen ei voi itse mitenkään vaikuttaa. Mutta kun tällaista ei ole, on mies ihan omalla vapaaehtoisella valinnallaan mennyt suhteeseen ja naimisiin köyhän ja tulottoman naisen kanssa. Ei tuosta voi muita syyttää kuin itseään. Jos kerran naisen varallisuus ja tulotaso on merkittävä, kannattaa pariutua sellaisen naisen kanssa, joka täyttää nämä kriteerit. Mikään tahohan ei pakota pariutumaan ihmisen kanssa, joka tulee täysin eri yhteiskuntaluokasta ja jonka taloudellinen tilanne on täysin erilainen. Oikeasti kysymys kuuluisikin: miksi varakkaammat miehet pariutuvat huomattavasti köyhempien naisten kanssa, jos kerran tämä kuitenkin on näille miehille ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen jolla on 5 prosenttia omaisuutta vie miehen omaisuudesta erossa 45 prosenttia, niin onhan se aika paljon.
Ymmärtäisin tämän valituksen ja kritiikin, jos tässä maassa olisi järjestetyt avioliitot, joihin ihminen ei voi itse mitenkään vaikuttaa. Mutta kun tällaista ei ole, on mies ihan omalla vapaaehtoisella valinnallaan mennyt suhteeseen ja naimisiin köyhän ja tulottoman naisen kanssa. Ei tuosta voi muita syyttää kuin itseään. Jos kerran naisen varallisuus ja tulotaso on merkittävä, kannattaa pariutua sellaisen naisen kanssa, joka täyttää nämä kriteerit. Mikään tahohan ei pakota pariutumaan ihmisen kanssa, joka tulee täysin eri yhteiskuntaluokasta ja jonka taloudellinen tilanne on täysin erilainen. Oikeasti kysymys kuuluisikin: miksi varakkaammat miehet pariutuvat huomattavasti köyhempien naisten kanssa, jos kerran tämä kuitenkin on näille miehille ongelma?
ongelmahan on vasta naisen hakiessa eroa. siksi kaikki arvo-omaisuus on hyvä olla vaikka jonkun muun nimissä, niin eipä pääse pölyinen köyhänainen varoihin käsiksi. köyhät ja yh:t suuria punaisia lippuja.
No en mä ainakaan vieny, vaan päinvastoin. Erossa olin tunkemassa miehen mukaan suurinta osaa yhteisistä tavaroista, yms. Ja hän taas olisi halunnut, että veisin suurimman osan mennessäni. Ja minä en ollut se, joka halusi avioeron. Syy siihen, miksi en halunnut paljoa mukaani, oli lähinnä mukavuudenhaluisuus tulevaa muuttoa varten ja muutin muutenkin huomattavasti pienempään asuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen jolla on 5 prosenttia omaisuutta vie miehen omaisuudesta erossa 45 prosenttia, niin onhan se aika paljon.
Ymmärtäisin tämän valituksen ja kritiikin, jos tässä maassa olisi järjestetyt avioliitot, joihin ihminen ei voi itse mitenkään vaikuttaa. Mutta kun tällaista ei ole, on mies ihan omalla vapaaehtoisella valinnallaan mennyt suhteeseen ja naimisiin köyhän ja tulottoman naisen kanssa. Ei tuosta voi muita syyttää kuin itseään. Jos kerran naisen varallisuus ja tulotaso on merkittävä, kannattaa pariutua sellaisen naisen kanssa, joka täyttää nämä kriteerit. Mikään tahohan ei pakota pariutumaan ihmisen kanssa, joka tulee täysin eri yhteiskuntaluokasta ja jonka taloudellinen tilanne on täysin erilainen. Oikeasti kysymys kuuluisikin: miksi varakkaammat miehet pariutuvat huomattavasti köyhempien naisten kanssa, jos kerran tämä kuitenkin on näille miehille ongelma?
Edelleen, ei tuollainen tilanne synny ilman perintöjä tai valmiiksi olemassa olevaa aiemmin elämässä hankittua omaisuutta. Kypsän iän liitoissa kannattaakin miettiä tarkemmin avioehtoa.
Jos taas puhutaan siitä edelleen yleisimmästä tapauksesta, että kaksi suht varatonta ihmistä menee naimisiin, ei tuloero ole oikeasti noin suuri. Pienipalkkaisellakin yleensä jää netoksi ihan relevantti summa eikä paremmin tienaavankaan netto ole kauhean paljon sen suurempi. Siitä pitää huolen progressiivinen verotus.
Ongelma on enemmän siinä, että miehillä on tapana kokea kaikki omakseen. He eivät käsitä, että vaimo on ihan yhtä paljon ihminen kuin hekin, ja naisilla on ihan samanlainen omistusoikeus kuin miehillä. Kun mies on ajatellut yhteistä asuntoa ja autoa yksin omanaan, on tietysti karua pudota maan pinnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun lähihuoltajuus on äidillä ja näkevät etäisää harvemmin, äiti yleensä jää siihen kotiin ja kaikki tavarat ja kalusteet jäävät sinne. Olisi se aikamoista, jos isä veisi lasten kodista ruokapöydät ja pesukoneet yms.
Kun lähdin 3 lapsen yh:ksi otin omat korut ja lasten huonekalut ja vaatteemme. Asunto myytiin ja velan maksun jälkeen loput jaettiin tasan.
Kaikki muu mitä 100m2 rivarissa oli jäi miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ongelmahan on vasta naisen hakiessa eroa. siksi kaikki arvo-omaisuus on hyvä olla vaikka jonkun muun nimissä, niin eipä pääse pölyinen köyhänainen varoihin käsiksi. köyhät ja yh:t suuria punaisia lippuja.
Eikö olisi helpompaa ja itsellekin riskittömämpää etsiä kumppania, jolla itselläänkin on hyvät tulot ja omaisuutta, sen sijaan että väen vängällä hakeutuu köyhän yh:n kanssa suhteeseen ja joutuu samalla "pimittämään" omaa omaisuuttaan ja junailemaan sitä ties kenen toisen henkilön nimiin. Tuohan on ihan järjettömyyden huippu, koska lain mukaan se omaisuus on sitten sen omaisuutta, kenen nimissä se on, ja jos tämä henkilö kuolee, omaisuus menee perillisille. Ja johan tuollaisesta omaisuuden siirtelystä joutuu maksamaan varainsiirtoveroakin. Vain typerys alkaa noin omituisiin järjestelyihin. Fiksumpi etsii itseään miellyttävää seuraa, eli tässä tapauksessa naisen, jolla on omat tulot ja omaa omaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Voi viedä. Minulta vei.
Ilmeisesti se on mahdollista, jos toimintakykysi on samaa luokkaa kuin kommunikaatiosi.
Et sitten haluaisi kertoa yhtään tarkemmin, mitä tuo käytännössä tarkoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan niin että pariskunnan rupunen asunto jää miehelle, samoin asuntolaina mutta kaikki säästöt, varat ja muu omaisuus lähtee vaimon mukana uuden miehen asuntoon. Vaikka ositus menee tasan, niin kyllä siinä tulee tunne että kaikki meni kun istuu lähes tyhjän asuntonsa ainoalla pinnatuolilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen jolla on 5 prosenttia omaisuutta vie miehen omaisuudesta erossa 45 prosenttia, niin onhan se aika paljon.
Edelleen, ei tuollainen tilanne synny ilman perintöjä tai valmiiksi olemassa olevaa aiemmin elämässä hankittua omaisuutta. Kypsän iän liitoissa kannattaakin miettiä tarkemmin avioehtoa.
Jos taas puhutaan siitä edelleen yleisimmästä tapauksesta, että kaksi suht varatonta ihmistä menee naimisiin, ei tuloero ole oikeasti noin suuri. Pienipalkkaisellakin yleensä jää netoksi ihan relevantti summa eikä paremmin tienaavankaan netto ole kauhean paljon sen suurempi. Siitä pitää huolen progressiivinen verotus.
Ongelma on enemmän siinä, että miehillä on tapana kokea kaikki omakseen. He eivät käsitä, että vaimo on ihan yhtä paljon ihminen kuin hekin, ja naisilla on ihan samanlainen omistusoikeus kuin miehillä. Kun mies on ajatellut yhteistä asuntoa ja autoa yksin omanaan, on tietysti karua pudota maan pinnalle.
Ongelmana on se, että kaiken omaisuuden lisäksi mies pitää naistakin omaisuutenaan ja kun nainen lähtee, hänestä tosiaan tuntuu, että kaikki omaisuus lähti. Tietenkään ei pysty hahmottamaan sitä mikä jäi jäljelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan niin että pariskunnan rupunen asunto jää miehelle, samoin asuntolaina mutta kaikki säästöt, varat ja muu omaisuus lähtee vaimon mukana uuden miehen asuntoon. Vaikka ositus menee tasan, niin kyllä siinä tulee tunne että kaikki meni kun istuu lähes tyhjän asuntonsa ainoalla pinnatuolilla.
No ei sitä mitenkään merkittävästi vaimonkaan mukaan lähtenyyt, jos arvo oli sama kuin rupunen asunto miinus velat. Jos olisit myynyt asunnon ja maksanut pois velat, olisit ollut samassa euforisen ihanassa tilanteessa kuin vaimosi.
Minunkin exä laulaa vielä 13 vuoden jälkeenkin, että olen hänet kyninyt ja kaikki paska mikä hänen elämässään on tapahtunut, on ahneen ex-vaimon syytä.
Koko meidän avioliiton hassasi omat rahat viinaan ja harrastuksiin. Vuokralla asuttiin, ja kun erottiin, otin kodista kaiken mitä olin itse maksanut. Olin myös maksanut telkkarin, mutta sen jätin hyvää hyvyyttäni hänelle. Olisi pitänyt ottaa sekin, kun jälkeenpäin puhui niin paljon paskaa minusta.
Ja ihan hirveäähän se on, kun joutuu lapsestaankin maksamaan minimielarit.... tai vapautuksen niistä saa, kun on jättäytynyt työttömäksi. Ja sitten se on tietenkin minun syy, että hänellä on lapsi, kenen elatukseen hån on velvollinen osallistumaan. Ihan yhdessä tehty lapsi, ja en näe syytä luopua elareista, vaan koska hän ei tykkää käydä töissä, vaan mielummin makaa sohvalla kaljan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä vein kaiken. Lapset, lemmikit, auton, kodinkoneet, kalusteet, astiat yms yms. Mun rahoilla ne oli ostettu. Asunnonki laitoin myyntiin, mun rahoilla ostettu sekin (ennen suhdetta). Ainoastaan miehen omat henkilökohtaiset tavarat jätin hänelle odottamaan noutoa.
Miehellä oli ihan hyvä palkka, mutta eipä se mitään "yhteistä" ostanut. Yhdessä oltiin 7 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
AVIOEHTO!
Nuoreni ei ole vielä naimisissa. Olen kuitenkin kertonut avioehdosta ja muista lakiasioista, kun on itse kasannut omaisuutensa.
Ettei vaimo vie.
Mun exällä ei ollut kuin Berce ja sekin kahdesta kappaleesta.
Kauhuanoppi.
Kerro nuorellesi myös sitten tasapuolisesta lastenhoidosta ja yhdessä hankitun omaisuuden kirjaamisesta myös vaimon nimiin. Ja siitä, että jos oma tienaaminen mahdollistuu vaimon työpanoksella kodin ja lasten parissa, kuuluu vaimolle osuus tienatuilla rahoilla hankittavasta omaisuusesta.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan niin että pariskunnan rupunen asunto jää miehelle, samoin asuntolaina mutta kaikki säästöt, varat ja muu omaisuus lähtee vaimon mukana uuden miehen asuntoon. Vaikka ositus menee tasan, niin kyllä siinä tulee tunne että kaikki meni kun istuu lähes tyhjän asuntonsa ainoalla pinnatuolilla.
Lain mukaan yhteinen asuntolaina on eron jälkeenkin yhteistä. Ja edelleen ne säästöt ja varat jaetaan erossa puoliksi. Ei se niin mene, että jaossa toinen saisi velat ja toinen omaisuuden. Tuo on katkerien ja uhriutuvien miesten höpinöitä.
Vierailija kirjoitti:
Mies menettää enimmillään puolet omaisuudestaan erossa ja sekin vaatii sitä, että naisella ei ole yhtikäs mitään omaisuutta eron hetkellä ja puolisoilla ei ole avioehtoa.
Ilmeisesti ajatus menee jotenkin niin, että vaimon omaisuus on miehen silmissä pelleilyä eikä sitä lasketa. Käytiin avioehtokeskustelu. Mies on rakentanut pitkään yritystään, ja minä olen tullut mukaan kehittämään sitä tilanteessa, jossa hän alkoi olla yksinään umpikujassa. Tein pitkään sen eteen töitä pääasiassa ilman palkkaa yli vaikeiden laajennusvuosien. Sanoin, etten halua jatkaa samassa epävarmuuden tilassa tästä eteenpäinkin, kun hän halusi avioehdon. Eli miksi jatkaisin yrityksen kehittämistä eteenpäin edes hyvällä palkalla, jos kehitystyöni tuotto menisi vain hänelle mahdollisessa erossa, ja samalla minun pitäisi sietää tunnetta, että hän pitää itseään yrittäjänä ja minua äitinään tms.
Kuitenkin hän on itse minulle esittänyt laskelmat, joiden mukaan hänen netto-omaisuutensa on edelleen kutakuinkin nollilla. On tullut erilaisia tappioita ja kannattavuus oli pitkään huono jne. Niiden laskelmien mukaan olen meistä kahdesta varakkaampi, koska minulla on vähemmän omaisuutta mutta se on velatonta. Hän alkoi esittää säälittävää raatajaa, joka on suunnilleen ryöminyt mudassa vuosikymmeniä, ja minä olisin mahdollisen eron tullen häipymässä puolet hänen työstään mukanani. Meinasin pudottaa leukani. Kysyin, entäs ne vuosikymmenet joiden aikana minä olen raatanut ensin hankkiakseni ne taidot, joita hän nyt hyödyntää firmassaan, ja sitten sen konkreettisen työn, jonka tein hänen yrityksensä pelastamiseksi. Ja entä se, että jos ero tulisi nyt, minä maksaisin nähtävästi tasinkoa hänelle. Ja jos jatkossa hän vaurastuu kaiken tehdyn työn hedelmistä, niin samallahan vaurastun minäkin, joten missään tilanteessa en ole viemässä hänen työstään puolia mennessäni yhtään enempää kuin hän minun.
Jätettiin ehto kirjoittamatta. Ja ensimmäistä kertaa menen töihin puhtaasti ylpeänä, ilman ristiriitaisia tunteita.
55 jatkaa, että meillä oli avioehto. Miehelle ei edes kuulunut mitään joten siks pystyin viedä kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun lähihuoltajuus on äidillä ja näkevät etäisää harvemmin, äiti yleensä jää siihen kotiin ja kaikki tavarat ja kalusteet jäävät sinne. Olisi se aikamoista, jos isä veisi lasten kodista ruokapöydät ja pesukoneet yms.
Eihän se exä tässä tapauksessa siis mitään vienyt, vaan mies vapaaehtoisesti jätti kaiken
Eli kehotat siis käytännössä, että etäisien tulisi viedä ne ruokapöydät ja pesukoneet, jotta tämä sanonta pätee? Ok.
Omaisuuden arvo jaetaan kahtia. Jos toinen saa 300 000 e arvoisen kodin irtaimistoineen, toinen saa 300 000 e rahaa.
Niin, se talon rakentanut ja maksanut voi joutua maksamaan sen vielä toiseen kertaan. Näin on tapahtunut monesti. Avioehto on kannatettava asia.
Jos etäisä kokee epäreiluksi sen, että irtaimisto jää naiselle, hänen kannattaa sanoa, että haluaa itsekin irtaimistosta osan. Kyllähän periaate on se, että yhteinen omaisuus, myös irtaimisto jaetaan. Tietyn omaisuuden osalta jakoa sanelee laki, mutta tavanomaisen asuinirtaimiston suhteen ihmiset voivat keskenään sopia asiasta. Jos itse jättää kaiken naiselle, on selkärangatonta alkaa myöhemmin uhriutua asiasta. Kyllä silloin kannattaa mieluummin sopia siitä tavaroiden jakamisesta.